Matkapäiväkirja
2019 Japani – Osaka ja Tokio
Mukana menossa: Niina, Rauno, Sarah ja Savanna
5.3.2019
Eilen oli matkustuspäivä. Polvijärveltä Joensuuhun Raunon äitin kyydillä, Joensuusta Helsinkiin junalla ja Helsingistä Osakaan Finnairin koneella. Junassa muksujen jännitys oli vähän turhan korkealla, mutta lentokentälle päästyä jännitys muuttui ihmetykseksi ja odotukseksi. Yölento meni kivuttomasti. Uusi ja hieno kone oli. Oikeastaan ainut miinus olivat viihdejärjestelmän kuulokkeet, jotka vinkuivat niin, että ohjelmat oli parempi katsoa ilman ääniä.
Tämän päivän aloitimme Osakan lentokentällä. Rauno kävi seikkailemassa kentän ylemmissä kerroksissa ja selvitti paluulentoamme. Helsingin kentällä meille nimittäin ilmeni, että paluulentomme oli jonkinlainen pakkokimppa halvan hintansa vuoksi. Emme kuitenkaan aikoneet lentää Osakasta Tokioon, vaihtaa lentokenttää neljässä tunnissa muksujen ja laukkujen kanssa ja lentää sitten Tokiosta kotiin. Ehei..mahdoton yhtälö. Jo pelkkä Naritan kenttä vie kolme tuntia ja siirtymä sinne tunnin. Meillä oli tarkoitus junailla Tokioon jo muutamaa päivää ennen lentoa ja fiilistellä siellä parhaat mestat läpi ennen kotiin paluuta. No, lentoasia järjestyi hintaan 200€ per pää, eli käytännössä maksoimme nyt normaalihinnan lennoista edellisen alekimpan sijaan.
Oltiin kaikki ihan täpinöissään kun päästiin Osakan kentälle. Jälleennäkeminen juoma-automaattien kanssa oli lähes herkkä hetki. Tytöt oli ihan innoissaan, kun pääsivät laskemaan kolikoita automaatteihin ja valitsemaan juomiaan. Ikinä ei ymmärrys riitä, miksei näitä ihania mehuja, eti teelaatuja ja kaikkia kymmeniä tölkkikahveja voi saada suomen kaupoista! Raunon seikkaillessa me muut valkkasimme infopisteestä mukaamme reiluhkon nipun esitteitä, joista osa oli englanniksi, osa japaniksi, mutta kaikki yhtä upeilla kuvilla varustettuja. Kentän Lawsonilta ostimme vähän junaevästä. Osakan kenttä on rakennettu keinotekoiselle saarelle mereen ja matka sieltä Osakan Nambaan kestäisi vielä kolmisen varttia. Junassa, joka oikeastaan oli maan päällä kulkeva metro, oli ihana fiilistellä tunnelmaa, ihmisiä, maisemoita ja syödä eväitä. Savanna parka pellavapäänä tullaan syömään täällä elävältä..sen verran japanilaiset rakastavat lapsia ja pikku blondi on heille jotain täysin vastustamatonta. Onneksi maan tavat ovat hyvin hillittyjä ja ihastelun lisäksi ei ole tiedossa muuta kontaktia. Japanilaiset yli-ihanat kolmioleivät nassuun ja asemalta ulos etsimään toimistoa, josta saimme asuntomme avaimen. Vartin kävely kauniin siistin ja ah niin japanilaisen jämptin ja hillityn kaupungin läpi ja asuntomme löyti keskeltä paikallista asuinaluetta ison ostoskestuksen ja koulun vierestä. Metrolle matkaa kaksi minuuttia ja sillä alle kymmenen minuuttia, niin pääsisimme keskeisille turrealueille. Täydellinen sijainti siis. Eikä asunnossakaan ollut valittamista! 43 neliöinen asunto keittiöineen ja ammeineen. Tytöt oli seota vessassa, kun pönttö oli lämmin ja siinä sai painella vaikka mitä näppäimiä jos uskalsi.
Otettiin parin tunnin päikkärit, sen verran rankka vuorokausi oltiin matkustettu. Sitten etsimään kaupungille iltaruokaa. Päädyimme syömään pieneen kivaan ramen-nuudelipaikkaan. Tytöt uskalsivat tilata peräti kipot riisiä, mutta hienosti maistelivat meidän rameneita. Niin ja mikä hienointa, tunnelman lisäksi siis, heti ekassa ruokapaikassa pääsimme tilaamaan ruoat koneelta. Raha työnnettiin koneeseen, painettiin ruoka-annoksen kuvaa ja kone sylkäisi ulos pienen lapun, joka annettiin kokille. Valmiit eväät tuotiin sitten auliisti hymyillen ja kumarrellen pöytiin. Ollaan niin Japanissa!! Ennen pitkää kuumaa suihkua kävimme kotimatkalla vielä isossa ruokakaupassa, jollaiseen emme aiemmilla Japanin reissuillamme ollet vielä törmänneet. Ostimme vähän sitä ja tätä ihanaa valmiiksi aamiaiselle. Ihanaa olla taas täällä!
