Matkapäiväkirja
2018 Romania – Bukarest ja Poiana Brasov
Mukana menossa: Niina, Rauno, Sarah ja Savanna
8.5.2018
Kello herätti 3.30. Aamukahvit kerettiin juoda ja sitten oli aika nostaa nukkuvat mukulat sängystä autoon ja kääriä vilttien sisään. Matka Vantaan lentopysäkille taittui tällä kertaa Utin abc:n kautta. Oikeastaan auton aikuisväestö olisi halunnut pysähtyä jo paljon aiemmin, mutta Sarah ja Savanna nukkuivat ohi Lappeenrannan.liian kilttejä seuralaisia siis. Matkan varrella nähtiin tien yli juokseva kauris ja penkalla toinen, pellolla kolme hirveä, useita joutsenia, kuoveja ja orava. Tytöt pelasivat vettä-peliä, jossa laskettiin kuka näkee useamman vesistön matkan aikana.
Blueair lenteli aikataulussa. Matka sujui joutuisasti Risto Räppääjää lukiessa, puuhakirjoja tehdessä ja kentältä ostettuja karkkeja mutustellessa. Ensimmäistä kertaa molemmat tytöt osasi odottaa koneeseen menoa ja ilmasta maisemien katselua. Muuten ihan jees, mutta blueairin kone oli todella vanha ja epäsiisti ja perille päästyämme saimme nähdä, että Savannan erikoismatkatavarana laitetut vaunut olivat laukkuhihnalla ja yksi rengashan siinä menossa oli murtunut irti. Noh, taksilla kohti hotskua. Matkaa taitettiin puolen tunnin sijaan tunti, sillä tiellä oli ollut joku onnettomuus. Eipä se mitään. Savanna sai viimein unenpäästä kiinni ja me muut saimme katsella rauhassa maisemia. Joka paikka oli uskomattoman vihreänä vuodenaikaan nähden. Kuski sanoi, että tänä vuonna he eivät kevättä Romaniassa nähneetkään, vaan maa hyppäsi kummallisen lämpöaallon myötä talvesta suoraan kesään. Bukarest vaikuttaa erittäin vihreältä ja arkkitehtuuriltaan rikkaalta kaupungilta. Ajoimme ympäri riemukaaren ympäri rakennettua liikenneympyrää, joka on täydellinen kopio ranskan alkuperäisestä ja pääsimme viimein hotellille 16.30. Hotel boutique & restaurant cherie oli ensimmäinen hotelli, jonka Sarah oli saanut valita itse (tosin bookingin suodattimia hyväksi käyttäen). Hyvän hotellin tyttö olikin osannut valita!
Illan ohjelmistoon kuului hotellin raflassa syöminen ja pieni iltakävely hotellin lähistöllä. Pistelimme poskeemme kasvistagliatelleaa sekä paikallisia isoja lihapullia niin tankoparsalla, kuin perunamuusillakin. Kaikki suussa sulavaa ja aidon makuista! Iltakävelyllä eksyimme piipahtamaan suureen lähipuistoon, jonka keskusväylä johti valtavan muistomerkin luo. Leikimme puiston leikkiksellä (uusi, siisti ja toimiva) sekä upealla antiikin kreikkalaista vatia muistuttavalla suihkulähteellä ja ihmettelimme puiston isoja vesislueita ja vanhoja valtavia puita. Päivän kruunasivat vielä paikalliset ihanat jäätelöt, jotka kerkesimme ostaa kioskista vielä juuri ennen sen sulkemista. Vaniljaa, minttu-suklaata ja melonia!!
