Matkapäiväkirja
2017 Kroatia – Pula
Mukana menossa: Niina, Rauno, Sarah, Savanna sekä kummityttö Aino
1.8.2017
Eilen ajelimme koko porukalla pitkästä aikaa Joensuusta Helsinkiin lentoasemalle. Matkalla poimimme mukaan Juvalta Niinan kummitytön Ainon ja syöpöttelimme samalla herkullisen aamiaisen, puoli kuudelta kun oli kotoa lähtiessä kaapattu vaan muksut sängystä autoon. Tähtihovilla jätskit ja lomalehtien osto ja sitten Lentoparkin kautta kentälle. Aika sutjakkaan meni matka.
Jo koneesta Kroatia näytti mahtipontisen kauniilta. Syvän sinistä vettä, havupuumetsiä ja kalkkikalliota, sekä tietysti punatiilikattoisia taloja. Kuumuus iski heti kentällä. Lomaviikolle oli luvattu 35-38 astetta ja lähes pilvetöntä. Pulan kenttä oli pieni ja sieltä selviydyttiin nopeasti. Soitimme asuntomme emännälle ja meitä tultiin pian kyytimään keskustaan ihan kahden auton voimin. Isäntäpariskunta oli ystävällinen ja peri krostialainen. Asuntomme oli n.puoli kilometriä keskustasta kolmannessa kerroksessa. Hissin puuttumisen korvasi asunnon siisteys ja tilavuus. Hyvä valinta! Aikamme laukkuja purettuamme läksimme illan vilakalla vielä syömään lämpimän aterian. Ja pakko sanoa, että kroatialaista keittiötä ei ole turhaan kehuttu! Söimme monenmoisia herkkuja ja annoksia. Aino nautti wieninleikkeestä, Niina valkosipulisesta naudan maksasta ja Rauno paikallisista lihapullapötkylöistä ja siinä sivussa maistelimme tarjottimellisen vuohenmaitojuustoa. Aijai, kun maistuu lomalta!
Siinä turisteja väistellessä kiipesimme pikku kujia ylös linnoitusmäelle, mistä oli huikeat maisemat kaupunkiin ja merelle. Katselimme linnoitusta vanhoine tykkeineen ja innostuimme käymään sen sisällä museossakin. Tytöt oli innoissaan nähdessään 1700 luvulta petäisin olevia juhlavaatteita. Sitten välipalalle ja lepille asunnolle. Matkalla näimme linja-auton, jolla olimme suunnitelleet menevämme iltapäivällä emäntämme suosittelemalle rannalle. Bussi oli niin täynnä auringon palvojia, että päätimme koettaa etsiä rauhallisemman rannan, jonne suuntasimmekin pian taksilla. Yritys rauhallisemmasta rannasta vain jäi yritykseksi. Koko rantaviivan matkalta tien varret oli pysäköity täyteen autoja. Löytämämme ranta oli valtoimenaan turreja kuten kaikki muutkin rannat. Kirkkaaksi mainostettu merivesi oli roskainen ja samea uijien aurinkorasvasta ja ilma ei tuoksunut merivedeltä vaan tupakalta. Kun yritti nähdä rannan ilman turisteja, voi kuvitella kauniiden kallioiden ja joidenkin mäntypuitten reunustaman upean lahden, jonka ranta oli täynnä kauniita pyöreiksi hioutuneita kalkkikiviä. Noh, tytöt nauttivat leikkiessään merivedessä ja kiljuivat aina pikku medusojen lähestyessä. Ja pieniä aarrekiviä oli kiva kerätä kilpaa. Aino löyti rannalta mäkkärin minions lelun ja Sarah nappeja aarrekokoelmaan. Rannalta keskustaan palatessamme kävelimme vielä hetken vanhan kaupungin katuja ja nähtävyyksä katsellen ennen iltaruokaa. Yleisön pyynnöstä ruokailinne eilisessä ravintolassa, josta tytöt saivat toivomiaan leikkeitä ja lihapullatikkuja. Rauno mässäsi juustotäytteisellä murekkeella ja Niina maisteli paikallisia herkkuja sieni-tryffelipastaa ja paikallista viiniä. Erittäin maukas päätös lomapäivälle
3.8.2017