6.3.2019
Tänään nukuttiin tarkoituksella pitkään. Heräiltiin vasta kympin tienoilla. Aamiaiseksi herkuteltiin japanilaisilla riisikakuilla, yokitorilla, juguilla ja kylmällä kahvilla. Tytöillä lurpotti silmät siihen malliin ja ruoka ei oikein maistunu, joten katsoimme parhaaksi tapella molemmille buranat alas kurkusta ennen päivän juoksuja. Aloitimme päivän suuntaamalla vieressä olevalle metrolle ja ostamalla Raunolle ja Niinalle icoca-metrokortit ja Sarahille vastaavan paperisen lasten version. Savanna pääsee vielä vapaamatkalaisena japanin julkisilla, kun on alle kuusi vuotta. Ja sitten päästiin metroilemaan. Sarah oppi heti jutun juonen ja innostui metroilusta tosissaan. Hitsi kun siistiä…omat icoca-cortit=)
Metroilimme muutaman pysäkin välin ja läksimme katselemaan ihan summamutikassa kauppapaikkoja. Melkein heti vastaan tuli valtava katettu ostoskatu, josta kolusimme muutaman meitä kiinnostavan liikkeen. Sarah osti eskariin tuliaisia, kolusimme läpi ihmeellisen ihanan karkkikaupan ja olimme tikahtua ihastukseen valtavassa kolmikerroksisessa hello kitty puodissa. Yhdessä liikkeessä myytiin japanilaista herkkua, vihreäteepehmistä! Ihan parasta ikinä ja niin veikeän vihreää. Sarahin ja Niinan uusi lempiherkku, mutta maistui muillekkin. Lounaaksi tytöt tinkasivat pizzaa, joten suostuimme esittelemään millaista japanilainen pizza oli. Löysimme kivan paikan, jossa sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Ja todentotta..jos turtlesissa syödään kermavaahtopizzaa, ei se ole ohjelmaan keksitty juttu, vaan japanissa todella on tarjolla jälkiruokapizzoja! Lämmintä vaniljakreemillä päällystettyä pizzaa, tai kermalla ja hedelmillä päällystettyä..saisiko olla…meille maistui. Syötyämme jatkoimme kävelyä ostoskatua pitkin yli kanavan ja päädyimme dotonborin ostosalueelle. Täällä ihmettelimme hetken kanavan vartta ja ihmisvilinää ja bongasimme seinillä mitä uskomattomampia mainoksia jättirapuineen ja mustekaloineen. Tänne pitää ehdottomasti päästä joku ilta pimeällä uudestaan ihmettelemään maisemaa värivaloissa. Asunnolle metroiltuamme koetimme käydä läheisessä leikkipuistossa, mutta olimme kokonaan unohtaneet, että japanissa puistot suljetaan yöksi. Tässä tapauksessa jo kello viideltä. Saman saimme huomata koettaessamme seuraavaksi päästä läheisen temppelin pihalle. No, ei se mitään. Lomapäiviä on vielä reilusti edessä. Katselimme vielä hetken eilen löytämämme ostarin yläkertaa ja totesimme, että sieltä on tultava ostamaan useampi kiva juttu ennen kotiin lähtöä. Illan päätteeksi tytöt pääsivät nauttimaan vaahtokylvystä asunnon ammeeseen Raunon shopatessa meille iltapalaa. Oikein mukava ja makoisa päivä! Ainiin..tärkein..tänään pääsimme viimein Lawsonin kanapalleroitten makuun. Asia, jota Rauno on viimeiset viisi vuotta odottanut=)
7.3.2019
Meille on kehkeytymässä mielenkiintoinen lomarytmi. Herättiin yhdeltätoista, kun sarah ilmoitti kuolevansa nälkään. Aamiaista asunnolla ja sitten suoraan leikkipuistoon, joka eilen illalla jäi meiltä väliin. Puisto ei ollut suuri, mutta tytöt saivat siitä ilon irti. Lisäksi saimme ihastella kahden vanhemman rouvan liikehdintää(sana hukassa) viuhkojen kanssa. Kaunista ja sulavaa. Tästä jatkoimme metrolle ja sillä päivän pääkohteeseen osakan linnaan. Nykyinen 90-luvulla vanhaa kunnioittaen rakennettu linna toimi museona ja näköalapaikkana, mutta paikalla alunperin sijainnut 1500-luvulla rakennettu linna oli rakennettu puollustustarjoitukseen. Linnaa kiersivät mahtavat vallihaudat ja puistoalueet. Harmi vain, kevät on tänä vuonna hieman myöhässä, eikä puissa ollut vielä lehtiä. Linnan muurit oli rakennettu valtavista kivistä, joita eri suvut aikanaan ovat linnan rakentamista varten lahjoittaneet. Itse linna oli upea kahdeksan kerroksinen rakennus, jonka jokaisessa kerroksessa oli oma juttunsa. Yhdessä kerroksessa oli esillä vanhoja samuraimiekkoja ja kypäriä, sekä muita aseita ja esineistöä. Yksi kerros oli täytetty upeilla vanhoilla maalauksilla ja sermeillä. Yksi kerros taas oli täynnä linnan historiaa käsitteleviä pätkiä, jotka oli luotu hologrammikuvilla kolmiulotteisiin pienen tv:n kokoisiin boxeihin. Hienointa oli ehkä kuitenkin päästä ylös linnan näköalatasanteelle ja katsella Osakan kaupunkia ja linnan puutarhaa lintuperspektiivistä. Linnasta ostettiin vielä muistoksi the jääkaappimagneetti ja muutama postikortti, joissa oli kuvattuna vanhoja kauniita antiikkiesineitä
Linnaseikkailun jälkeen kävimme huokaisemassa ja herkuttelemassa kahvilassa. Rauno tilasi Sarahille american woffeleita ja pöytään ilmestyi american coffee..Savanna sai saman tilauksen suoraan oikein, kun näyteherkuista näytettiin kännykuvia kassalla tilatessa. Päivän japanilainen kaffeherkku oli green matsha jäähilejuoma, joka oli enemmän kuin virkistävä ja herkullinen. Seuraavaksi aamupäivällä ohittamamme leikkipuiston kimppuun. Tässä olisi vierähtänyt pitempikin hetki, jollei sadepilven reuna olisi juuri pahaksi onneksi tullut kesken leikin kastelemaan aluetta. No, eipä tuo haitannut. Ilta alkoi jo hämärtää ja ajatuksena oli mennä ihailemaan eilen päivällä näkemäämme dotonborin aluetta valoloistossaan ja syömään alueelle päivällistä. Osakaa sanotaan Japanin keittiöksi ja se näkyi, tuoksui ja maistui alueella. Värivaloviidakossa oli jos jonkinmoista japanilaista herkkupaikkaa. Tänään päädyimme syömään toista paikallisista herkuista, okonomiakia. Rauno tilasi itselleen beefin ja Niina juustovetoisen okonomiakin, joita tytöt innolla tutkivat. Älyttömän hyvää! Ja hauskana lisänä, ruoat sai tilata itse pöydissä olevilta tableteilta tätä varten kehitettyä sovellusta käyttäen. Ruoan tilaaminen ei missään muualla ole yhtä helppoa, kuin japanissa, sillä lähes kaikissa keskeisissä paikoissa ruokien annoskuvat tai jopa valmiit muoviannokset ovat esillä valintaa helpottamassa.
