Matkapäiväkirja
2017 Puola – Varsova
Mukana menossa: Niina, Maisa ja Netta
16.6.2017
Klo 7.45 lento lähti Helsinki-Vantaalta kohti Puolan Varsovaa. Koko seurueemme nukkui tai ainakin torkkui minkä kerkesi tällä 1,40 h kestävällä lennolla, sillä matka autolla kentälle Joensuusta oli kestänyt koko yön. Suht kivuttomasti matka kuitenkin oli sujunut ja lento Varsovaan laskeutui ajallaan. Kentällä etsimme oikean bussilaiturin ja siitä sitten bussilla 175 köröteltiin puolisen tuntia centrumiin. Jäimme pois kyydistä valtaisan Kulttuurin ja tieteen palatsin edustalla, missä ryhdyimme pohtimaan wifin toimivuutta ja etsimään mapsista hotellimme Puffa hostel luxin sijaintia. Lähdimme suuntaamaan huntturassa hotellille päin ja katselimme samalla paikkaa jossa syödä ja tankata kofeiinia. Päädyimme lopulta pieneen torttu/pannaripaikkaan, jossa Niina ja Maisa herkutteli kasvistäytteisillä ohukaisilla ja Netta omalla banaani-nutella versiollaan. Isot ja maukkaat annokset kruunasivat lähes Ilmaiset, yhden zlotyn maksavat cappucinot/latet. Väsymys painoi jo kovin ja ulkona satoi pienen kuuron ennen sään kirkastumista, joten istuskelimme hyvän tovin pannaripaikassa, ennen kuin jatkoimme matkaamme. Kävelimme noin suunnilleen oikeaan suuntaan ihaillen samalla valtavia vanhan mallin mukaan restauroituja rakennuksia, jotka alkoivat heti ydinkeskustan jälkeen. Aivan centrumissa arkkitehtuuri oli jokseenkin korutonta uusia lasiseinäisiä pilvenpiirtäjiä lukuunottamatta. Hotellimme löytyi lopulta aivan vanhan kaupungin laidalta. Sijainti oli loistava. Kävi ilmi, että olisimme päässeet nurkille samalla bussilla jolla tulimme keskustaan, mutta näimmepä kävellessä kaupunkia. Laukut jäivät hotellille, mutta sisään kirjautuminen sai vielä jäädä muutamaksi tunniksi ennen huoneemme vapautumista. Kävelimme puistoon ihailemaan suurta vesiputousta ja istuksimaan kaikessa rauhassa puiden katveeseen. Matkalla näimme toinen toistaan uljaampia rakennuksia ja pääsimme seuraamaan sotilaiden vahdinvaihtoa niin presidentin palatsin, kuin tuntemattoman sotilaan muistomerkin edustalla. Jatkoimme matkaa vanhaan kaupunkiin, jossa tutustuimme paikalliseen jäätelöön, lodyyn! Olipa pehmeää ja suussasulavaa herkkua. Ja jätskivohveleitakin oli eri makuisia! Nam maiskis! Vielä vähän kahvia ja sitten matkamuistokojun ja vesipullokaupan kautta hostelliin lepille. Hostellimme oli vanhassa rakennuksessa, jonka sisätilat oli uusittu täysin. Kyllä kelpasi kellahtaa päikkäreille päät puurossa pitkän päivän jälkeen.
Päikkäreitten jälkeen oli aika syödä hyvin. Kiertelimme vanhankaupungin ravintoloiden edustoilla ruokalistoja lukien, kunnes lähes kaikkia miellyttävä lista löytyi…Netalla oli pieniä ongelmia päättää mitä haluaa syödäkseen. Lopulta tilasimme pastaa, broilerin rintaa ja paikallista zurek keittoa. Ruiskeitto tarjottiin keitettyjen munalohkojen ja paikallisen makkaran kanssa kovakuorisen vehnäleivän sisältä. Jälkiruoaksi tilasimme omenatorttua ja juustokakkua ja n. puoli litraa suklaamoussea! Terassilta oli mukava seurata ulkona liikkuvien ihmisten touhuja, kuunnella aukiolla soittavia ihmisiä ja katsoa ilmapallokauppiaan suunnatonta pallopilveä, joka teki monet pienemmät ja isommat asiakkaat iloisiksi.