9.5.2018
Aamu alkoi tavan mukaan jännittämällä millainen aamiainen hotellissa olisi. Saatiinkin tällä kertaa valita aamiaisannokset listalta. Tytöille tilattiin pannukakkuja kirsikkahillolla, Raunolle juustolla ja lohella täytettyjä letturullia ja Niinalle vuohenjuustoa pinaattipedillä. Kaiken kruunasivat kahvit, jollaisia emme olleet juoneet aiemmin kuin Italiassa. Niin täyteläistä ja pehmeää paahtoa. Aamiaisen jälkeen läksimme kävelylle tarkoituksenamme eksyä parlamenttitalon edustalle. Helpostihan tuon valtavan rakennuksen löysi. Meillä oli tarkoitus käydä ihailemassa rakennusta sisältä, mutta vartija oli asiasta erimieltä, joten tyydyimme ihmettelemään rakennuksen suuruutta ulkopuolelta. Ja ihmettelemistä koossa olikin, sillä rakennus oli valmistuessaan maailman toisiksi suurin rakennus heti pentagonin jälkeen. Olisi muuten pitänyt ostaa liput parlamenttitaloon etukäteen ja osata mennä paikalle oikeaan aikaan, jos halusi käydä sisällä. Juoksimme kilpaa parlamenttitalon edustalla olevaa pulevardia läheiseen puistoon, jossa tytöille ja vähän aikuisillekkin löytyi valtava linnan muotoinen leikkipaikka. Ehdottomasti isoin yhtenäinen kiipeilyteline, jonka olimme koskaan ennen nähneet. Bucarest on osoittautunut erittäin vehreäksi miljoonakaupungiksi, jonka jokaisesta puistosta löytyy jotain kivaa niin aikuisille kuin lapsillekkin. Jo nyt olemme hyvin ihastuneita kaupunkiin. Leikkikentältä lähdimme etsimään jäätelöä ja jotain pientä välipalaa. Ostimme eväät kaupasta matkalla hotellille ja herkuttelimme suklaajätskeillä, oliiveilla ja erilaisilla täytetyillä pasteijamaisilla rullilla ulirii-pulevardin penkillä. Sitten vielä apteekista Niinalle omatoimiantibiootit (kurkunpääntulehdushan se iski) ja hotellille lepille ennen iltapäivän rientoja.
Iltapäivällä kalastimme taksin ja suuntasimme luonnonhistorialliseen museoon, mitä kaikki olimme odottaneet kovasti. Tytöt oli ratketa liitoksistaan, kun näkivät ensimmäiset täytetyt eläimet. Jo heti ovella meitä tervehti afrikannorsun luuranko. Tämän nähtyämme kiersimme museon kaikki kolme kerrosta ihmetellen lasi-ikkunoiden taakse aseteltuja älyttömän eläviä kuvauksia eläimistä luonnollisissa elinympäristöissään. Kotkia haaskalla, orava hyppäämässä puusta puuhun näätää pakoon, pääskyjä rantatörmäällä jne. Esillä olivat eläimet maanosittain, hyönteiskokoelma, fossiilikokoelma, aurinkokuntamme, huikea kivikokielma, bakteerit, atomit, tippukiviluola (jota tytöt vähän pelkäsi lepakonäänten takia), sekä erilaisia ihmisen ja eläinten anatomiaan kuuluvia kokoelmia kuten vahasta valmistettuja aivoja ja sydämiä. Museon kiistämätön vetonaula olivat kierroksen loppuun sijoitetut aasiannorsun, virtahevon ja oikean mammutin luurangot! Näitä tutkimme hyvän tovin. Ainiin..näimmehän me muuten käärinliinoihin käärityn muumionkin ja jännänä yksityiskohtana museossa olivat vahaveistokset eri alueitten alkuasukkaista! Tytöille ostettiin museosta muistoksi pehmikset. Sarah valitsi roikkukätisen laiskiaisen ja Savanna pienen sievän lumitiikerin. Nälkähän siinä oli jo kerennyt tulla, joten etsimme taas taksin ja ajelimme Hard rock cafeelle syömään burgereita ja club sandwitsejä. Ihan huikea päivä! Mahtaa kohta nukuttaa!