Illan päätteeksi piipahdimme vielä yhden pelihallin ovensuulle ostamaan “automaattimunia” näitä kinderyllärin tapaisia juttuja, joita myydään suomessakin huoltoasemilla ym. Paitsi että täällä lelut ovat laadukkaampia ja niitä on satoja eri vaihtoehtoja…mangatyyppejä, disneyhahmoja, pokemoneja, limapalloja…rajattomasti kaikkea kivaa. Tytöt oli ihan pilvessä paikan nähdessään. Ja kaiken huipuksi Sarah sai vielä ongittua itse koura-automaatista siistin snoopy-avaimenperän. Kiva päättää päivä metroilemalla asunnolle!
8.3.2019
Tänään aloitimme aamun etsimällä aamiaista viereisestä kauppahallista, joka osoittautui paikallisten tukkuhalliksi. Uusi ja hieno paikka oli täynnä kaikkea kumisaappaista ja keittiötarvikkeista eläviin mereneläviin, kuten tonnikaloihin ja pallokaloihin. Söimme aamiaisen pienessä kahvilassa tukkuhallin yhteydessä. Kahvilan täti tykästyi tyttöihin niin kovin, että antoi heille lahjaksi ensin keksiä, sitten snäksejä ja lopuksi tyttöjen ihaillessa seinällä olevaa sumopainijajulistetta saimme vielä hienon riisipaperille japaniksi painetun sumopainijulisteen. Kauniisti täti kertoi, mitä julisteessa luki, mutta arvailun varaan jää, oliko julisteessa sumopainijoiden nimiä, otteluaikataulu vai muuta vastaavaa. Jokatapauksessa täti sai meiltä vastalahjaksi muumitikkareita, joita oli juuri tällaisiä lahjustilanteita varten varattu kotoa mukaan.
Sitten suunnattiin metrolle ja sillä umedaan, jossa sijaitsi valtava 170m korkea ja kaikkiaan 40 kerrosta käsittävä pilvenpiirtäjä. Ihmettelimme rakennusta ensin ulkoa ja kävelimme pienessä japanilaisessa puutarhassa, jossa oli hauskoja vesiaiheita joiden vesi virtasi vastavirtaan putouksen kiviä alhaalta ylös. Sitten uskallauduimme sisään rakennukseen. Hissipoika vei meidät kerrokseen nro 39, josta käsin ihailimme allemme levittyvää Osakan kaupunkia. Kaupunki, kanava, kaikki kauniit sillat ja kaupunkia ympäröivät vuoret saivat aikaan vaikuttavan näyn. Mikäs sitä oli katsellessa ja samalla pehmistä ja olutta maistaessa. Samalla siinä muksujen mellakointia seuratessa mietimme, missä japanilaiset säilyttivät lapsiaan, sillä matkan aikana oli näkynyt vain kourallinen lapsia ja nekin niin pieniä, että kulkivat rattaissa. Samaan ajatuksern mahtui ihmetys länkkäreiden puutteesta katukuvasta. Kiinalaisia turisteja kyllä oli bonhailtu, mutta länkkäri oli kaupungissa harvinaisuus. Rauno kävi kävelemässä ylimmässä näköalakerroksessa. Pienet matkamuistot shopitista mukaan ja kohti seuraavaa yllättävää etappia…
…pilvenpiirtäjälle kävellessämme olimme tallustelleet yllätykseksemme sirkuksen ohi. Piirtäjän infopisteessä sitten tiedustelimme mitä esitteen tiedot olivat englanniksi ja olisiko tänään mahdollisesti esitystä. Täti neuvoi meille ystävällisesti, että tänään oli luvassa kaksikin esitystä ja liput saisi ostaa suoraan sirkuksen lippupisteestä. Niinan yksi suurista haaveista pikkutytöstä asti on ollut päästä ulkomailla johonkin suureen, oikeaan sirkukseen! Tätä tilaisuutta ei siis voinut missata! Ei ollut kellään vastaan sanomista, kun ostettiin 3300/2300¥ maksavat liput ja jonotettiin lähemmäs tunti sisään sirkukseen. Oikeaan sirkukseen! Meitä naurattivat oikeat pellet punaisine nenineen, strapetsitaiteilijat, taikuri, tasapainoilijat, seeprat, kahdella jalalla kävelevä elefantti ja oikea eläintenkesyttäjä leijonineen. Illan kohokohdiksi Sarah nosti Helinä-keijua muistuttavan keinutaiteilijan, Rauno bulgarialaiset miehet, jotka temppuilivat eräänlaisessa kaksipyötäisessä “marsuhäkissä”, Savanna tyttö pellen ja Niina leijonat. Aivan huikea show!! Ihan parasta!! Nyt sai sanoa, että sirkus on saapunut kaupunkiin
Sirkuksen jälkeen palasimme Umeda skybuildingille ja menimme päivälliselle sen alakertaan. Aiemmen rakennuksessa ollessamme bongasimme alakerrassa olevan ravintolakerroksen. Koko kerros oli täynnä ravintoloita, jotka oli rakennettu vieriviereen, aivan kuin vanha japanilainen kortteli. Kivetty tie, räystäät ja vanhan näköiset vesikourut, lyhdyt ja hienot yksityiskohdat, kuten vanhat julisteet, patsaat, pieni lelunäyttely ja esille laitettu vanha japanilainen olohuone tekivät paikasta viehättävän. Päädyimme syömään tempura ravintolaan. Rauno tilasi itselleen katkarapuja, me muut söimme kanaa ja erilaisia karviksia tempurataikinassa paistettuna ja riisipedillä tarjoiltuna. Ja vihdoin saimme loman ensimmäiset misokeitot. Japanilaisista japanilaisin maku! Metrolla kämpille ja Rauno läksi vielä iltakävelylle. Mikä päivä!!
