Matkapäiväkirja

Mukana menossa Niina ja Savanna

10.10.2025

Tänään oli hyvin pitkälti matkustuspäivä. Herätys tätilässä Joensuussa klo 4.45 ja siitä tallusteltiin rinkat selässä junalle. Konduktööri alotti matkan lupaavasti kuulluttamalla että ainakin lähtiessä kaikki vessat toimivat =) Ravintolavaunussa vastassa oli taas suomalainen katastrofi, kun kahvinkeitin oli epäkunnossa =) =) Saatiin sitten nauttia erikoiskaffeja koko matka normikaffen hinnalla, eli hyvinhän se meni.

Kentällä tehtiin ennätys kv-puolelle siirtymisessä. 20-30min hisseiltä taxfreelle mukaan lukien rinkkojen pussitukset ja omakätiset chekinnaukset kentällä. Ei paha! Jäi kivasti aikaa katsella uudistunutta kenttää ja syödä burgerit. Hieno oli kyllä kenttä ja monipuolistunu paljon. Ostettiin ihana kuusen koriste, mihin Sava ihastu, ja vähän puuhaa koneeseen. Kone oli aivan täynnä. Matka meni nopeasti, kun Sava sai kuunnella koneen näytöltä musiikkia ja uudet väritys/tehtävä vihkot oli kaverina.

Islannin päässä otettiin sitten takasin se, mikä Suomessa oli sujunu jouhevasti. Vuokra-autoa noudettaessa kävi ensin ilmi, et Cheap Jeep:llä, josta auto oli varattu, ei ollut ollenkaan tiskiä kentällä. Eikä kentällä ollut ketään vastassa, niin kuin Rauno etänä selvitti et ois kuulunu olla. Eikä kentällä ollu minkään maailman infoa, josta asiaa olisi voinut kysyä. Kun firmaan soitteli, siellä sanottiin että puhelimeen vastataan pääsääntöisesti klo 8-16 ja muina aikoina soittavat saattavat joutua soittamaan tunteja. Melkein jo alko verenpaine nousta, kun firman setä siinä soittelun aikana käveli muina miehinä tunnin myöhässä kentälle lappu kourassa ja kyseli olisko kyytiin tulijoita. Mut siitäpä sitten vieraan setän pakettiautolla johonki teollisuushalliin kyhättyyn toimistoon, jossa kouraan lyötiin vuoronumero ja käskettiin istumaan ja odottamaan. Omalla numerolla pääsi puhelinkoppia muistuttavaan koppiin (niitä oli 4vierekkäin). Kopissa oli telkkari, jossa oli ohje, koske näyttöä. Sen kun uskalsi tehä, näyttöön ilmesty setä, joka ohjasi vaihe vaiheelta skannaamaan passin, ajokortin ja visakortin ja lopulta anto koodin, jolla seinässä olevan lokeron sai auki ja auton avaimen viimein kouraan. Välillä teki mieli juosta karkuun, välillä nauratti ku tunsi olevansa jossain ö-luokan Martix elokuvassa. Mutta auto saatiin ja sillä ajeltiin sujuvasti Reykjavikkiin asti, ennen ku huomattiin et viiden vaihteen sijaan vaihteita oliski ollu kuusi =).

Märkää ja tihkua, pilviä yhtä paljon maassa ku taivaalla. Näin voisi kuvata tämän päivän säätä. Mutta tiedossa oli jo lähtiessä et lokakuussa Islannissa on keskimäärin 4 täysin sateetonta päivää. Tähän on siis varustauduttu niin vaattein kuin henkisestikkin. (Oli muuten himppu erilainen pakkaus ku yleensä…pakkauksiin pääty aurinkolasit-goretex vaatteet, villapaidat-uikkarit, trangia/puukot/otsavalot-varavirrat/kuulokkeet/muut elektroniset härpättimet, heijastin vyöt ja otsalamput…) Eka hotsku löyty hienosti ja on oikein siisti ja hyvä. Lapsi tuossa vieressä vaan kommentoi kananmunan hajuisesta vedestä, josta en nähtävästi ole häntä “vahingossa” etukäteen infonnu =). Illan päätteeksi vielä pizzalle ja sitten alkaakin jo tyyny kutsua.

11.10.2025

Nyt sitten alkaa varsinainen ajelu. Tavarat on uusintapakattu niin, et retkikeitin ja muut ruokahärpäkkeet on siirretty rinkoista autoon. Samoin vesikanisteri, henkarit, tuliaisostokset ym, mitä ei jokasessa hotskussa tarvita. Hirveen näppärää kun on tommonen kuletusyksikkö koko loman käytössä.

Suuntana on Holmavik pohjoisessa. Heti alkumatkasta pysähdyimme Akranesiin,  semmoseen ehkä Outokummun kokoseen kylään ostamaan ruokaa seuraaville päiville (paikkojen nimiä on vaikee kirjottaa, kun kaikkia kirjasimia ei löydy näytöltä). Ihan parasta kuvaamisen jälkeen lomalla..siis ruokakaupassa shoppailu! Mutta jos joku väittää, että ei siellä Islannissa nyt niin kallista ole, niin älä usko. Ruokaostokset, mitkä Suomessa olis maksanu n.90€ oli paikallisessa Bonuksessa 130€. Mut näilläpä eletään tiistai-iltaan asti, eli ihan ookoo.

Päivän säätiedotus..”pientä pilvisadetta, ajoittain poutaa” piti paikkansa. Aina kun ajettiin ylös pilviin, sai autossa käyttää pyyhkijöitä. Muuten oikein kiva, joskin harmaa keli. Mitä pitemmälle matka eteni, sitä pienemmäksi muuttuivat kylät, harvemmaksi muutenkin harva asutus ja huonommaksi teitten kunto. Tosin viimeinen pätkä Holmavikkiin, jonka piti olla huonoa hiekkatietä, olikin iloksemme uutta uljasta asfalttia.

Maisemat olivat käsittämättömiä ja vuorten päällä köllivät pilvet vielä korostivat ympäristön taikuutta ja tyyneyttä. Pysähdeltiin kuvaamaan maisemia aina kun voi. Mutkaisilla teillä ei ollut juurikaan risteyksiä tai levikkeitä, eikä tienlaitaan uskaltanut pysähtyä kuin mega pitkillä suorilla. On nimittäin niin, että islantilaiset ovat hyvin säästäväisiä kaikessa muussa, paitsi ajonopeudessa. Max nopeus teillä on 90km/h, mutta sitä sitten ajetaan teillä, joissa Suomessa olis seittemän kympin rajotus. Kun tähän lisätään teitten kuluma ja vesiliirrot, niin peli muuttu minun makuun uhkapeliksi. Mutta niin, ne maisemat. Vuoria, hevosia, lampaita, mustahiekkaista rantaviivaa, vesiputouksia…henkeä salpaavan kaunista!

Kävelin yhdeltä levikkeeltä n. kilometrin katsomaan vesiputousta. Oli tunne, että ei koskaan ennen ole ollut samalla lailla yhtä luonnon kanssa..yhtä yksin. Vaikka kotopuolessa menee luontoon ja on yksin, tunne on aivan eri. Siellä ympärillä on koko ajan jotain. On puita, peltoja, eläimiä sekä  polkuja ja muita ihmisen käden jälkiä. Täällä ympärillä ei ollut mitään. Vain vuoret ja niille laskeutuneet pilvet ja tuuli. Elämäni zen kokemus, jonka toivon löytäväni tällä reissulla vielä useasti! Pysähyttiin syömään super pieneen Budardalurin kylään, minkä ravintola oli Local Bistron tasoa! Ruoka ja ravintolat täällä ovat tasokkaita. Einestyyppistä burgeria löytää lähinnä huoltsikoilta. Nyt kasvissyöjän vatsassa potkii ja protestoi kolme lampaan kyljystä. Mutta minkäs sille voi, että kun skyrristä en tykkää ja haita tai muuta kalaa en suuhuni laita, jää paikallisista herkuista jäljelle vain lammas kokeiltavaksi. Mut oli kyllä tautisen hyvää! Sava söi kanasalaattia ja näytti nauttivan kovasti.

