Matkapäiväkirja
Mukana menossa Niina ja Savanna
10.10.2025
Tänään oli hyvin pitkälti matkustuspäivä. Herätys tätilässä Joensuussa klo 4.45 ja siitä tallusteltiin rinkat selässä junalle. Konduktööri alotti matkan lupaavasti kuulluttamalla että ainakin lähtiessä kaikki vessat toimivat =) Ravintolavaunussa vastassa oli taas suomalainen katastrofi, kun kahvinkeitin oli epäkunnossa =) =) Saatiin sitten nauttia erikoiskaffeja koko matka normikaffen hinnalla, eli hyvinhän se meni.
Kentällä tehtiin ennätys kv-puolelle siirtymisessä. 20-30min hisseiltä taxfreelle mukaan lukien rinkkojen pussitukset ja omakätiset chekinnaukset kentällä. Ei paha! Jäi kivasti aikaa katsella uudistunutta kenttää ja syödä burgerit. Hieno oli kyllä kenttä ja monipuolistunu paljon. Ostettiin ihana kuusen koriste, mihin Sava ihastu, ja vähän puuhaa koneeseen. Kone oli aivan täynnä. Matka meni nopeasti, kun Sava sai kuunnella koneen näytöltä musiikkia ja uudet väritys/tehtävä vihkot oli kaverina.
Islannin päässä otettiin sitten takasin se, mikä Suomessa oli sujunu jouhevasti. Vuokra-autoa noudettaessa kävi ensin ilmi, et Cheap Jeep:llä, josta auto oli varattu, ei ollut ollenkaan tiskiä kentällä. Eikä kentällä ollut ketään vastassa, niin kuin Rauno etänä selvitti et ois kuulunu olla. Eikä kentällä ollu minkään maailman infoa, josta asiaa olisi voinut kysyä. Kun firmaan soitteli, siellä sanottiin että puhelimeen vastataan pääsääntöisesti klo 8-16 ja muina aikoina soittavat saattavat joutua soittamaan tunteja. Melkein jo alko verenpaine nousta, kun firman setä siinä soittelun aikana käveli muina miehinä tunnin myöhässä kentälle lappu kourassa ja kyseli olisko kyytiin tulijoita. Mut siitäpä sitten vieraan setän pakettiautolla johonki teollisuushalliin kyhättyyn toimistoon, jossa kouraan lyötiin vuoronumero ja käskettiin istumaan ja odottamaan. Omalla numerolla pääsi puhelinkoppia muistuttavaan koppiin (niitä oli 4vierekkäin). Kopissa oli telkkari, jossa oli ohje, koske näyttöä. Sen kun uskalsi tehä, näyttöön ilmesty setä, joka ohjasi vaihe vaiheelta skannaamaan passin, ajokortin ja visakortin ja lopulta anto koodin, jolla seinässä olevan lokeron sai auki ja auton avaimen viimein kouraan. Välillä teki mieli juosta karkuun, välillä nauratti ku tunsi olevansa jossain ö-luokan Martix elokuvassa. Mutta auto saatiin ja sillä ajeltiin sujuvasti Reykjavikkiin asti, ennen ku huomattiin et viiden vaihteen sijaan vaihteita oliski ollu kuusi =).
Märkää ja tihkua, pilviä yhtä paljon maassa ku taivaalla. Näin voisi kuvata tämän päivän säätä. Mutta tiedossa oli jo lähtiessä et lokakuussa Islannissa on keskimäärin 4 täysin sateetonta päivää. Tähän on siis varustauduttu niin vaattein kuin henkisestikkin. (Oli muuten himppu erilainen pakkaus ku yleensä…pakkauksiin pääty aurinkolasit-goretex vaatteet, villapaidat-uikkarit, trangia/puukot/otsavalot-varavirrat/kuulokkeet/muut elektroniset härpättimet, heijastin vyöt ja otsalamput…) Eka hotsku löyty hienosti ja on oikein siisti ja hyvä. Lapsi tuossa vieressä vaan kommentoi kananmunan hajuisesta vedestä, josta en nähtävästi ole häntä “vahingossa” etukäteen infonnu =). Illan päätteeksi vielä pizzalle ja sitten alkaakin jo tyyny kutsua.