9.3.2019
Tänään oli yksi reissun odotetuimmista päivistä. Aamiaisen jälkeen kipaisimme metrolle ja siitä junalle. Suuntana oli Nara upeine temppelialueineen ja pyhine peuroineen. Jo junasta näimme, että lyhyen, noin 40 min matkan aikana maisema muuttui huomattavasti kesäisemmäksi kuin Osakassa. Ruoho vihersi, puissa oli lehtiä ja mikä parasta, kirsikat olivat puhkeamassa kukkaan. Tätä emme odottaneet tällä reissulla näkevämme. Parin viikon päästä maa on varmasti kukkameren valtaama. Oli kiva saada tästä kauneudesta pieni sipaus. Junalla oli taas kiva mennä. Savanna mussutti matkaeväänä mansikkatäytteisiä kolmioleipiä. Sarahin nakit osoittautuivat juustoiksi. Tunnelma oli odottava. Tyttöjä oli etukäteen varoiteltu, että peurat saattaisivat syödä kaikkea käsilaukuista kameroihin ja tytöt olivatkin jättäneet ekana päivänä ostetut laukkunsa asunnolle. Naran asemalta kerkesimme kävellä muutaman sata metriä, kun ensimmäiset peurat ilmestyivät katukuvaan. Ja kylläpä niitä oli paljon! Peurat olivat täysin kesyjä ja kärkkyivät ihmisilta herkkuja. Pienissä kärryissä myytiin peuroille tarkoitettuja keksipakkauksia. Mekin ostimme pari ja voi, miten ahneesti peurat herkkunsa hamusivat. Osa peuroista osoittautui hyvinkin röyhkeiksi. Useampi koetti käydä käsilaukkua tutkimassa ja yksi pahapäinen kerkesi näykätä Niinaa takareidestä, kun ei heti saanut keksiään. Noh, söpöjä ne olivat. Tytötkin uskalsivat rapsuttaa elukoita kunnes kävimme ostamassa pehmikset ja etsimme peuravapaan spotin, että saisimme itse syödä herkkumme. Peurat ovat alueella pyhiä. Vanhan uskomuksen mukaan ne laskeutuvat vuorilta temppelialueelle päiväksi työskentelemään jumalille ja illan pimetessä nousevat takaisin metsiin. Temppelin sisälle veitikoita ei kuitenkaan päästetä, vaikka ison ja ihanan puiston ne olivatkin vallanneet viimeistä soppea myöten.
Narassa on paljon kauniita ja suuria temppelialueita, joista valitsimme vierailukohteeksemme ehkä sen kuuluisimman, Todajin temppelin. Aivan järkyttävän suuri ranennus kätki sisäänsä valtavan budhapatsaan. Patsaan korvat olivat suunnilleen ihmisen ja hiuskiehkurat noin ihmisen pään kokoiset. Budhan molemmin puolin oli hieman pienemmät kultaiset patsaat, joissa budha ei vielä ollut valaistunut( tälle on sanakin, mutten muista mikä). Itse budhapatsas oli itseoikeutetusti keskellä salia suoraan ovien edessä ja otti tässä sisään astujat vastaan. Nyt puhutaan jostain massiivisesta. Mikään valokuva ei tee oikeutta sille, mitä tänään näimme ja koimme!
Illalla Niina ja Rauno kävivät vielä vuorotellen iltajuoksuilla Shinsekaissa, valtavalla ravintola-alueella, jonka tunnusmerkkinä on kauan Osakan korkeimpana tornina tunnettu, eiffeltornin mallinen tsutenkaku-torni. Illan pimeässä ravintolat loistivat valomainoksineen ja ihmiset täyttivät pikkuhiljaa kujat ja kojut. Siinä kävellessä silmään osui sivukujilla muutama pienempi paikka, johon paikalliset jonottivat ulkona. Ei värivaloja, ei turhia mainoksia. Nämä olisi varmaan olleet niitä paikkoja, joihin olisi kannattanut mennä itsekkin jonottamaan. Mutta eipä sillä, loistavaa ruokaa saa täällä joka paikasta. Niina nautti kasvistempurasta täällä samalla kun Rauno viihdytti tyttöjä osakan linnan lähellä leikkipuistossa. Osia vaihdettaessa Niina jäi asunnolle tyttöjen kanssa ja Rauno läksi tornin suuntaan. Mutta mitä ihmettä! Lähes kaikki ruokapaikat olikin jo kiinni ja mies joutui palaamaan asunnolle familymartin einesgrillin kautta. Voi harmitus. Tornin valaistukset olivat kuitenkin olleet käymisen arvoiset.
10.3.2019
Tänään me käytiin Osakan aquariumilla. Matka taittui nopeasti kahdella metrolla. Matkalla herkuteltiin ajatuksella, jos kotonakin olisi metro. Niina jättäisi tytöt aamulla hoitoon yhden stopin jälkeen ja jatkaisi tästä metroillen vielä vaivion, pilkon ja muutaman keskustan pysäkin ohi, ja nousisi ulos metrosta Rantakylässä parin sadan metrin päässä työpaikasta. Illalla sama toisin päin. Ei tarvitsisi raappailla autoja lumesta, matkalla poikkeaisi ruokakauppaan tai ostaisi automaatista kuumaa kahvia lämpimikseen ennen kotiin pääsyä. Olisi se jännää. Tytöistä oikein toimiva ehdotus. Matkalla aquariumille pysähdyimme muutamaan liikkeeseen ja teimme pikkuostoksia. Sitten yritimme ohittaa miehen, joka möi pienessä kojussa jotain huumaavan tuoksuista. Ostimme häneltä kullekkin oman kapoisen juusto- tai makean perunatäytteisen herkun, jotka osoittautuivat hauskoiksi ja makoisiksi täytetyiksi vohveleiksi. Hyvin tekivät meille kauppansa. Sää oli sateinen ja lämmin välipala oli tervetullut.
