Japani 2014

Matkapäiväkirja

2014 Japani – Tokio ja Kawaguchiko

Mukana menossa: Rauno, Niina, Netta (the teenager) ja Sarah 1v 7kk

26.3.2014

Aamulla herättiin lentokoneesta. Jotkut nukkui yöllä paljon, jotkut ei ollenkaan. Suorassa lennossa oli puolensa, mutta jaloittelutauko olisi tuntunut silti hyvältä. Kaikki olimme väsyneitä, kun pääsimme koneesta Tokion kentälle. Turvatarkastusten jälkeen ostimme kentältä liput junaan, jolla matkasimme Uenon asemalle. Täällä suuntasimme suoraan ensimmäiseen family marttiin ja ostimme reissun ensimmäiset kanapallerot. Ihan meinasi tippa tulla linssiin kun niitä haukkasi. Vastaavia herkkuja ei saa mistään muualta kuin Japanista. Suunnistimme jalan kohti hotelli Edoya. Ja tottakai ensin väärään suuntaan, sillä suurkaupungissa suunnistaminen ilman englanninkielisiä opasteita on oma haasteensa. Hotelliin saavuttuamme olimme kakki ihan valmiita suihkuun ja pikku unille tatamille levitetyille patjoille. 

Levon jälkeen lähdimme ulos syömään ja haistelemaan ulkomaan tuoksuja. Ensimmäinen ravintola, jossa ruokailimme oli kanapaikka. jossa tilasimme Netalle kanahampurilaisen. Hampurilainen osoittautui pöytään tullessaan kanakebakoksi ja se kuten muutkin annokset yksittäiskappaleiksi. Näin on ilmeisesti tapana tilata, mutta sitä emme heti vähillä unilla huomanneet. Ravintolassa Sarah ei oikein jaksanut keskittyä syömiseen sen enempää kuin kinderleluilla leikkimiseenkään, mutta ymmärtäähän tuon lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen. Kevyen kanakebakko päivällisen päätteeksi päätimme mennä hotelliin toisen ravintolan kautta, mutta muutimme matkalla mieltä törmätessämme 7eleveniin. Ostimme sieltä vähän iltapalaa, jonka herkuttelimme hotellihuoneemme lyhytjalkaisen pöydän ääressä tyynyillä istuen, kuten tapana on. Pimeällä oli vähän huono kuvata, joten päätimme jättää kuvailut seuraaviin päiviin. Saimme kuitenkin napattua joitain mukavia otoksia kukkivista kirsikkapuista ja ravintolasta. Oi, nyt alkaa tuntua lomalta!

27.3.2014

Herättiin toiseen päivään japanissa. Surku kyllä päivä oli sateinen. Niinalla särki päätä ja kaikkia vielä väsytti aikaero ja kaikki matkustaminen, joten lepäilimme aamiaisen jälkeen vielä hetken hotellilla. Hieman tahmean aamupäivän jälkeen vietimme mukavan kaupunkipäivän Tokion Ikebukurossa shopaten ja kuvaillen. Ensin suuntasimme sateessa lähimmälle metroasemalle, joka löytyi lopulta respan hieman vääristä ohjeista huolimatta. Asemaa etsiessä saimme loman ensimmäiset kylmät kahvit marketista ja myöhemmin automaatista ! Ah se on yksi meidän Japanin jutuista!! Metrolla suuntasimme siis Ikebukuroon, jossa shoppasimme yhdessä sen neljästä valtavasta ostoskeskuksesta. Ensin herkkuasastolla  ja sitten lasten lelu/vaateosastolla, josta ostimme jo nyt tuliaisia Suomeen. Jokainen kaupan osasto oli noin Pilkon Citymarketin kokoinen. 

Ostoksiin kyllästyttyämme suuntasimme kohti Sunshine city – nimistä tornitaloa, jonka kuudeskymmenes kerros oli tarkoitettu näköalakerrokseksi. Maisema oli todella näkemisen arvoinen! Hauskana yksityiskohtana huomasimme erään kerrostalon katolla ajoharjoitteluradan! Herkuttelimme korkeuksissa myös jäätelöllä ja Sarah teki tuttavuutta suloisten mainosnukkejen kanssa =)  Illalla nautimme lomasta sylöden hotellilla Ikebukuron ostoskeskuksesta ostamiamme eväitä ja testaamalla hotellin kuuma kylvyn. Vesi oli ihanan lämmintä. Japanilainen kuumakylpy on omaa lukunsa sinänsä. Hotellilla oli sekä ulko-, että sisäkylpy, joissa mieli rentoutui kilpaa kehon kanssa.