10.5.2018
Tänään lähdimme aamiaisen jälkeen jättimäiselle kierrokselle läheisiin puistoihin. Kävelimme koko aamupäivän valtavissa puistoissa, joita Bucarestissa on lukuisia. Jo Ensimmäisessä puistossa pääsimme leikille taas uuteen hienoon leikkipuistoon, jossa tytöt viihtyivät hyvän tovin. Pisti silmään, miten lähes jokaisella puistossa olevalla lapsella oli mukanaan jonkinasteinen muovinen potkuauto tai mopo. Polkupyöriä ei nähty yhtään. Seuraava puisto oli vielä ensimmäistä isompi, joskin hieman vanhempi. Täällä kipusimme kauniille sillalle ihmettelemään allamme aukeavaa vesimaisemaa, jossa seikkaili heinäsorsia ja jokunen kilpikonna. Näimme yhden sorsanpoikasenkin. Toinen oli niin hellyttävän näköinen seikkaillessaan äitin ja veden päälle kallistuneen puun, suojapaikkansa välillä. Puistosta löytyi tällä kertaa vanhempi, mutta upea leikkipaikka, jossa oli useampi pyöritettävä karuselli ja enemmän kuin kymmenen liukumäkeä. Ja koko paikka säihkyi sateenkaaren väreissä! Ei ole tytöt ennen matkoilla päässeet näin usein ja näin hienoihin leikkipuistoihin! Vaikka sää on ollut meille kesäinen, on täällä paikallisten mielestä vielä kevät. Ihanat jätskikiostit eivät ole olleet missään tänään auki ja ajauduimme siksi jäätelölle ja kahveille eräälle ravintolan terassille. French-cafe ja mocca-latte ja päivän kofeiiniannos tuli täytettyä samalla kun tytöt söivät yhteistä kolmipalloista jätskiunelmaansa.
Päivälepin jälkeen innostuimme leikkimään hotellilla puistosta ostamillamme slimeillä ennen ulos lähtöä. Ihmettelimme kaupungin värikästä ja vaihtelevaa arkkitehtuuria. Vierekkäin, limittäin ja osin päällekkäinkin näytti olevan rakennettu eri ikäisiä ja tyylisuuntaisia rakennuksia, joista osassa olisi voinut filmata elokuvaa aateliperheistä ja osassa keskiajan kurjuudesta. Kaikki pihat olivat aidattuja. Porttien läpi pääsi kurkkimaan pihoja, joista joillain roikkui pyykkiä roska-astioiden vieressä kuivumassa, ja joillain loisti valtavia kukkameriä monimetrisine ruusuineen. Se, mikä on ollut silmään pistävää, on ollut mustalaisten ja kerjäläisten puute katukuvassa. Aiheesta varoitetaan jokaisessa mediassa, mutta näkemämme saldo on koko ajalta ollut vain kolme kerjäläistä. Näistäkin Rauno näki kaksi seikkaillessaan tyttöjen nukkuessa turrekadulla ja Niina bongasi eilen yhden taksin ikkunasta. Iltakävelyn jälkeen menimme helposti hotellin ravintolaan syömään. Helppous päättyi kyllä siihen, kun tilasimme ruuan ulkona, tarjoilija siirsi meidät jossain vaiheessa sisälle ruokaa odottamaan ja saimme odottaa ruokaa puolitoista tuntia! Tytöt sai väärät annokset ja ne otettiin ihan periaatteen vuoksi vielä uusiksi. Romaniassa on toki normaalia odottaa ruokaa aikansa, mutta meitä ennen ei ollut edes muita asiakkaita jonossa. Ei ymmärrä ei. Ruokakaan ei ollut yhtä hyvää kuin eilen tai aamiaisilla. Noh, vatsat tuli täyteen ja tytöt oli tosi reippaita. Nyt vaan unta palloon ja huomista odottelemaan.
