Matkapäiväkirja
2023 Lontoo ja Oxford
Mukana menossa Niina ja Sarah
29.11.2023
Tästä alkoi uusi seikkailu. Äiti-tytär matka unelmien äärelle. Meitä molempia palkittiin koulumenestyksestä niin, että pääsimme viikoksi Englantiin. Juna lähti 5.58. Lento oli lähes tunnin myöhässä, mikä ei suuremmin haitannut. Jäi kerrankin aikaa katsella kentän liikkeitä niitten auki ollessa. Sarkki pääsi ensimmäiseen Starbucksiin. Aikoo kuulemma käydä joka päivä loman aikana juomassa strawberry-acayn. Tästä oli tullut kestosuosikki jo ed Englannin makallamme. Kesti lähes 12h, kunnes olimme junailleet ja lennelleet kotoa Englantiin ja onnistuneet metroilemaan Heathrow:n kentältä Lontoon keskustaan. Sarkille ostettiin metroon oma Oyster-card ja jo ennen ensimmäiseen metroon astumista ystävällinen virkailija nappasi meidät portilta ja muutti kortin asetuksia niin, että Sarah saa matkustaa puoleen hintaan koko matkan ajan. Ymmärsin että alle 11 v matkustaa Lontoon metroissa ilmaiseksi ja 11-15 v puoleen hintaan huoltajan kanssa.
Perillä keskustassa nousimme ylös “maan alta” ja ensimmäisenä näimme kaksi asiaa. Sarah bongasi välittömästi ensimmäisen punaisen puhelinkopin ja Niina jouluvalot ja joulupallot. Nyt oli tultu joulukaupunkiin. Mapsilla tallasimme hotellille. Pieni, sievä ja siisti huone löytyi neljännestä kerroksesta. Olikin edellisestä reissusta jo unohtunut tämä portaiden paljous Englannissa =) Rinkat huoneeseen ja ruokapaikan etsintään.
Ruokana nautittiin tänään aasialaista nuudelikeittoa ja vihreää teetä. Hassua se on, kun suomalainen syö Englannissa ravintolassa takki päällä. Mutta pakko se on myöntää, että me ollaan totuttu hyvälle kun sisällä on lämmin säällä kuin säällä. Täällä ei joka paikassa lämmityksiä ole tai käytetä, vaan tarjoilijat voivat viilettää sisällä talvitakeissa. Hotellissa on onneksi lämmin. Matkustuspäivä on takana. Väsyneinä ja onnellisina odottamaan huomista seikkailua kohti Oxfordia.
30.11.2023
Ensimmäinen aamiainen. Slurps nam. Nukuttiin kyllä hyvin. Tähän voi olla syynä se, että elämä on opettanut ottamaan maailmalle mukaan melatoniinia. Nyt virkeänä ja massut paahtista pullollaan päivän touhuille. Sarah laittoi itelleen lomakynnet. Sitten rinkat selkään ja kävelemään Paddingtonin asemalle. Sarah bongaili paikkoja, joita oli nähnyt toissa kesänä. Sää oli loistava. Aurinkoinen eikä tuultakaan juuri ollut. Täytyy sanoa että näkemästäni Lontoosta juuri Paddingtonin seutu on itselle sitä ominta Lontoota.
Asemalla palasivat omatkin muistot pintaan. Kaikki ihastuttavat Karhu herra Paddingtonin kuvat, patsaat ja kauppa. Kiertelimme kauppoja etsien Niinalle huivia (oma oli unohtunut jo lähtö aamuna Tonin eteiseen), mutta ei tärpnnyt hinnan kanssa vielä. Sarah osteli skin care juttuja. Aseman kuusi ja aina yhtä kaunis katto tekivät vaikutuksen. Juna oli lakkoilun takia hieman myöhässä. Pääsimme kuitenkin sujuvasti perille Oxfordiin nauttien matkalla maalaismaisemista peltoineen ja hepoineen. Tosin se on sanottava, että täällä junien ikkunat ovat järestään reilujen rapaviirujen kuorruttamat, mikä estää kuvauksen niiden läpi. Ikkunoiden puhtaudesta (ja junien väljyydestä) pisteet vr:lle siis.
Oxfordissa saimme kävellä mapsilla 20+10min siltaremontin vuoksi. Aivan loistava sää! Ja vielä on ruskan rippeitä nähtävillä! Niin kaunista. Ja ehdottomasti lempi kaupunkini Englannissa. Koko kaupunki on niin kaunis ja täysin omaa henkeään huokuva. Kävellessä saimme ihailla jokimaisemia sekä vanhoja tn. opiskelija-asuntoja, joita verhosivat punatiiliset seinät ja sammaloituneet katot. Yhdellä pihalla näimme jopa mistelipensaa jouluisessa marja-asussaan. Tätä emme olleetkaan ennen nähneet.
