Matkapäiväkirja
2023 Pariisi
Mukana menossa Rauno, Niina, Sarah, Savanna ja Annlisa
19.7.2023
Tästä se taas lähtee, uusi seikkailu. Junalla Helsinki-Vantaalle ja siitä lentäen Pariisiin, jossa vierähtää viikon päivät. Matka on esikoisemme Sarahin pitkäaikainen unelma, joka toteutuu viimein tytön toiveita kuunnellen, niin kuin minibudjetilla on mahdollista. Sarah on saanut ensimmäistä kertaa olla itse suunnittelemassa matkaamme. Lisäksi isot tytöt ovat ottaneet matkavalmisteluista kaiken irti niin, että laukkuun on ostettu korkokenkää ja tekokynsiä sekä Pipsa Possu piirrustustaulu Annlisalle lentoa ajatellen.
Junailu oli mukavaa kuten aina. Lentokentällä ihmettelimme, kuinka vähän siellä oli ihmisiä. Saimme nauttia iltakahvit kentän Espresso Housen terassilla aivan yksin. Sarah tilasi vadelmajääteetä hanasta. Tytöt ottivat ilon irti lentokentän väljyydestä heitellen kärrynpyöriä. Annlisa sai rauhassa työnnellä rattaitaan ympäri kenttää. Kivat pikku jumpat ennen koneessa istumista. Finnairin kone oli myös yllättävän väljä. Isot tytöt touhusivat omalla penkkirivillään ja Annlisa myllersi Raunon ja Niinan sylissä. Pariisiin laskeuduttaessa neiti painoi nenän ikkunaan ja hoki hokemisen jälkeen kone, kone ja ihmetteli suloisesti kentällä olleita lentokoneita.
Tilataksissa pääsimme jo kiinni paikallisen liikenteen “luovuuteen”. Aikamoinen taiteenlaji on tuo Pariisin keskustassa ajaminen..liikennevaloristeyksissä voi muun muassa ajaa neljää kaistaa piittaamatta valojen vaihtumisesta ja peruutella keskellä risteystä. Ja Joensuussa tuntui katastrofilta kun paikallinen taximies ei halunnut peruuttaa puolta metriä että edessä oleva auto olisi mahtunut parkkeeraamaan matkakeskuksen hallissa =). Perille päästiin kuitenkin sutjakasti ja asunnon avainkin löytyi luvatusta paikasta. Käytössämme on ensimmäistä kertaa Airbnb:stä vuokrattu asunto ja odotimme käyttökokemusta jännityksellä. Jo kerrostalon sisään astuessa tunsi olevansa Ranskassa. Upeat vanhat portaat kolmanteen kerrokseen, sisäänpunaisesta kokopuisesta ovesta ja kurkkaamaan ranskalaiselta parvekkeelta sivukadun kulkijoita. Asunto oli kuten pitikin..vanha, boheemi ja niin ranskalainen kuin kuvitella saattaa. Kaikki ihanasti rempallaan ja silti niin kaunista ja toimivaa. Tytöt majoittajtuivat olohuoneeseen levitetylle vuodesohvalle ja Annlisa aikuisten väliin makuuhuoneen matalaan laverisänkyyn. Rauno kävi illan päätteeksi lähikaduilta iltapalaa. Sitten vain tyynyjä testaamaan ja huomisista seikkailuista uneksimaan.