Aquarium oli jo ulkoa hienon näköinen rakennus. Ostettiin liput ulkona olevasta kopperosta ja kuljettiin porttien läpi sisään. Turhat tavarat lukollisiin lokeroihin ja kierros voi alkaa. Nousimme heti ensimmäiseksi ehkä pisimmät, kapeimmat ja jyrkimmät liukuportaat ikinä. Ainakin suhteessa näin. Kai niitä pitempiä on jossain brasilian ostareissa kuljettu. Yläkerta alkoi esittelemällä japanin luontoa ja söpösti kerällä nukkuvat saukot valtasivat sydämet. Tästä läksimme kulkemaan kiertäen alaspäin rakennusta. Matkalla meille esiteltiin alueittain eri vesistöjen eläjiä painottaen kuitenkin isompiin lajeihin, vaikka toki esim. koralliriutat pikkukaloineen olivat myös edustettuna. Hauska yksityiskohta oli, että useiden isompien läjien kohdalla altaita pääsi katsomaan useasta eri kerroksesta ja korkeudesta. Samoin esimerkiksi saukkoja ja hylkeitä sai seurata sekä maanpäällä, että veden alla matkalla alaspäin. Kierroksen vetonauloja olivat eittämättä kaksi valashaita, jotka valtasivat rakennuksen keskiön ainakin kolmen tai neljän kerroksen korkeudelta. Ja hitsi vie vedeneläviä on vaikea kuvata! Ihan vihoviimeistä puuhaa..vastassa ovat vesi, lasi, liikkuvat kohteet, sormenjäljet ja heijastukset lasissa ja tässä tapauksessa vielä tönivät kiinalaiset turistit. Onneksi turistimassa katosi kuin tuhka tuuleen, kun valashain ensimmäiset ihailupaikat olivat menneet. Sitten päästiin nauttimaan kierroksesta, eikä tarvinnut pelätä että lapset hukkuisivat väkimassaan. Kierroksen lopussa oli hauskasti tehty kerros, jossa esiteltiin vedeneläjiä jäälauttojen alla. Kierros loppui saliin, jossa olisi saanut silittää kaloja, mutta siinä kohti meiltä loppui mielikuvitus ja siirryimme suoraan lahjatavaramyymälään. Niin, tosiaan..valashaiden lisäksi näimme mm. erilaisia rauskuja, vasarahain, hassuja pikku pingviinejä, merikilpikonnan, meduusoja, hylkeitä ja vaikka mitä muuta. Upea kokoelma hyvinvoivia ja hyvin pidettyjä eläimiä. Hyvin oli säästetty tämä retkikohde tälle sadepäivälle ja samalla reissulla bongattu huomiselle seuraava kohde. Mutta pakko vielä sanoa, että liian helpoksi on tehty tämä elämä mobiilin kanssa. Kauas on tultu niistä ajoista, kun kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran kävimme Japanissa. Silloin ei toiminut puhelimessa netti, piti maksaa kahvilaan satajenisillä tietokoneajasta, että sai pidettyä kotiin yhteyttä sähköpostilla. Eikä silloin saanut katsottua puhelimesta säätä, vaan piti koettaa arpoa mikä lukuisista japanin paikallissäiden telkkaritiedotteista ehkä olisi alueelle oikea. Ja silloin kymmenen vuotta sitten japanilaiset istuivat metrossa ja lukivat lehtiä ja kirjoja söpöjen irtokansien suojassa, että kanssamatkustajat eivät tietäisi mitä oltiin lukemassa ja opus pysyi samalla siistinä. Nyt ihmiset kulkevat känny kourassa metrossakin. No, nytpä tiedetään, että huomennakin sataa ja suuntana ei siis ole suunniteltu universalstudio, vaan tyttöjen iloksi legoland discovery…mutta se olkoon vielä yllätys.
11.3.2019
Tänäänkin nukuimme pitkään. Ollaan oikeastaan puolittain jätetty aikaero omaan arvoonsa ja nukuttu joka aamu kymmeneen tai yhteentoista ja vastaavasti laitettu muksut iltakympin tienoilla sänkyyn. Tänään syötiin taas aamiaista kämpillä ja lähdettiin sitten metroilemaan samaa reittiä kuin eilenkin. Metsästimme pikkumarketeista Sarahille disney huulirasvaa, jollaisen Savanna oli eilen saanut. Siis samanlaista, mutta eri kuosilla. 7elevenillä tärppäsi ja nyt tytöillä on toisella lumikki, toisella ariel huulirasvat ja molemmat hyvin ylpeitä omistaan. Japani on kaiken maailman krääsän luvattu maa, sillä erolla, että missään muualla maailmassa krääsä ei ole laafukasta, kuin täällä. Jopa muksujen kapselilelut ja hilpetöörikauppojen tuotteet ovat todella laadukkaita (kunhan kiertää muutamat kiinashopitit). Alkajaisiksi Rauno vei meidät maailmanpyörään, jonne Savanna olisi kovasti ollut jo eilen menossa. Maailmanpyörä oli maailmankorkein! Ja mikä kummallisinta, siinä ei pelottanut yhtään, vaikka tivolien vastaavissa pikkupyörissä iskee välitön korkean paikan kammo. Yksi sopivan rauhallinen kierros riitti esittelemään alueen ilmasta käsin. Allemme jäi eilinen aquarium ja seuraava kohteemme, ostarin yhteyteen rakennettu legolandia. Näimme meren ja rahtilaivoja, useita erivärisiä valtavia siltoja ja bongasimme vielä universal studion harry potter maan linnantornitkin. Jää vähän kaivelemaan kun studio jäi meiltä käymättä, mutta eihän tämmöiseen paikkaan riittäisi kuukausikaan jos kaiken oleellisen tahtoisi kiertää..seuraavan kerran sitten =) Jokatapauksessa maailmanpyörästä käsin maisemat olivat upeat ja kokemus itsessään yllättävän rauhallinen, miellyttävä ja zen. Maailmanpyörän jälkeen otimme pientä hiukopalaa ostarin ruokamaailmassa. Corndogia, jätskiä ja Rauno sai viimein maistaa osakan ehkä kuuluisinta herkkua takiyokeja, eli mustekalapalleroita, joitten päällä oli asianmukaiset soossit ja kuivatut tonnikalalastut jotka “tanssivat” annoksen huipulla. Herkku sai varovaisen hyväksynnän. Kuulemma hyvänmakuinen, päältä sitkeä ja sisältä löllö. Pitänee syödä toisessakin paikassa, että selviää oliko rakenne oikea.