11.5.2018
Ah, kiireetön aamu. Herättyä aamiaiselle. Tytöt on tykästyny paikallisiin muroihin, mikä passaa meille muille, sillä niiden kanssa tarjoillaan erittäin meheviä croisantteja! Niina söi uppomunia pinaatti pedillä ja Rauno omelettia. Eväät oli taas kohdallaan. Otettiin vähän pidennetty ruokalepi, sillä lähdimme suoraan hotellilta yhdentoista pintaan taksilla rautatieasemalle. Asemalla ostettiin yllättävän sujuvasti liput Brasoviin menevään junaan ja todettiin, että turhaan varoteltiin tyttöjä aseman kanssaeläjistä. Meitä epämääräisempää väkeä asemalla ei näkynyt. Toki asema oli vanha ja siistimmät päivänsä jo nähnyt, kuten moni muukin paikka Bucarestissa, mutta kaikki toimi kuten pitikin. Liekkö pimeällä eri meno, ei voi tietää. Asemalla tytöt sai mäkkärijädet ja Niina kävi ostamassa leivoskärrystä valtavan palan paikallista juustopiirakkaa. Sitten junaan. Laituri ja lähtöajat oli selvään merkattuja, mutta vaununumeroita junasta ei löytynyt konnarilta kysymättä. Ihan vierekkäisiä paikkoja emme junassa olleet saaneet, mutta saimme silti istua koko matkan rennosti vierekkäin. Peltomaisemat alkoivat pikkuhiljaa vaihtua vuoristoisiksi ja lopulta huokailtiin ihmetyksestä, kun katselimme Etelä-Karpaattien huippuja junan ikkunoista. Välillä ikkunasta näkyi enemmän ja vähemmä vapaita kanoja ja paimenia lammaslaumoineen. Tytötkin oli koko 2,5h matkan ihmisiksi. Tuntui, että oltiin taas suuremman äärellä.
Perillä Brasovissa etsimme taksin, joka ilmoitti matkan hotelliin kestävän vielä puolisen tuntia. Maisemat ikkunasta olivat upeat. Pysähdyimme yhdelle näköalapaikalle, josta kuski näytti Brasovin vanhan kaupungin. Rauno kyseli mahdollisuutta kulkea ympärillä kohoavissa vanhoissa metsissä, johon kuski tokaisi, että toki, mutta varokaa karhuja. Pimeällä ei kuulemma ollut mitään asiaa yksin metsiin juuri karhuvaaran takia. Perillä hotellissa olimme taas kerran silmät suurina. Olikohan vähän liian hieno paikka meille!?! Päästiin omaan sviittiin, jossa tytöillä ja aikuisilla oli omat terassit ja kylppäristä löytyi poreamme. Hotellin sauna ja allasosasto olisivat myös meidän käytössä. Ihmeteltiin hetki maisemia sisältä käsin, ennen kuin älysimme lähteä ulos tekemään samaa. Vuoret ja metsät ympäröivät meitä jokapuolella. Sesonkiaikoina laskettelukeskukseksi paljastunut Poiana Brasov on varmasti turrerysä, mutta nyt saimme nauttia luonnosta ja olostamme rauhassa. Tarkoituksenamme oli mennä vaijerihissillä ylös huipulle, mutta viimeinen hissi oli kulkenut jo, joten hisseily jäi huomisaamuun. Sen sijaan lähdimme vaeltelemaan Karpaattien metsäpoluille. Tytöt keräsivät oravan syömiä käpyjä ja muita aarteita, liftasivat välillä heppaselkään ja tallustivat valtaosan matkaa itse. Upea kokemus. Metsät täynnä vanhoja valtavia puita, välissä hissiniittyjä ja aurinko väritti niin metsät kuin niityt kullallaan. Tätä varten tänne tultiin! Vaelluksen päätteeksi söimme raflassa ja läksimme sviittiin testaamaan poreammetta. Ihan huippu päivä!