20.7.2023
Hyvää huomenta Montmartresta, Pariisin taiteilijakorttelista. Aamu avautui aurinkoisena, mutta ei onneksi helteisenä. Rauno kävi isojen tyttöjen kanssa ostamassa lähikaupoista aamiaistarpeita. Pöytään päätyi mansikka- ja suklaacroisantteja, pistaasi-suklaa kierteitä, ilmakuivattua kinkkua, juustoa ja tuoretta patonkia sekä oliiveja ja jogurtteja. Valtavat kupit kahvia ja kylpy. Sarah sai tekokyntensä ja sitten oltiin valmiina tutustumaan Pariisin kahdeksanteentoista kaupunginosaan. Kipaisimme kaupasta juomatäydennystä. Paikallinen vesijohtovesi on juotavaa, muttei kovinkaan herkullista. Tytöt tykästyivät tuorepuristettuun omenamehuun. Mukaan tarttui myös paikallisia herkkuja Sacré-Cœurin portailla nautittavaksi. Kipusimme katuja pikkuhiljaa ylöspäin kohti valtavaa basilikaa. Annlisa matkasi vaunuissaan Raunon kanssa etsien loivempia reittejä. Me muut kiipesimme lähemmäs parisataa porrasta sivukujia päästäksemme kuvan kauniin ja valtaisan kokoisen kirkon luo. Tämä kannatti, sillä saimme ihailla kirkkoa ensin aivan omassa rauhassamme takavinkkelistä, kunnes kiersimme sen eteen ja saimme ensituntuman Pariisin heinäkuun turremassaan. Kirkon edestä avautui esteetön näkymä yli Pariisin. Ihmettelimme maisemaa ja yllättävän leppoisaa turretunnelmaa kirkon suurilla portailla macaronsseja ja suklaakierteitä syöden sillä aikaa, kun Annlisa veteli sikeitä ja Rauno kävi katsastamassa kirkon rauhallisemman puolen. Pariisia jatkui silmänkantamattomiin. Eiffel torni ei kuitenkaan tälle puolen kirkkokukkulaa näkynyt, joten sen kuvaus jäi vielä tuonnemmaksi
Vailla suurempaa suunnitelmaa tepastelimme alas mäkeä tutustuaksemme alueeseen ja sen tunnelmaan paremmin. Ihailimme kapeita katuja, vanhoja kerrostaloja ja ranskalaisia parvekkeita. Aina välillä eteen sattui pientä koiraa ulkoiluttavia paikallisia, jotka saivat hymyn huulille trimmattuine turkkeineen ja “koiranvaunuineen”. Mukavan paikan tullessa vastaan, istahdimme kadun varteen asetetuille pöydille nauttimaan kahvit ja pientä purtavaa. Ruokalista oli tietenkin ranskaksi, mikä asetti pienen haasteen löytää vähemmän seikkailunhaluisille pienemmille kulinaristeille välipalaa. Lopulta päätimme kokeilla vain jotain summamutikassa metodilla, jos et tykkää, kyllä aikuiset syö. Lopputulos nauratti lapsia, sillä kaiken pohdinnan jälkeen pöydälle asetettiin kulholliset ranskalaisia=) Tunnelma oli mukavan rento ja välitön ja tytöt tuntuivat jaksavan vielä, joten emme kiirehtineet asunnolle, vaan jatkoimme matkaa kohti rakkauden seinää.
Alas päästyämme vastassamme avautui aukio, jolla oli vanha kaksikerroksinen karuselli. Savanna ja Annlisa pääsivät karusellin kyytiin ja Niinakin siinä siivellä. Aukio oli suoraan basilikan alapuolella ja siltä oli hieno näkymä kirkolle. Isot tytöt viihdyttivät Annlisaa aukion leikkipaikalla ja shoppailivat ensimmäiset Eiffel-aiheiset matkamuistonsa. Aikuiset ihmettelivät aukiota reunustavia kauniita kukkivia puita ja pensaita. Sitten Annlisa päätti jatkaa matkaa ja meidän muiden oli paras seurata perästä. Sarah ja Savanna kävivät kylpyankkakaupassa ja ostivat jotain muutakin mukavaa itselleen.
