Matkapäiväkirja
2015 Italia – Prossedi ja Rooma
Mukana menossa: Rauno, Niina, Netta (the teenager), Sarah 3v ja Savanna 8kk
2.10.2015
Oujee! Tänään oli Niinan ja Raunon viides hääpäivä. Hyvä päivä aloittaa kauan odotettu Italian matka. Lento lähti tuttuun tapaan Helsinki-Vantaalta, jonne saavuimme junaillen. Junailu on ehdottomasti vaivattomin tapa matkustaa kahden pienen lapsen kanssa pitkiä välimatkoja kiitos leikki- ja ravintolavaunujen ja liikkumismahdollisuuksien. Matka Joensuusta Rooman kautta Prossediin kesti yhteensä noin viisitoista tuntia autolla, junalla, bussilla, lentokoneella, junalla ja autolla. Pikkutytöt käyttäytyivät esimerkillisesti koko matkan! Prossedissa meillä oli odottamassa 100m2 vuokra-asunto vanhassa kaupungissa, jossa autoilu on kielletty(asunto linkeissä). Asunnolle päästäksemme kävelimme vielä jyrkähköjä kivettyjä kujia ja alaovelta vielä kolmet vanhat jyrkät portaat, ennen kuin talonvahti avasi asuntomme oven ja pääsimme purkautumaan rinkoistamme, lastenrattaista, kantoliinasta ja muista kimpsuista ja kampsuista. Teimme pikaisen tutustumiskierroksen asuntoomme. Netta sai oman pienen huoneen ja me muut vetelimme sikeitä isommassa makuuhuoneessa. Yläkerran iso makkari jäi vielä ilman käyttöä. Ei meillä ainakaan tila tule loppumaan kesken! Söimmen vielä rooman juna-asemalta ostettuja eväsleipiä ja kävimme kauan kaivatuille unille.
3.10.2015
Ensimmäinen aamu Prossedissa alkoi kauniina ja aurinkoisena. Eilen saavuimme perille pimeyden saattelemana ja nyt aamulla ikkunaluukkuja availlessamme yllätyimme iloisesti. Ikkunoista aukeni kaunis maalaismaisema peltoineen, oliivipuineen ja vuoristoineen, joiden rinteillä näkyi vastaavia pieniä kyliä, kuin Prossedimmekin on. Keittelimme kahvit espressokeittimellä. Keikkiömme oli oikein iso kunnon keittiö suurine puisine ruokailuryhmineen ja kaasuliesineen. Aamiaiseksi nautimme edellisillan tähdeleipiä, jonka jälkeen lähdimme kävelylle etsimään ruokakauppaa. Kävellessä ihailimme maisemaa, pientareella kasvavia syklaameja ja carabinierien ja poliisin eroa, mikä ei meille selvinnyt. Kylästä löytyi kaksi pientä puotia, kaksi ravintolaa, pizzeria, kaksi kahvilaa, leipomo sekä posti ja pankki. Innostuimme heti ostelemaan paikallisia herkkuja;ilmakuivattua kinkkua, pastaa, oliiveja jne. Kaikki niin paljon parempia ja aidomman makuisia kuin meillä kotona kaupoita löytyvät tuotteet. Laitoimme illemmalla ruoaksi pastaa tomaattikastikkeella, jossa oli parman kinkkua, valkosipulia ja oliiveja. Niin ja tietysti parmesania.