12.5.2018
Eka aamiainen uudessa hotellissa..aina yhtä jännää. Hienossa paikassa oltiin. Aamiaispöytä oli merkattu huoneen numerolla ja siihen oli katettu valmiiksi leivät, sämpylät, croisantit, jugut ja hillot/hunajat. Tarjoilija toi viel pöytään ison vadillisen erilaisia paikallisia juustoja ja leikkeleitä sekä toisen vadin, jolla oli munakaslettua ja paistettuja munia, joilla oli pippurisilmät ja paprikasuut. Savanna veteli puolitoista croisanttia, joista noin puolikas löytyi ruokailun jälkeen murusina syöttiksestä. Croisantti piti kuulemma kuoria ja vain pehmeä sisus oli hyvää. Upea aamiainen kerrassaan! Aamiaisen jälkeen Rauno meinasi vaihtaa euroja leiksi, mutta koko Poiana Brasovissa ei ilmeisesti olle yhtään rahaa vaihtavaa hotellia. Onneksi yhdestä hotellista sai nostettua rahaa automaatista. Leit saatuamme läksimme koettamaan uudelleen vaijerihissille. Hissikyyti nousi ylös n.1700 metriin. Sää oli upea. Ei juuri tuullut ja aurinko paistoi muutamaa pilvenreunaa lukuunottamatta täydeltä taivaalta.
Hissiltä vaelsimme vielä pienen matkan ylöspäin päästäksemme ihailemaan edessämme avautuvaa laaksoa, joka rajoittui horisontissa nouseviin paikoin lumihuippuisiin vuoriin. Henkeä salpaava näky. Tytötkin ihmettelivät vuoria ja olivat innoissaan paitsi maisemasta, myös kaikesta pienestä kauniista, kuten metsässä kasvavista kevätesikoista ja kalliokivestä, jota Sarah keräsi palan näytteeksi kotiin omiin aarteisiinsa. Hissillä huristeltiin takaisin alas. Matkalla ihmeteltiin suurta pyöreää vesiallasta, jonka tarkoitus jäi meille vielä epäselväksi. Alhaalla läksimme etsimään paikkaa päiväkahville ja jätskeille. Ja kyllähän se paikka löytyikin heti turrekojun jälkeen, sillä tytöille oli luvattu ostaa jotkin kivat rojut. Söimme ensin kakkua ja jäätelöä, mutta Raunon maistellessa paikallista käsin tehtyä makkaraa, päätimme tilata jälkkäriksi makkarat koko porukalle. Sen verran hyvää oli. Päivälepin jälkeen totesimme, että Niina ja Rauno olivat syöneet makkaroitaan liian hartaasti, sillä siinä samalla oli päässyt käsien ja kasvojen iho palamaan mukavan punakaksi. No, ihonvärillähän ei oli väliä. Rauno läksi tyttöjen kanssa testaamaan hotellin allasta ja Niina kävi kävelemässä vähän omilla teillään. Lopputuloksena oli kolme tyytyväistä uijaa ja turrekojusta ostetut käsintehdyt pressokupit. Ihan hyvä saldo. Illalla vielä syötiin pizzaa ja polentaa romanialaisittain ravintolassa, jossa joku paikallinen täti lauloi romaniaksi aivan liian kovaa, mutta muuten kauniisti. Tytöillä kului aika mukavasti naisen kansallispukua ja laulua seuratessa ja uusilla vietereillä leikkiessä. Illan päätteeksi saimme vielä mahdollisuuden katsoa viereisen hotellin hääseurueen ilotulitusta parvekkeeltamme.