Sitten suuntasimme rakkauden seinälle (Le mur des je t’aime by Frédéric Baronin ja Claire Kliton). Seinä oli sinisistä kaakeleista luotu taideteos, jossa sanat “minä rakastan sinua” on kirjoitettu 250:llä eri kielellä. Savanna sai etsiä seinältä suomalaisen lausahduksen, joka lukemiemme postausten mukaan esiintyy seinällä kahdesti. Paitsi seinä, myös sitä ympäröivä miljöö oli hyvin kaunis. Vanhan rakennuksen seinillä kasvoi köynnöksiä ja sitä suojaamaan oli suunniteltu pieni mutta vehreä puistoalue. Ehdottomasti hyvän mielen kokemus kanssaturisteista huolimatta. Paikalle pääsee etempää myös helposti metrolla, johon johti vanhaa artitehtuuria kunnioittava kaunis metroportti.
Asunnolle päin kävellessä huomasimme, kuinka turistimeri katkesi kuin veitsellä leikattuna siirtyessä kujalta seuraavalle, hieman syrjemmäs. Olimme onnistuneet asuntomme sijainnin kanssa täydellisesti. Metro, kaupat ja ravintolat aivan vieressä aidolla Pariisilaisalueella. Asunnolla pelasimme tammea ja otimme lepiä. Illemmalla kävimme nauttimassa pizzaa ja lasagnea italialaisessa ravintolassa, joka oli täynnä rentoja ja eläväisiä paikallisia. Vatsat täynnä me tytöt kävimme odottamaan unta ja Rauno läksi metroseikkailulle Seinen rannalle. Huomenna vuokraillaan autoa.
21.7.2023
Eipäs vuokrailtukaan vielä. Yritys oli hyvä aamusella, mutta koska joku oli unohtanut kassinsa metroasemalle, emme päässeet metroilemaan auton haku paikalle. Uusi yritys toisena päivänä, niin että aikaa autoilulle jää mahdollisimman paljon. Ajelun sijaan kävimme kääntymässä asunnolla ja otimme uusinta yrityksen metrolla kohti Pariisin ydinkeskustaa. Ensimmäinen pysäkkimme oli Notre Dame. Karedraali oli kunnostustöiden alla, mutta sen eteen oli rakennettu väliaikainen porraskatsomo, josta komeaa rakennusta oli helppo ihailla. Katedraali sijaitsi Seinen rannalla. Suoraan sen kohdalla ylitimme joen, ihailimme maisemaa sillalta käsin ja aloitimme jalkapatikan kohti Luxenburgin puistoa
Pienen, kadun varrella popsitun aamiaisen jälkeen nälkä yllätti seikkailijat yllättävän pian. Poikkesimme ravintolaan juustoiselle lounaalle. Rauno tilasi itselleen juustolautasen ja Sarah ja Niina jakoivat fonduepadan. Oli muuten maukas idea kastaa juustoon paistettuja perunoita. Savanna ja Annlisa jakoivat friteeratun kanaleikkeen ja kaikki poistuivat ravintolasta kylläisinä ja hyvillä mielin. Matkalla puistoon poikkesimme pirates karkkikauppaan, jonka namut olivat paitsi herkullisia, myös suuria ja erilaisia kuin kotona. Lisäksi kävimme vastaan tulleessa kirjakaupassa ostamassa itsellemme taiteilijan tarvikkeita Eiffel tornin ikuistamista varten. Itse puisto oli valtava. Istuksimme kastanjapuiden varjossa ja Annlisa harrasti porrasjumppaa päästyään viimein irti vaunuistaan. Keskellä puistoa oli lampi, jossa olisi saanut uittaa veneitä. Tämän jätimme väliin, mutta sen sijaan Sarah pääsi taluttamaan Savannaa ponilla ympäri puistoa! Siinä ponin selässä tuli havaituksi, että suuri puisto sisälsi houkuttelevan näköisen leikkipuiston. Kyllähän sinne piti vielä päästä ennen matkan jatkumista. Pariisissa leikkipuistoja tuntuu olevan vain näissä suurissa puistoissa, mutta ne ovat hienoja ja hyväkuntoisia. Tämä puisto oli elämämme ensimmäinen maksullinen leikkipuisto, mutta huomatessamme sen sisältävän siistit vessat käsitimme asian. Tytöt leikkivät aikansa. Puistossa oli kivasti tekemistä isommillekin lapsille ja meidän tytöille uusia kivoja juttuja, joten aika kului mukavasti kiipeillen ja mäkiä laskien. Hauskuutta riitti, vaikkakin Sarah häpesi silmät päästään Niinan kertoessa paikallisille pikkupojille liukumän “turvaohjeita”, jotka sisälsivät muun muassa tiedon, ettei liukuputken päältä voi hyppiä laskijoiden päälle