Hotelli osoittautui kävelyn arvoiseksi. Oma kattohuoneisto tilavalla ammeen sisältävällä kylppärillä. Puhelimet piuhaan ja wifillä viestiä kotiin. Brexit kun aiheutti myös sen, ettei täällä enää voi käyttää nettiä ja puhelinta Suomen taksoilla. Pitkään ei kuitenkaan maltettu lepiä, kun sää oli niin loistava. Kävi ilmi, että hotellimme oli hyvinkin lähellä Potter fanien tuntemaa Christ Church Collegea. Collegen “takana” oli Liisa Ihmemaassa kauppa, jota emme voineet kiertää. Ihania tavaroita täynnä olevasta pikku putiikista tarttui mukaan pieniä matkamuistoja, jotka saavat hymyn vielä useamman huulille kotipuolessa. Suosittelen ehdottomasti piipahtamaan täällä, mikäli sattuu vierailemaan collegen lähettyvillä. Sarah tahtoi perehdyttää Niinan crispy chickenin saloihin ja vei meidät syömään Popeye chickeniin. On se vaan niin hienoa “omistaa” teini, joka tietää mikä on in ja mitä pitää tehdä=)
Loppu illan ihastelimme Oxfordin ja kauppakeskusten jouluvaloja ja teimme pieniä ostoksia. Niina sai viimein huivinsa Mark&Spenseriltä…nyky muoti takaa, ettei loppu talvena kaula pääse palelemaan. Sen verran pitkä ja paksu huivi on, että siihen voisi lähes muumioitua. Täydellinen siis. Shoppasimme Loshilta sinisen lohikäärme kylpypommin kokeiltavaksi, kun meillä nyt kerrankin on amme käytössä. Hauskahan tuon sulamista vedessä oli seurata ja tuoksu tietenkin oli huumaava. Iltapalat käytiin Tescolta. Joulun makuista juustoa ja kolmioleipää! Kokeileppa kotona laittaa kolmioleivän väliin karpalohilloa, brietä ja tuoretta pinaattia. Oli hyvää. Hieno päivä on ollut. Ja hei..huomenna saa avata jo ekan joulukalenterin luukun!
1.12.2023
Upea aamiainen! Hotellissa on italialainen ravintola, joka tarjoilee myös aamiaisen. Mannermainen pöytä sisälsi jo kaiken mitä kuvitella saattaa tuoreista marjoista lähtien, minkä lisäksi listalta sai vielä tilata mieleisiään lämpimiä annoksia. Sarah tilasi itselleen munia ja Niina tiputti silmät lautaselleen saadessaan eteensä tomaatilla, avokadomössöllä ja uppomunalla päällystetyn leipänsä. Uskomattoman hyvää. Tähän päälle joulukoristeltu ruokasali ja joululaulut taustalla!
Tämän päivän missio oli päästä ajoissa Highclear castleen ja sieltä saman vuorokauden aikana takaisin hotellille. Lakon vuoksi juna, johon meillä oli liput, ei kulkenut. Seuraavalla junalla päästiin yhdellä vaihdolla Newburyyn, mutta juna oli niin täynnä, että siitä oli vaikea päästä pois omalla pysäkillä käytävien ollessa täynnä ihmisiä. Jatkojuna oli onneksi hiljaisempi paikallisyhteys, jossa oli mukava istuksia ja katsella vaihtuvia maisemia. Siinä maisemia katsellessa konkretisoitui se, miten iso juttu laukkakisat ovat briteissä. Newburyn laukkaradalla oli oma junapysäkkinsä ja ikkunasta näkyvät katsomot olivat valtavia! Tuli sellainen tunne, että laukkakisat pitää vielä joskus kokea Raunon kanssa yhdessä. Asemalta pyysimme virkailijaa tilaamaan meille taksin, jolla hurautimme vartissa linnan tiluksille. Saimme tulla paikalle tunnin ennen opastetun kierroksen alkua ja ihailla linnan tiluksia. Perillä oltiin 45 min ennen kierroksen alkua, joten hyvin junailtu.
Linnan puutarhat olivat karun kauniit kylmässä viimassa. Kauempana kukkulalla puut olivat kuuran peitossa. Viimeiset ruusut uhmasivat tuulta ja talven tuloa. Oli mielen täyttävä kokemus istua samalle puutarhapenkille saman valtavan puun juurelle, jossa paikalla kuvatun sarjan Downton abbeyn henkilöhahmot ovat istahtaneet. Linnalla on suuret, hyvin hoidetut tilukset, joista sai oivan maistiaisen käyskennellessä linnan lähituntumassa yhden lempi sarjan kuvauspaikoilla.