Holmavikin kylä on pieni kalastajakylä, johon saavuimme bongataksemme huomenna valaita. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että niitä näkisimme. Tänäänkin löysimme navigaattorista huolimatta hotellille (Maps toimii paljon paremmin, mutta se vie nettiä…navi piti pultata purkalla kiinni kojelautaan, kun se alkumatkasta lensi n.20kertaa Savan syliin tai lattialle mutkissa). Saatiin merinäköala ja huone oli juuri rempattu.  Sain patistettua Savan pienelle iltakävelylle. Ihana meri-ilma, kaunis kirkko ja  reipas liikunta ryydittivät kävelyä. Kateltiin noita-museon piha-aluetta. En tiiä keretäänkö huomenna siellä piipahtaa ja vähän epäilen ettei se ole lasten paikka sisältä, mutta itseä kiinnostaisi kyllä. Mukava pieni paikka. Täällä täytyy elää maailman tyynimpiä ihmisiä!

12.10.2025

Heräiltiin hitaasti ja rauhassa. Aamiaisella housti-täti suositteli meille pannukakkuja pekonilla ja vaahterasiirapilla..kuullosti mielenkiintoselta yhistelmältä, mutta.. Kimpsut kasaan ja kohti satamaa ja Laki Tourssin purtta. Sää suosi valasretkeä. Onnekkaita olimme muutenkin, sillä eilisen ja huomisen retket oli peruttu vähän osallistujamäärän vuoksi. Tällä viikolla on sesongin viimeiset retket, joten onneksemme kanssa bongareita oli vain muutama ja näkymä aluksesta merelle taattu. Pienellä porukalla tunnelma oli välitön ja rauhallinen.

Saimme ihailla kahta eri valasryhmää ja lisäksi kahta yksilöä. Kaikki ryhävalaita siis. Ajelimme hiljakseen hollille ja odottelimme että valaat tulisivat lähelle. Tutkia ei aluksessa ollut, sillä ne sotkevat valaita monin tavoin. Opas selitti, että valaista tietää että niillä on jees fiilis, eivätkä tunne itseään ahdistuneensi, kun ne liikkuvat rauhassa ja sukeltaessaan esittävät rauhassa pyrstönsä. Oppaalla oli myös kirja, jossa oli kuvattu jokaisen alueella tavatun ryhävalaan pyrstö. Niiden pyrstöjen kuvio on niinkuin ihmisten sormenjäljet. Kaikilla oman laisensa. Näinpä opas osasi kertoa meidän nähneen mm. Vampyyrin tänään retkellämme.

Olihan se aika uskomatonta nähdä valaita niiden omassa elinympäristössään! Savannakin oli niin tyyni..olisi halunnut ratsastaa valaalla. Tätä oli odotettu! Upea kokemus kertakaikkiaan! Ja parasta valaiden näkemisen jälkeen oli se, että alueella ei toiminut muita firmoja, jotka tekisivät valastoureja. Koko merinäkymä oli vain meidän ja maisema aito ja koskematon. Valaiden jälkeen palkitsin Savan vielä piizzalla, kun niin urheasti turasi kaikki vaaditut vaatteet päälle.

Sitten alkoi ajo kohti Husafellia, jossa oli tarkoitus olla kaksi seuraavaa yötä vanhaan maalaistaloon tehdyssä b&b:ssä. Matkalla maisemat olivat ihan eri tänään kuin eilen, vaikka iso osa matkasta oli samaa tietä. Nyt ei nimittäin pilviä roikkunut vuorten päällä. Ja arvatkaapa oliko pikkuvähän pelottavampi ajella nyt, kun näki eteensä =)

Pysähdeltiin pari kertaa jaloittelemaan. Savanna kiipesi vesiputoukselle ja aivan vahingossa kapusimme portaat ylös sammuneelle tulivuorelle. Savanna kipitti molemmissa kuin arojänis, eikä siinä ollu mahollista pysyä perässä, vaikka juoksi portaita kuinka =)

Loppumatkasta saimme ihastella, kun aurinko laski vuorten taa, perillä majapaikassamme taas reissun ensimmäisiä revontulia. Niin ja mukavaan majapaikkaan kyllä osattiin taas eksyyntyä. Meitä vastassa ollut housti kysyi tahtoisimmeko teetä tai kahvia. Teehän maistui ja yllätykseksemme saimme eteemme tuoreet vohvelit kermalla ja variksenmarjahillolla. Setä istui kanssamme puhelemaan mukavia, antamaan vaellusvinkkejä huomiselle ja kun olimme lähdössä huoneeseemme hän ilmoitti, että kello kahdeksalta hän tarjoaa meille keittoa alakerrassa. Siinä sitä sitten istuttiin reilun tunnin päässä syömässä kasvis- ja kalakeittoja yhdessä houstin ja talon muiden vieraiden kanssa. Ja oli muuten herkullista!! Kotitekoista ja niin taivaallisen hyvää ja lämmintä. Juttuseuraa löytyi saksasta ja austrasliasta asti ja ilta päätettiin yhdessä revontulten kuvaukseen.

13.10.2025

Kyllä tämä on aikamoinen majapaikka. Jos illalla oli tarjolla keittoa ja tarinointia, alkoi aamu aidolla islantilaisella maalaisaamiaisella ja tarinoinnilla. Ruokailutilassa on pitkä pöytä ja houstimme Samundur (joka muuten näyttää ihan joulupukilta) kattaa sen joka ilta ja aamu klo 8 täyteen kattiloita ja lautasia. Tänä aamuna tarjolla oli kaurapuuroa, riisipuuroa, myslipuuroa ja islantilaista aamiaisherkkua, joka oli tehty sekoittamalla yhteen skyrriä, puuroa, kermaa, jogurttia ja ruskeaa sokeria. Ihan super hyvää! Ja ihan parasta oli kuunnella Samundurin ja muiden kanssamatkustajien tarinointia. Sekä eilinen päivällinen, että tämä aamiainen olivat niin kiireettömiä, maukkaita ja kotoisia! Kiireetön ja kotoisa on myös majapaikka. Vanha talo, jonka pihalla on pieni maalais-kappeli. Sisällä talossa on paljon taidetta ja kauniita vanhoja asioita. Kaikilla niillä oli tietysti tarinansa. Kyllä sielu lepää.

Aamiaisen jälkeen läksimme ulos nauttimaan upeasta syyssäästä! Aloitimme lyhyellä ajolla Hraunfossar -vesiputouksille. Islanti on täynnä paitsi vuoria, myös toinen toistaan kauniimpia vesiputouksia. Nämä tänään löytämmne olivat henkeä salpaavan kauniita!

Kävimme pikaiseen ostamassa postimerkin tärkeään korttiin ja sitten kiirehdimme kohti Vidgelmirin laavatunnelia. Tunnelille tullessa meidät vastaan otti heti auton oven avauduttua vanhahko koiraherra, jota kiltimpää ja pehmoisempaa ystävää saa hakea. Itse opaskin osoittautui oikein mukavaksi ja suorastaan vitsikkääksi kaveriksi. Kivasti oli kevennetty geologiaa kaikella oppaan kertomalla niin, että mieleen jäi paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa peikkotarujen rinnalla. Luolasto oli maailman pisin tunnettu laavatunneli. Siinä tallustellessa oli ihan olo kuin olisi Jules Vernen kirjassa Matkalla maan keskipisteeseen=) Kyseinen kirjahan sijoittuu maan päällisiltä osiltaan juuri Islantiin, jossa oikeasti on kirjan tulivuori, josta kirjailija aloitti matkansa maan uumeniin. Kyseisestä vuoresta ei vain oikeasti pääse maan sisään, joten tämä meidän laavatunneli vierailu antoi paljon aidomman kokemuksen kirjailijan maailmaan.