4.10.2015
Aamu alkoi espressolla ja pannulla paistetulla leivällä, minkä jälkeen Rauno lähti kartuttamaan lähiseutua. Tytöt nukkuivat eilisen matkapäivän väsyttäminä päikkäreitä, kunnes kukko kiekui ulkona kesken päivän ja herätti Savannan. Raunon kävely kannatti. Eilinen parin kilometrin vaellus kaupoille osoittautui turhaksi Raunon huomatessa että toiseen suuntaan kämpän ovilta lähtiessä matkaa kaupoille ja keskustaan on noin kolmesataa metriä!! Ja eilisen päivän se uhosi etsivänsä oikotien!! Tätähän lähdettiin sitten porukalla ihmettelemään ja samalla ostettiin Sarahille pinkki twinx – pallo, jota sitten yhdessä pelattiin kylän keskusaukiolla. Italiassa lasten leikkipaikat ovat harvassa ja usein aivan loppuun leikittyjä, joten lapset viihtyvät ulkona usein tällaisilla ajoneuvoilta kielletyillä aukioilla ja puistoissa palloa potkien ja saippuakuplia puhallellen. Onnkesemme paikallinen leikkipuisto oli vasta rakennettu. Lapset pääsivät kokeilemaan sitä jo samana iltana kun odottelimme paikallisen pizzerian avautumista. Pizzeria osoittautui täyskympiksi. Suomessa kuulimme useammasta suusta italialaisen pizzan olevan niukkatäytteistä ja ei välttämättä suomalaiseen makuun istuvaa, mutta osoitimme tämän käsityksen vääräksi. Pizzerian pizzat olivat isoja, runsastäytteisiä ja millä ne oli täytetty! Pitsoissa oli täytteinä paikallisia makkaroita ja juustoja ja pestoa ja rukolaa ja ja ja..niin ja tilatessamme Sarahille americana pizzan, hänen eteensä tuotiin pizza, jonka päällä oli nakinpaloja ja ranskanperunoita. Kaikissa pizzoissa oli runsaasti mozzarellaa, mutta tomaattikastiketta niissä ei ollut, jollei sitä listalla ollut erikseen täytteenä mainittu.
5.10.2015
Aamu alkoi poutaisena, mutta päivän mittaan kerkesi satamaan kunnon kuuron. Aamusta Niina ja Rauno kävivät kahviloissa kyselemässä bussiaikatauluja, sillä asunnossamme oli netti ilman konetta. Ei kovin toimiva yhtälö. Prossedin kylä on vartin bussimatkan ja tunnin junamatkan päässä Roomasta, emmekä päässeet muuallekaan ilman julkista liikennettä, joten Rooman juna ja bussit ilman rataspaikkaa tulivat meille hyvin tutuiksi näiden kahden viikon aikana, jotka Prossedissa asustimme. Lounastimme lähikaupasta ostettua ihanaa maalaisleipää ja leikkeleitä, minkä jälkeen lähdimme maalaiskävelylle. Ihmettelimme sateen jälkeen portaillemme kertyneitä etanoita ja bongailimme ainakin bambuja, sitruunapuita, appelsiinipuita, hevoskastanjoita, tammenterhoja, kanoja, kaneja ja karvasia pikkupossuja. Illalliseksi Rauno kokkasi kummallista, mutta hyvän makuista perunapastaa sekä pinaatti-kalkkunaleikettä. Savanna taas sai Niinan pullolla survomaa pastaa, kun tuo sauvasekatin ei keittiön kalustukseen kuulunut. Pakko sanoa, että ruokamaana Italia on osoittautunut maineensa veroiseksi! Kaikki on tuoreempaa, maukkaampaa ja meillä tönkkösuolattuna myytävät oliivit, leikkeleet ja pesto ovat täällä miellyttävämpiä vähemmän suolauksensa ansiosta. Niin ja panini!! Se ei oikeasti sisällä ällöttävää teollista majoneesimössöä, vaan tuoretta mozzarellaa ja valtavia suikaleita herkullisia leikkeleitä, joiden rasva itsessään riittää ohuen leivän rasvaksi!