Tänä vuonna linnan joulu oli violetti. Kaikki joulun koristelut oli tehty samoin upein violetin sävyisin koristeluin ja havut olivat oikeita sisällä komeilevaa 27 jalkaa korkeaa joulukuusta myöten! Sydäntä raastaa kun sisällä ei saanut turvallisuussyistä kuvata. Kyllähän sen ymmärtää, kun kyseessä on perheen koti, joka on täynnä toinen toistaan arvokkaampia maalauksia ja kalusteita, mutta kirpaisee se silti. Niin paljon upeita yksityiskohtia olisi ollut ikuistettavaksi tarjolla. Linnassa käy kesäisin valtavasti ihmisiä päivässä. Näin talviaikaan kävijämäärä on huomattavasti vähäisempi. Tämän vuoksi oppailla oli paljon paremmin aikaa kertoa yksityiskohdista linnasta edustuskotina ja sarjan kuvauspaikkana. Tänään myös junalakko oli vaikuttanut päivän kävijämäärään. Tunnelma kierroksella oli leppoisa ja meitä kiiteltiin, kun uhmasimme lakkoa ja päätimme silti vierailla linnassa.
Kiersimme kolmessa ryhmässä ensin linnan alakerran ruokailutiloineen ja kirjastoineen ja tupakkahuoneineen. Kirjastossa on laskettu olevan 6000 vanhaa kirjaa, joista vanhimmat olivat 1700-luvulta. Sisustus huoneissa oli aivan kuten sarjassa. Vain muutamia valaisimia oli siirretty syrjään kuvausten ajaksi, sillä ne olivat olleet liian moderneja. Pienempien huoneiden seinät oli “tapetoitu” silkillä. Jokainen huone oli tunnelmaltaan aivan erilainen radikaalisti vaihtuvien sisustus ja värimaailmojen myötä. Huoneissa oli valtavasti vanhaa maalaustaidetta sekä uusia valokuvia, jotka kertoivat perheen yhteydestä kuningasperheeseen edesmenneen kuningattaren hevosharrastuksen myötä. Toisen kerroksen huoneista nähtävinä oli suuri osa. Huoneet ovat edelleen käytössä perheen majoittaessa ystäviään. Kerrostasanteelta oli uskomaton näkymä alakerran aulaan kuusineen. Oli tunne kuin olisi katsonut alas kirkon parvelta. Myöhemmin selvisikin, että rakennus oli alun perin kuulunut kirkon omistukseen.
Laskeuduttuamme kuuluisat, valtavat, upeat…portaat takaisin alas aulaan, pääsimme seikkailemaan kellarikerrokseen, jossa oli Tuthankamon aiheinen pysyvä näyttely. Nykyinen linnan omistaja on järjestyksessään seitsemäs jaarli ja hänen isoisänsä viides jaarli oli aikanaan toinen kahdesta miehestä, jotka löysivät Tuthankamonin haudan. Näyttelyn ensimmäinen huone sisälsi aitoja pieniä hautalöytöjä ja puisen sargofagin. Muissa huoneissa oli jäljennöksiä suurista hautalöydöistä sekä seinä, johon tehdyistä katseluaukoista sai kurkkia sinne rakennetun avaamattoman haudan sisään. Itse linna ei ollut kiinnostanut Sarahia lainkaan, mutta tämä hautalöytöjä kuvaava kerros sai pisteitä 10/10.
Kierroksen jälkeen pääsimme odottamallemme afternoon tea:lle. Tee oli katettu lämmitettyyn juhlatelttaan, jossa soi svengaava joulumusiikki ja jonka seiniä koristivat suuret valokuvaposterit linnan aiemmista jouluista. Hovimestari otti meistä kuvan ja ihailtuamme aikamme kolmikerroksista teeleipätarjotintamme, pääsimme maistelemaan ensin suolaisia täyte leipiä ja sitten skonsseja ja makeita kakkuja. Kakut olisi pitänyt jättää viimeiseksi, mutta koska skonssit paksuine kermoineen ja hilloineen ovat herkkuamme, jätimme ne viimeiseksi ja rikoimme tieten tahtoen etikettiä. Mutta teetä osasimme hämmentää oikein..siihen oli katsottu useampi opetusvideo tubesta =) Vielä viimeiset kuvat upeasta linnasta pimenevässä illassa!