Puolen tunnin päivälepi ja sitten ulos patikoimaan. Tarkoituksena oli nousta ylös majapaikan viereiselle huipulle ja rentouttaa jalat luonnon kuumassa lähteessä. Meni melkein putkeen. Ylös päästiin joo ja oikea suihkulähde löydettiin joo, mutta oltiin väärällä puolen kanjonia. Kuuma lähde sai siis jäädä, mikä luonnollisesti harmitti varsinkin Savannaa, joka oli varustautunut kiipeämiseen uikkareilla. Maisemat oli kyllä silmää hiveleviä ja hyvin ruoka kiehui tälläkin puolen kanjonia =) Kävellessä ylös tuuli oli yltynyt vaan niin kovaksi, että ruoka piti syödä lähes suoraan kattilasta, jos halusi sen olevan edes vähän lämmintä. Mutta miten hyvältä se maistuikaan raikkaassa vuoristoilmassa! Ihanaa oli käydä pikku vaelluksella ja soittaa kuvapuhelu rakkaille kotiin huipulta. Tuulisen huiputuksen jälkeen maittoi kuuma kylpy houstin paljussa!

14.10.2025

Tämäkin aamu alkoi kotoisalla aamiaisella. Siinä jutustellessa houstimme halusi tietää, kasvaako Suomessa isohirven jäkälää. Kun kerroin että kyllä, sitä löytyy takapihalta ja kuivattuna komerosta, hän innostui keittämään minulle kupillisen teetä tästä jäkälästä. Ja opin taas uutta..tee oli paljon parempaa, kuin kotona itse keittämäni, sillä siihen kiehautettiin kattilassa maitoa ja hunajaa joukkoon. Tätä tulen kotona keittelemään, kun seuraavan kerran alkaa yskä vaivata! Eikä tässä vielä kaikki..autolle lähtiessä saimme vielä matkaevääksi vohveleita ja lasipurkillisen tätä ihanaa teetä! Eväistä sitten nautiskelin oman osani matkalla talleille, kun pysähdyimme Reykjaholtin pikkuruisessa kylässä. Siellä oli nähtävillä vanha vanha rakennus, josta näki, miten islannissa ennen rakennettiin talo maan sisään ja nurmea katolle, että tuuli ei pääsisi tupaan. Siinä sitten istuksin ja eväitä nautiskelin ennen päivän kohokohtaa.

Sitten päästiin viimein loman toiseen kohokohtaan (luonnollisesti valaat olivat se ensimmäinen). Ratsastamaan islannin hevosilla maastossa! Tähän aikaan vuodesta valtaosa talleista on jo “talvilomalla”, mutta löysimme yhden, joka järjestää lyhyitä tunnin kierroksia läpivuoden. Sturlireykirhorses! Ehdottomasti suosittelen kaikille jotka aiheesta haaveilevat! Pienehkö ja super siisti paikka, älyttömän ystävällinen henkilökunta ja upeat eläimet!

Tunnin mittainen ratsastus vei meidät upeisiin maisemiin! Ratsastimme jokiuomaa, ohitimme pienen kuuman lähteen ja ravasimme aina välillä. Rölli sanoisi kokemuksesta “eihän tässä kaikessa järkeä oo…” Oli se niin upeaa!! Ja kaiken lisäksi sää suosi. Koko aamun ripeksi ja sillä välin kun satuloimne heposia, se loppui kokonaan. Aivan mahtavaa!

Saimme ratsastaa Savannan ja oppaan kanssa kolmisin, mutta ratsastettuamme peesasimme pientä ryhmää, jolle esiteltiin tilan “lämmitysjärjestelmää”. Kuuma vesi hanoihin ja lattian lämmitykseen saatiin suoraan kuumasta lähteestä. Sama lähde lämmitti pihalla pientä betonirengas-uunia, jossa valmistui päivittäin leipää tilan omalla reseptillä. Leipää saimme luonnollisesti maistella (oli aivan kuin saaristolaisleipää) ja samalla meille tarjottiin kupposet kaakaota. Sitten pari vaatekertaa vähemmäksi ja auton keula kohti Reykjavikkia.

Matkalla ylitettiin yksikaistaisia siltoja (yksikaistaisia tunneleita ei onneksi eteemme osunut), kuvattiin joutsen parvea, ajettiin 6min tunnelia meren ali ja pyörittiin liikenneympyröissä, kunnes pääsimme Reykjavikkiin ja Savannan toiveesta suoraan Smaralandin ostarille. Nyt on sitten ostettu Remulle tuliaiset ja täytetty Savannalle oma iki-ihana nalle. Ensin nalle valittiin ja täytettiin, sitten sille valittiin vaatteet ja muut tykötarpeet valtavasta valikoimasta. Lopuksi nalle sai sydämen ja syntymätodistuksen, johon Savanna sai täyttää omistajan tiedot ja antaa nallelle nimen. Aivan ihana! Näitä saa Suomesta jostain päin Helsinkiä myös, jos uniikki lahja pikkukaverille on etsinnässä.

15.10.2025

Tänään vietettiin päivää Reykjavikin keskustassa. Heti alkuun siunattu EasyPark pelasti parkkimittari-painajaiselta. Parkkipaikan löytäminen keskustasta näillä syksyn turre-määrillä on työn ja tuskan takana…ei osaa kuvitella kesäkuukausien tilannetta, mutta tn huono potenssiin seittemän ja puoli (jos jyväskylän kokoisessa kaupungissa vierailee vuosittain 3,5 milj. ihmistä, on infra kovilla  https://yle.fi/a/3-10648282). Sää oli harmaa, joten hyviä kuvia ei tarvinnut suunnitella ottavansa. Käveltiin ja kuvattiin kuitenkin läpi sateenkaariraitti ja tsekattiin musiikkitalo Harpa pikaiseen. Kateltiin mukavan näkösiä myymälöitä, mutta kun huomattiin, että kumiankka makso 20€, siirryttiin suosiolla h&m:n (islantilaisittain “hemma”) ja Starbucksin helmoihin. Sava löyti kivoja vaatteita ja hemmotteli itseään kaakaolla uudesta mukista ennen jolkottelua päivän ensimmäiselle museolle.

Valasmuseo osoittautui mainioksi paikaksi. Suosittelen lämpimästi niin aikuisille, kuin lapsille. Tästä kohteesta kuvat kertovat oikeastaan enemmän kuin sanat, joten…

Kaupungilla kävellessä kuvattiin värikästä katukuvaa ja piipahdettiin ennen lounasta pariin kivaan puotiin, joulupuoti mukaan lukien. Tosi kivan näköstä aluetta. Olis tehny mieli istahtaa johkin bupiin tai illalla johonki lukuisista rock-clubeista, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa sitten.

Hisseiltiin ylös Reykjavikin maamerkin, Hallgrimkirkjan torniin ja oltiin saada sydänhalvaus, kun siinä maisemia kuvatessa kirkon kellot päättivät alkaa soida…sanosinko että niin kovaa että lipun hintaan olis voinu sisällyttää korvatulpat. Ihanhan tuo oli ok maisema katella, vaikka kirkkaalla taivaalla olis ollu vielä jotain paljon upeampaa.

Päivän kohokohdaksi muodostui iltapäivän museovierailu Perlaniin. Edellisessä majapaikassa Kanadalainen pari kehui paikkaa ja oli visusti sitä mieltä että Savanna tulee rakastamaan sitä! Pakkohan se oli nähdä ja kokea itse. Museossa oli upeita näyttelyitä Islannin eläimistä, tulivuorien toiminnasta, jäätiköistä ja revontulista! 360-näytöillä tehty matka maan keskipisteeseen ja laavana tulivuorta taivaalle sekä revontuli esitys olivat huikeat! Näitä näytöksiä ei saanut kuvata ja sanat ei riitä niistä kertomaan, niin hienoja ne oli! Lisäksi museossa oli jääluolasto, jossa oli -10 astetta pakkasta (me nautittiin, moni muu värjötteli). Aivan loistava paikka. Ja parasta näissä museoissa ja monessa muussa paikassa Islannissa on, että alle 7v lapset on ilmaisia ja 7-14v pääsee näihin ihan minimaalisella maksulla aikuisen lippuun verrattuna. Oli kyllä kiva päivä yhdessä humputellen, mutta ikävä on edelliseen majapaikkaan ja siihen ympäröivään luontoon. Sinne voisin muuttaa.