6.10.2015
Tänään päätimme lähteä tutustumaan Roomaan. Ei niin sujuvan aamun vuoksi saimme juosta linja-autolle. Raunon tullessa hieman muitten jälkeen, saimme kuulla hänen vetäneen asunnon oven kiinni niin, ettei sitä saanut sen enempää lukkoon, kuin aukikaan, kun pimeällä illalla palaisimme takaisin. Katselimme siinä, kun linja-auto ajoi ohitsemme ja kävelimme takaisin asunnolle. Onneksi Rauno sai oven lopulta itse auki, emmekä tarvinneet lukkoseppää. Ja ei kun uusintayritystä linja-autolle. Auton saapuessa marssimme kyytiin, mutta kuski ilmoittikin, että häneltä ei voi ostaa lippuja, vaan ne olisi pitänyt ostaa ennakkoon viereisetä kahvilasta. Hetken oli semmoinen ole, että päivä ei mene ihan putkeen, mutta onneksi kuski odotti pysäkillä tovin, ja juoksimme ostamaan liput. Italialaiset eivät edes yritä puhua englantia, vaan solkkaavat kaiken italiaksi ja käsillään, Leimasimme liput ja pääsimme viimein lähtemään kohti Privernaa ja sieltä toisella autolla Priverna-Fossanovan juna-asemalle (italiassa niin bussi, kuin junaliputkin pitää leimata ennen niiden kyytiin astumista, muutoin saattaa rapsahtaa tarkastajalta sakot). Hypättiin junaan ja oltiin Roomassa klo 11.00. Mitäs sitten? Lähdimme kävelemään ilman päämäärää (tai siis Netan päämääränä oli löytää jostain avoin WiFi, kun asunnolla ei voinut nettiä käyttää). Ensimmäisenä päädyimme jonkin kirkon edustalle, jossa maistelimme italialaista jäätelöä, jota meille oli ennen matkaa kehuttu. Ja ei ollut kehuttu turhaan! Jäätelö oli ehdottomasti parasta koskaan maistamaamme! Sarahkin lipitti koko ison jäätelön silmät kiiluen. Sarahille on luvattu jäätelö jokaisena reissupäivänä ja tästä pidetään kiinni. Näin alkupalan jälkeen etsimme kävellessämme ravintolan, jossa Netta sai wifittää samalla kun ruokailimme. Matkan jatkuessa kävimme ruokakaupassa, jossa oli valtavat juusto ja lihatiskit paikalliseen tapaan..täällä ei syödä lauantaimakkaraa. Lopulta päädyimme colosseumille tai kolossille, kuten Sarah rakennusta kutsui. Huilasimme ja ihailimme colosseumia pienellä kadun yli menevällä sillalla, mutta itse rakennukseen emme halunneet lähteä sisään muiden turrejen sekaan, vaikka turistivirta tähän aikaan vuotta olikin aika vähäinen. Asemalle takaisin hiipiessämme Sarah löysi vielä loppuun kulutetun leikkipuiston, jossa sai toki leikkiä ja Netta pääsi vielä kenkäostoksille. Yhdessä päivässä Roomasta muodostui selkeä kuva, jonka Rauno puki hyvin sanoiksi; Rooma on hieno ja kaunis kaupunki, mutta jotenkin yliarvostettu, kiireinen, jopa agressiivinen, haiseva, likainen ja huonossa kunnossa. Ei yhtään sellainen suurkaupunki, jollaisissa olemme aiemmin viihtyneet. Prossedia kohti lähdettiin väsyneinä, mutta hyvillä mielin. Portilla hra italiano katsoi kyllä meidän liput mutta ei viitsinyt leimata niitä. Sitä ei kiireessä keretty tarpeeksi kummaksua ja lopputuloshan oli, että junassa “I am the chief of the train-konnari” päätti sakottaa meitä viisikymppiä sekä Niinan, että Raunon ostetusta ja maksetusta, mutta tyhmyyttämme leimaamatta jättäneistä lipuistamme. Onneksi piti Nettaa alle neljätoistavuotiaana, eikä kysynyt siltä lippua. Enimmäkseen hyvä päivä kaiken kaikkiaan.