Toinen varsinainen lomapäivä alkoi vähintään yhtä kuumana ja aurinkoisena kuin edellinenkin. Onneksi asunnolla on joka huoneessa hyvä ilmastointilaite. Kyhäsimme herkullisen aamiaisen ja päätimme lähteä katsomaan alueen suurimman ranta-alueen Verudelan tarjontaa. Siis lähinnä etsimään omaa rauhallista soppea nauttia merestä ilman massaturismia. Ja löytyihän se. Taksikuski jätti meidät alueen isoimman rannan parkkikselle, josta kävelimme puolisen kilometriä, kunnes tärppäsi. Laskeuduimme kävelytieltä alas kalliota kauniille hieman isompaa kiveä olevalle ranta-alueelle, jota reunustivat iso valettu laituri, kalkkikivikalliot ja mukavasti varjostavat havupuut. Nautimme kaikki suuresti merestä. Taksikuskin mukaan meriveden lämpö oli 29 astetta, eikä hän tainnut liioitella. Rauno pääsi snorklaamaan ja bongaili kirkkaassa vedessä isompiakin kaloja aivan rannan tuntumassa. Savanna leikki meressä keräillen kiviä ja antaen niitä äitille ” tässä on ystävänpäivää”. Niin ja tytöt pääsivät kokeilemaan myös eilen ostettuja vesipyssyjä, mikä oli heille ihan uusi juttu. Aikamme ryvettyämme jatkoimme hetken matkaa rantaviivaa etsien jätskipaikkaa, joka oli onneksi hyvin lähellä. Herkuttelimme kookos ja Lumikki jätskeillä ja viilentelimme mukavan näköisellä terassilla varjossa. Mikäs sitä merimaisemaa oli ihaillessa.
Kello oli jo paljon, mutta olimme päättäneet käydä samalla reissulla Verudelassa olevassa aquariumissa, joten suuntasimme sinne mapsin avulla. Kilometrin patikointi ja saavuimme vanhan linnoituksen luo, johon aquarium oli rakennettu. Aquariumissa oli jonkin verran kaloja, mutta suhteessa sitäkin enemmän muita mielenkiintoisia meren olentoja. Mieleenpainuvimpia olivat muksujen mielestä valtavat merikilpikonnat, merihevoset ja kaimaani, mutta aikuinen muistelee ihmeissään myös mikroskoopilla tutkailtua planktonia, meduusoja, linnoituksen pitkiä käytäviä ja ulkona ollutta kuivunutta vallihautaa, jossa sai kävellä ja kiertää linnoitusta. Nähtävää riitti pitkäksi aikaa ja alkumatkan vaunuissa nukkunut Savannakin kerkesi herätä ihmettelemään haita ja merimaisemia linnoituksen huipulta. Taksilla asunnolle lepille ja ruokaostoksille. Illalla lähdimme vielä turrelandiaan vanhaan kaupunkiin syömään ja leikkipuistoon leikille. Söimme tänään vähän hienommassa ravintolassa, sillä juhlimme Ainon synttäreitä. Aino herkutteli possuvartaalla, Rauno pizzalla, Sarah juustopastalla ja Niina tryffeliravioleilla ja Savanna onnellisena kaikella tällä. Niin ja illan päätteeksi tytöt valitsivat itselleen vielä omat spinnerit kaupasta, jossa niitä oli sadoittain! Jo uni maittaa!
4.8.2017
Aamulla muut eivät olleet kerenneet edes herätä, kun Rauno läksi selvittämään mahdollista autonvuokrausta. Aamiainen oli vasta puoliksi pöydässä kun Rauno tuli takaisin Fiat Punto viereiselle parkkikselle pysäköitynä. Aamiaiset naamariin ja rasvat iholle, ja sitten alkoi tyttöjen kovasti odottama matka Poreciin Aquacolour vesipuistoon. Matka alkoi hieman takkuillen, sillä vaikka vuokrafirmassa kaikki auton entiset nirhaumat oli käyty läpi, ei yksi takapenkin turvavöistä toiminut. Eipä siinä, hurautettiin vuokrafirman eteen ja vika korjattiin asentamalla kelaamattomaan turvavyöhön lastenistuin Savannalle. Ja siitä mapsin kanssa liikkeelle. Päätimme ajella moottoritien sijaan pienempiä teitä ja katsella maisemia. Ja katseltavaa riitti. Matkalla ajelimme useamman pikkukylän, näköalapointin, oliivipuu- ja rypäleviljelmän sekä upean solan ohi. Paluumatkalla olisi pakko pysähdellä ja ihastella maisemia tarkemmin. Aquapark oli helppo löytää. Vesipuisto on Kroatian suurin ja iloksemme todella siisti ja hyväkuntoinen. Puistossa oli ainakin kymmenen hullun isoa vesiliukumäkeä, valtava virta, jossa sai kellua jättidonitseilla sekä pienemmille leikkipuisto ja oma allasalue, jossa oli yksistään jo 14 liukumäkeä. Meidän suosikiksi osoittautui heti jättivirta, jossa sai nauttia rauhassa vilvoittavasta vedestä ja petollisesta auringosta. Tytöt oli verhottu jo alueelle tullessa t-paidoilla, sillä keskipäivän aurinko oli armoton lähes 40 asteen helteessä. Kuumuudesta huolimatta jaksoimme puljata yli kaksi tuntia, minkä jälkeen oli aika etsiä auto ja suunnitella paluureittiä Pulaan.