28.3.2014

Heräsimme aurinkoiseen Tokioon. Jätimme hotellin aamupala väliin ja lähdimme kaupan kautta puistoon aamiaiselle. Kaikki saivat valita omat lempiherkkunsa. Taivas oli pilvetön ja oli mukavan lämmin. Ihmisiä oli paljon liikkeellä jo heti aamusta. Tokion kaduthan eivät hiljene edes yöksi. Aamiaisen jälkeen katselimme paikallisten kirpparikojuja ja leikittiin Sarahin kanssa leikkipuistossa Uenon tekojärven rannalla. Kävimme katsomassa Uenon puiston lähellä olevaa temppeliä, joka oli saarella. Matkalla tänne ruokakojujen tuoksut täyttivät ilman. Sarahin kanssa katseltiin lintuja ja kaloja. Käveltiin rauhassa Uenolampien alueella ja nautittiin auringosta. Hanami oli alkamassa, joten kirsikkapuiden kukat olivat jo alkaneet puhjeta kukkaan. Olimme juuri oikeaan aikaan Tokiossa ihaillaksemme sakuroita, kirsikankukkia. 

Iltapäivän puolella jatkoimme matkaa eläintarhaan, joka sijaitsi Ueno-puiston vieressä. Siellä oli valtavasti ihmisiä, jopa koululuokkia. Tarhassa näimme mm. virtahevon, sarvikuonon, norsun, pandan, apinoita, gorilloja, tiikereitä, jne. Eläinten katselun jälkeen siirryimme vielä Uenon puistoon välipalalle ja ihailemaan kirsikankukkia. Kuljimme kujaa, joka meni kirsikkapuiden alla Uenon asemalle. Huikea näky, kun kattona oli pelkkiä valkeita ja vaaleanpunaisia kukkia. Lähdimme metrolla Ginzaan, jossa meidän piti mennä Hama-Rikuya puistoon, mutta se olikin jo kiinni. Katselimme sitten puiston asemasta Ginzan valtavia tornitaloja ja söimme sillalla kirsikkajätskiä. Ginza oli tosi mielenkiintoinen alue, mutta sellaista vanhaa Tokio tyyliä siellä ei ole. Seikkailimme takaisin kotiasemalle metrolla. Metroverkosto Tokiossa on todella laaja ja selkeä ja toimii hyvin. Sitten viimevierailun metroasemille on ilmaantunut myös englanninkielisiä opasteita, jotka helpottavat turistin liikkumista huomattavasti. Sitten oli vuorossa ruokapaikan etsintä. Ruokapaikan etsintä on Tokiossa vaikeaa, sillä tarjontaa on aivan älyttömästi. Pitää vain mennä rohkeasti sisään siihen ravintolaan, joka saa veden kielelle ja nauttia hyvästä ruoasta. Sarah jaksoi reissata koko päivän hienosti mukana. Kyllä on ollut neitillä paljon ihmeteltävää ja kummasteltavaa.

29.3.2014

Aamulla suuntasimme uudestaan Ginzan puistoon, jossa koetimme eilen käydä. Sää oli jopa lämpimämpi kuin eilen. Söimme ihanan aamiaisen matkalla ostamiemme pyyhkeiden päällä nurmella ja katselimme, miten Sarah juoksenteli puistossa. Kiersimme ja kuvasimme puiston, ja ihmettelimme ties monettako sadatta kertaa japanilaisten puistojen kauneutta, siisteyttä ja säntillisyyttä. Kävelimme täältä toisen puiston kautta kohti keirasin palatsia. Palatsialue on turisteilta suljettu, mutta osa rakennuksista näkyy alueen puistoon, jossa saa vapaasti liikkua. Puisto oli häkellyttävä. Kun katsoi yhteen suuntaan, näki kauniisti leikatut puut ja vehreyden, kun taas kääntäessä pään toisaalle näki pystysuoraan kohoavan kaupunkisilhuetin. Päätimme ruokailla ravintolassa, jossa saimme itse paistaa tilaamamme lihat pöydällä olevalla liedellä. Ruoka oli loistavaa taas kerran. Illalla Netta jäi vahtimaan Sarahia hotellille, että Niina ja Rauno pääsi käymään kahdestaan Uenon yössä. Kävelimme Uenon lammen rantaa, jossa nautimme punaviiniä ja vihreäteesuklaata kirsikankukkien ja “keijupuiden” katveessa. Ihailimme samalla kaupungin valoja ja juuri auenneita kirsikankukkia. Paitsi, että kirsikkapuut olivat kauniita kukkamerestä, olivat ne myös japanilaisittain taitavasti leikattuja.  Ja hyvinhän se meni. Niina ja Rauno söivät ravintolassa, jossa ruoka piti tilata japaninkielisellä automaatilla. Henkilökunta täällä, kuten yleisesti ottaen kaikkialla Japanissa oli avuliasta ja ystävällistä ja näin eräs kokeista tuli kyselemään mitä tahdoimme syödä ja neuvoi mitä nappeja meidän tuli painaa. Maksoimme annoksen kolikoilla koneeseen, jonka jälkeen kone antoi meille lapun, joka meidän piti antaa kokille. Sitten vain possua ja nuudeleita odottelemaan.