13.5.2018
Äitienpäiväaamu alkoi ihanasti perheen onnitellessa ja lupaillessa illaksi äitienpäivä päivällistä erääseen Romanialaiseen metsäravintolaan, jonka toissapäivänä näimme ohimennen. Aamiaisen jälkeen tilasimme taksin ja ajelimme 23 km Braniin katsomaan kuulua Draculan eli oikeammin Branin linnaa. Matkalla saimme kiemurrella ensin metsäisiä serpentiiniteitä, mutta pian pääsimme laaksoon, jonka peltoja ja kyliä upeat Karpaatit reunustivat. Pelloilla näkyi aitoja, mutta laiduntavat eläimet eivät niitä juuri käyttäneet. Lampaat, lehmät ja jopa osa hevosista laidunsivat pelloilla vapaana paimen ja koira mukanaan. Eräs hevonen laukkasi niityllä suoraan kohti autotietä. Paluumatkalla näimme samaisen hevosen syömässä ruohoa aivan autotien laidassa ja yhden lehmän ruokailevan kahden metrin päässä retkeilijöiden lounaspaikasta
Perillä Branissa kiitimme onneamme, että olimme liikkeellä sesonkiajan ulkopuolella ja vielä aamutuimaan, siinä kymmenen maita, sillä puolen päivän maita linnaan olisi ollut inhottava tunkea massa turismin sekaan. Nyt saimme kulkea ja katsella linnaa kaikessa rauhassa kourallinen muita turreja ympärillämme. Linna oli ulkoa upean näköinen ja täynnä historiaa. Sisältä ihanan sokkeloinen linna oli kuitenkin mielestämme osin pilattu liialla restauroinnilla. Rakennus näytti lähinnä valkeaksi rapatulta museolta, joka oli rakennettu vanhaan linnaan, ei vanhalta linnalta, joka esitteli aarteitaan. Vanha henki oli ikään kuin pyyhitty linnan sisältä pois ja tilalle jätetty tyhjä kuori, johon oli aseteltu esille vanhoja historiallisia ja komeita kalusteita. Toki linnakäynti oli kokemisen arvoinen! Linnan ulkoasu, sisäpiha ja sokkelot, sekä esille laitetut kalusteet ja muut aarteet tekivät retkipäivästä ikimuistoisen. Olihan se hienoa ajatella käyneensä ”drakulan” linnassa. Tytöt olivat muuten ihan elementissään linnassa! Sarah löysi aina uusia paikkoja, joissa dracuka oli nukkunut, lentänyt tai syönyt verta. Vertaansa vailla ollut kohde siis kirjaimellisesti. Linnan kierrettyämme kiertelimme loputtomilla turrekrääsäkojuilla ja ostimme muutaman matkamuiston itselle ja tytöt hoitoon vietäväksi. Söimme jäätelöä ja joimme äitienpäiväkahvit eräässä kahvilassa aivan linnan tuntumassa. Niina tosin vaihtoi viimetingassa jäätelönsä valtavaan
omenakakkupalaan, eikä todella katunut vaihtoaan! Kahvit olivat tosin jo toiset tänään, sillä ensimmäiset oli pitänyt hetkutella kärrystä, jossa eräs setä keitteli sumppia kuumalla hiekalla vanhan mallin mukaan. Pienet kävelyt turistoidulla kylällä ja taksilla lepille hotskulle.
Iltapäivällä Rauno läksi kävelemään vuorta ylös, minkä jaksoi ja Niina lähti puljaamaan tyttöjen kanssa hotellin altaalle. Osastolla oli suomalaisella mittapuulla oikein hyvä sauna ja altaalla kului huomaamatta tunnin verran puljatessa. Altaita oli vain yksi ja Savannalla ei yltänyt jalat pohjaan, joten pienempi neiti oli koko ajan sylitakiaisena. Sarah esitteli uimataitoaan. Neiti oli joku aika sitten oppinut uimaan omalla tyylillään ja veteli nyt viisimetristä sekä koiraa, että sammakkoa! Mukava uimareissu oli, mutta nälkä alkoi jo kurnia, joten huoneen kautta oli pakko lähteä raflaa etsimään. Kävelimme metsikön kautta perinteiseen Romanialaiseen ravintolaan. Tilattiin tytöille possunleikkeet, Rauno söi possua sipuli ja riisihässäköillä höystettynä ja Niina lammasta polennalla. Tytöt uskalsivat maistaa ensimmäistä kertaa polentaa ja se oli Niinan ruoan menoa se. Jälkkärijätskien jälkeen oli aika ajella Savannan rattaitten viimeinen matka hotellille. Lentoyhtiöhän tuhosi rattaista yhden pyörän jo tullessa. Noh, nyt meni metsätiellä pyörän vastakappale matkalla ravintolaan. Kolmella pyörällä Rauno ajoi tytöt naapurihotellimme pihaan, josta naisväki käveli suoraan omalle hotellille ja Rauno kävi piilottamassa rattaittemme jäämistön naapurihotellin roskakatokseen (omalla hotskulla katos oli lukittu ja vieressä oli aidassa bernhardilainen=) ).