Puistosta lähdimme kävelemään kohti Eifeli tornia. Matkalla ohitimme taas yhden katedraalin, jonka pihalla oli tällä kertaa massiivinen leijonakoristeinen suihkulähde. Lähteestä tuli mieleen, kuinka siistiä ja hyväkuntoista kaikki Pariisissa on ollut. Mielessä on vieläkin Rooman katastrofaalinen epäjärjestys, hoitamattomuus ja epäkunto. Erittäin positiivinen kokemus Pariisi ollut siis tähän asti. Niin ja mukava hetki oli, kun huomasimme, että kyseisen kirkon portailla kuvattiin telkkarisarjaa..pääsimme todistamaan kohtausta, jossa pappi ojensi pojalle kengät=). Ostimme kaupasta vilttieväät Eifelin juurelle, jonne päästäksemme oikaisimme metrolla muutaman mutkan. Sarah pääsi viimein näkemään kauan unelmoimansa Eifel tornin. Söimme eväitä nurmella, ihmettelimme tornia ja ikuistimme siitä omat versiomme uusiin vihkoihimme. Takanamme lauloi ja musisoi etninen musiikkiryhmä. Rauno kävelytti Annlisaa ympäri aluetta muiden taiteillessa. Täydellinen hetki kerta kaikkiaan!
Illan päätteeksi seikkailimme Pariisin metrolla asunnolle (ei todellakaan se helpoin käyttämämme metro navikoida). Mertoa piti vaihtaa kahdesti, minkä ansiosta pääsimme ihailemaan vielä riemukaarta iltavalaistuksessa. Oivallinen päätös askelten täyteiselle ja kulttuuririkkaalle päivälle!
22.7.2023
Aurinkoinen aamu alkoi kävelyllä lähikauppaan ja jo omaksi otettuun artesaanileipomoon. Aamiaiselle ostettiin tuoretta leipää ja koska kerran Ranskassa ollaan, erilaisia leivoksia. Ranskalaiset konstailemattomat maut ovat vieneet niin kielemme, kuin sydämemme. Täällä saa syödä ja nauttia ruoasta ja sen jälkeen vielä omasta olostaankin. Toisin oli Englannissa ja Espanjassa, joissa seurana oli jatkuva ähky. Nautimme herkut asunnolla keinuvan pöytämme ääressä ja valmistauduimme shoppailemaan.
Tänään aamupäivän ohjelmassa oli maailman vanhin kirpputorialue Saint Ouen. Alue on lukemamme mukaan peräti 6 ha suuri ja koostuu eri alueista, joilla myydään mm. vaatteita ja antiikkia. Käytännössä alue koostui kokemamme mukaan kolmesta osiosta. Feikki-tuotteita myyvistä kaupustelijoista, mummoloista löytyvien yksittäistuotteiden myyjistä (lähinnä sitä kirpparia) sekä eriasteisista antiikin myyjistä. Kauneimpia ja kiinnostavimpia antiikki ja keräilytuotteita myyvät liikkeet olivat alueen keskellä kauppahallia muistuttavissa tiloissa. Yhden hallin keskelle oli laskeutunut ufo, joka oli suomalaisen taiteilijan käsialaa. Alueella oli jos jonkinmoista tuotetta antiikkivaatteista afrikkalaisiin käsitöihin ja huonekaluista “adidaksen” tennareihin. Savanna löysi alueelta itselleen Minni Hiiri vaatesetin Disneylandiin päälle puettavaksi ja Sarah mustan Paris hupparin. Niinan mukaan tarttui muutan 50- luvulta peräisin oleva postikortti, jotka päätyvät kotona kehyksiin ja seinälle. Kaikkea ei millään jaksanut katsella läpi, mutta hyvän yleisilmeen alueesta kerkesi parissa tunnissa saamaan.