11.10.2025
Nyt sitten alkaa varsinainen ajelu. Tavarat on uusintapakattu niin, et retkikeitin ja muut ruokahärpäkkeet on siirretty rinkoista autoon. Samoin vesikanisteri, henkarit, tuliaisostokset ym, mitä ei jokasessa hotskussa tarvita. Hirveen näppärää kun on tommonen kuletusyksikkö koko loman käytössä.
Suuntana on Holmavik pohjoisessa. Heti alkumatkasta pysähdyimme Akranesiin, semmoseen ehkä Outokummun kokoseen kylään ostamaan ruokaa seuraaville päiville (paikkojen nimiä on vaikee kirjottaa, kun kaikkia kirjasimia ei löydy näytöltä). Ihan parasta kuvaamisen jälkeen lomalla..siis ruokakaupassa shoppailu! Mutta jos joku väittää, että ei siellä Islannissa nyt niin kallista ole, niin älä usko. Ruokaostokset, mitkä Suomessa olis maksanu n.90€ oli paikallisessa Bonuksessa 130€. Mut näilläpä eletään tiistai-iltaan asti, eli ihan ookoo.
Päivän säätiedotus..”pientä pilvisadetta, ajoittain poutaa” piti paikkansa. Aina kun ajettiin ylös pilviin, sai autossa käyttää pyyhkijöitä. Muuten oikein kiva, joskin harmaa keli. Mitä pitemmälle matka eteni, sitä pienemmäksi muuttuivat kylät, harvemmaksi muutenkin harva asutus ja huonommaksi teitten kunto. Tosin viimeinen pätkä Holmavikkiin, jonka piti olla huonoa hiekkatietä, olikin iloksemme uutta uljasta asfalttia.
Maisemat olivat käsittämättömiä ja vuorten päällä köllivät pilvet vielä korostivat ympäristön taikuutta ja tyyneyttä. Pysähdeltiin kuvaamaan maisemia aina kun voi. Mutkaisilla teillä ei ollut juurikaan risteyksiä tai levikkeitä, eikä tienlaitaan uskaltanut pysähtyä kuin mega pitkillä suorilla. On nimittäin niin, että islantilaiset ovat hyvin säästäväisiä kaikessa muussa, paitsi ajonopeudessa. Max nopeus teillä on 90km/h, mutta sitä sitten ajetaan teillä, joissa Suomessa olis seittemän kympin rajotus. Kun tähän lisätään teitten kuluma ja vesiliirrot, niin peli muuttu minun makuun uhkapeliksi. Mutta niin, ne maisemat. Vuoria, hevosia, lampaita, mustahiekkaista rantaviivaa, vesiputouksia…henkeä salpaavan kaunista!
Kävelin yhdeltä levikkeeltä n. kilometrin katsomaan vesiputousta. Oli tunne, että ei koskaan ennen ole ollut samalla lailla yhtä luonnon kanssa..yhtä yksin. Vaikka kotopuolessa menee luontoon ja on yksin, tunne on aivan eri. Siellä ympärillä on koko ajan jotain. On puita, peltoja, eläimiä sekä polkuja ja muita ihmisen käden jälkiä. Täällä ympärillä ei ollut mitään. Vain vuoret ja niille laskeutuneet pilvet ja tuuli. Elämäni zen kokemus, jonka toivon löytäväni tällä reissulla vielä useasti! Pysähyttiin syömään super pieneen Budardalurin kylään, minkä ravintola oli Local Bistron tasoa! Ruoka ja ravintolat täällä ovat tasokkaita. Einestyyppistä burgeria löytää lähinnä huoltsikoilta. Nyt kasvissyöjän vatsassa potkii ja protestoi kolme lampaan kyljystä. Mutta minkäs sille voi, että kun skyrristä en tykkää ja haita tai muuta kalaa en suuhuni laita, jää paikallisista herkuista jäljelle vain lammas kokeiltavaksi. Mut oli kyllä tautisen hyvää! Sava söi kanasalaattia ja näytti nauttivan kovasti.