30.3.2014

Sateinen päivä Tokiossa. Aamulla syötiin omatoimi aamupalat hotellihuoneessa. Hain evään suoraan Lawsonilta. Koska satoi, löhöilimme aamupäivän hotellilla. Pesimme pyykkiä kolikkopesurilla ja nautiskelimme respan aulassa kahvia. Sarahkin sai nukkua ekakertaa reissun aikana päikkärit vuoteessa, eikä vaunuissa. Sarahin nukkuessa Rauno kävi ensin itsekseen kävelyllä ja käytti sen jälkeen vuorotellen minut ja Netan katsomassa muutamia kauniita temppelialueita hotellimme lähettyviltä. 

Päikkäreitten jälkeen lähdimme metroilemaan kohti Shinjukua. Söimme pizzaa japanilaisittain ja Netta söi laatutietoisena pihviä. Kävelimme pikkuhiljaa pitkin hämärtyviä katuja ja eksyimme sattumalta viime lomamme hotellin kohdalle! Kävimme fiilistelemässä läheisen temppelin alueella, jonka jälkeen siirryimme ihmettelemään ihmispaljoutta metroaseman taakse sillalle. Sitä ihmisten paljoutta ei vain voi käsittää. Eikä sitä, miten sujuvaa liike jalkakäytävillä on. Shinjukussa tuntui heti kuin olisi tullut “meidän Tokioon”. Kotimatkalla alkoi taas sataa ja sade yltyi kunnon ukkoseksi. Salamoi ja ukosti, mutta mereltä saapuva ukkonen oli oikeastaan aika veikeä kokemus. Tuuli oli niin kova, että se rikkoi toisen meidän sateenvaarjoista. Kannoin sarahin hotellille pikavauhtia, mutta silti olimme läpimärkiä. Virkistävää. Kuivat vaatteet vain niskaan ja taas oli mukava olla. Sarahista on sanottava, että on kyllä ollut tosi reipas matkakaveri. Ei kitise turhia ja jos kitisee, karkilla hiljenee =) Illemmalla pakkailimme vähän valmiiksi aamua varten, sillä vaihdamme huomenna majapaikkamme Fujille. Netta antoi miun ja Ruanetin taas karata omille teillemme Sarahin nukahdettua. Kiersimme vähän Uenon katuja ja söimme hotpottia hauskassa possuraflassa, jossa lamput oli tehty avaruusaluksen näköiseksi ja tuolit olivat kuin roskatynnyreitä. Hyvää ruokaa hauskassa miljöössä ja hyvässä seurassa, eli täydellinen ilta! 

31.3.2014

Aurinkoinen ja viimeinen aamu Tokiossa tällä erää. Käytiin vielä aamupalalla ja kuvaamassa kirsikankukkia Uenon puistossa ennen Fujille lähtöä. 