Kirppis alueelta lähdimme kurkkaamaan läheistä puistoa, josta löytyi tytöille peräti kaksi uuden tuntuista ja ihanaa leikkipuistoa. Pienemmille lapsille suunnattu viidakko aiheinen ja isommille laivan ja linnan malliin rakennetut kiipeilytelineet. Tytöt kinusivat itselleen mäkkärin burgerit, jotka mussuttelivat päästyään välilepille asunnolle. Sitten tulikin kiire liikahtaa eteenpäin, sillä olimme suunnitelleet yllättävämme tytöt viemällä heidät Starbaksiin, joka sulkeutuisi parin tunnin sisällä. Kiirehdimme katuja ylös kohti kukkulaa, jossa ensimmäisenä päivänä ihailimme maisemia. Pois päin tullessa olisi enemmän aikaa ihailla kauniiden talojen reunustamia katuja ja niillä aukeavia maisemia.
Ehdimme hyvin tilaamaan mansikkajuomamme ja ostamaan pillimukimme. Mutta taas saimme hämmästellä, kuinka turistien meri alkoi yllättäen astuessa yhdelle kujalle ja loppui aivan yhtä yllättäen muutaman korttelin päässä. Netistä bongaamamme nähtävyydet La Maison Rose- kahvila sekä keskellä kaupunkia kasvava pieni Au Lapin Agile- viinitila tulivat aivan vahingossa vastaan aloittaessamme laskeutua kukkulalta takaisin alas. Molemmat olivat kauniita ja näkemisen arvoisia rakennuksia. Alue muutoinkin olisi ollut kaunis, mutta turisteja sieltä löytyi aivan liikaa pienelle alueelle pakkautuneena. Tytötkin sanoivat “asuvansa” mieluummin asunnossamme =)
Kotimatkalla Niina piipahti vielä ostamaan yllätysiltapalan. Tapahtui nimittäin jotain ennenkuulumatonta..aikuiset olivat unohtaneet syödä! Rauno istuksi tyttöjen kanssa idyllisellä portaikolla valtavalehtisten puiden alla odotellessa, että Niina saisi valittua leipomosta mieluiset iltaeväät asunnolle. Päivä päättyi niinkuin alkoikin, syöden Ranskalaisia herkkuja (ja pelatessa tammea). Katsotaanpa onnistuuko autoilumme huomenna.
23.7.2023
Aamu oli pilvinen, mikä virkisti mukavasti edellisen päivän auringon jälkeen. Päätimme, että jätämme autoilun ja jokilaakson väliin. Nyt on Sarahin matka ja tytön pitää päästä Champs-Elyseelle. Aloitimme aamun siis kuten parhaaksi olemme todenneet, kauppa/konditorio retkellä ja aamiaisella pyöreän huojupöytämme ääressä.
Aamiaisen jälkeen metroilimme riemukaarelle ja pääsimme ihmettelemään, kun koko paikka oli suljettu ja kaikilla pääväylään johtavilla risteyksillä oli turvatarkastukset. Pian kävi ilmi, että olimme osuneet paikalle juuri France tour- pyöräajojen päätöspäivänä, jolloin lähes koko Pariisin keskusta oli suljettu autoilijoilta. Harmaan aamun aikana ihmisiä oli alueella maltillisesti, mutta auringon löytyessä ja päivän edetessä kadunvarsien tarkastuspisteille syntyi jonoja ja pyöräilyreitin varrelle kasaantui tuhansittain katsojia. Aika hieno tunnelma oli, pakko myöntää, vaikka pyöräilystä kilpaurheiluna kukaan meistä ei tiennyt mitään. Iso juttu Ranskassa ja keski- Euroopassa kadun varsien lippujen perusteella selvästikin.