Holmavikin kylä on pieni kalastajakylä, johon saavuimme bongataksemme huomenna valaita. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että niitä näkisimme. Tänäänkin löysimme navigaattorista huolimatta hotellille (Maps toimii paljon paremmin, mutta se vie nettiä…navi piti pultata purkalla kiinni kojelautaan, kun se alkumatkasta lensi n.20kertaa Savan syliin tai lattialle mutkissa). Saatiin merinäköala ja huone oli juuri rempattu. Sain patistettua Savan pienelle iltakävelylle. Ihana meri-ilma, kaunis kirkko ja reipas liikunta ryydittivät kävelyä. Kateltiin noita-museon piha-aluetta. En tiiä keretäänkö huomenna siellä piipahtaa ja vähän epäilen ettei se ole lasten paikka sisältä, mutta itseä kiinnostaisi kyllä. Mukava pieni paikka. Täällä täytyy elää maailman tyynimpiä ihmisiä!
12.10.2025
Heräiltiin hitaasti ja rauhassa. Aamiaisella housti-täti suositteli meille pannukakkuja pekonilla ja vaahterasiirapilla..kuullosti mielenkiintoselta yhistelmältä, mutta.. Kimpsut kasaan ja kohti satamaa ja Laki Tourssin purtta. Sää suosi valasretkeä. Onnekkaita olimme muutenkin, sillä eilisen ja huomisen retket oli peruttu vähän osallistujamäärän vuoksi. Tällä viikolla on sesongin viimeiset retket, joten onneksemme kanssa bongareita oli vain muutama ja näkymä aluksesta merelle taattu. Pienellä porukalla tunnelma oli välitön ja rauhallinen.
Saimme ihailla kahta eri valasryhmää ja lisäksi kahta yksilöä. Kaikki ryhävalaita siis. Ajelimme hiljakseen hollille ja odottelimme että valaat tulisivat lähelle. Tutkia ei aluksessa ollut, sillä ne sotkevat valaita monin tavoin. Opas selitti, että valaista tietää että niillä on jees fiilis, eivätkä tunne itseään ahdistuneensi, kun ne liikkuvat rauhassa ja sukeltaessaan esittävät rauhassa pyrstönsä. Oppaalla oli myös kirja, jossa oli kuvattu jokaisen alueella tavatun ryhävalaan pyrstö. Niiden pyrstöjen kuvio on niinkuin ihmisten sormenjäljet. Kaikilla oman laisensa. Näinpä opas osasi kertoa meidän nähneen mm. Vampyyrin tänään retkellämme.
Olihan se aika uskomatonta nähdä valaita niiden omassa elinympäristössään! Savannakin oli niin tyyni..olisi halunnut ratsastaa valaalla. Tätä oli odotettu! Upea kokemus kertakaikkiaan! Ja parasta valaiden näkemisen jälkeen oli se, että alueella ei toiminut muita firmoja, jotka tekisivät valastoureja. Koko merinäkymä oli vain meidän ja maisema aito ja koskematon. Valaiden jälkeen palkitsin Savan vielä piizzalla, kun niin urheasti turasi kaikki vaaditut vaatteet päälle.
Sitten alkoi ajo kohti Husafellia, jossa oli tarkoitus olla kaksi seuraavaa yötä vanhaan maalaistaloon tehdyssä b&b:ssä. Matkalla maisemat olivat ihan eri tänään kuin eilen, vaikka iso osa matkasta oli samaa tietä. Nyt ei nimittäin pilviä roikkunut vuorten päällä. Ja arvatkaapa oliko pikkuvähän pelottavampi ajella nyt, kun näki eteensä =)
Pysähdeltiin pari kertaa jaloittelemaan. Savanna kiipesi vesiputoukselle ja aivan vahingossa kapusimme portaat ylös sammuneelle tulivuorelle. Savanna kipitti molemmissa kuin arojänis, eikä siinä ollu mahollista pysyä perässä, vaikka juoksi portaita kuinka =)
Loppumatkasta saimme ihastella, kun aurinko laski vuorten taa, perillä majapaikassamme taas reissun ensimmäisiä revontulia. Niin ja mukavaan majapaikkaan kyllä osattiin taas eksyyntyä. Meitä vastassa ollut housti kysyi tahtoisimmeko teetä tai kahvia. Teehän maistui ja yllätykseksemme saimme eteemme tuoreet vohvelit kermalla ja variksenmarjahillolla. Setä istui kanssamme puhelemaan mukavia, antamaan vaellusvinkkejä huomiselle ja kun olimme lähdössä huoneeseemme hän ilmoitti, että kello kahdeksalta hän tarjoaa meille keittoa alakerrassa. Siinä sitä sitten istuttiin reilun tunnin päässä syömässä kasvis- ja kalakeittoja yhdessä houstin ja talon muiden vieraiden kanssa. Ja oli muuten herkullista!! Kotitekoista ja niin taivaallisen hyvää ja lämmintä. Juttuseuraa löytyi saksasta ja austrasliasta asti ja ilta päätettiin yhdessä revontulten kuvaukseen.