Sitten pitikin kiirehtiä takaisin hotellille, sillä check outti oli klo 12.00. Rinkat selkään ja kohti metroasemaa. Mentiin metrolla Shinjukuun, josta lähettiin 15.10 linja-autolla kohti Kawaguchikoa, eli Fujia. Kerettiin syömään vielä kerran Shinjukun loisto raflassa ennen lähtöä. Linja-automatka kesti 1h 45min ja jo autosta näimme Fuji-vuoren. Linja-auto matka oli mukava. Sarah nukkui, samoin Netta. Jäätiin Kawaguchikon asemalle, jossa Netta jäi vahtimaan matkatavaroita muiden käydessä kaupasta iltaevästä. Sitten ajelimme taksilla majapaikkaamme Sakoya guest houseen (paikka on listattuna linkeissä). Majatalo oli hieno, joskin syrjässä. Paikan isäntä oli erittäin avulias ja ystävällinen ja loi perheineen majapaikkaan lämpimän tunnelman. Huoneemme ikkunasta näkyi Fuji-vuori suoraan, silloin kun halusi näyttäytyä. Vuori on japanilaisten mukaan ujo, sillä se ei halua useinkaan näyttäytyä kokonaan pilvien takaa. Huoneessa levitimme futonit itse kaapista tatamille ja kävimme ajoissa nukkumaan ja odottelemaan huomisia seikkailuita. 

1.4.2014

Herättiin ensimmäiseen täyteen päivään Fujilla vähän pöllämystyneinä.. Mitäs nyt tehtäisiinkään, kun metroa ei ole sen enempää kuin Tokion ihmisvilinääkään. Söimme hotellilla japanilaisen aamiaisen, joka oli muuten erittäin maukas, mutta herkempivatsaiset eivät pitäneet siitä, että annoksen kala oli paistettu silmineen päivineen. Tilasimme seuraavaksi aamuksi kasvisvaihtoehdon. 

Rauno selvitti majatalon isännän kanssa lähiseudun nähtävyyksiä ja lähimmän kaupan sijainnin, ja sitten sitä taas mentiin. Kävelimme päivän aikana melkoiset matkat, sillä olimme nyt kirjaimellisesti maaseudulla ja hotellimme oli tieten tahtoen valittu hieman syrjempää, aidomman elämän keskeltä. Ihailimme maaseudun asutuksia ja japanilaisia puutarhoja, satumaisia vuoristomaisemia ja tietenkin itse Fuji-vuorta. Kävimme pienellä hautausmaalla ihmettelemässä paikallilsia hautakiviä, sekä kauniilla vanhalla temppelialueella, jolla kasvoi valtavia, ympärysmitaltaan n.4,5m puita. Päivä oli tosi kiva, mutta harmiksemme saimme kuulla, että mennyt talvi oli ollut tavallista rajumpi ja kevät sen myötä pahasti myöhässä. Viileä sää ei haitannut, mutta puissa ei ollut vielä lainkaan lehtiä kirsikankukista puhumattakaan. Emme myöskään pääsisi näyttämään tytöille itse Fuji-vuorta rinteineen, sillä siellä oli vielä niin lumista, ettei turisteja päästetty alueelle. Oih, kotimatka oli pitkä kävellä, mutta kyllä siinä näki paljon kaikkea kaunista. Illalla pehmittelimme väsyneitä lihaksiamme majatalon kuumassa kylvyssä, joka oli vielä upeampi kuin edellisessä hotellissa. Tämä on jotain, mitä haluaisimme japanista mukaan suomeen. Ei voi edes verrata paljussa kylpemiseen, vaikka paljon sitä muistuttaakin.

2.4.2014

Toinen täysi päivä Fujilla. Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä Yamanakako Lakelle muistelemaan edellistä matkaa ja tandemoimaan. Sää oli kuitenkin niin kylmä, että pyöräilystä päätettiin luopua. Kävimme ravintelissa syömässä hotpottia, jossa ruoka kypsytettiin itse kiehuvassa liemessä. Se oli valtavan hyvää ja ruokailusta jäi hyvä mieli, vaikka eräs nimeltä mainitsematon lapsi kaatoikin äitin keiton ja sai aikaan pienet ärinät. Syötyä kävelimme, kävelimme ja kävelimme, kunnes vihdoin pääsimme aquariumille, jonka piti olla kivenheiton päässä. Vähän tuo kartan mittasuhde heitti. Siinä matkalla kävelimme mm japanilaisen varuskunta-alueen. Silloin olimme jo melko varmoja, että olimme eksyneet, mutta sinnikkäästi jatkoimme vain eteenpäin ja oikealla tiellä olitiin. Aquarium oli hieno ja siellä oli yllättävän isojakin kaloja. Sarah oli innoissaan värikkäistä kaloista. Kala apajalta ajelimme osan matkaa majatalolle päin taksilla ja jatkoimme loppumatkan jalan käyden samalla ruokakaupassa. 100m enne ryokania huomasimme ensimmäiset sadepisarat. Täydellinen ajoitus. Emme kastuneet yhtään. Huomiseksi on luvattu sadetta koko päiväksi. Saa nähdä, mitä kivaa silloin keksitään. 