Onnellinen ja rento tunnelma. Ystävällinen henkilökunta kruunasi tämän päivän! Koko kierroksen oppaanamme toiminut täti huolehti olivatko ryhmän suomalaiset jäsenet ymmärtäneet mitä hän kertoi. Häneltä saimme sisäpiirin tietoa myös siitä, että suunnitteilla on kolmas Downton abbey leffa, vaikkakaan varmuutta kuvauksista ei vielä ole. Kotiin päin lähtiessä henkilökunta vielä järjesti meille ystävällisesti jaetun taksikyydin Newburin juna-asemalle. Lakko kun oli ruuhkauttanut myös taksit, emmekä olisi omaa saaneet linnan auki ollessa. Lämminhenkinen ja tiivis yhteisö tuntui linnassa työskentelevän, mikä teki päivästämme ikimuistoisen!
2.12.2012
Tänään oli päivä vailla suunnitelmia. Sarah tahtoi jäädä aamupäiväksi yksin hotellille ja ottamaan tuntumaa opiskelija elämään Oxfordissa. Niina sai siis oman aamupäivän kultturellissa kaupungissa. Tarkoituksena oli kävellä kaikessa rauhassa katuja ja nähdä uudelleen ajan kanssa paikkoja ja asioita, jotka viimeksi jäivät pikajuoksulle. Sää oli sumuinen koko päivän, mikä toi oman hienoutensa katukuvaan. Kävellessä kylmää säätä tuli paettua ainakin kahvilaan (jossa oli pakko tilata rusina-skonssi kahvin kaveriksi), antiikki liikkeeseen (josta mukaan löytyi postimerkki kokoinen 1930-luvulla painettu Shakespearen kirja) ja kirjakauppaan, jonka ikkunasta löytyi Annlisalle täydellinen joululahja (todella kauniisti kuvitettu soiva kirja). Vanhat, vinot ja värikkäät rakennukset tekivät kaupungin kaduista kotoisan. Colleget ja katedraalit loivat arvostusta herättävän ilmapiirin. Nähtävää ja koettavaa oli joka metrillä. Aivan lempi kaupunkini!
Edellisellä matkalla yliopistoslueiden helmi, pyöreä kirjastorakennus jäi aivan liian nopealle tutustumiselle. Sisäänhän rakennukseen eivät pääse kuin opiskelijat ym kirjason käyttäjät, mutta on se jo ulkoa päin useamman katselukierroksen arvoinen. Kiipesin vanhaa jälkeä viereisen katedraalin kellotorniin ihailemaan sumuista maisemaa. Loppumatkan kapeat kierreportaat ja tornin kapea “terassi” olivat yhtä pelottavat kuin viimeksikin, mutta täälläkin sopu sijaa antoi. Tornissa pystyi aistimaan rauhan. Toisaalta tuntui että olisi ollut elokuvassa, toisaalta että oli kaiken maallisen yläpuolella. Tänne tulen palaamaan aina kun pääsen Oxfordiin!
Sisällä katedraalissa oltiin laittamassa joulua. Englantilaiseen jouluun kuuluvat kuuset, joista näkyy mahdollisimman vähän itse puuta joulupallojen välistä. Kuusien lisäksi koristeisiin kuuluvat kranssit ja kaikki lumeen liittyvä. Tontut ja joulupukki ovat täällä hyvin taka-alalla. Luulen että olen nähnyt enemmän jääkarhuja ja pingviineitä kuin tonttuja. Ja miten ne edes liittyvät jouluun!?
Kulttuurikierroksellani kuvasin vielä arkkitehtisiä helmiä ja kurkin sisään collegejen sisäpihoille porteista, joilla poikkeuksetta oli portinvartija. Kaikki colleget olivat kiinni vierailijoilta. Upeaa nähtävää riittäisi viikoiksi, mutta tähän päivään sitä mahtui se, minkä kompromissikengissä (viihtyvyys/ulkonäkö) jaksoi kävellä.
Sarah kertoi käyneensä alakerran ravintolassa tilaamassa itselleen pizzan (11v ulkomailla, yksin ja englanniksi!!), joten päätin käydä lounastamassa pubissa ennen hotellille palaamista. Tämä osoittautui odotettua työläämmäksi, sillä kaupunki oli päivän kuluessa täyttynyt ihmisistä samoin kuin sen pubit. Ensin kokeilemani kehuttu ja vanha matalakattoinen Turf Tavern oli tupaten täynnä, joten kävelin vain sen läpi napaten mukaani palan vanhan pubin henkeä. Kahdesta seuraavasta käännyin pois jo ovelta. Vasta neljänteen kokeilemaani pubiin Old Tomiin mahtui juuri ja juuri istumaan ja tilaamaan apetta. Tämä oli oikeastaan hyvä, sillä peri englantilainen ruoka on todella raskasta ja tässä muuten perinteisessä pubissa oli thai keittiö henkilökuntineen. Tilaamani keitto oli taivaallista ja puolikas tuoppini osoittautui sen makua tukevaksi valinnaksi. Mukava tunnelma, paljon keskustelevia ihmisiä ja loistavaa ruokaa. Täydellinen hetki.