16.10.2025

Ah kun sais aina alottaa aamun buffet aamiaisella. Alan lämmitä skyrrille..ihan pikkaisen vain…ja vain kuvan toppingeilla..kanelia, ruskeaa sokeria ja kuivattuja karpaloita voi ostaa kotiin valmiiksi kiitos.

Tänään vietettiin aamupäivä Sky Lagoonissa. Hirmusen hieno kuumien lähteiden kulpylä, joka veti bussilasteittain turreja. Muuten jees, mut satoja ihmisiä vetävässä paikassa oli vaan muutama vessa (vessoja täällä on muutenki tosi surkeesti…ei ees jokasella huoltsikalla tai ravintoloissa…eikä täällä oikein pääse puskapissillekkään, kun tien laitaan ei voi pysähtyä, eikä missään kasva niitä puskiakaan). Mutta siis laguuni oli Savannan toivelistan kärjessä ja sinne tänään päästiin. Vauvansininen mineraalipitoinen oli pehmeää, suolaista ja hirveä kokemus hiuksille. Oltiin laguunissa melkein kaks tuntia, eikä sieltä olis halunnu lähteä ikinä pois. Kylmä ulkoilma ja 38 asteinen vesi oli hurmaava yhdistelmä niin sielulle kuin ruumiille. Alue oli niin iso, ettei muista ihmisistä ollut haittaa, vaikka heitä paljon olikin. Nautinnollista, unohtumatonta!

Liput piti varata etukäteen. Ostettiin paketti, mihin kuulu meille molemmille juomat allasbaarista ja kasvonsamiot, joiden kanssa sai lillua ja nautiskella elämästään altaassa.

Pois lähtiessä käytiin vielä luksuskalliilla, mutta herkullisella avokado-leivällä (ja Savan sipseillä) kahvilassa sekä ostamassa jotain pientä putiikista. Niina sai upeat laavakiviset korvikset ja Sarkille ostettiin tuliaisiksi Blue Lagoon kasvomaskituubi. Parkkipaikalta löyty vielä paikka, josta pääsi kurkkaamaan, miten kaunis laguuni olisi ollut, jos ihminen ei olisi valjastanut sitä kylpyläkäyttöön. Siis todella kaunis!!

Iltapäivällä shoppailtiin Smaralandissa. Savanna löysi vaatteita Zarasta ja Niina ristiäislahjan uudelle serkulle. Savanna kuljeskeli omia teitään ja oli käynyt itse tilaamassa subin. Tyytyväisenä sitä mussutteli, kun tulin kysymään kuulumisia. Niina tutustui kansanperinneruokaan, eli hodareihin. Super hyviä. Piti tilata toinen kun ensimmäinen katosi niin nopeasti. Niin ja pyörähdettiinhän me Costacossakin. Hyber kauppaketju, jossa kaikki on megaisoa leluista pesuainepakkauksiin. Savanna nappasi matkaan laatikollisen silmämunia ja Niina karkkeja joulupöytään (kyllä, joulua täytyy jo odottaa!!). Kassalla vaan selvisi, ettei me ois saatu ostaa kaupasta mitään, kun meillä ei ollu “klubikorttia”. Onneks kassan setä oli ihana ja skannasi meille seuraavan asiakkaan kortin, että saatiin herkut mukaan auton konttiin. Iltapalaksi huoneeseen sushia kaupasta. Se on ollu Savan lempparia täällä. Vielä huominen täällä, onneksi.

17.10.2025

Viimeinen päivä Islannissa. Pilvessä kastui, sen alla ei. Käytiin vielä pienellä ajelulla aamupäivällä. Aivan pakko oli saada nähdä geysir, kun kerta Islannissa oltiin. Ajeltiin vajaa tunti Selfossiin päin geotermiseen puistoon, missä vierähtikin kymmenen minuutin sijaan reilu tunti. Puistossa oli yksi geysir, joka purkaantui noin 17 min välein. Kolmesti piti tämä ihme nähdä, oli se niin hieno!

Hauska oli, kun aina tuo vesi purkaantu ikään ku kahessa otteessa…se purkaantu, imas ikään ku vettä sisään ja sitten ryöpsäytti täyslaidallisen 100 asteista vettä ilmoille. Toinen kiva juttu geoparkissa oli, kun siellä sai keittää itselleen kananmunan kuumassa lähteessä. Muna “onkeen” roikkumaan ja 10 min myöhemmin suolat ja pippurit kylkeen ja massuun.

Sitten vielä viimeset vesiputoukset sai käydä ihastelemassa. Tätä rauhaa ja näitä maisemia tulee niin ikävä!

Savannalle oli luvattu vielä vähän shoppailua, tällä kertaa eri ostarissa, Kringlanissa. Oli isompi, hienompi ja viihtysämpi, kuin kaikissa blogeissa hehkutettu Smaralind! Täältä tehtiin iltapäivällä vielä viimeset tuliais-ostokset ennen rinkkojen tilavuuden testaamista. Pinkeeksi veti saumat ja vyöt venytettiin äärimmilleen, mutta saatiin kuin saatiinkin kaikki kamat mahtumaan mukaan. Pari tuntia lepiä ja kolmelta kello soimaan kentälle. Uskomattoman hieno reissu! Joskus vielä uudestaan issikoilla pitempää matkaa ratsastamaan ja ehkä miekkavalaita bongailemaan. Nyt kotiin kirjottamaan joulupukille, että toisi lahjaksi hiiliä…viikko samoissa vaelluskengissä vaatii äärimmäisiä keinoja, että ne voi kotona sijoittaa sisätiloihin =)

Matkapäiväkirja

Mukana menossa: Rauno ja Sarah

12.4.2025

Tämä tuli yllätyksenä minulle ja varmaan muillekin että päätin Sarahin kanssa kylläkin lähteä Rodokselle tänä vuonna. Iän ikuinen turistipaikka…. Päätökseen vaikutti nyt hinta, ruokakulttuuri, kevään lämpö ja se että olen oikeasti halunnut käydä Kreikassa pitkästä aikaa.  Ainut reissu kreikkaan on ollut joskus noin 30 v sitten Kosille. Tein nyt kaiken helpoksi tällä kertaa. Varasin reissun Apollon kautta.

Lähdettiin siis la 12.4. junalla Vantaalle. Lento lähti seuraavana aamuna jo klo 6.05, joten oli pakko olla yötä Vantaalla. Valitsin yöpaikaksi scandic avia congress hotellin. Hyvä valinta oli. Äskettäin remontoitu, kuljetus kentälle ja huippuna aamupalapss jotka sai käydä respasta jo kolmelta aamulla. Jumbossa käytiin siinä illalla. Otettiin take awayna taco bellin eväät, mitkä oli tosi hyvää.

13.4.2025

Herätys klo 03.00. Laitoin hotskun telkkarista herätyksen ja onneks myös puhelimeen, nimittäin telkku avautuu joo mutta ääntäkään ei lähteny. Kävin hakemassa aamupalan ja nopeasti check out ja ekaan shuttle bussi kyytiin kentälle. Hyvin kerittiin, ei siihen aikaan oo ruuhkaa kentällä. Tax free aukesi jo puoli viideltä. Ainiin ja Sarahkin heräsi reippaana mukaan! Lento lähti ajallaan. Täysi kone. Lento kesti noin 3,5 h. Lasku Rodoksen kentälle oli normaalia rajumpi, jota lentäjä pahoitteli. Muutama kiljahdus siinä kuului viereisiltä paikoilta. Tuuli oli kai kova. Rodoksen kenttä ei paljon tarjoa silmän iloa tai muutakaan, mutta eteenpäinhän sieltä lähdetäänkin. Me otettiin taksi, 27 e hinta. Ei paha kun matka kesti kuitenkin noin 20 Min. Edellisenä päivänä oli taksikuskin mukaan satanut paljon, mutta meidän onneksi nyt aurinko paisteli. Niin kai yleensä tällä saarella. Päästiin huoneeseen jo klo 11 mikä oli suotavaa. Hotellin vieressä iso rakennustyömaa juuri merelle päin, mutta eipä tuo haittaa.