Ajelimme taas maisemareittiä. Pysähdyimme maisemapointille ottamaan isosta “hirvitornista” kuvia vuorien väliin jäävästä kauniista järvestä ja ostimme samalla maistiaisiksi grappaa ja tryffeliä. Balessa pysähdyimme kuvaamaan idylistä pikkukylää ja sen valtavaa kirkkoa ja tästä ajelimme jonkin kylän läpi ruokapaikkaa etsien Fasanaan, jossa evästimme merenrannalla terassilla. Tytöt vetelivät yllättäen wieninleikkeet, kun taas Rauno ja Niina söivät paikallisella ilmakuivatulla kinkulla ja juustolla täytetyt broilerin rintaleikkeet, jotka oli kuorrutettu maukkaalla tuoreista herkkusienistä tehdyllä kastikkeella. Älyttömän hyvää! Kävelimme rantaa pitkin autolle. Ranta oli oikeastaan kaunis satama-alue, jota kiersi jalankulkuväylä. Etempänä näytti olevan miellyttävän näköinen ranta. Pulassa Aino halusi heti asunnolle huokaisemaan, kun Rauno taas läksi parkkeeraamaan autoa ja Niina vei pienemmät tytöt vielä lupaamilleen jäätelöannoksille ja juoksemaan ympäri suihkulähdettä, joka eräällä aukiolla oli tyttöjä jo useampaan otteeseen viihdyttänyt. Huomenna vielä autoillaan.
5.8.2017
Oijoi..Tänään oli aamiainen valmiina pöydässä naisväen herätessä. Ja aamiaiselle oli katettu tuttujen herkkujen lisäksi paikallista dippiä/levitettä, joka oli tehty paprikasta, tomaatista ja munakoisosta. Todella hyvää dippinä ja leivän päällä. Auto oli vielä tämän päivän vuokrattuna, joten lähdimme ajelemaan toiseen suuntaan Istrian niemimaata. Maisemat muuttuivat viinirypäle- ja oliivipuuviljelmistä havupuumetsiksi ja alavasta vuoristoiseksi. Maisemat olivat joka puolella rutikuivia. Ihme, kun maastopaloja ei alueella vielä ole ollut. Ajelimme muutaman pikkukylän poikki ja kuvailimme upeita maisemia. Kauppastopilla löytyi tytöille hauskat välkehtivät superpallot, joita sai pompotella niihin sidotuista kuminauhoista. Ajelimme vielä muutaman vanhan kaivoskylän läpi ja näimme matkalla ison louhitun kallioseinämän, ennen kuin saavuimme määränpäähämme Rabacoon. Rabac oli rantakaupunki, jonka satamaan yritimme ensin autolla, mutta koska kadunvarret olivat siellä jo täyteen parkkeerattuja, tyydyimme jättämään auton hieman etemmäs ja kävelemään satamaan. Aino teki tuliaisostoksia rantakojussa, ihailimme suuria purjelaivoja ja päätimme olevamme jäätelöt ansainneet tämän kuumuuden keskellä. Istahdimme rannalla olevalle terassille ja tilasimme neljä jäätelöannosta, jotka osoittautuivat järkyttävän isoiksi! Mutta herkkua oli! Taidettiin tilata jonkin sortin hedelmäkimara, nutella-annos, vadelma-annos ja Raunolle jokin pirtelö. Virkistyttyämme hieman, suuntasimme autolle.