14.5.2018
Haikea viimeinen lomapäivä. Huomenna lähtisimme aikaisella aamulennolla kohti Suomea, joten meidän piti päästä tänään vielä viimeiseksi yöksi Bucarestiin lähemmäs lentokenttää. Tarkoituksenamme oli ajella taksilla juna-asemalle, jättää laukut säilöön ja käydä katsomassa Brasovin vanhaa kaupunkia ennen junamatkaa. Mukavuus ja lisätuntien osto illaksi Bucarestiin veivät kuitenkin voiton ja kysäisimme siinä ajaessamme taksikuskilta millä hinnalla hän veisi meidät perille asti. Nelihenkiselle perheelle matka ei tullut taksilla paljonkaan junaa kalliimmaksi, joten ajelimme seuraavat 2,5h ensin kiemurtelevia, mutta hyväkuntoisia teitä läpi pienien kylien ja vuorenrinteiden. Myöhemmin tie muuttui suureksi valtatieksi, jota pellot ja bensa-asemat reunustivat. Vastaan tuli muutama vanha mustalaisten ohjaama hevosvaunu ja paikoin unikot olivat vallanneet peltojen reunat. Harmitti, kun ei voinut pysähtyä kuvaamaan näitä. Taksikuski innostui juttelemaan meille Romanian kovasta verotuksesta, heikosta julkisesta terveydenhuollosta ja muista yhteiskunnallisista asioista. Vasta verotuksesta puhuttua miehet esittelivät itsensä toisilleen. Mustalaiskärryistä ohi ajaessamme kuski kertoi, ettei mustalaisista ole maassa juurikaan vaivaa. Ne vain ovat. Perillä Bucarestissa ajoimme parlamenttitalon ohi ja kuski manasi rakennuksen maanrakoon.. ymmärsimme, että verorahat olisi voinut käyttää hänen mielestään paremminkin. Loppumatkasta Savanna heräsi unilta ja tytöt rupesivat kuuntelemaan puhelimesta hevisaurusta. Kuski oli ihmeissään, eikä muistanut nähnyt yhdenkään lapsen aikaisemmin kuuntelevan rokkia. Tästä innostuneena virittelimme kaapelin puhelimesta auton soittimeen ja rikastutimme kuskin musiikkimakua suomalaisella rock-tuotannolla. Hyvä valinta oli tämä takseilu toiseen suuntaan.
Majoituimme vielä viimeiseen hotelliimme. Tällä kertaa neljänteen kerrokseen kierreportailla ja ilman hissiä. Kävimme viimeisen kerran pienellä puistokävelyllä ja leikkimässä kahdessa eri leikkipuistossa. Jätskikiskat olivat auki, joten herkuttelimme vielä mm. purkan makuisella jäätelöllä. Söimme kiinalaisessa ravintolassa, jossa ruoan määrä korvasi laadun. Kaupasta vielä viimeiset suklaa ja hillo-ostokset ennen viimeistä hotelliyötä ja aamun lentoa. Erittäin upea ja onnistunut loma. Seuraava kohdekin on jo mielessä. Uutta lomaa odotellessa siis!
MaailmanRakas 