Iltapäivällä kävimme Sarahin kanssa vielä uudemman kerran Mark&Spenserillä. Sarkki tykkää! Itse asiassa Niina kävi täällä jo aamupäivällä ostamassa huomenna koittavaa viimeistä majoitusta varten super lämpimät yökkärit. Sarkin versio oli osoittautunut liian pieneksi ja piti vaihtaa isompaan, joten visiitti liikkeeseen oli Niinalle jo kolmas kahden päivän sisään. Muutamat pikku ostokset, joiden jälkeen käveltiin ja ihailtiin joulumarkkinoiden tunnelmaa ja hyörinää. Kauniita katettuja kojuja ja jouluvaloja. Täälläkin ihmisiä oli paljon, minkä vuoksi markkinoilta ei tullut ostettua mitään. Tunnelma oli kuitenkin lämmin henkäys hyisessä säässä. Huomenna junaillaankin jo takaisin Lontooseen.
3.12.2023
Viimeinen aamumme Oxfordissa. Surullista, mutta hyvä aamiainen sai asian unohtumaan. Sarah sai muiden herkkujen päälle tarjoilijalta vielä pikkujoululahjaksi valtavan kupillisen ihanaa kaakaota.
Ennen junalle lähtöä oli vielä pari tuntia aikaa vaellella kaupungin kaduilla. Tänään oli ensimmäinen sateinen päivä. En tunnetusti ole sateenvarjojen ystävä. Tämän päivän kokemukset noiden taisteluvälineiden kanssa eivät varsinaisesti parantaneet sateenvarjojen asemaa mielessäni. Sain kolmesti köniin uudelta varjoltani ja kahdesti olisi ollut laastarin paikka, jos olisi ollut käsi, jolla sellainen laittaa…mutta ei ollut, kun se pitele sateenvarjoa. Goretexit kunniaan! Josta tuleekin mieleeni kummasteluni sateisilla Englannin kaduilla. Paikalliset kävelivät sateessa villapaidoissa ja kangastakeissa ilman sateenvarjoja! Jos itse pukeutuisi Suomessa noin, olisi häpeissään, kun kaikki katsovat kuinka märkä olisi. Ja kun ottaa huomioon, että täällä asunnot ovat keskiverroin kylmempiä kuin Suomessa ja talot kivitaloja, en ymmärrä, miten kastuneet vaatteet saa edes kuiviksi!? Voihan kulttuurishokki. Joka tapauksessa oli ihanaa saada vielä viimeinen vilkaisu ylväisiin koulurakennuksiin ja kultturelliin katukuvaan.
Ennen lakkoruuhkaan siirtymistä kävely joen rannalla sateen ropistessa varjon pintaan sai aikaan oivan mindfullnes hetken. Koruttomia lehdettömiä puita ja kasviston värjäämä vesi. Lätäkkö siellä toinen täällä. Rentouttava syksyinen hetki tuli tarpeeseen asemalaiturille päästessä.
Olimme onneksemme ajoissa laiturilla ja junan tullessa ensimmäisten joukossa nousemaan jo valmiiksi täyteen vaunuun. Laituri olisi kuitenkin jäänyt täyteen matkaajia, jollei junaan olisi liitetty viittä ylimääräistä vaunua! Seisoimme rinkkoinemme koko matkan junan käytävällä. Juna oli tästä asiakasmäärästä johtuen tietenkin myöhässä. Viimeisen majapaikan houstimme ei voinut odotella meitä kyllin kauan, joten hän lähetti meille ystävällisesti ohjeita majoittumiseen videoilla. Nyt puhelimesta löytyy ohjeet mm. hiilellä lämmittämiseen ja veneen moottorin käynnistämiseen virtavarantojen täydentämiseksi. Ja aivan oikein..majoitumme lomamme viimeiset neljä yötä jokiveneessä! Airbnb:n löydössä, jota olemme odottaneet valtavasti! Nyt vain harjoittelemaan sitä hiililämmitystä, että taretaan veneessä.
Vene oli uskomaton. Siisti ja kauniisti sisustettu. Sisään tullessa tunnelmavalot olivat päällä ja rinkan sai heittää pitkän matkan jälkeen pois selästä. Mikä fiilis! Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä! Tämän hienompaa elämystä ja leppoisampaa majoitusta emme olisi voineet löytää mistään muualta keskellä hektistä Lontoota! Pienen lepin jälkeen Niina lähti vielä ulos syömään ja ruokki takaisin saapuessaan nälkäisen teinin Five Gues:in burgerilla ja milkshakella. Vielä pari erää korteilla niin päivä on taputeltu.