Sarah ja Savanna pääsivät shoppaamaan Zaraan, josta tarttui mukaan molemmille jotain pientä. Tämän jälkeen pyörähdimme pienessä Harry Potter putiikissa, josta ostimme suklaasammakon ja muita herkkuja. Lounaan nautimme kadun varressa puiston penkillä. Tytöt saivat burgeria. Rauno taas oli löytänyt aikuisten makuun aasialaisen kaupan, joka möi paitsi asunnolle ostamiamme japanilaisia/korealaisia nuudeleita/tabokeja, myös rakastamiamme japanilisia nyyttejä, kanapalluroita, frittikatkarapuja…paras matkaeväs aikoihin. Ihan niinkuin Japanissa! Melkein tuli tippa linssiin. Kyllä kelpasi herkutella ja nauttia tunnelmasta.
Oli mukavaa kävellä Champs-Elyseetä ja lähikatuja, kun vierellä ei ollut autoliikennettä. Loistava tuuri tämä kisa monessakin mielessä, vaikkakin vaikeutti liikkumista, kun osa metropysäkeistä oli kiinni ja turistikohteet, kuten aikomamme Louvre olivat tapahtuman vuoksi kiinni ja ihailtavissa vain ulkoa päin (oli muuten rakennuksella kokoa). Museon pyramidi jäi siis näkemättä, mutta sen sijaan nautimme italialaista gelatoa ja kuljeksimme Seinen jokirantaa ihmetellen joen leveyttä ja sitä ympäröivien rakennusten kokoa. Savanna aiheutti ensin harmaita hiuksia ja sittemmin voiton tuuletukset nirsoutensa kanssa. Gelato kahvilassa myyjä huomasi, ettei tyttö pitänyt hänelle ostetusta jäätelöstä. Tämähän ei käynyt laatuun, vaan tytön piti saada jotain mikä maistuisi. Myyjä kiikutti Savannalle monta eri maistiaista eri jäätelöistä, kunnes toi pöytään pirtelöä ja tyttö lopulta kohteliaasti huijasi pitävänsä siitä=) Siinä sai Niina pistellä ensin oman jäätelönsä ja juoda sitten salaa Savannan pirtelöä, että myyjä ei pahoittaisi mieltään. Siihen sitten iso cappuccino päälle uoooh…jami maiskis ööh.
Sitten päivä alkoikin olla pulkassa. Annlisa parka oli ollut kuusi tuntia putkeen rattaissaan ja luovutti jossain välissä ottamaan ylimääräiset unet. Metrot olivat aika ruuhkaisia tourin takia, mutta sopu sijaa antoi ja hyvin päästiin asunnolle. Itseasiassa aamulla matkatessa saimme nauttia ensimmäistä kertaa elävää musiikkia metron kyydissä! Iltapalat ja lepille. Huomenna on tiedossa hieno päivä!
25.7.2023
Yksi päivä, kaksi tarinaa. Toisessa Rauno ja Annlisa seikkailevat Pariisin liepeillä pikku kylässä, toisessa Niina, Sarah ja Savanna pääsevät viimein Disneylandiin.