7.10.2015
Se oli biitsipäivä tänään. Aamulla Privernossa toista linja-autoa odotellessamme näimme aika hienoja sääilmiöitä. Asemalta oli suora näkyvyys laakson reunassa oleville vuorille ja oli aika hienoa katsella, kuinka sade lähestyi meitä sieltä. Päällämme olevat pilvet pyörivät valtavaa ympyrää aivan kuin elokuvissa. Sade alkoi lähes heti astuessamme linja-auton kyytiin ja ulos Sabaidian asemalle päästyämme sade loppui kuin seinään ja aurinko porotti täydeltä terältä. Täydellistä! Sabaudian rantaa etsiessä vierähti tovi, sillä paikka ei ole mikään turistipesäke, vaan paikallisten kesällä suosima lomakohde, ja luonnollisesti lokakuu on italialaisille jo aivan liian kylmää aikaa kastella varpaita merivedessä. Etsintä kyllä kannatti. Ranta oli todella hieno, vaikkakin sinne oli todella vaikea päästä itse, saati sitten lastenrattaiden ja kantoliinan kanssa, sillä ainoat löytämämme portaat alas rannalle olivat rikkinäiset ja vaikeakulkuiset. Söimme rannalla eväitä, otimme aurinkoa ja kahlailimme. Sarah oli aivan onnessaan, kun pääsi ensimmäistä kertaa ikinä mereen. Löysimme rannalta paljon pieniä simpukoita ja pienen leludelffiinin, jonka otimme mukaan matkamuistoksi. Päätimme heti, että tänne tultaisiin uudelleenkin. Rauno alias kuljetus Tanskanen sai raahattua rattaat takaisin ylös jyrkän ja upottavan mäen ja Niina kantoi tytöt. Nyt löysimme suoraan tien linja-autoasemalle, mutta siellä saimme huomata, että meille oli kerrottu kotiin päin menevän auton aikataulu väärin. Tämä tarkoitti toisen linja-auton odottelua ja Fossanovasta taksin ottamista. Onneksemme Fossanovan asemalla oli ystävällinen nainen, joka soitti meille kyydin. Olemme nimittäin saaneet huomata, että puheliaiksi ja sosiaalisiksi mielletyt italialaiset eivät ole maineensa väärtti. Maalaiset ovat erittäin ystävällisiä ja avoimia ihmisiä, joskin heidän kanssaan ongelmaksi osoittautuu yhteisen kielen löytäminen, kun taas kaupungeissa asuvat ihmiset osaisivat puhua englantia, mutta eivät halua auttaa tai usein edes kommunikoida turistin kanssa. Mutta päivä oli erittäin onnistunut. Sää suosi, ranta oli hieno ja söimme taas vatsat täyteen herkkuja
8.10.2015
Tänään piti olla asunto/pyykkipäivä, mutta eihän sitä jaksettu olla koko päivää aloillaan. Aamulla Niina ja Netta sai nukkua pitkään kiitos Raunon, joka katsoi lapsia. Aamiaisen jälkeen Rauno ja Savanna kävivät pitkällä kävelyllä, jolla he näkivät kunnon kello kaulaisia päkäpää pukkeja ja tutustuivat erääseen paikalliseen mieheen, joka omisti kylän lähellä suuren tilan. Tällä aikaa Niina, Netta ja Sarah kävivät leikkipuistossa leikillä ja sen jälkeen kahvilassa cappucinolla ja virtahepo-kippo-jätskillä. Päikkäreitten jälkeen lähdimme täpötäydellä koulubussilla Privernoon ostoksille. Niina osti kotiin vietäväksi pienen espressokeittimen ja tytöt saivat omat äänilelunsa, jotka lauloivat laulunsa luonnollisesti italiaksi. Netta osti tuliaisia siskolleen ja Rauno shoppasi ruokaosastolla. Illalla herkuteltiinkin kunnon illallinen Raunon valmistamana. Ainiin..aamulla olisi ollut kylän aukiolla viikottaiset markkinat, mutta koska emme niistä tienneet, näimme niistä vain rippeet myyjien kootessa kojujaan pois. Kerkesimme kuitenkin ostaa eräältä myyjältä ison laatikollisen paikallista mozzarellaa, josta Prossedin laakso on kuuluisa. Uskomatonta herkkua!