13.10.2025
Kyllä tämä on aikamoinen majapaikka. Jos illalla oli tarjolla keittoa ja tarinointia, alkoi aamu aidolla islantilaisella maalaisaamiaisella ja tarinoinnilla. Ruokailutilassa on pitkä pöytä ja houstimme Samundur (joka muuten näyttää ihan joulupukilta) kattaa sen joka ilta ja aamu klo 8 täyteen kattiloita ja lautasia. Tänä aamuna tarjolla oli kaurapuuroa, riisipuuroa, myslipuuroa ja islantilaista aamiaisherkkua, joka oli tehty sekoittamalla yhteen skyrriä, puuroa, kermaa, jogurttia ja ruskeaa sokeria. Ihan super hyvää! Ja ihan parasta oli kuunnella Samundurin ja muiden kanssamatkustajien tarinointia. Sekä eilinen päivällinen, että tämä aamiainen olivat niin kiireettömiä, maukkaita ja kotoisia! Kiireetön ja kotoisa on myös majapaikka. Vanha talo, jonka pihalla on pieni maalais-kappeli. Sisällä talossa on paljon taidetta ja kauniita vanhoja asioita. Kaikilla niillä oli tietysti tarinansa. Kyllä sielu lepää.
Aamiaisen jälkeen läksimme ulos nauttimaan upeasta syyssäästä! Aloitimme lyhyellä ajolla Hraunfossar -vesiputouksille. Islanti on täynnä paitsi vuoria, myös toinen toistaan kauniimpia vesiputouksia. Nämä tänään löytämmne olivat henkeä salpaavan kauniita!
Kävimme pikaiseen ostamassa postimerkin tärkeään korttiin ja sitten kiirehdimme kohti Vidgelmirin laavatunnelia. Tunnelille tullessa meidät vastaan otti heti auton oven avauduttua vanhahko koiraherra, jota kiltimpää ja pehmoisempaa ystävää saa hakea. Itse opaskin osoittautui oikein mukavaksi ja suorastaan vitsikkääksi kaveriksi. Kivasti oli kevennetty geologiaa kaikella oppaan kertomalla niin, että mieleen jäi paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa peikkotarujen rinnalla. Luolasto oli maailman pisin tunnettu laavatunneli. Siinä tallustellessa oli ihan olo kuin olisi Jules Vernen kirjassa Matkalla maan keskipisteeseen=) Kyseinen kirjahan sijoittuu maan päällisiltä osiltaan juuri Islantiin, jossa oikeasti on kirjan tulivuori, josta kirjailija aloitti matkansa maan uumeniin. Kyseisestä vuoresta ei vain oikeasti pääse maan sisään, joten tämä meidän laavatunneli vierailu antoi paljon aidomman kokemuksen kirjailijan maailmaan.
Puolen tunnin päivälepi ja sitten ulos patikoimaan. Tarkoituksena oli nousta ylös majapaikan viereiselle huipulle ja rentouttaa jalat luonnon kuumassa lähteessä. Meni melkein putkeen. Ylös päästiin joo ja oikea suihkulähde löydettiin joo, mutta oltiin väärällä puolen kanjonia. Kuuma lähde sai siis jäädä, mikä luonnollisesti harmitti varsinkin Savannaa, joka oli varustautunut kiipeämiseen uikkareilla. Maisemat oli kyllä silmää hiveleviä ja hyvin ruoka kiehui tälläkin puolen kanjonia =) Kävellessä ylös tuuli oli yltynyt vaan niin kovaksi, että ruoka piti syödä lähes suoraan kattilasta, jos halusi sen olevan edes vähän lämmintä. Mutta miten hyvältä se maistuikaan raikkaassa vuoristoilmassa! Ihanaa oli käydä pikku vaelluksella ja soittaa kuvapuhelu rakkaille kotiin huipulta. Tuulisen huiputuksen jälkeen maittoi kuuma kylpy houstin paljussa!