Hotelli oli esperia city hotel. Siisti ja hyvällä paikalla. Meillä oli kaksio, mikä teinin kanssa on helpotus ja hälle luksusta. Sarah valitsi omakseen pari vuoteen ja kaikki huoneen peilit yms mihin sai meikkinsä levitellä. Minä nukuin sohvalla, jossa hyvä patja. Meillä oli käytännössä omat huoneet. Jo ekana päivänä tuli tehtyä useampi kävely lähialueilla. Lämmin ja aurinko, muuta mie en tarvii monestikaan. Sarah viihtyy myös. Matkalla saatu flunssa vaan vähän kiusaa. Siistiä on, mutta ränsistynyt rakennus ei ollut harvinaisuus myöskään. Ei liian siistiä pidä ollakaan. Sarahille oli luvattu, että voi käydä tuhlaamassa reissu kassan Sephoraan. Ja sinne käytännössä ekana piti mennä. Olipa tyttö onnellinen. Pikaisesti katsottuna paikka on hyvä, kun ei anna häiritä suomi ravintoloiden ja Suomi tuotteiden kauppojen hyllyillä. Nämä jutut ei tullut yllätyksenä kun Rodokselle lähdettiin. Tämä aika on hyvä matkustaa tänne. Alkaa olla lämmintä mutta porukkaa ei niin hirveästi. Vaikka muutkin ovat näköjään tajunneet että sesongin ulkopuolella on paras matkustaa. Iltakävelyn jälkeen uni maistui jo hyvissä ajoin. Piiitkä päivä takana.

14.4.2025

Hyvin nukutun yön jälkeen ja mieli virkeänä lähdettiin maistelemaan hotellin aamupalaa. Sikäli kun sinne ehdittiin tämän teinitorkkujan kanssa! Hyvin kerettiin ja aamupala oli positiivinen yllätys. Yllätys siksi kun jossain luki että aamupala olisi yksinkertainen tms. Se oli hyvinkin riittävä. Parasta oli feta ja tietysti jogurtti. Paljon makeita herkkuja. Miinus kahvista ja makeista mehuista. Oli keittetyjä munia, scrumbled eggs, paistettuja ja vielä omelettia, eli yhdestä raaka-aineesta moneksi. 8+ arvosana.

Aamupalan jälkeen tietysti pieni lepi huoneessa ja sitten lähdettiin kävelemään kohti kenkäkauppaa…arvaatte varmaan kummalle niitä ostettiin….tietyt adidakset piti saada. Onneksi löytyi, hinta jääköön sanomatta. Sarah oli very happy. Käveltiin satamaan ja kohti vanhaa kaupunkia. Matkalta Sarah osti Viiville tuliaiseksi käsikorun. Satamassa oli toinen toistaan hienompi vene/alus parkissa. Joillakin on vielä rahaa reilummin näköjään. Hieno sää jälleen. Turisteja aika paljon jo ja myös paikallisia koska heillä on nyt kai 2 vk pääsiäisloma. Pääsiäinen on täällä suuri juhla. Muuten se ei vielä näy paitsi koristeita jonkun verran katukuvassa.

Kuvattiin kuuluisat tuulimyllyt ja suunnitelitiin seuraavaa siirtoa. Käytiin vanhan kaupungin (muistaakseni yksi parhaiten säilyneitä keskiaikaisia kaupunkeja Euroopassa) porteilla, mutta Sarkin tauti vie voimia joten päätettiin että käydään toisen kerran siellä kävelyllä. Palattiin mutkien kautta hotellille. Ostettiin huoneeseen evästä. Oliiveja, fetaa ja kinkkua jne. Feta on niin älyttömän hyvää ja suht halpaa.

Täällä tosiaan kuuluu paljon moi moi, terve terve suomipoika jne mutta ei anneta sen häiritä. Keväällä on tosi vehreää kaikki, maisemat hyvät ja lämpöä sopivasti. Ja onhan tämä kuitenkin eri kulttuuri, se on se minkä takia matkustetaan.

Sarah taudista väsyneenä ei jaksanut enää lähteä iltakävelylle joten aattelin lohduksi tuoda mäkkärin evästä ja bubble teetä. Nyt kun tuo keskusta on tullut koluttua, lähinnä Sarkin ostosten takia, monesti läpi niin huomiseksi suunnitellaan kävelyä muualle päin…jos nyt ei sinne vanhaan kaupunkiin mennä…

15.4.2025

Uusi aurinkoinen päivä. Vielä pitää todeta että aamupala hotellilla on hyvä. Vaihtuvuuttakin on. Pizzaakin saatiin, nii kuin on tainnut joka aamu olla. Arvion mukaan hotelli on noin puoliksi varattu.

Sarah halusi välttämättä jäädä nauttimaan kingsize sängystään ja varmaankin flunssa vieläkin väsytti. Osittain epäilen että Sarahin lomaa on myös paljon tuo loikoilu hotellihuoneessa, kun se on vielä niin tilava. Itselle se ei niinkään sovi vaan katselin karttaa ja lähdin aivan eri suuntaan missä keskustan kadut! Kävelin noin 2 km päässä olevalle näköalapaikalle. Matkalla oli jo mukavan rauhallisia osuuksia sitruspuineen ja myös paikallista asutusta sai katsella.

Ylhäältä oli todella komeat maisemat Välimerelle ja Rodoksen kaupunkiin. Muutama ihminen minun lisäksi ihaili näkymiä. Turvakaiteet käytännössä puuttui ja tuli mieleen ettei ole pikkulasten paikka. Muutenkaan Rodos ei ole kaikista lapsiystävällisin paikka johtuen kapeista kaduista ja kovasta liikenteestä. Hienoja leikkipuistoja tosin on täällä. 

Aikani ihailin ja kuvailin näkymiä ja hieman erikautta lähdin pois. Onneksi. Matkalla oli vanha ortodoksien ns pyhäpaikka. Luola jossa jokin ortodokseille tärkeä henkilö oli aikanaan majaillut. Luolassa oli paljon ikoneita, vahakynttilöitä jne. Kynttilöitä sai sieltä ostaa. Sytytin omani. Kissoja majaili siellä paljon. Kissoja näkyy joka paikassa. Sarkki on laskenut 36 kissaa tähän asti! Juuri kun olin lähtemässä pois kuului rinteessä kellon ääni ja rapinaa. Vuohet tulivat siihen viereen kellot kaulassa syömään ruohoa. Niitä oli mukava kuvata niin kauan kun säikytin ne…. Feta juuston alkulähteet löytyi! Lähdin takaisin kohti hotellia. Matkalta ostin leipomosta tosi hyvät lehtitaikina taskut fetalla ja kinkulla. Isot ja hinta 1 e kpl! Sarah oli ilonen välipalasta.

Pieni lepi hotellilla ja kysyin tältä teinimatkakumppanilta että lähdetkö nyt mukaan…. Hän sanoi jos sitten illalla syömään… HUOH. No Sarahilla on omaloma. Lähdin sitten vanhaan kaupunkiin ja kyselemään lautta matkoja jollekin päivälle esim symin saarelle satamasta. Vanha kaupunki näytti aluksi hienolta paikalta… Niin kauan kun ei näy paljon muuta kun ne vanhat rakennukset. Museokin siellä olisi ollut vaan oli kiinni menossa. Hetken oli mukava kävellä ja aattelin että tämä on aika iso alue. Sitten yhden kulman takaa alkoi loputon turistikrääsän ja ravintoloiden alue! Eli varsinainen vanha alue ei ole kovin suuri. Melkein juoksin loppumatkan ja etsin vaan ulospääsyä. Mutta niinhän turismi toimii. Voi voi. Lauttalippu hommakaan ei selvinnyt vaan yritetään huomenna uudestaan. Vanha kaupunki ei jatkoon.