4.12.2012
Jännittävä aamu. Puhelimen lataus vaati veneen “pattereiden” latauksen, mikä taas tarkoitti, että vene piti osata käynnistää. Tämän jälkeen kaminaan sai sytyttää tulen ja lisäillä hiiliä. Huvittavaa, kun täkäläiset kaminapuut ovat sellaista pientä pilkettä, jota kotona käytetään nuotion sytytykseen ennen puiden lisäystä. Pitänee laittaa vuokra ladylle kuva kotoa kunnon takkapuista..vai ehkä peräti leivinuuniin menevistä mummolasta =) Mukavan leppoinen aamu. Joutsen ui hanhi-kavereineen ihmettelemään meitä veneen viereen. Pikku aamiaista veneellä ja sitten kahvia ja wifiä kahvilassa (ei mobiilidata jaksa ladata blogia nettiin, vaatii wifin, jota veneellä ei ole).
Tänään päivän pääohjelma oli Sephorassa käynti. Sarah oli haaveillut asiasta siitä asti, kun kuuli matkasta. Kosmetiikkaliikkeessä vierähtikin puolitoista tuntia ja onnellinen lapsi löysi ainakin tärkeimmät skin care tuotteet, jotka oli listannut. Liike oli v a l t a v a s s a ostoskeskuksessa, West Fieldissä, jossa vietettiin koko aamupäivä syöden ja shopaten. Ostarin katto oli mielettömän hieno aaltoileva tiffany kokonaisuus. Ei tätä suuruutta oikein voi ymmärtää kuvista, kun ei sitä ymmärtänyt paikan päälläkään.
Ostarin jälkeen metroilimme ihailemaan Notting Hillin asumusten väriloistoa ja Portobello market streetin tunnelmaa. Kävimme kurkkaamassa, miltä elokuvasta tuttu pieni kirjakauppa näyttää ja totesimme sen oikein sympaattiseksi pieneksi puodiksi. Itse markkinoilla oli näin maanantaina vain vihannesten ja joulukuusten myyjiä, mutta paikan tunnelman pystyi kyllä aistimaan tihkusateesta huolimatta.
Sarah halusi illaksi veneelle. Nauttii siitä yhtä paljon kuin omasta ajastaankin. Sinne siis yksi teini Tescon kautta. Vene oli 10 min kävelymatkan päässä asemalta. Täydellinen sijainti siis. Niina läksi vielä katsomaan, miltä kuuluisa Kings Crossin asema näytti sisältä. Tämä paikkahan on jokaiselle tuttu jostain brittituotannosta, jos ei muusta, niin sarjasta “Matka maailman ympäri 80 päivässä” tai viimeistään Harry Potterin myötä. Asemalla oli Potter aiheinen kuusi, joka korosti upeasti väriä vaihtavan katon kaarevuuttu ja asemahallin korkeutta. Aseman pieni Potter puoti oli turkasen täynnä. Samoin Potterin selffaus paikkaan “laiturille 9 3/4” oli tautinen jono. Olisi hauska tietää montako kuvaa paikalla otetaan päivässä =) Meillä on onneksemme liput Potter studiolle viimeiseksi lomapäiväksi, joten tuo jonotus jää välistä. Illan kohokohta oli katuesiintyjä, jota oli tunnelmallista jäädä kuuntelemaan aseman pieniltä joulumarkkinoilta ostetun mulled winen kanssa. Taas yksi täydellinen hetki ennen väsyneiden jalkojen lepuutusta.
5.12.2023
Tänään päivä alkoi suihkuseikkailulla. Veneen suihku ei ollut käytössä, mikä oli toki jo varatessa tiedossa. Siitä huolimatta oli jännää lähteä aamulla kävelylle kohti tuntematonta yleistä suihkua Kings Crossin keskustaan. Loppupeleissä suihku paljastui kuntosalin allasosastoksi suihkuineen, eli ei niin eksoottinen kokemus. Mutta aamukävelynä väylä jokiuomaa myötäillen oli oikein mukava aamun aloitus. Uomassa oli toinen toistaan värikkäämpiä asuinveneitä. Linnut olivat aamukylvyllä. Ja paluumatkalla vastaan tuli vielä matcha leivoksia myyvä kahvikoju, josta oli pakko ostaa “esiaamiaiset”.