14.10.2025
Tämäkin aamu alkoi kotoisalla aamiaisella. Siinä jutustellessa houstimme halusi tietää, kasvaako Suomessa isohirven jäkälää. Kun kerroin että kyllä, sitä löytyy takapihalta ja kuivattuna komerosta, hän innostui keittämään minulle kupillisen teetä tästä jäkälästä. Ja opin taas uutta..tee oli paljon parempaa, kuin kotona itse keittämäni, sillä siihen kiehautettiin kattilassa maitoa ja hunajaa joukkoon. Tätä tulen kotona keittelemään, kun seuraavan kerran alkaa yskä vaivata! Eikä tässä vielä kaikki..autolle lähtiessä saimme vielä matkaevääksi vohveleita ja lasipurkillisen tätä ihanaa teetä! Eväistä sitten nautiskelin oman osani matkalla talleille, kun pysähdyimme Reykjaholtin pikkuruisessa kylässä. Siellä oli nähtävillä vanha vanha rakennus, josta näki, miten islannissa ennen rakennettiin talo maan sisään ja nurmea katolle, että tuuli ei pääsisi tupaan. Siinä sitten istuksin ja eväitä nautiskelin ennen päivän kohokohtaa.
Sitten päästiin viimein loman toiseen kohokohtaan (luonnollisesti valaat olivat se ensimmäinen). Ratsastamaan islannin hevosilla maastossa! Tähän aikaan vuodesta valtaosa talleista on jo “talvilomalla”, mutta löysimme yhden, joka järjestää lyhyitä tunnin kierroksia läpivuoden. Sturlireykirhorses! Ehdottomasti suosittelen kaikille jotka aiheesta haaveilevat! Pienehkö ja super siisti paikka, älyttömän ystävällinen henkilökunta ja upeat eläimet!
Tunnin mittainen ratsastus vei meidät upeisiin maisemiin! Ratsastimme jokiuomaa, ohitimme pienen kuuman lähteen ja ravasimme aina välillä. Rölli sanoisi kokemuksesta “eihän tässä kaikessa järkeä oo…” Oli se niin upeaa!! Ja kaiken lisäksi sää suosi. Koko aamun ripeksi ja sillä välin kun satuloimne heposia, se loppui kokonaan. Aivan mahtavaa!
Saimme ratsastaa Savannan ja oppaan kanssa kolmisin, mutta ratsastettuamme peesasimme pientä ryhmää, jolle esiteltiin tilan “lämmitysjärjestelmää”. Kuuma vesi hanoihin ja lattian lämmitykseen saatiin suoraan kuumasta lähteestä. Sama lähde lämmitti pihalla pientä betonirengas-uunia, jossa valmistui päivittäin leipää tilan omalla reseptillä. Leipää saimme luonnollisesti maistella (oli aivan kuin saaristolaisleipää) ja samalla meille tarjottiin kupposet kaakaota. Sitten pari vaatekertaa vähemmäksi ja auton keula kohti Reykjavikkia.
Matkalla ylitettiin yksikaistaisia siltoja (yksikaistaisia tunneleita ei onneksi eteemme osunut), kuvattiin joutsen parvea, ajettiin 6min tunnelia meren ali ja pyörittiin liikenneympyröissä, kunnes pääsimme Reykjavikkiin ja Savannan toiveesta suoraan Smaralandin ostarille. Nyt on sitten ostettu Remulle tuliaiset ja täytetty Savannalle oma iki-ihana nalle. Ensin nalle valittiin ja täytettiin, sitten sille valittiin vaatteet ja muut tykötarpeet valtavasta valikoimasta. Lopuksi nalle sai sydämen ja syntymätodistuksen, johon Savanna sai täyttää omistajan tiedot ja antaa nallelle nimen. Aivan ihana! Näitä saa Suomesta jostain päin Helsinkiä myös, jos uniikki lahja pikkukaverille on etsinnässä.