Vielä oli uimalupaus lunastamatta. Ajelimme mapsilla Premanturaan, jossa seikkailimme pieniä ja kapeita, välillä hiekkaisiakin teitä etsien hyvää uimapaikkaa, kunnes luovutimme ja ajelimme muutaman kilometrin takaisin päin luonnonkauniille kalliorannalle, jolla turreja ei juuri nähnyt. Paikka oli silmää hivelevän kaunis, mutta kohdasta oli haastavaa päästä mereen rosoisen kallon takia. Muksuilla oli onneksi tarkoitukseen sopivat kengät ja aikuisen jalat kesti koitoksen hyvin päästessään ihanaan vilvoittavaan meriveteen ja matalien mäntyjen varjoon. Sittenpä olikin suuntana asunto, jonne jätettiin kimpsut ja kampsut ennen auton luovutusta. Autovuokraamo oli aivan Areena Pulan vieressä. Kävelimme ihmettelemään areenaa, joka oli kooltaan noin puolet Colosseumista, mutta paljon paremmin säilynyt. Osasi eläytyä Asterixin ja Obeliksin aikaan kävellessään vanhaa kivettyä tienpätkää, joka sivusi areenaa. Nälkä oli jo kova, joten kiiruhdimme ravintolaan syömään ja siitä iltatoimille asunnolle. Paljon taas nähtiin tänään!
6.8.2017
Aamu alkoi hitaasti. Rauno kävi kaupasta aamiaistarvikkeita ja Niina laitteli sillä välin aamiaista pöytään. Sarahilla oli huono aamu, jonka tuloksena päätettiin, että Rauno lähtisi Ainon ja Savannan kanssa Verudelaan uimaan ja snorklaamaan ja Niina jäisi Sarahin kanssa Pulaan viettämään laatuaikaa. Verudelaan menijät läksivät keskustasta taksilla ja etsiytyivät samalle hyvälle rannalle, jolla oltiin muutama päivä sitten. Aino ja Savanna leikkivät kivillä, Rauno snorklasi ja toki kaikki pääsivät uimaankin. Retken päätteeksi porukka herkutteli vielä coconut kingis jäätelöillä ennen taksimatkaa asunnolle. Niina ja Sarah pakkasivat mukaansa pulmapähkinä kortit ja läksivät ensin keskustaan terassille, jossa herkuteltiin cappucinolla ja herkullisella bananasplitillä. Siinä samalla tehtiin muutama pulmapähkinä ja nautittiin kiireettömyydestä. Sarah totesi rakastavansa lomaa ja tykkäävänsä nautiskella rauhassa! Siitä käveltiin sitten leikkipuistoon leikille, josta Sarah halusi uudestaan ihmettelemään areenaa.
Kastelimme Sarahin hienossa Pulan pienoismallia esittävässä suihkulähteessä niin hyvin, että seuraava etappi olikin kuivan mekon osto turistipuodista. Kotimatkalla pysähdyimme vielä maustekauppaan, josta ostimme kotiin vietäviksi tryffelillä maustettua oliiviöljyä ja tryffelisuolaa. Paikallisia makuja pitkäksi aikaa kotikeittiöön. Olimme asunnon alaovella lähes yhtäaikaa taksin kanssa. Hyvä niin, sillä meillä oli vain yhdet avaimet, joilla mennä sisään. Pikku lepi asunnolla ja sitten läksimme kylille syömään. Ennen ruokailua Aino sai kauan himoamansa hennatottoon ja Rauno ja Sarahkin innostuivat ottamaan itselleen lomatatskat. Aino löysi jotain pientä itselleen ja Niina ja Sarah innostuivat ottamaan mallia ja shoppasivat samassa tauluputiikissa Ainon kanssa. Söimme samassa ravintolassa kuin Ainon syntymäpäivänä. Tytöille maistui pasta, Ainolle kanasalaatti, Raunolle paneroitu kala ranskalaisilla ja Niina tilasi pastaa gulassikastikkeessa. Ja herkullistahan kaikki oli, niin kuin aina tähän mennessä. Ehdottomasti Italian vertainen ruokamaa ja ihmiset täällä ovat todella paljon ystävällisempiä ja avoimempia, kuin naapurimaassaan! Kuuntelimme kotimatkalla niin upea äänistä katulaulajaa kitaroineen, että jollain nousi vedet silmiin. Sarahin harmiksi kuplataiteilija ei ollut tänään aukiolla, mutta sen sijaan hän sai seurata käsinukkejen myyntikojua, joka oli vähintään yhtä hauskaa! Kävelimme asunnolle osittain rantaväylää pitkin. Sarah talutti “Rauno koiraansa” remmin päässä, Savanna matkasi rattaissaan ja Aino esitteli steppitaitojaan. Asunnolle päästyä seurasimme vielä mereltä nopeasti noussutta myrskyä, jonka laannuttua Rauno läksi kylille iltaoluselle. Olipas vaiherikas päivä!