Oikea aamiainen syötiin sitten kahvilassa matkalla metrolle. Metrolla hurautimme Nature History Museumille. Olihan tuo yksi hienoimmista rakennuksista, joissa on päässyt vierailemaan. Museo oli ilmainen, mutta olimme ostaneet ennakkoon kids-paketin, joka sisälsi reppupussukan, tieto/tehtäväkirjan ja vip-passin, jonka tarkoitus jäi meille arvoitukseksi. Museon valtava aula ja sen katosta roikkuva sinivalaan luuranko olivat sekä kooltaan, että kauneudeltaan museon ehdoton kohokohta! Paljon muutakin upeaa museosta toki löytyi. Tutkimme vesieläinten fossiileja ja tietenkin dinosauruksia! Aika huimaa oli seista dibi diplodikuksen alla ja tuntea pienuutensa. T-Rex ravintola tuli myös testattua kurpitsa pitsoineen ja laavaa sylkevine tulivuorikakkuineen. Museoshopista Sarah löysi itselleen iltapuhteeksi arkeologi setin, josta paljastui myöhemmin 10 erilaista kiveä/kristallia. Niina löysi vielä kummipojalle joululahjan ennen seuraavan seikkailun alkua.
Ja nyt oli vuorossa se, minkä vuoksi oli kärsitty koko aamupäivä…Niinalla oli riittävän iso rakko varpaassa ja koska Harrodsille on pukukoodi, oli koko päivä pitänyt astella menemään kapeammilla kengillä (auts). Ja kuinkas sitten kävikään..menemällä sisään kahviloiden ym ovista, ei pukukoodia olisi tarvinnut noudattaa ..tai ainakin sen olisi voinut kiertää. Harrodsin ovimiehet eivät näillä ovilla nimittäin olleet asusteita tarkkaamassa. No, joka tapauksessa löysimme Prada Cafen käyttämällä mapsia Harrodisn sisällä=) Pöytävaraus oli tehty jo ajoissa. Nyt vain istuttiin, ihailtiin ja ihmeteltiin, kun kaksi tarjoilijaa palveli meitä yhtäaikaa ja sai aikaan ylellisen ja hienostuneen vaikutelman vierailuumme. Tilasimme erilaiset kakut, kahvin, kokiksen ja lasin viiniä. Hinta oli yhteensä 75€…taisi jäädä ainutlaatuiseksi kokemukseksi.
Harrods oli aivan valtava kauppa täynnä niin kallita luksus tuotteita, ettei niitä uskaltanut edes koskea. Päätimme jättää enimmän luksuksen katselun sikseen ja pienen kierroksen jälkeen siirryimme suosiolla rahvaan kukkarolle lähes suotuisille joulu ja lahjatavara osastoille. Täältä ostettiin Annlisalle hänelle luvattu Ethan-nalle sekä muutama pieni heräteostos. Savannalle suunniteltua joulupalloa ei ollut enää valikoimassa..oli kehveli ollut niin suosittu että oli päässyt loppumaan. Pitää keksiä huomenna jotain mukavaa siihen tilalle. Ihmettelimme vielä Egypti aiheista keskusportaikkoa liukuportaineen. Aikamoinen taidonnäyte tämäkin! Nyt veneelle lepille ja huomenna sitten loman kohokohta..Harry Potter studio.
6.12.2023
Hyvää itsenäisyyspäivää täältä Englannista! Tämä oli ensimmäinen itsenäisyyspäivä, jota emme viettäneet perinteitä noudattaen ja se vähän riipaisee. Mutta hyvin varustautuneina meillä oli mukana Fazerin Suomi-suklaat, jotka nautimme Kings Crossin asemalla aamukahvin kaverina =)
Tänään oli ohjelmassa sokerina pohjalla vierailu Harry Potter Werner Bros studiolle! Eustonista junailtiin Watford Junctionille, mistä teemakuvioitu kaksikerrosbussi kävi hakemassa kaikki taikamaailman ihmeistä kiinnostuneet studiolle. Studio oli valtava ja upea ja hyvin organisoitu, kuten kaikki julkiset asiat Englannissa. Jo ulkona aisti taianomaisuuden. Kävelimme taikasauvakujaa studiolle ja turvatarkastuksen jälkeen pääsimme suureen halliin, jonka katosta roikkui Irvetan pankissa vankina ollut järkälemäinen lohikäärme. Tässä Potter postauksessa kuvat eivät todella kerro asioiden mittasuhteita niinkuin ne paikan päällä koki! Nämä on omin silmin nähtävä!