Sitten päästiin tyttöjen iloksi Osakan legolandiaan. Paikka oli pienempi kuin olimme odottaneet, mutta silti siellä vierähti kevyesti kolme ja puoli tuntia ennen kuin nälkä vei voiton ja vaihdoimme maisemaa. Kolmen ja puolen tunnin aikana kerkesi ainakin rakentaa legoauton ja kisata sillä rampilla, rakentaa duplotaloja ja kokeilla, saako maanjäristysnappi ne kaatumaan, tehdä legoruokaa Olivian talossa, nousta ilmaan legovelhon karusellissa, ampua örkkejä ja hämähäkkejä legoörkkijunassa, rakentaa legofriens maailmaa ja kuvata siitä padille kuvasarjan/animen..ihmetellä legoista rakennettua uskomattoman pikkutarkkaa Osakan pienoismallia hauskoine yksityiskohtineen(esim sumopainistudio)… Lounaaksi tytöille ostettiin legopalikat, joitten sisään sai valita mieleisensä pillarin, kolmioleivän, jättikeksin ja jogustin/hyytelön. Kun eväät oli evästelty, pääsivät tytöt ostamaan itselleen jotain, josta vielä pitkän ajan jälkeenkun muistaisivat käyneensä Japanissa. Savanna osti itselleen järkyttävän kalliin, mutta suloisen repun ja Sarah päätyi kaikkien kommervenkkien jälkeen japanissa valmistettuun lautaseen, jossa oli koristeena kirsikankukkia. Mukavia valintoja molemmat. Shoppailun jälkeen Niina ja Rauno pääsivät syömään kahdestaan tempuraa. Tytöt pistettiin istumaan penkille ravintolan eteen ja tyrkättiin puhelimet kouraan. No ei lapsia nyt vahtimatta jätetty, mutta tilaisuuden sattuessa menimme syömään ostoskeskuksen ruokamaailmasta löytyvään vanhannäköiseksi tehtyyn ruokakortteliin, joka oli vielä upeampi ja yksityiskohtaisempi kuin skybuildingin alakerrassa ollut oli. Pystiksessä on tarkoitus syödä ja poistua sitten, eikä jäädä jumittamaan ja viemään asiakaspaikkoja, joten emme tuoneet juuri syöneitä muksuja edes sisään paikkaan. Saimme valita ja kirjoittaa itse lomakkeelle, mitä halusimme syödä. Lotuksen juusta, makeaaperunaa, kanaa, tankoparsaa…oli mukava seurata, kun kokki paistoi tilauksdmme siinä silmiemme edessä. Ja vielä mukavampaa oli kastaa valmiit tempurat dipboxiin ja herkutella niillä kaikessa rauhassa. Niinalle tempura on ollut tämän loman ykkösjuttu kaikista mauista!
Asunnolle päästyä tytöt saivat ansaitsemansa puhelinajan ja Niina pääsi kylpyyn. Rauno läksi vielä ostamaan meille lippuja huomiseen junaan, jolla kiidämme Tokioon. Osakassa vietetty aika on ollut loistavaa, mutta kyllä kovasti lämmittää mieltä päästä taas Tokion hulinaan. Sen verran kaupungit kuitenkin poikkeavat toisistaan. Rauno oli kävellyt asunnolle sivukujia pitkin ja nähnyt kauniita aitoja rakennuksia kerrostalojen lomassa. Upeita kuvia oli tuomisena silyä kävelyltä. Nyt vielä munakasrullat ja kanatikut nassuun ja unta palloon. Huomenna pitää varmaan laittaa kello soimaan että keretään junaan.
12.3.2019
Tänään heräilimme pakkailemaan kimpsuja ja kampsuja vaihtaaksemme majapaikkaa. Kävimme pikaisella aamiaisella tukkuhallin kahviossa, mummojen pitämässä paikassa ja suuntasimme sitten rinkkoinemme ja laukkuinemme metrolle ja sillä junalle. Juna asemalla seikkailimme ensin väärällä laiturilla, kun junalippuihin on näemmä japanilaisittain painettu lähtölaiturin sijaan lähtevän junan numero. Onneksi aikaa oli reippaasti ja Rauno tuli huvikseen varmistaneeksi asiaa laiturivirkailijalta. Nosomi shinkasen kiiti Osakasta Tokioon parhaimmillaan 300km/h ja matkaan meni aikaa vain 2,5h. Matkalla kiidettiin mm. Nagoyan ja Yokohaman ohi. Koko matkan ajan maisemassa näkyi lakkaamattomana ketjuna taloja. Oli mahdoton tietää, mihin yksi kaupunki loppui ja mistä toinen alkoi. Isoimmat keskukset erotti korkeammista rakennuksista. Jossain kohden maisemaan ilmestyi fuji-vuori, joka tällä kertaa piti huippunsa visusti pilviverhon takana. Junamatka meni nopeasti. Syöpöteltiin mäkkärin murkinat ja Savanna veteli päiväunet. Junailu on kyllä kiva tapa matkustaa!
Ah, TOKIO! Heti junasta noustuaan aisti sen jonkun, sanoi kuvaamattoman jutun, joka vain Tokiossa on. Ihmiset, tuoksut, liikenne, vehreys, kauneus..ero Osakaan on valtava. Vaikka Osaka oli valtavan hieno paikka ja ollaan oltu niin lomalla ja niin Japanissa, niin nyt oltiin viimein niin Tokiossa! Etsiydyimme lähijunalle ja ajelimme sillä lähes hetellimme viereen Uenoon. Laukut hotskulle ja heti iltakävelylle ja kohti uenon puistoa. Tytöt laskettiin puistossa irti ja eiköhän siinä juostessa tullu useampi kilometri mittariin. Alkuhuuman jälkeen etsimme kaikkia miellyttävän raflan ja menimme iltapalalle. Miso-ramen nuudeleita, riisiä ja liha-kalinyyttejä. Tautisen hyvää. Ihanaa olla Tokiossa!