9.10.2015
Sää oli tänään puolipilvinen ja lämmin. Päätimme olla koko päivän Prossedissa ja lähteä pitkälle maaseutukävelylle eväiden kera. Maisemathan oli upeita, kuten jo aiemmin on hehkutettu. Kävelimme ns.alatietä ja takaisin lenkin ns. ylätietä. Matka alkoi jyrkällä alamäellä (paikkaa ei voi suositella liikuntaesteisille, mutta toisaalta ei kyllä voi Roomaakaan ja näin ollen olettaen Italiaa yipäätään). Kävellessä Netta ja Niina kuvailivat perhosia ja näimme kello kaulassa oliivipuiden seassa laiduntavia kevosia, viinimarjapensaan kokoisen rosmariinipensaan sekä upeita vanhoja tammia. Siinä matkan kääntyessä jyrkästä alamäestä yhtä jyrkäksi ylämäeksi Netta ja Rauno olivat oliivisotaa. Oliiveita kasvoi laakson joka kolkassa ja ne olivat pullollaan raakoja oliiveja. Jotenkin mieltä rauhoittava näky!
10.10.2015
Tänään satoi lähes koko päivän. Niina ja Rauno kävivät aamulla kaksin kahvilassa, kaupassa ja tutustumassa kylän kirkkoon, jossa tavan mukaan oli upeita vanhoja seinämaalauksia ja patsaita. Netta pääsi Raunon kanssa katsastamaan kirkon myöhemmin samana päivänä. Harmi vain. kun kellään ei sattunut olemaan kamera mukana kirkossa käydessä, eikä siitä siksi ole kuvia muistona. Oli oikein mukavaa viettää sadepäivää lasten kanssa leikkien, hyvää dekkaria lukien ja ah niin trendikkäästi aikuisten värityskirjaa väritellen.
11.10.2015
Toinen päivämme Roomassa. Tarkoituksenamme oli käydä eläintarhassa, löytää Netalle WiFi ja tehdä tuliais ostoksia. Haasteeksi osoittautui WiFi:n löytäminen, joka loppupeleissä ei onnistunutkaan. Roomassa avoimia wifi-verkkoja tarjoavat vain harvat ravintolat, joita ei ollut yhtään riittävän lähellä puistoa, johon olimme menossa eläintarha mielessämme. Pitkään siinä meni, mutta saimme ostettua Netalle prepaid liittymän ja jätimme tytön puistoon eläintarhan ulkopuolelle somettamaan meidän muiden suunnatessa ihmettelemään apinoita, seeproja ja Sarahin lemppareiksi osoittautuneita kameleita. Eläintarhassa vierähti hyvä tovi ja sieltä löytyi eläinten lisäksi lasten leikkipaikkakin. Ulkouduttua eläintarhasta etsimme käsiimme Netan, joka oli sometellut viereisessä koirapuistossa ihanaisia koiria katsellen ja söimme valtavat leivät kanapihveillä. Sitten olikin aika siirtyä valtavan puiston läpi metrolle ja sieltä Romaterminiin, jossa olimme aikonut shopata tuliaisia ennen junan lähtöä. Pakko on vielä mainita, että puisto, kuten mielestämme muukin Italia oli täynnä hienoja yksityiskohtia. Upeita vesielementtejä ja vanhoja patsaita puistossa oli paljon, mutta muutoin täysin hoitamaton. Jalkakäytävillä kasvoi koko käytävän levyisiä puita, osa kävelyväylien kiveyksistä uupui, eikä puiston nurmialueita oltu hoidettu ollenkaan. Asemalta ostettiin tuliaisiksi italialaista suklaata ja tytöille Masha ja Orso (suomalisittain tyttö ja karhu) lelut ja kirjat matkamuistoiksi, sillä molemmat tytöt ovat koko reissun ajan katsoneet kyseistä animaatiosarjaa asunnolla nenät kiinni ruutuun liimattuina. Niin ja Niina sai Raunolta niin kauniin ja ihanan kristalliruusun yllätyslahjaksi! Love!