25.7.2023
Viimeinen aamu Pariisissa. Huomenna on edessä pitkä matkustuspäivä. Tänään oli saatava aamiaiselle croisantteja! Niina ja Rauno eivät olleet saaneet niitä Pariisissa ollessaan vielä ensinkään! Niitä haettiin lähi konditoriosta. Kaupassa taas tehtiin hieman erikoisempia ostoksia. Sarahin eilen ostamaan jätti-pehmoon oli unohtunut putiikissa värip*mmi-hälytin tassua koristamaan. Se oli pakko saada irti ennen kassiin pakkaamista. Toimenpidettä varten lähikaupasta ostettiin rautasahan teriä. Asunnolla pehmo käärittiin kylpypyyhkeisiin ja tassu vielä erikseen muovipussiin, minkä jälkeen päästiin suorittamaan operaatio värihälyn poisto=) Operaatio onnistui ja potilas selvisi vammoitta, joten päivä oli pelastettu! Kuvassa matkalaukun täyttänyt potilas on jo onnellisesti kotona Suomessa.
Tytöt saivat päättää päivän marssijärjestyksen. Lopputulos oli, että Rauno käytti Annlisan aamulla leikillä puistossa ja Niina pakkaili laukkuja. Disneylandin ostokset toivat lievän lisähaasteen pakkauspuuhiin, mutta kompakti lopputulos oli varsin onnistunut. Tämän jälkeen Rauno käytti Sarahin Zarassa uudemman kerran vaateostoksilla ja Niina vei toiset tytöt katselemaan Champs-Elyseen muuta tarjontaa. Kadulla oli aivan erilailla ihmisiä kuin tour päivänä. Katu tuoksui parfyymille ja ihmiset kantoivat kalliiden liikkeiden ostoskasseja aarteinaan. Päiväkahvilla päätimme maistaa vielä yhtä ranskalaista klassikkoa, crepsejä. Ensimmäinen paikka, jossa koetimme niitä tilata ei oikein kestänyt asiakaspalautetta, vaan heitti meidät pihalle..oli hyvin ranskalainen temperamentti ravintoloitsijalla. Toisessa paikassa palvelu ja tunnelma oli haluamaamme ja saimme viimein paikalliset lettumme suolaisella kinuskilla/suklaakastikkeella ja vanilja jäätelöllä.
Tytöt saivat päättää päivän marssijärjestyksen. Lopputulos oli, että Rauno käytti Annlisan aamulla leikillä puistossa ja Niina pakkaili laukkuja. Disneylandin ostokset toivat lievän lisähaasteen pakkauspuuhiin, mutta kompakti lopputulos oli varsin onnistunut. Tämän jälkeen Rauno käytti Sarahin Zarassa uudemman kerran vaateostoksilla ja Niina vei toiset tytöt katselemaan Champs-Elyseen muuta tarjontaa. Kadulla oli aivan erilailla ihmisiä kuin tour päivänä. Katu tuoksui parfyymille ja ihmiset kantoivat kalliiden liikkeiden ostoskasseja aarteinaan. Päiväkahvilla päätimme maistaa vielä yhtä ranskalaista klassikkoa, crepsejä. Ensimmäinen paikka, jossa koetimme niitä tilata ei oikein kestänyt asiakaspalautetta, vaan heitti meidät pihalle..oli hyvin ranskalainen temperamentti ravintoloitsijalla. Toisessa paikassa palvelu ja tunnelma oli haluamaamme ja saimme viimein paikalliset lettumme suolaisella kinuskilla/suklaakastikkeella ja vanilja jäätelöllä.
26.7.2023
Matkustuspäivästä kehkeytyikin vaivihkaa vielä ylimääräinen lomapäivä. Metrolla junalle ja siitä lennolle. Suomen puolella suuria päätöksiä…junaa tarvii oottaa neljä tuntia, tahtooko joku Heurekaan!?! Lopputulos oli, että Rauno kävi junailemassa Helsingin asemalla, Aseman Wurstilla syömässä ja loppu lössi vietti muutaman tunnin Heurekassa. Paikassa oli meneillään leikin voima “näyttely”, jossa oli paljon ihania touhuja, joihin aikuinenkin innostui mukaan. Lämpökammerakuva oli kiva ja erilainen lopetus lomalle!
MaailmanRakas 