13.3.2019
Kauan odotettu hetki. Lähi Lawsonille ja puistoaamiaiselle! Osakassa ei todellakaan ollut mitään vastaavaa. Tokion puistokulttuuri on ihan omaa luokkaansa. Ja ollaan vielä Uenossa, meidän lempialueella! Täällä on valtavia puistoja ja järjetön määrä upeita shintotemppeleitä. Jokainen sai valita itselleen mieleiset eväät ja sitten tallusteltiin Uenon keskuspuistoon suihkulähteen viereen evästelemään. Muutamassa puussa oli jo kauniita kirsikankukkia, mutta itse sakura on tänä vuonna varmasti vasta useamman viikon päästä. Aamiaisen jälkeen kävelimme fiilistellen vanhoja tuttuja maisemia ja bongasimme paljon uusia juttuja, joita ihmettelimme…miten tätäkään ei viimeksi nähty. Mutta sehän Japanin hienous onkin..koskaan et voi nähdä kaikkea! Löysimme vanhan ja todella kauniin shintopyhäkön. Yksi kauneimmista, jossa olemme käyneet. Tytöt innostuivat opettelemaan, kuinka kädet ja kasvot pestään pikkuisella kauhalla ennen pyhäkköön menoa. Savanna tutki “seinälle” ripustettuja puisia rukouskortteja ja leikki maassa olevilla kivillä. Sarah mietti budhalaisuutta ja shintolaisuutta. Vaikuttava paikka. Täällä olisi ollut mielellään vaikka koko päivän rauhoittumassa. Siitä suunta sitten kohti puiston lampea ja pientä leikkistä, jossa vietimme hetken kuka leikkien, kuka kirsikan kukkia kuvaillen. Kuljimme vielä läpi lammen keskelle rakennetun shintopyhäkön. Paikasta näki, miten paikalliset alkoivat valmistautua sakuraan. Kaunis maisema ja temppelialue alkavat pikkuhiljaa peittyä myyntikojuihin ja suuriin roska-astioihin(joita japanissa näkee normaalisti lähinnä juoma-automaattien yhteydessä).
Puistokävelyn päätteeksi kävimme ajelemassa polkujoutsenella puiston lammella. Lihasvoimalla eteenpäin..Sarah hoiti ohjauspuolen ja Savannaan iski pusutauti. Täytettiin tytöt mäkkärin mätöllä ja tutustuttiin samalla valtavaan piraattikoju alueeseen, joka ei suuresti säväyttänyt. Alueen kulmassa oli kuitenkin pieni pätkä kojuja, joissa myytiin mitä ihmeellisempiä mereneläviä. Ennen hotelille lähtöä viivyimme vielä kaikenikäisille tarkoitetussa peliluolassa, joka oli töynnä kolikoilla toimivia kaappauskoneita. Savannan disney lelun kohdalla kävi tuuri, ja se saatiin tipautettua ensimmäisellä yrityksellä. Sen sijaan Sarahin animehahmo tuotti tuskaa, hikeä ja kevensi lompakkoa. Yritys oli niin kova, että koneista huolehtiva tyttö kävi tökkimässä molempien, Raunon ja Niinan koettamia hahmoja. Lopputulos: Savanna sai tähkäpää figuurin, Rauno kaappasi Sarahille sinitukkaisen anime-enkelin ja Niina kaappasi matkamuistohyllyyn pinkkitukkaisen animetarjoilijan. Sinnikkyys siis palkittiin!
14.3.2019
Tänään mentiin puistoaamiaisen kautta metrolla Asakusaan. Niinan virallinen shopoailupäivä! Rauno otti Asakusassa tytöt huostaansa jo metrossa ja ajeli yhden pysäkin pitemmälle. Tytöt pääsivät vesibussin, eli tässä tapauksessa jokialiksen kyytiin. Alus ajeli pitkin jokea jopa tunnin verran ja siinä ajassa kerkesi nähdä jo mukavasti jokivarren puistoja ja kaupunkishilhuettia sekä lukuisia siltoja muita aluksia. Tytöt leikkivät merirosvoa. Tällä välin Niina pisteli suoraan valtavalle kauppakadulle, josta paikalliset ostavat itselleen ja ravintoloihinsa jaikki mahdolliset keittiötarvikkeet. Reilu kaksi tuntia aikaa ja alueesta kerkesi katsoa maksimissaan kahdeksasosan. Ihania, hyvin erilaisia kauppoja. Toiset olivat rähjäisen kirpparin näköisiä luolia, joissa myytiin uutta hyvää käyttötavaraa, näissä voi tehdä todella edullisia löytöjä. Toiset kaupat olivat lähinnä tukkuhalleja, joissa myytiin esimerkiksi astioita tai paperitavaraa. Löytyi alueelta myös hienoja liikkeitä, joissa myytiin trendikkäitä astioita ja keittiövälineitä, hinta laidasta laitaan. Löytyi baarijakkaramyymälöitä, astiakauppoja, konditoriotarvikekauppoja, liikkeitä joissa myytiin ravintolakylttejä, muovisia ruoka-annoksia myyviä liikkeitä ja veitsikauppoja. Suurimmat löydöt tulivat japanilaisia astioita myyvästä liikkeestä ja veitsikaupasta. Veitsikaupassa oli sadoittain erilaisia keittiöveitsiä. Niistä piti sitten yrittää löytää oikean mallinen, keskihintainen ja ehdottomasti japanissa japanilaisesta teräksestä valmistettu veitsi. Tämä löytyikin lopulta. Eikä sitä ostettukaan osoittamalla ja rahaa vaihtamalla. Malliveitsi vietiin kassalle, jossa esittelijä toi vastaavan veitsen laatikossa kassalle. Veitsi otettiin esiin laatikosta ja ostajan piti ottaa se käteen ja todeta oikeaksi. Tämän jälkeen esittelijä näytti, kuinta terävä veitsi on leikkaamalla sillä paperia. Vasta kumarrettua myöntävästi, esittelijä rupesi paketoimaan veitseä ja myyjä rahasti ostoksesta. Aika hieno kokemus. Sitten etsiydyttiin sovittuun aikaan sendiji temppelin portille. Tuttu temppeli olisi ollut kiva käydä katsomassa, mutta paikka on niin järkyttävä turrerysä, ettei tehnyt yhtään mieli. Sen sijaan läksimme etsimään ruokapaikkaa.