12.10.2015
Niin sanottu kotipäivä Prossedissa. Aamu meni nopeasti kämpillä, vaikka lentsu vaivasikin vuorostaan Raunoa. Rauno lähti Sarahin kanssa puolilta päivin pikkukävelylle ja leikkikseen. Sää oli upea n.25 astetta. Siinä kävellessä tuli nähtyä vanhassa rakennuksessa viinitynnyreitä. Täällä siis tehdään viiniä. Viinistä puheen ollen parhaaksi viiniksi reissussa ovat osoittautuneet ns. pahvitölkkiviinit (1,75€/l). Takaisin kämpille päästyään Rauno ja Sarah herättivät Netan ja ottivat koko porukan mukaan toiselle kävelylle. Tällä kertaa maaseudulle. Alkumatkasta vastaan tuli eläinpelastustehtävä, kun kaksi pientä koiranpentua piilotteli tien laitaan pysäköidyn auton alla. Saimme pennut houkuteltua pois auton alta. Toiset pienet oli ihan peloissaan ja nälissään, selvästi hylättyjä pentuja. Hetken mietittyämme mitä pennuilla tekisimme, keksimme kysyä neuvoa läheisestä kantakahvilastamme. Kahvilan täti (joka ei koko aikana ollut osannut puhua englantia) otti pennut avosylin vastaan ja rupesi lepertelemään englanniksi. Täti otti pennut kotiinsa asumaan oman pentunsa kaveriksi. Muutamaa päivää myöhemmin nainen näytti meille puhelimesta kuvia pennuista kotonaan. Tulipa hyvä mieli, kun voimme auttaa pentuja noin ja niitten tarinalla oli onnellinen loppu. Jatkoimme kävelyä pitkin maalaimaisemia ja näimme mm paimenkoiran työssä lampaita vahtimassa, vuohia ja puhveleita, joitten maidosta tehdään aitoa ihanaa mozzarellaa. Aikamoisessa kuravellissä nämä puhvelit asustelivat, mutta tyytyväisiltä vaikuttivat, kun tulivat uteliaina tutustumaan meihin aitauksen laidalle. Ilta tuli äkkiä ja kämpillä oli Niinan vuoro kokata. Vuorossa oli oliivimykyjä ja pastaa.
13.10.2015
Aamu meni asunnolla ollees, jonka jlkeen lähdimme linja-autolla kohti Sabaudian rantaa. Oman haasteensa autoiluun toi koulujen loppuminen ja linjan osoittautuminen koululaislinjaksi. Bussi oli ääriään myöten täynnä, mutta aina on tilaa yhdelle, tai viidelle ja matkarattaille! Sää oli pilvinen, mutta se ei haitannut. Sarahin ja Netan rakentaessa hiekkalinnaa ja kerätessä simpukoita muu herrasväki Tanskanen kävi pienellä rantakävelyllä. Kotiin tultuamme päätimme, että Niina ja Rauno sai lähteä kaksin ravintolaan ja Netta katsoisi sen aikaa pikkutyttöjä. Ilta meni hienosti! Niina ja Rauno saivat uskomattoman upeaa pastaa ja kämpille tullessa heitä odotti kaksi nukkuvaa tyttöstä. Sarah tosin oli nukastanut nasu kainalossa nojatuoliin telkkarin eteen. Masha ja karhu oli ollut hyvä unisatu!
14.10.2015
Viimeinen lomapäivä ennen huomista matkustuspäivää. Aamulla Niina ja Rauno kävivät “viemässä roskat” eli samalla salaa kävelemässä koko pienen Prossedin kylän ympäri. Niin kaunis ja idyllinen kylä (2kahvilaa, 2pientä puotia, 2ravintolaa, posti, apteekki ja leipomo, sekä ke aamuisin markkinat). Samalla tuli ostettua viimeiset tuliaiset ja ruokatarpeet lähipuodistamme. Tuuli oli valtava ja lämmin ja enteili myrskyä, joka illalla tulikin. Pitkin päivää pakkailtiin ja illalla sitten ihailriin ikkunasta komeaa myrskyä. Satwen laannuttua koetimme käydä ulkona syömässä, mutta pizzeria oli myrskyn vuoksi kiinni. Päädyimme siis ostamaan kahvilasta kämpille leipiä ym. Siinä kävellessä tapasimme vielä setän, johon Rauno ja Sarah olivat aiemmin tutustuneet ja tämä lahjoitti meille vartavasten poimimansa persimonlaatikollisen! Miten mukava loppu uskomattoman hienolle matkalle!
MaailmanRakas 