Satamaan oli jo ilmestynyt kaksi isoa risteilijää, toinen oli saksasta. Joten porukka lisääntyy. Nyt sitten takaisin hotelliin houkuttelemaan Sarkkia syömään. “Bubble tea promise” sai nuoren liikkeelle. Aika lähelle jäätiin syömään. Sarkkia otti pizzaa ja mie tilasin kerrankin pihvin. Oli kaikki hyvää. Kaksi juomaa ja ruuat(pihvi oli iso) maksoi 38 e. Kohtuullista. Bubble tea paikan kautta hotelliin. Hyvä päivä taas. 

16.4.2025

Meillä joka aamu taistelu Sarahin kanssa minuuteista… Tyttö haluis mahdollisimman pitkään pyörii sängyssään mutta aamupala ei odota! Lupaan aina 10 Min, sarkki saa 15 Min jotenki kuitenkin? Mutta on keretty rauhassa syömään. Eikä lomalla pidä aina hoputtaa.

Aamupalan jälkeen lähdettiin hieman edemmäksi Rodoksen kaupungista. Sarah sai valita: 10 km vai n. 35 km päähän? Valitsi lähemmän paikan koska tajusi että sinnehän pääsee taksilla eikä tarvii linja autolla mennä….paikan nimi oli Koskinou. Pieni kylä, jossa oli vanha kaupungin alue myös. Kylä oli kukkulan päällä mistä oli hyvät näkymät saareen ja meren suuntaan. Oikein pittoreski kylä kapeine kujineen. Siellä löydettiin myös vuohia! Oli mukava kävely Sarahin kanssa. Metsästettiin taksi ja takaisin kaupunkiin. Parasta siellä oli ettei nähty kun max 4 turistia.

Tähän väliin. Tarkoitus oli vuokrata auto päiväksi kahdeksi, mutta kapeat tiet, liikennesäännöt hakusessa ja kovat vauhdit skoottereilla sai luopumaan ajatuksesta. Taksi on aika halpa ja julkisilla pääsee isompiin paikkoihin  hyvin.
Levättiin hotskulla ja otettiin partsilla vastaan lämpimiä auringon säteitä. Sarkin tauti taitaa kokonaan helpottaa. Kirjoittelin myös tätä Blogia siinä samalla. Suunniteltiin että loppureissulla käydään meressä edes jalkoja kastelemassa, vesi kuitenkin lämpiää nyt mukavasti.
Lähdettiin satamaan kyselemään uudemman kerran siitä saariveneilystä. Samalla katseltiin kun pojat yrittivät saada kalaa virvelillä. Ei saalista ainakaan sinä aikana. Löytyi lopulta järkihintainen venematka Symin saarelle perjantaiksi. Mieluummin lähdetään pienemmällä aluksella josta voi paremmin seurata merta jne. Isoja lauttoja menee usein mutta ne ei niin kiinnosta. Ei tuokaan reissu ihan soutuveneellä ole tarkoitus tehä.

Syötiin illallinen jo aikaisemmin huomatussa paikassa. Sieltä sai nimittäin nugetit ja ranet… Sarah tykkäsi. Mie söin keftedes eli kreikkalaiset lihapullat. Oli hyvää! Hinta yhteensä 36 e. Se kreikkalainen salaatti on vieläki syömättä… Jospa vielä ehtis.

17.4.2025

Tänään sai Sarahiin liikettä paljon helpommin, koska oli tuliaisten ostelupäivä vuorossa. Aamupalan jälkeen lähdettiin keskustaan. Tämä homma aiheuttaa ainakin minulle suurinta pään vaivaa ja jopa stressiä. Vaikka ehkä turhaan, vai eikö turhaan… Kyllä niitä tuliaisia aina vaan odotetaan kovasti. Sarah halusi hoitaa Savan tuliaiset, mikä jo helpotti. Kauppoja löytyy paljon Rodokselta ja tosi usea niistä keskustassa on merkkiliikkeitä. Hinnatkin sen mukaan… Saatiin hoidettua onneksi pääosa tuliaisista mikä oli helpotus. Siinä ostosten lomassa käytiin herkuttelemassa Disneyn Pinokkio kahvila/herkku/karkkikaupassa. Jätski oli kuulemma Dubai -jädeä, joka trendaa somessa.

Kreikan tavoista tykkään näistä ainakin: käteistä rahaa käytetään paljon, esim kauppiailla on niitä setelirullia edelleen taskuissa; elämä on paljon vapaa mielisempää, ja liittyen samaan ei olla niin tarkkoja säännöistä. Tähän voisi jatkaa sääntösuomesta mutta en jatka. 

Sarah jäi lepille ja mie lähdin kävelylle. Suuntasin näköalapaikalle mistä löytyi mukava oma paikka katsella merta. Bongasin myös hyvän paikan jossa voisi käydä uimassa…kun nyt vesi lämpiää… 

Kello oli jo aika paljon kun tulin takaisin ja päätettiin ottaa iltapalaa hotellilta. Mutta yhteenvetona, HUUOH, tuliaiset plakkarissa! 

18.4.2025

Tänään oli meillä ainut ns aikataulutettu ohjelmanumero tiedossa eli saarimatka Symille. Liput ostin tosiaan paria päivää ennen ja niin kannattaa tehdä. Vaikka viikkoa ennen koska tämäkin vuoro oli tupaten täynnä mennen tullen. Sebeco lines oli firma. Hyvät paatit heillä. Odotettiin kovasti merelle pääsyä. Laiva lähti noin 10.30. Matka kesti noin 1,5 h. Reitti kulki tosi lähellä turkin rannikkoa. Mennen tullen nostivat turkin lipun mastoon ja dna mainosti turkin puheluhintoja! Symin satamaan tullessa porukka alkoi innoissaan kuvailemaan näkymiä ja olihan ne hienot. Sarahkin innostui kuvaamaan. Turkoosi meri, pieniä värikkäitä taloja rinteillä ja melkein vuoria taustalla.

Rantakatu kiersi ehken noin 1,5 km matkan ravintoloiden, hotelleiden ja kauppojen ohi. Hieman edempänä oli tosi seesteinen ja mukava tunnelma. Pieni välipala ja juomat otettiin pikkukahvilassa. Mukava oli seurata paikallisten setien juttelua. Lämmintäkin ehken 25-30 ast.  Merestä bongattiin nokkakaloja yms. Aikaa perillä oli 3,5 h. Siinä keskustan lähellä oli uimaranta. Taksilla olisi päässyt syrjäisemmille rannoille jos olisi ollut aikaa. Muutama tuliainen tarttui mukaan. Nopeasti tuo aika siellä kului. Moni sinne tuli matkalaukkujen kanssa. Kyllä tuolla yö tai pari menisi.

Jos haluaa hyvät kansipaikat laivasta niin näköjään kannattaa mennä ainakin puolta tuntia ennen satamaan. Ihmiset niitä innokkaasti varailee. Huomasin kyllä että ihmiset katsoi kännykkää tai torkkui niistä hyvistä paikoista huolimatta…
Takaisin rodoksella oltiin noin klo 17. Oli hieno retki. Loppuilta menikin huilatessa hotellilla ja Sarkin mieliksi tällä kertaa kävin pizzaa iltapalaksi. Poikki oli tyttö kuumasta pitkästä päivästä. Huomiseen!

19.4.2025

Oli sovittu Sarahin kanssa että käydään kokeilemassa meressä uimista ja vähän rantsuilua jonkun kerran. Tänään se oli melkein pakko tehdä koska seuraavana aamuna oli jo pois lähtö. Aikaisemmalla kävelyllä olin laittanut merkille mukavan näköisen paikan jossa voisi kokeilla uimista. Käveltiin sinne ja päätettiin kokeilla onko vesi kylmää vai ei.