7.8.2017
Väsynyt aamu voitettiin päätöksellä lähteä shoppaamaan johonkin ostoskeskukseen. Matkaa ei olisi ollut kuin pari kilometriä, mutta lämmön ollessa varjossa 37 astetta, päätimme säästää omia ja muksujen voimia ja kulkea tämänkin matkan taksilla. Tytöt shoppaili tuliaisia kotona odottaville karvahousuille lemmikkikaupasta ja Rauno ja Niina istuivat tämän ajan Savannan kanssa kahvilla. Aino shoppasi jotain meikkijuttuja ja Niina tytöille hauskoja vihkoja ja Savannalle hauskan ryhmähau-peltisalkun sekä Minni hiiri sateenvarjon. Sarah on osannut loman aikana anoa omat matkamuistonsa mekoista viuhkaan ja leikkisähkövatkaimeen, joten tänään oli Savannan vuoro olla ostoksilla. Taksilla asunnolle ja lepin jälkeen päätimme vähän jakaantua. Rauno läksi Verundelaan snorklaamaan ja Niina tyttöjen kanssa keskustaan. Ensin istuimme keskusterassilla bananaspliteillä ja pelasimme Sarahin keksimää “arvaa eläin” peliä, minkä jälkeen kävimme muutamassa lastenvaateliikkeessä ostamassa Sarahille ekat omat bikinit ja Ainolle ja Savannalle paitoja ja housuja. Piipahdus karkkikaupassa, jossa myytiin hervottoman suuria karkkeja ” rommitynnyreiden” päällä ja sitten leikkipuistoon leikille. Sarah parka sai kivan leikkipuistohetken päätteeksi isot naarmut sääreensä ja varpaaseen pienen haavan, mutta selvisi onneksi pian voittajana. Tyttöjä ihmetytti kovasti leikkipuiston lähellä ollut valtava ankkuri, jollaisia olimme matkan aikana nähneet useassa eri paikassa. Tämä oli ehdottomasti suurin ja komein, jonka olimme nähneet ja siksi niin ihmeellinen. Kotimatkalla pysähdyimme vielä ruokakaupassa ostamassa kotiin viemisiksi viiniä ja säilykkeitä sekä lihaa ja muuta pientä asunnolle, sillä Niina oli luvannut kokata päivällisen. Rauno oli hurja ja käveli rannalta asunnolle. Ruokapöytään ilmestyi pastaa, nugetteja nakkisalaattia ja hivenen turhankin raa’aksi jäänyttä häränpihviä lisukkeineen, sekä tietysti paikallista Rose viiniä. Kuunneltiin häävalssia ja nautiskeltiin viimeisestä illasta Kroatiassa.
8.8.2017
Viimeinen lomapäivä. Aamulla (joka tällä reissulla on tarkoittanut herätystä vaille yhdeksän ja ulos lähtöä puolen yhdentoisa maissa) läksimme aamiaiselle mäkkäriin ja siitä viimeiselle rantahetkelle Verundelaan. Löytämämme “oma ranta” oli jälleen lähes tyhjillään ja siinä nautimme vielä hetken kuvan kauniista rantamaisemasta, kirkkaasta merestä, kalkkikivirannasta ja pilvettömältä taivaalta paistavasta auringosta. Sarah ja Aino ottivat aurinkoa varjossa vierekkäin rantapyyhkeellä maaten. Taksilla keskustaan ja ihanalle suurten puiden varjostamalle terassikujalle, jossa herkuteltiin vielä viimeiset jätskiannokset ja virvokkeet ennen asunnolle paluuta, suihkuja ja pakkausrevohkaa. Asunnon omistajat kyytivät meidät takaisin lentokentälle ja nyt ollaan jo yhdessätoista tuhannessa metrissä muistelemassa lyhyttä, mutta sitäkin lämpimämpää ja vaiherikkaampaa lomaa.
Loppusitaattina voisi tiivistää, että Kroatia osoittautui erittäin kauniiksi ja monipuoliseksi maaksi, jonka varjoksi levittäytyi massaturismi, jota luulimme tulleemme pakoon Pulaan “rauhallisempaan uutuuskohteeseen”, kuten netissä joka paikassa kehuttiin. Ehdottomasti parasta maassa olivat luonto, ruoka ja erittäin aidot ja ystävälliset ihmiset, joita jäämme kaipaamaan. Hieno loma, mutta ensikerralla jotain enemmän meidän tyylistä!
MaailmanRakas 