15.10.2025
Tänään vietettiin päivää Reykjavikin keskustassa. Heti alkuun siunattu EasyPark pelasti parkkimittari-painajaiselta. Parkkipaikan löytäminen keskustasta näillä syksyn turre-määrillä on työn ja tuskan takana…ei osaa kuvitella kesäkuukausien tilannetta, mutta tn huono potenssiin seittemän ja puoli (jos jyväskylän kokoisessa kaupungissa vierailee vuosittain 3,5 milj. ihmistä, on infra kovilla https://yle.fi/a/3-10648282). Sää oli harmaa, joten hyviä kuvia ei tarvinnut suunnitella ottavansa. Käveltiin ja kuvattiin kuitenkin läpi sateenkaariraitti ja tsekattiin musiikkitalo Harpa pikaiseen. Kateltiin mukavan näkösiä myymälöitä, mutta kun huomattiin, että kumiankka makso 20€, siirryttiin suosiolla h&m:n (islantilaisittain “hemma”) ja Starbucksin helmoihin. Sava löyti kivoja vaatteita ja hemmotteli itseään kaakaolla uudesta mukista ennen jolkottelua päivän ensimmäiselle museolle.
Valasmuseo osoittautui mainioksi paikaksi. Suosittelen lämpimästi niin aikuisille, kuin lapsille. Tästä kohteesta kuvat kertovat oikeastaan enemmän kuin sanat, joten…
Kaupungilla kävellessä kuvattiin värikästä katukuvaa ja piipahdettiin ennen lounasta pariin kivaan puotiin, joulupuoti mukaan lukien. Tosi kivan näköstä aluetta. Olis tehny mieli istahtaa johkin bupiin tai illalla johonki lukuisista rock-clubeista, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa sitten.
Hisseiltiin ylös Reykjavikin maamerkin, Hallgrimkirkjan torniin ja oltiin saada sydänhalvaus, kun siinä maisemia kuvatessa kirkon kellot päättivät alkaa soida…sanosinko että niin kovaa että lipun hintaan olis voinu sisällyttää korvatulpat. Ihanhan tuo oli ok maisema katella, vaikka kirkkaalla taivaalla olis ollu vielä jotain paljon upeampaa.
Päivän kohokohdaksi muodostui iltapäivän museovierailu Perlaniin. Edellisessä majapaikassa Kanadalainen pari kehui paikkaa ja oli visusti sitä mieltä että Savanna tulee rakastamaan sitä! Pakkohan se oli nähdä ja kokea itse. Museossa oli upeita näyttelyitä Islannin eläimistä, tulivuorien toiminnasta, jäätiköistä ja revontulista! 360-näytöillä tehty matka maan keskipisteeseen ja laavana tulivuorta taivaalle sekä revontuli esitys olivat huikeat! Näitä näytöksiä ei saanut kuvata ja sanat ei riitä niistä kertomaan, niin hienoja ne oli! Lisäksi museossa oli jääluolasto, jossa oli -10 astetta pakkasta (me nautittiin, moni muu värjötteli). Aivan loistava paikka. Ja parasta näissä museoissa ja monessa muussa paikassa Islannissa on, että alle 7v lapset on ilmaisia ja 7-14v pääsee näihin ihan minimaalisella maksulla aikuisen lippuun verrattuna. Oli kyllä kiva päivä yhdessä humputellen, mutta ikävä on edelliseen majapaikkaan ja siihen ympäröivään luontoon. Sinne voisin muuttaa.
16.10.2025
Ah kun sais aina alottaa aamun buffet aamiaisella. Alan lämmitä skyrrille..ihan pikkaisen vain…ja vain kuvan toppingeilla..kanelia, ruskeaa sokeria ja kuivattuja karpaloita voi ostaa kotiin valmiiksi kiitos.
Tänään vietettiin aamupäivä Sky Lagoonissa. Hirmusen hieno kuumien lähteiden kulpylä, joka veti bussilasteittain turreja. Muuten jees, mut satoja ihmisiä vetävässä paikassa oli vaan muutama vessa (vessoja täällä on muutenki tosi surkeesti…ei ees jokasella huoltsikalla tai ravintoloissa…eikä täällä oikein pääse puskapissillekkään, kun tien laitaan ei voi pysähtyä, eikä missään kasva niitä puskiakaan). Mutta siis laguuni oli Savannan toivelistan kärjessä ja sinne tänään päästiin. Vauvansininen mineraalipitoinen oli pehmeää, suolaista ja hirveä kokemus hiuksille. Oltiin laguunissa melkein kaks tuntia, eikä sieltä olis halunnu lähteä ikinä pois. Kylmä ulkoilma ja 38 asteinen vesi oli hurmaava yhdistelmä niin sielulle kuin ruumiille. Alue oli niin iso, ettei muista ihmisistä ollut haittaa, vaikka heitä paljon olikin. Nautinnollista, unohtumatonta!