Tuuli oli aika kova joten vesi oli sekaisin ja aallot kohtalaiset mutta ei estänyt uimista. Ranta oli pikkukiveä ja vähän syvemmällä hiekkaa. Oli aika viileää mutta mukava oli kerran reissulla käydä meressä uimassa. Sarah ei jotenkin muistanut että merivesi on suolaista, joten eka aalto suussa ei maistunut hyvälle! Ranta oli rauhallinen kun sää oli niin tuulinen. Mukavaa oli!
Uimisen jälkeen hotellille suihkuun ja vähän huilimaan. Sen jälkeen halusin Sarahille näyttää jo ennestään käymäni näköalapaikan. Siellä Sarah kuvaili innokkaasti ja laski kissoja. Istuttiin rauhassa tunti pari.

Iltaruokapaikaksi valikoitui hotellin läheinen taverna. Paikka oli tosi viihtyisä, andreas taverna. Mie söin kreikkalaisen lautasen, jossa oli montaa lämmintä ruokalajia ja Sarah rohkeasti otti pasta bolognesea…ruoka oli todella hyvää. Haikein mielin pakkailtiin jo lähtöä valmiiksi…

Matkapäiväkirja

2024 Gardajärvi ja Venetsia

Mukana menossa Rauno, Niina, Sarah, Savanna ja Annlisa

16-17.9.2024

Maanantai oli taas pitkän puoleinen matkustuspäivä. Aamulla lähdettiin jo ennen kahdeksaa ja perillä hotellissa oltiin joskus yhdentoista maissa illalla. Milanon lentokenttä oli vanha, eikä tuloaulassa ollut kauppaa, josta olisi saanut ostettua iltapalaa hotellille, joten ajellessa piti vielä tehdä ylimääräinen stoppi “autogrillille”. Täältä löytyi kuitenkin kolmioleivät, joten nälkäisenä ei tarvinnut käydä nukkumaan. Muuten matka meni mukavasti. Kaikki kulki suunnilleen ajallaan, Annlisa leikki kinderleluillaan ja vuokra-auto löytyi helposti. Vuokra-auton takaa maasta löytyi vielä paperiruusu, jonka Rauno poimi matkaan Niinalle…semiromanttista =)

Tiistaina saikin sitten herätä yllätysmaisemiin. Rauno oli ajellut pimeyden poikki hotellille pikkukylään Nago Torboleen. Hauskaa tästä teki se, että Italiassa ei katuvaloja ollut tieosuuksilla muualla kuin tietulleissa, minkä lisäksi navigaattori ohjeisti käännöksissä teiden numeroilla, kun tienviitoissa taasen oli vain katujen nimet. Hotelli ja kylä osoittautuivat aamulla kuitenkin nappivalinnoiksi. Zeniä oli vain maata sängyssä, jossa oli parempi patja kuin kotona ja katsella kattoa, jossa puuverhous täydellisti vanhoja kattoparruja.

Herkkuaamiaisella päästiin sitten kertaheitolla Italian makuun. Juustoja, makkaroita, hilloja, valtava lajitelma erilaisia makeita jälkiruokia ja tietenkin täydellistä vahvaa kahvia! Käytiin kurkkaamassa allasalue ja todettiin se kauniiksi. Samalla tutustuttiin läheisen kirkon tms kellon kuminaan, joka päiväaikaan nähtävästi kertoo paitsi tasatunnit, myös kellonajan. Pienet lähtövalmistelut ja pihalle tutkimaan ympäristöä. Ja kuinkas ollakkaan, jalat vei suoraan kohden vettä.

Alas rantaan laskeutuva tie tarjosi huikeat maisemat vuorten ympäröimälle Garda-järvelle! Matkalla ihailimme paitsi veden ja vuoriston kontrastia, myös tietä ympäröivillä rinteillä kasvavia oliiviviljelmiä ja alempana siintäviä viinitarhoja. Nähtiinpä matkalla pienen pieni kolibrikin lentelemässä kukkasissa.

Näköalapaikalta löysimme oikotien alas portaiden muodossa. Annlisan rattaat kantoon ja tyttö porrasjumpalle. Alas päästyämme olimmekin heti kylän ytimessä ja intouduimme eksymään muutamaan pieneen putiikkiin, joista yhdessä oli kiva rauhoittumispaikka, jossa sai tutustua kiviin ja valita sieltä “ostoskulhoonsa” itseään eniten puhuttelevat kaikessa rauhassa. Sarah ja Savanna kävivät ostamassa ensimmäiset gelatonsa, jotka olivat niin hyviä, ettei niistä liiennyt äitille maistaa kun puoli lusikallista.

Ranta oli kaunis. Savanna uskaltautui kahlaamaan, mutta vesi oli niin kylmää, että rantakivien keräys osoittautui mielekkäämmäksi ajanvietteeksi. Rannalla oli tarjolla aikuisille moottorittomia vesiurheiluvempeleitä, mutta iloksemme myös oikein kiva leikkipuisto, jossa vietimme hyvän tovin sitruunasoodaa maistellen. Sorsat viihdyttivät olemassaolollaan ja nähtiinpä venepoukamassa kilpikonnakin uimassa.

Nälän yllättäessä lompsimme sisään ensimmäiseen vastaan tulevaan pizzaa tarjoavaan ravintolaan ja täytimme Savannan suurimman reissuodotuksen tilaamalla neitille salamipizzan. Raunon pizzasta löytyi ilmakuivattua kinkkua ja pähkinöitä ja Niinan munakoisoa. Sarah herkutteli salaatilla ja Annlisa veteli sikeitä rattaissa niin että sai osansa pizzoista vasta hotellilla. Sarah ja Savanna tahtoivat liikkua hotellille rivakampaa tahtia kuin me maisemaa ahmivat nautiskelijat, joten heippa hei Niinan käsilaukku ja avain ja tervetuloa hetki maisematerassilla me loput. Annlisalle omppumehua, Niinalle moktail ja Raunolle olutta, aurinkoa ja maisema…kyllä tätä kelpaa jo lomaksi sanoa =)

Tytöt ja Rauno kävivät testaamassa hotellin altaan. Illalla käyskenneltiin vielä hetki hotellin lähellä. Tytöt pompotteli Sarahin Savannalle pelistä voittamaa superpalloa ja mussutti baarista ostettuja jäätelöitä iltapalaksi (lähikauppa oli kerennyt mennä jo kiinni, eikä iltapalan kanssa ollut taaskaan tuuri kohdallaan…tai riippuu keltä kysyy =) ). Siinä samalla meitä tuli jututtamaan mukava Serbiasta lähtöisin oleva setä, joka tiesi Suomesta jonkin metalli bändin, Kotka-cityn, Matti Nykäsen ja sanan “kippis”. Maailmankartalla ollaan siis, hih. Erotessa hän halusi toivottaa meille suomeksi hyvää yötä, mutta sananparressa oli hänen makuunsa liikaa vokaaleja ja näin toivottelimme yöt sanoin “nuku hyvin”.

18.9.2024

Tänään oli tyttöjen päivä. Tämä tarkoitti sitä, että auton keula käännettiin aamiaisen jälkeen kohti etelää ja Gardalandia. Gardaland on suuri huvipuisto, jota tytöt olivat odottaneet kovasti jo heti matkakohteen valinnasta asti. Matkasimme järven rantaa maisemia ihaillen. Ja kyllä niitä keskesikin ihailla…ruuhka oli riittävä ja keskinopeus n.40km/h. Alueen pahimman sesongin sanottiin olleen jo ohi, mutta ihmetellessämme saksalaisten rekisterikilpien paljoutta liikenteessä, meille selvisi järven olevan saksalaisten viikonloppu riviera…eikä nyt ollut edes viikonloppu. Upeaa oli järveä, kyliä ja vuoristoa ihailla yhtä kaikki. Vuoristo oli komeimmillaan majapaikkamme luona järven pohjoisosassa ja laski hiljakseen etelää kohti ajaessa.