17.6.2017
Hyvien yöunien jälkeen heräsimme virkeinä toiseen päiväämme Varsovassa. Aamiainen oli katettu hostellin kellarikerrokseen. Pienessä tilassa oli muutamia pöytiä, joissa kaikissa oli erilaiset “vanhat” tuolit. Aamiainen oli pienehkö, mutta monipuolinen. Tarjolla oli nakkien ja majoneesimunien lisäksi mozzarellalle päällystettyjä tomaatteja, erilaisia kokolihaleikkeleitä, paikallista ihanaa maksapateeta, juguja yms. Kahvia varten tarjolla oli kuumaa vettä ja pikakahvimuruja. Säätilan tarkastus ja vanhaan kaupunkiin etsimään Hop on bussin pysäkkiä. Bussi tulikin juuri sopivasti paikalle ja kipusimme sen yläkertaan katselemaan nähtävyyksiä ja kuuntelemaan napeilla englanninkielistä selostusta kaupungista. Näimme geton laitaa, muistomerkkejä, upeita rakennuksia ja hulvattoman hauskan näköisen vihreän yliopiston kirjaston, jonka seiniä kiertelivät köynnökset ja muut kasvit. Paljon näimme lyhyessä ajassa ja avonainen katto toi oman lisänsä retken tunnelmaan. Hoppasimme pois kyydistä centrumissa ja suuntasimme suoraan tuliaisostoksille Zlote tarasy ostoskeskukseen, jonka tunnistaa pilvimäisesti kaareilevasta lasikatosta sen sisäänkäynnin kohdalla. Hyviä shoppaajia olimme. Kolme liikettä kiersimme ja sekä omat, että tuliaisostokset oli hankittu ja vatsa huusi jo murkinaa. Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme syömään tavaratalon edustalla olevan Hard Rock cafeen terassille. Listan mahtiherkuista päädyimme syömään paikallisen burgeraterian makkaralla ja sienillä, burgeraterian avokadolla ja jollain tulisella kastikkeella sekä chiken wingssejä juustomakaronilla. Herkut kruunasi paikallinen olut, zywiec. Ennen ruokailua ostimme vielä jotain pientä cafeen kaupasta muistoksi käynnistämme ja tuomisiksi. Kahvila oli nimensä mukaisesti sisustettu ja sen lista oli todella kattava ja maukas, mutta musiikki näytteli paikassa pienempää roolia kuin oli ennakkoon kuvitellut. Musiikki oli toki hyvää rockia, mutta se soi vain hiljaa taustalla eikä sen mukana päässyt oikein elämään. Syötyämme läksimme kävelemään umpimähkää kaupungille ja etsiskelemään kahvipaikkaa. Löysimme kaupungin valtavasta tarjonnasta meitä miellyttävimmän vaihtoehdon ja valitsimme “pöllöpaikasta” mieleisemme kakut ja leivokset cappucinojemme seuraksi. Herkuttelimme suklaakakulla, moussekakulla, sekä marenkivaahtopallolla, jonka sisään oli leivottu saksanpähkinöitä, banaanimoussea ja jotain suklaista hyvää töhnää. Kahvion edustalta Niina osti kotiin vietäväksi pienen kukkopillin, jonka sointi testattiin myöhemmin hostellilla.