3.4.2014

Tänään Netta sai nukkua pitkään. Muut menivät hotellin vegeaamiaiselle ja Sarah leikki ruokapaikan yhteydessä olevassa leikkipaikassa ryokanin isännän lapsen kanssa. Päätimme, että tänään olisi hyvä päivä käydä luolissa, kun sade tuli kuten oli luvattukin. Isäntä vei meidät autollaan paikkaan, josta päästiin ostamaan liput luoliin. Eka luola oli iso ja sinne Sarahkin pääsi Raunon sylissä. Toiset luolat olivat pienen kävelymatkan päässä ja koska ne olivat vaikeakulkuiset, lapsia ei päästetty niihin sisään. Ja hyvä niin. Oli se sen verran vaikeaa itsellekkin kävellä ahtaissa ja liukkaissa sokkeloissa, mutta kunnialla selvittiin. Ensin luolissa kävi Rauno ja sen jälkeen Niina ja Netta. Luolissa näki kaunista kiveä, jonka nimi valitettavasti jäi arvoitukseksi. Ostimme kiveä matkamuistomyymälästä itselle muistoksi seikkailusta maan uumenissa. 

Seikkailun jälkeen kävelimme tuliaiskauppaan, johon isäntä oli meidät aamupäivällä jättänyt ja soitimme häneltä kyydin takaisin majatalolle. Ostelimme aikamme kuluksi odotellessa japanilaisia namuja ym. pientä viemisiksi kotiin ystäville. Hotellilla söimme poikkeuksellisesti oikean päivällisen ja siivoilimme hieman huonettamme. Netta katsoi Sarahin kanssa kaapoa, piti lippispikeitä ja söi karkkia Niinan ja Raunon käydessä yhdessä kuumassa kylvyssä. Harvinaista herkkua, sillä usein hotelleissa on kuumat kylvyt erikseen miehille ja naisille. Enää viisi päivää japanissa. Kyllä on aika mennyt ihan liian nopeasti.

4.4.2014

Tämä päivä oli viimeinen Fujilla Sakoya Guest Housessa. Huomenna lähdetään takaisin Tokioon. Sakoya G.H. on ollut tosi hyvä ja kiva majapaikka. Tänään lähdettiin isännän kyydillä Kawaguchikossa olevalle vaijerihissille. Sää oli tosi hyvä ja näkyvyys ylhäältä vaijerihissin tasanteelta uskomaton. Koko järvinäkymä ympäröivine rinteineen ja asumuksineen avautui eteemme. Mutta Fuji ei halunnut nytkään näyttäytyä kokonaan. Saimme siistejä maisemakuvia ja söimme misopottuja. Sarah käveli ylhäällä paljon, niin kuin muutenkin matkan aikana. 

Nälän yllättäessä ajelimme vaijerihissillä alas ja menimme ravintolaan syömään. Kerrankin ihmisten aikaan. Ruoka oli hyvää kuten aina japanissa syödessämme. Friteerattua kanaa, nuudelia ja possua, possunpihvileipää ja Niinan hyvää possua. Mikähän oli pääraaka-aineena? Palvelu tosin oli tässä raflassa kummallista. Sittenpä siitä lähdettiin kävelemään pitkää taivalta järven rantaa pitkin kohti kauppaa, josta Niina tahtoi käydä ostamassa laattoja vessamme seinälle=) (Kyse oli kahdesta käsin maalatusta koristelaatasta, jotka ostimme vessan seinälle tauluiksi). Niinan shopatessa Netta ja Sarah söivät viereisessä kahviossa jätskiannoksen. Olikohan Netan neljäs jäätelö tänään?! Käveltiin vielä majatalolle. Oli ainakin riittävän pitkä kävely, mutta kauniit maisemat ja uskomattoman kaunis sää veivät mukanaan. Illalla nautittiin viimeisestä kuumasta kylvystä tällä reissulla. Harmi! Huomenna siis takaisin Tokioon ja siellä Shinjukuun, missä vielä kolme yötä ennen kotiin paluuta. 