Aulasta pääsi paitsi itse elokuva kierrokselle, myös Potter putiikkiin (joita kierroksella oli vielä kaksi lisää) ja eväsapajille, jotka sisälsivät suklaasammakko kahvilan, burger/pitsa paikan sekä hienomman, leijuvilla kynttilöillä somistetun iltapäiväteen nauttimiseen varatun alueen. Kävelimme putiikin läpi suunnitellen mitä ostettaisiin (rahat alko olla jo aika finaalissa) ja ostimme minttusuklaa pehmiksen odotellessa oman kierroksemme alkamista. Silmänruokaa riitti jo ennen kierroksen alkua.
Itse kierros koostui tavallaan (laskentatavasta riippuen) yhdeksästä eri osiosta, jotka pääsi kahta ensimmäistä lukuun ottamatta omassa tahdissaan. Kierros alkoi elokuvaa esittävillä tauluilla ja joiden läpi käveltyä meidät ohjattiin istumaan ja katsomaan lyhyt näyttelijöiden kertoma filmipätkä. Elokuvan jälkeen valkokangas nousi ylös ja paljasti Hogwartsin ovet, jotka avautuivat ja paljastivat koulun ruokasalin, joka oli katettu ensimmäisen elokuvan jouluteeman mukaan. Tässä mielestämme hieman liian vähän aikaa katsella ja ihailla. Onneksemme olimme saaneet vinkin jättäytyä tässä vaiheessa porukan hännille, niin näkyvyys oli paljon vapaampi ja kuvaus helpompaa.
Tästä eteenpäin siis saimme kulkea omaan tahtiimme. Kolmas tila oli iso halli, joka oli tupaten täynnä eri lavastuksia ja tietoa siitä, miten tiettyjä kohtauksia oli tehty niiden kymmenen vuoden aikana, kun Pottereita kuvattiin. Toinen toistaan hienompia kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Lisäksi huoneessa olisi saanut kokeilla lentää luudalla (lisämaksusta).
Sitten siirryimme kiellettyyn metsään. Täällä tapasimme viimein Hiinokan. Ei niin miellyttävä kohtaaminen taas oli auton kokoisten hämähäkkien kanssa. Metsä oli ehkä paras kokonaisuus kierroksella. Vaihtuva yö ja päivä, salamointi ja tuuli sekä liikkuvat hämähäkit olivat vaikuttavia. Noita otuksia olisi säikkynyt elokuva kuvauksissa, vaikka olisi tiennyt niiden olevan robotteja =)
Juna-asema oli upea! Hogwartsin punaiseen höyryjunaan pääsi kävelemään läpi sisälle. Hytteihin ei kuitenkaan päässyt istumaan, vaan halutessaan junakokemuksen, olisi asemalla päässyt kuvauttamaan itseään vihreällä kankaalla. Asemalla oli myös kuvauspaikka seinän läpi kulkevien vautujen läpi. Sama, johon porukka jonotti oikealla Kings Crossin asemalla. Täällä ei tarvinnut jonottaa. Puotikin tässä asemalla olisi ollut, mutta sen missasimme kun olimme niin innoissamme junasta.
Sitten väliravintelin kautta ulos. Sisällä oli ehkä liiankin lämmin ja tuntui hyvältä päästä pihalle ihmettelemään the bussia, Potterin kotitaloa ja kasvihuonetta…. Hogwartsin kasvihuone oli yksi kierroksen suosikeistamme. Kiljuvat, mullasta esiin nostettavat kasvit olivat karmivan kivoja. Ääni oli kuitenkin siedettävä, eikä korvalappuja tarvittu niin kuin elokuvassa =)
Irvetan pankki maahisineen noin norsun kokoisine kristallikruunuineen ja palvelutiskeineen oli kuin ylellisyyden huipentuma. Paikassa tunsi pieneksi ja maahiset tuntuivat niin aidoilta, että hetken odotti niiden liikkuvan. Holvissa oli demottu kohtaus lohikäärmeen paosta. Satah katsoi sen ainakin kuusi kertaa. Oli niin vaikuttava.
Lopun lähetessä tunnelma vain tiivistyi. Pääsimme kävelemään viistokujaa ja kurkkimaan sisään tuttujen puotien ikkunoista sisään. Ollivanders, Säilä&imupaperi…kaikki oli paikallaan. Puoteihin ei päässyt sisään, mutta kuja oli vaikuttava kokonaisuus.
Kierros päättyi halliin, jossa oli esillä koko Hogwartsi kaikessa komeudessaan. Ja kuten jo mainitsin, kuva ei todella anna arvoa näille rakennelmille. Linna oli luonnossa omakotitalon kokoinen! Linnan pihalla sai kokeilla erilaisia lavaste lumia. Aika täydellinen lopetus täydelliselle kierrokselle ja täydelliselle matkalle. Huomenna suuntaamme takaisin kohti kotia haikein, mutta onnellisin mielin.
MaailmanRakas 