Kävelimme koko matkan hostellille, sillä viimeinen hop in bussi oli jo kerennyt mennä. Mutta eipä tuo haitannut. Oli kaunis sää kävellä sekä katsella arkkitehtuuria, katusoittajia, hevosvankkureita ja kukkakojujen kauniita kimppuja. Katu, jota kävelimme, oli täynnä ravintoloita ja kahviloita, joiden terassit oli järestään koristeltu rehevillä punakukkaisilla kukkalaatikoilla. Katu johtikin suoraan vanhaan kaupunkiin, jonka laidalla hostellimme oli. Matkalla istahdimme vielä kuvaamaan ja ihmettelemään pientä katolilaista kirkkoa, joka oli sisältä todella kaunis, yksityiskohtainen ja hyväkuntoinen. Pikku lepi hostellilla ja sitten vanhaan kaupunkiin kiipeämään kamalia kierreportaita ylös näköalatorniin. Upeathan ne maisemat olivat joka suuntaan. Toisaalla oli jokimaisema, toisaalle avautui vanha kaupunki, jossa katutaiteilijat aloittelivat esityksiään. Lähdimme seuraamaan esityksiä lähempää ja saimme nähdä useita upeita tuliesityksiä, tulennielentää, sekä tyypin, joka nieli kokonaisen pitkulailmapallon (tai huijasi yleisöä taitavasti). Jaloittelimme vielä hetken ja Netta ja Maisa söivät vanilja-suklaa lodyt, ennen iltapalalle siirtymistä. Iltapalaksi tilattiin paikallinen “pikkusuolainen” zapiekanki, joka oli pitkittäin halkaistun patongin puolikas päällystettynä kuivatuilla sienillä ja juustoraasteella. Patonki oli maukas, mutta kiskan täti unohti tilauksemme ja siitä muistuttaessamme taisi hieman suutahtaa, sillä saimme syötäväksemme hädin tuskin lämmenneen evään, jonka juusto ei ollut päässyt sulamaan. Niin ja paikallinen tapa on, että mitään ei puolitella valmiiksi. Pöytäseurueessa lasku tuodaan aina kokonaisena pöytään ja jokainen etsii siihen vain osansa rahoista. Samoin kankea puoliksi tilatessa vastattiin, että saisimme veitsen pöytään, että voimme puolittaa patonkimme itse. Siinä se sitten järeällä leipäveitsellä puoliteltiin ja iltapalaksi herkuteltiin ennen hotellille nukkumaan menoa.
18.6.2017
Hohhoi, aamiaisellehan sitä piti nousta, mutta uni oli vielä meillä kaikilla silmässä. Tänään oli luvassa loman paras ja aurinkoisin päivä. Suunnitelman mukaan lähdimme tutkimaan vanhaa kaupunkia hieman tarkemmin ja viettämään leppoisaa aamupäivää terasseilla ennen illan keikkaa. Kuvailimme vanhan kaupungin aukiolta PGE Narodowy stadiumia, jonne illalla hurauttaisimme taksilla. Aukiolla oli taas jos jonkinlaista katutaiteilijaa harmonin soittajista puujaloilla käveleviin keijuihin. Kävimme ihailemassa suurta ja upeaa katedraalia, jossa sytytimme kynttilätkin. Katedraali oli, kuten muukin kaupunki, toisen maailmansodan jälkeen uudelleen rakennettu vanhaa kunnioittaen alkuperäiseen asuunsa. Korkeat holvikaaret, värikkäät lasi-ikkunat ja lukuisat liput tekivät tunnelmasta kunnioittavan. Katedraalin jälkeen suuntasimme kohti vanhan kaupungin toria pysähtyen matkalla ostamaan turreshopeista vielä kortin ja puolalaiset huivit. Netan ja Maisan ollessa apteekissa aurinkorasvaostoksilla, Niina shoppasi paikallisia “tahmakarkkeja” niitä kadunkulmassa myyvältä Justiinalta. Sitten oli viimein aika istahtaa terassille nauttimaan kuohuvaa mansikoiden kanssa. Mansikat ovat Puolassa suosittu herkku, joita myytiin kadunkulmissa pienistä sievistä pärekoreista. Olipa mukava istuksia kiireettä ja nauttia säästä ja ympärillä näkyvistä rakennuksista, taulukauppiaista ja viereisistä terasseista kukkaloistoineen. Kellon edetessä kävimme katsastamassa vanhan kaupungin portin ja siirryimme seuraavalle terassille syödäksemme pierogeja ja paikallisia juustoja. Täällä saimme odottaa, odottaa ja vielä kertaalleen odottaa. Pierogit olivat tonnikalahötön näköisellä vasikanlihalla täytettyjä vedessä keitettyjä taikinapasteijoita. Herkun täydellisti oikein valkosipulinen tuorepesto, joka oli laitettu esille kauniisti omaan pieneen kulhoonsa. Vatsat pullollaan hiivimme hostellille päin pysähtyen matkalla vielä lodylle ja cappucinoille.