5.4.2014

Hee!! Aamulla, kun heräsimme, näimme Fuji-vuoren koko komeudessaan auringon loisteessa. Rauno, Niina ja Sarah söivät vielä vegeaamiaista ennen majatalosta uloskirjautumista. Sarah on saanut joka aamu aamiaisella oman riisikupin ja lasten lusikka-puikko yhdistelmän, jolla syödä. Tuo puikoilla syönti on hänen osaltaan jätetty kuitenkin vielä harkinta tasolle. Tuntui vähän haikealta. Majatalo isäntäperheineen oli niin mukava tuttavuus. Annoimme isännälle läksiäislahjaksi pussillisen muumi mustikka lakuja ja saimme häneltä vastalahjaksi omat syömäpuikot. Sarah sellaisen setin, jossa oli oranssi lusikka ja puikot. Lahjojen vaihtaminen on hyvin japanilainen tapa, jolla osoitetaan monia eri asioita kuten nyt kiitollisuutta vieraanvaraisuudesta. Jätimme myös majatalon leikkipaikkaan joitain Sarahilla mukana olleita kuvakirjoja ja leluja, jotka oli otettu mukaan matkaviihdykkeeksi. Nyt niistä saa iloa moni pikku asiakas majatalossa yöpyessään. 

Sitten ajelimme isännän kyydillä Kawaguchikon linja-autoasemalle ja sieltä bussilla takaisin Tokioon Shinjukuun. Matkan viimeinen hotellimme löytyi helposti, mutta jouduimme odottamaan 1,5 h ennen kuin pääsimme kirjautumaan siihen sisään. Odotellessa söimme Lawsonin “herkkutipupalleroita” läheisessä puistossa. Puistosta löytyi iso leikkipuisto Sarahille, ja siellä vierähti aikaa leikkien. Sarah on oppinut matkan aikana kiipeämään itse portaat liukumäkeen. Metroasemien porrasjumpalla on varmasti ollut myönteinen vaikutus asiaan=) Majoituttuamme hotelliin ajelimme metrolla Asakusaan, Uenon ohella toiseen vanhaan kaupunginosaan, jossa on paikallisten suosimia käsityöläis ja kauppakortteleita. Tarkoituksena oli käydä ostamassa itselle kotiin vietäväksi uusi teekannu ja teekipot, mutta reissu meni aivan mönkään, sillö kello oli jo niin paljon, että lähes kaikki kaupat olivat jo kiinni. Pitää tehä huomenna uusi ostosreissu. Metroilimme takaisin Shinjukuun ja päästimme Raunon omille teilleen tutustumaan kaupungin trendikkäisiin pubeihin. Me tytöt kävimme kolmisin syömässä ravintolassa, jossa saimme munakkaalla peitettyä riisiä lisukkeinen ja herkuttelimme vielä jälkkärilläkin. Sarah sai ensimmäistä kertaa oman annoksen lastenlistalta ja se tarjoiltiin ihanassa lokerolautasessa, jossa kaikki ainekset oli asetettu erikseen esille. Tänne pitää tuoda Raunokin vielä syömään ennen kotiin lähtöä. 

6.4.2014

Tänään yritettiin ehtiä ajoissa ostoksille Asakusaan, kun eilinen “ostospäivä” ei oikein onnistunut. Piti olla säätiedotuksen mukaan sadepäivä, mutta paras päivä olikin aurinkoinen. Saatiin ostettua vaikka mitä ostoslistalta ja sen vierestä. Tärkeimmät tuliaiset löytyi. Ostettiin mm. teekannu ja kuppeja, yukatoja (eli japanilaisia aamutakkeja) ja fondue-pata kotiin vietäväksi. Suunnitelmissa oli käydä Asakusan suurella Sensoji – temppelillä, mutta koska Nettaa asia ei suuresti kiinnostanut ja turrevirta oli aika valtava päätimme ihailla temppeliä vain ulkopuolelta. Itse kävimme siellä sisälle edellisellä Japaninmatkallamme ja se oli vielä tuoreessa muistissa. Temppelin pihalla Niina ja Sarah herkuttelivat banaaneilla, joiden pinnalla oli suklaata ja jotain sinistä kuorrutetta ja karkkeja. Eipä ole sellaisiakaan tulllut vastaan missään muualla kuin Japanissa. 