Liput piti varata etukäteen. Ostettiin paketti, mihin kuulu meille molemmille juomat allasbaarista ja kasvonsamiot, joiden kanssa sai lillua ja nautiskella elämästään altaassa.
Pois lähtiessä käytiin vielä luksuskalliilla, mutta herkullisella avokado-leivällä (ja Savan sipseillä) kahvilassa sekä ostamassa jotain pientä putiikista. Niina sai upeat laavakiviset korvikset ja Sarkille ostettiin tuliaisiksi Blue Lagoon kasvomaskituubi. Parkkipaikalta löyty vielä paikka, josta pääsi kurkkaamaan, miten kaunis laguuni olisi ollut, jos ihminen ei olisi valjastanut sitä kylpyläkäyttöön. Siis todella kaunis!!
Iltapäivällä shoppailtiin Smaralandissa. Savanna löysi vaatteita Zarasta ja Niina ristiäislahjan uudelle serkulle. Savanna kuljeskeli omia teitään ja oli käynyt itse tilaamassa subin. Tyytyväisenä sitä mussutteli, kun tulin kysymään kuulumisia. Niina tutustui kansanperinneruokaan, eli hodareihin. Super hyviä. Piti tilata toinen kun ensimmäinen katosi niin nopeasti. Niin ja pyörähdettiinhän me Costacossakin. Hyber kauppaketju, jossa kaikki on megaisoa leluista pesuainepakkauksiin. Savanna nappasi matkaan laatikollisen silmämunia ja Niina karkkeja joulupöytään (kyllä, joulua täytyy jo odottaa!!). Kassalla vaan selvisi, ettei me ois saatu ostaa kaupasta mitään, kun meillä ei ollu “klubikorttia”. Onneks kassan setä oli ihana ja skannasi meille seuraavan asiakkaan kortin, että saatiin herkut mukaan auton konttiin. Iltapalaksi huoneeseen sushia kaupasta. Se on ollu Savan lempparia täällä. Vielä huominen täällä, onneksi.
17.10.2025
Viimeinen päivä Islannissa. Pilvessä kastui, sen alla ei. Käytiin vielä pienellä ajelulla aamupäivällä. Aivan pakko oli saada nähdä geysir, kun kerta Islannissa oltiin. Ajeltiin vajaa tunti Selfossiin päin geotermiseen puistoon, missä vierähtikin kymmenen minuutin sijaan reilu tunti. Puistossa oli yksi geysir, joka purkaantui noin 17 min välein. Kolmesti piti tämä ihme nähdä, oli se niin hieno!
Hauska oli, kun aina tuo vesi purkaantu ikään ku kahessa otteessa…se purkaantu, imas ikään ku vettä sisään ja sitten ryöpsäytti täyslaidallisen 100 asteista vettä ilmoille. Toinen kiva juttu geoparkissa oli, kun siellä sai keittää itselleen kananmunan kuumassa lähteessä. Muna “onkeen” roikkumaan ja 10 min myöhemmin suolat ja pippurit kylkeen ja massuun.
Sitten vielä viimeset vesiputoukset sai käydä ihastelemassa. Tätä rauhaa ja näitä maisemia tulee niin ikävä!
Savannalle oli luvattu vielä vähän shoppailua, tällä kertaa eri ostarissa, Kringlanissa. Oli isompi, hienompi ja viihtysämpi, kuin kaikissa blogeissa hehkutettu Smaralind! Täältä tehtiin iltapäivällä vielä viimeset tuliais-ostokset ennen rinkkojen tilavuuden testaamista. Pinkeeksi veti saumat ja vyöt venytettiin äärimmilleen, mutta saatiin kuin saatiinkin kaikki kamat mahtumaan mukaan. Pari tuntia lepiä ja kolmelta kello soimaan kentälle. Uskomattoman hieno reissu! Joskus vielä uudestaan issikoilla pitempää matkaa ratsastamaan ja ehkä miekkavalaita bongailemaan. Nyt kotiin kirjottamaan joulupukille, että toisi lahjaksi hiiliä…viikko samoissa vaelluskengissä vaatii äärimmäisiä keinoja, että ne voi kotona sijoittaa sisätiloihin =)
MaailmanRakas 