Taksi oli tilattu jo etukäteen kuudeksi ja siellähän se pihalla meitä jo odotteli. Hieman väärän rakennuksen kohdalla tosin, mutta paikalla kumminkin. Oli aika jännittävä ja odottava tunnelma. Taksi jätti meidän stadionin eteen ja lähdimme kiertämään valtavaa ympyrän muotoista rakennusta oikealle portille. Mutta portilla!! Innoissamme kävelimme portille, jossa virkailija sanoi, että lippumme olivat jo valmiiksi käytetyt! Mitä h***toa! Eikun jonottamaan parikyt minsaa kojulle, jossa meille kerrottiin vivagon, josta lippumme oli ostettu, olleen laiton yritys, joka kopioi lippuja ja myy niitä moneen kertaan. Luukun nainen pahoitteli tilannetta ja väitti konserttia loppuunmyydyksi. Kyllä oli sana jos toinenkin kielenpäällä, mutta ei vielä hellitetty. Sisälle oli nyt päästävä hinnalla millä hyvänsä. Olisi muuten liian karvas pettymys. Vieressä oli ticetmastersin koju, jossa jonotti kymmeniä ihmisiä. Sitähän sitä oli yritettävä. Jonotimme n.40min luukulla, jossa kuulimme, että lippuja vapautui koko ajan myyntiin, sillä feikkilippuja on oli ollut niin paljon myynnistä. Lopulta saimme uudet liput (90€/kpl)!! Luoja kun tärisytti..nyt oli viimestään elämä ihan sekasin. Päästiin jatkamaa stadionin kiertämistä lähes alkupisteeseen, ennen kuin pääsimme uudelle portillemme. Ei osannu huokaista, ennen kuin olimme päässeet uusilla lipuilla alueelle. Pääsimme vierekkäisille paikoille aivan esiintymislavan sivuun. Muutaman rivin edempää olisi lavan nähnyt vielä aivan toisella tavalla, mutta tästäkin näimme erinomaisesti. Kiitos sisäänpääsystämme kuuluu täysin järjestäjälle, sillä lippuhuijausten vuoksi stadionilta vapautettiin lavan molemmilta sivuilta ainakin nelisen sataa ylimääräistä paikkaa vähä vähältä lisää. Loppupeleissä paikkamme olivat varsin kivat, sillä saimme muutaman vieressä olevan tyhjän paikan turvin seista ja pomppia väljästi ja vapaasti paikoillamme. Ja itse keikka! Kerkesimme kuulla jokusen kappaleen lämppäriartistia Toveloa, joka jo itsessäänkin olisi ollut lipun oston värtti. Ja Coldplayn aloittaessa oli jo niin fiiliksissä, ettei tiennyt olisiko katsonut, tanssinut vai kuvannau, vai tehnyt niitä yhtä aikaa. Koskaan aiemmin emme olleet olleet niin valtavalla keikalla! Stadionilla olimme me ja 90 000 muuta nauttimassa uskomattomasta showsta ja aina yhtä tunnelmallisesta musisointia. Aivan käsittämätön kokemus! Keikan tunnelman täydellistivät jokaiselle ranteeseen jaetut rannekkeet, jotka vilkkuivat ja loistivat esityksen mukaan (tosin Niinan ranneke ei toiminu). Ei tuollaista kokemusta voi oikein sanoin tai kuvin kuvata, jotain niin uniikkia se oli. Coldplay esiintyi kolmella eri lavalla ja päälavan molemmilla reunoilla olleet valtavat näytöt takasivat, että kaikki yleisöstä näkivät esityksen ja saivat valtavan elämyksen. Keikan huippuhetkiä olivat ehdottomasti yleisöön laskettu ilmapallomeri, Viva la vida, sekä hetki, kun stadioni pimeni täysin ja saimme kuunnella esitystä pimeydessä sen siirtyessä salaa kolmannelle pienelle “piilolavalle” stadionin toiseen päätyyn. Keikka kesti kokonaiset kaksi tuntia ja sinä aikana sai itsensä hurmostilaan esityksestä sekä pohkeensa maitohapoille pomppimisesta ja tanssimisesta. Keikan jälkeen suuntasimme väkijoukon mukana kävelemään kohti hostellia. Iltapalaa ostaessa ihailimme vielä hetken vanhan kaupungin aukiolta stadionia, jonka ulkoseinässä kiersi valtavin valokirjaimin Coldpay nimi. Sitten vain unta palloon. Seuraavana päivänä on tiedossa aamupakkaukset, siirtyminen bussilla lentokentälle, sekä paikallisen “visenttipontikan” ostaminen kullalle kotiin viemisiksi.
MaailmanRakas 