Sateen uhatessa lähdimme metroilemaan takaisin Shinjukuun. Matkalla kävikin niin hassusti, että pohdimme Asakusassa kerkeämmekö vaunujen kanssa juuri lähdössä olevaan metroon vai emme. Lopputulos oli, että Netta nousi kyytiin ja muut jäi paniikissa asemalle. Metron ovi meni pahimmoilleen kiinni ja Rauno jäi huutamaan Netalle Ueno, Ueno! Luojankiitos Netta älysi jäädä sitten Uenon asemalla ulos metrossa ja odotteli siellä meitä, kun tulimme paniikki pyllyssä seuraavalla metrolla perässä. Olimme kyllä aivan shokissa ja nauratti ihan hervottomasti. Mietimme vain, että onneksi kaikista maailman maista tämä tapahtui Japanissa, jossa on turistin turvallistakin turvallisempaa liikkua. Poimimme Netan mukaan ja pääsimme lopulta Shinjukuun. Ja eikun syömään. Kävimme siinä eilisessä munakasravintolassa ja Raunokin totesi ruoan erinomaiseksi. Illemmalla kävimme vielä telkkuamassa hotellimme läheisessä puistossa olevassa leikkipuistossa. Ajatella. Olimme keskellä Tokiota laskemassa liukumäkeä ja ratsastamassa anime keinuilla. Illalla Netta ja rauno kävi vielä iltakävelyllä Niinan nukuttaessa Sarahia. Tokio on huippupaikka!!

7.4.2014

Olrait. Se ois Disneyland-päivä. Mikit ja Akut jne.. Aamupalan jälkeen suunnattiin totutusti metrolle ja siellä ajeltiin ns. keltaisen linjan päähän, josta jatkettiin JR- linellä lähemmäs disneylandia. Junasta jo näki, että alue on suuri ja hieno. Sää oli aurinkoinen, mutta mereltä puhalsi kylmä tuuli. Ostettiin 1-day-tiketit (6000jeniä/kpl) ja sitten päästiin alueelle katselemaan Disneyn taikaa. Ensimmäisenä vastassa oli taianomainen Disney-musiikki ja iso basaarialue, josta kotiin lähtiessä ostettiin pieniä matkamuistoja. Suuren huvipuistoalueen keskellä oli Disney-satulinna. 

Läksimme kiertämään aluetta vastapäivää. Pikkuhiljaa huomasimme, että ihmisiä ei ollut alueella paljon, vaan valtavasti ja jonotusajat laitteisiin olisivat olleet 45-90min!! Emme siis jaksaneet jonottaa yhteenkään laitteeseen, mutta nautimme alueesta ja sen tunnelmasta muuten suuresti. Disneyland oli todella hieno, iso, monipuolinen, uskomaton ja taitavasti ja suurella työllä tehty viimeistä yksityiskohtaa myöten. Esimerkkinä tästä kukkaistutukset, joita alueella oli valtavasti. Aikaa alueen kiertämiseen, ruokailuun ja pieneen shoppailuun meillä meni nelisen tuntia, mutta jos olisimme halunneet käydä muutamassa laitteessa, olisi retkestä tullut kokopäivän mittainen.

Metroiltuamme takaisin Shinjukuun kävimme ostamassa seuraavalle aamulle valmiiksi linja-autoliput lentoasemalle helpottaaksemme tulevaa matkustuspäivää. Niina ja Netta järjestelmällisinä ihmisinä pakkailivat tavaroita rinkkoihin ja käsimatkatavaroihin Raunon ja Sarahin ollessa leikillä leikkipuistossa. Käyttämättä jääneet housuvaipat osoittautuivat pakatessa korvaamattomiksi pehmusteiksi pakatessa särkyviä matkamuistoja ja viemisiä =) Oli jo vähän haikeat tunnelmat, kun seuraava päivä olisi lähtöpäivä. Mutta älä huoli Japani..palaamme viimeistään viiden vuoden kuluttua.

PS. Ken matkustaa Tokion lentokentällä on hyvä tietää, että siellä on valtavat välimatkat kävellä ennen porteille pääsyä. Siellä ei riitä normaali kaksituntinen ennen lennon lähtöä, jos haluaa selvitä kävellen ja käydä vessassa ennen koneen lähtöä!

Takaisin matkakertomuksiin

Takaisin etusivulle