Löysimme pienen ja viihtyisän soba-nuudeli paikan, jossa eräs vanhempi herrasmies viihdytti meitä näyttämällä kuvia linnuistaan ja ihastui tyttöihin niin, että antoi heille annoksestaan nakit maistiaisiksi. Me puolestamme annoimme herralle suomalaisia tikkareita ja näytimme tälle komean kuvan Niinan veljen rakentamasta ainakin kaksimetrisestä lumiukosta. Paikka oli kotoisa ja ruoka erittäin maukasta..niillä jotka ruokaa saivat. Niina tilasi itselleen automaatista kaksikin eri ruoka-annosta, mutta paikan rouva palautti niistä molemmista rahat ja selitti kovasti jotain japaniksi. Ensin luultiin, että kyseinen annos oli loppu, mutta toisen annoksen kohdalla epäilys alkoi jo herätä. Rouva oli sitä mieltä, että tytöt eivät jaksa syödä omia annoksiaan ja Niinan olisi pitänyt syödä tyttöjen jämät. Kylmät ja sotketut annokset! Ja tasan ei sellaista aikuinen ihminen tule syömään ravintolaan! Onneksi käsilaukussa oli aamiaiselta ylijäänyt leivos, jolla sai verensokeria vähän nostettua. Kokemus se oli tämäkin..ja jos kyseinen rouva jätetään pois laskuista, hyvinkin miellyttävä sellainen. Metromatkalla herkuteltiin vielä jätskeillä..bataattipehmistä, mielenkiintoista mutta yllättäen hyvää! Uenossa Rauno vei Savannan hotellille kylpyyn ja Sarah läksi Niinan seuraksi vielä syömään tempuraa ja tekemään pikkuostoksia. Kotiin pitäö hamstrata ainakin kaikkia ihania vihreäteeherkkuja. Hotellille lähtiessä vastaan tuli vielä kiertämätön paikka. Puiston kulmassa istui mies, joka maalasi kanjeilla länkkärinimiä. Molemmille tytöille ostettiin matkamuistoksi taulut omilla nimillä ja setä näytti vielä, millainen on äiti-kanji. Upeaa!
15.3.2019
Tänään oli viimeinen päivämme Tokiossa. Huomenna lähdettäisiin heti herättyä kävelemään Uenon puiston poikki ja siitä skylinerillä Naritan lentokentälle. Viimeisen päivän kunniaksi päätimme lähteä tyttöporukalla luonnontieteelliseen museoon samalla, kun Rauno tekisi vähät tuliaisostoksensa. Museo oli puiston laidassa, kuten useampi muukin museo. Jostain syystä elimme käsityksessä, että Japanissa museot eivät ole kovin mielekkäitä paikkoja. Mutta kuinka väärässä olimmekaan! Museo oli valtavassa rakennuksessa, josta kerkesimme kahdessa ja puolessa tunnissa koluta pääpiirteittäin noin puolet. Kerroksia museossa oli ainakin viisi ja museo rajoittui kahteen eri lohkoon, joista toiseen piti puikahtaa pihan kautta. Museossa esiteltiin uoealla aikajatkumolla eliökunnan kehityshistoria aivan alusta tähän päivään asti. Alkueliöistä siirryttiin dinosaurusten luurankoihin, siitä veisi- ja lentoliskoihin sekä mammutteihin ja sapelihammastiikereihin. Tästä villkeläimiin japanissa ja maailmalla sekä ihmisen kesyttämiin hyötyeläimiin ja lemmikkeihin. Samoin esitettiin ihmisen evoluutio apinasta uskontoa ja tiedettä harjoittavaksi ajattelevaksi yksilöksi. Museossa oli sali, jossa esiteltiin ihmisten luita ja kerrottiin mitä niitä tutkimalla voi saada selville, sekä sali, jossa esiteltiin ihmisen suurimpia keksintöjä ja oivalluksia, kuten maapallon pyöreys, aika, kello, tähtikartat, kaukoputki ja japanilaisille hyvin olennainen geikometri. Aivan loistava paikka! Yksin dinosaurussalissa olisi vierähtänyt tunti, jos ei toinenkin. Upeita luurankoja ja paljon yksityiskohtaista tietoa, jota sai lukea itse, tai halutessaan museo-oppaan kertomana. Kuuntelimme ensimmäistä kertaa ikinä museo-opasta, ja opimme esimerkiksi, miten dinossurukset jakautuvat hampaidensa vuoksi kolmeen eri ryhmään, jotka kasvoivat pureskelemansa ruoan perusteella yri mittoihin. Museossa olisi mennyt koko päivä, jollei olisi sovittu Raunon kanssa treffejä puistoon. Jotain pientä vielä ostettiin museon shopitista. Tiedettä ja dinosauruksia tietysti=)
Museokierroksen jälkeen vietimme viimeistä lomapäiväämme uenon puistossa leikkiksellä leikkien ja puistoeväitä syöden. Tytöt viihdyttivät itseään seuraamalla lammen kaloja ja laskien lintuja. Kylmä tuuli pakotti meidät hetkeksi ostoskeskukseen turhille ostoksille, mutta kivaahan se oli. Ruokapaikaksi löysimme ravintolan, jossa olimme käyneet syömässä Raunon kanssa kahdestaan viisi vuotta sitten, kun olimme viimeksi Japanissa. Oi miten nostalgista. Paikka tuli pian täyteen, hotpot ja muut eväät olivat maukkaita ja tunnelma mukavan rento. Mukava lopetus niin loistavalle lomalle! Vielä viimeinen fiilistelykävely puiston poikki hotellille ja pakkaushommiin.
MaailmanRakas 