Gardalandiin päästessä taivas oli harmaa ja ensimmäisen tunnin vähän ripeksi. Tämä ei kuitenkaan ilonpitoa haitannut! Alueen pienimmille asiakkaille suunnattu Pipsa Possu maailma oli niin kiva, että siellä piti käydä kahdesti, niin tullessa kuin pois lähtiessä. Annlisa sai uuden Pipsa-uikkarin ja pehmon, Savanna iltoutui ostamaan kaksi pyöreää possutyynyä. Ajeltiin porukalla ukki possun veneillä ja junalla ja vielä Pipsan kuumailmapalloilla. Ylhäältä oli hyvä näkymä poistoon ja sen maamerkkinä olevaan upeaan satupuuhun.

Aluehan oli massiivinen ja täynnä mitä hurjempia kieputuslaitteita, 4d-leffateatteria, kojuja ja pelejä. Savanna olisi halunnut käydä enemmän ja hurjemmissa laitteissa, mutta joutui tyytymään vähempään meidän muiden voidessa pahoin jo laitteita katsellessamme. Jumanji-labyrintti osoittautui hienoksi seikkailuksi peilikäytävineen ja pimeine pätkineen. Sava kipaisi tämän läpi kahdesti ja nautti suunnattomasti!

Pipsa Possun lisäksi meitä viihdytti puistossa farmi, jonka eläimet liikkuivat, ääntelivät ja soittivat ympäri farmia meidän köryytellessä traktoreilla =) Tämä oli toinen Annlisan lemppari!

Hyvästeltyämme puiston meillä oli enää tunti aikaa kiertää Sealife aquarim. Onneksemme tunti riitti mainiosti paikan kalojen ihailuun. Rakennuksen ulkoasuun oli panostettu paljon, mutta lajimäätältään aquarium oli pienimpiä, joissa olemme käyneet. Tosin paikka oli ensimmäinen Annlisalle, joka nautti erityisesti merileijonien kisailusta vedessä. Lapsia ajatellen paikka oli kiva. Merirosvoteemainen julkisivu houkutti seikkailuun,joka jatkui vielä sisällä erilaisten tehtävien muodossa.

Kotimatkalla ajelimme supermarkettiin astamaan iltapalaa…homma lähti vähän lapasesta jokaisen valitessa omia herkkujaan ja lopputulos oli kaksi ostoskassillista herkkuja hotellihuoneeseen, jossa ei ollut jääkaappia…mutta kerrankos sitä syö napansa täyteen italialaista mozzarellaa ja pestoa ja kinkkua ja aprikooseja ja ….nam!

19.9.2024

Tänään isoilla tytöillä oli hotellipäivä. Muu lössi otti päivästä ilon irti aamupäivän vaelluksella Nago Torbolen viini- ja oliiviviljelmiä ihaillen sekä iltapäivän autoretkellä Limoneen.

Viiniviljelmät alkoivat heti kylän takaa ja levittäytyivät isoille aloille. Kapeilla teillä oli vain vähän liikennettä, mutta silti jännitti aina auton tullessa vastaan, kuinka se ohitettaisiin taiten. Teitä reunustivat kivistä kasatut pengeraidat ja joka puolella meitä ympäröi vuoristo. Annlisa hävisi kamppailun unta vastaan ja nukahti rattaisiin. Perhosia, aurinkoa, kukkia ja hedelmäpuita bongaillen kävelimme vuorta ylös, kunnes totesimme olevan lounas aika. Ainiin, Annlisa sai myös uusia koira-kavereita.

Autolla ajeltiin eri suuntaan järveä kuin eilen. Reitti oli hyvin erilainen. Tie kulki vuoren reunaa ja sujahti lukuisten tunnelien läpi. Alkumatkasta ajelimme Riva de Gardan läpi todeten sen ihan kivan kokoiseksi kaupungiksi, jolla ei ollut mitään silmään pistävää erityispiirrettä. Limone sen sijaan lämmitti mieliä. Pienehkö kylä jyrkällä rinteellä rajoittuen tietenkin rantaan. Kapeat kujat, mukulakivikadut ja nimensä mukaisesti sitrusta siellä ja lisää täällä. Rakennukset olivat kauniita ja kaikki niin siistiä (ihan niinkuin koko pohjois Italiassa on ollut). Kirkon takapihalla oli futiskenttä. Oli mukava vain kävellä ja tuumailla olisiko pastan vai risoton vuoro.

Ruokapaikka löytyikin näköalaterassilta. Ja pastahan se oli vuorossa, Niinalle tateilla, Raunolle lohella. Annlisa sai oman Shrek-pizzansa ja leipätikkuja, joista on tullut lasten suosikkeja. Ja oli muuten hyvää! Ulkona oli niin mukava istuksia ja Annlisa viihtyi mukavasti järvellä kulkevia laivoja seuraillen, joten joimme samaan syssyyn vielä jälkkäriksi espressot lemon tartan kera. Perinteinen torttu tulikin pöytään purkkiin kootun kerrosjälkiruoan muodossa, mikä vei kielen mennessään.

Annlisa pääsi Limonessa lelukauppaan ja Rauno löysi itselleen uuden kukkaron. Turremyymälöitähän nämä oli, mutta mukavia ja laadukkaita (sekä toivottavasti maistuvia) tuliaisia kuitenkin ostettiin kotiin koiranvahdille. Käytiin vaippakaupoilla iiiisossa kaupassa, jonka hyllyt notkuivat vaikka mitä herkkuja. Ei paljon hotsita kotona käydä prismassa tämän kokemuksen jälkeen. Loppumatkan maisemat salpasivat hengen. Onneksi matkalta löytyi pysähdyspaikka, millä ihailla niitä rauhassa. Illalla kävimme vielä tyttöjen kanssa evästelemässä kirkon takana olevassa leikkipuistossa. Ja meillä kaikilla oli nii’in muu-kaa-vaa…

20.9.2024

Massut täynnä aamiaista lähdimme ajelemaan kohti Venetsiaa. Kaikkihan meni taas niinku suunniteltiin…tai ainaki melkein, mutta kokemuksia, kokemuksia=) Kahden tunnin automatka venyi kolmeen tuntiin. Moottoritiellä oli ollut onnettomuus, joka tukki kaksi kaistaa kolmesta ja saimme liirutella hyvän tovin. Mutta perille päästiin. Tai ainakin melkein. Joka paikassa varoitellaan, ettei Venetsiaan kannata ajaa autolla parkkitilan rajallisuuden vuoksi. Jätimme siis auton parkkiin mantereen puolelle ja jostain käsittämttömästä syystä emme kävelleet 15 min juna-asemalle, vaan kokonaisen tunnin piiitkää siltaa meren yli saarelle.

Mutta tuntuipa hyvältä päästä perille…tosin puukkona selässä kirpaisi nähdä saaren j ä r k k y iso parkkihalli, johon olisimme voineet hurauttaa suoraan autolla. Palkintona urheilusuorituksesta pääsimme heti ihailemaan kanaaleja ja niistä suoraan kohoavia rakennuksia.

Kaunis saari oli mielestämme pilattu turistikrääsäkojuilla, joilta oli vaikea erottaa kauniita rakennuksia ja paikan aitoa henkeä. Savanna löysi yhdestä lasiliikkeestä kuitenkin itselleen korvikset. Taidelasihan on paikan erikoisuus, joten kiva muisto jää paikasta. Niinakin shoppasi taidetta. Erään katedraalin aukiolla oli kirppismyyjiä, joiden aarteista löytyi vintage taulu, joka sai meiltä nyt uuden kodin.

Muksut jaksoivat kyllä upeasti kävellä koko pitkän päivän! Tätä palkittiin gelatolla, joka oli paitsi hyvää, myös super söpöä. Herkut nassuteltiin hauskan isolehtisen puun alla samalla kun lepuuteltiin jalkoja. Ainiin…ja ruoasta puheen ollen. Aiemmin söimme tomaatti-basilika spagetti, frottipottuja sekä kaksia erilaisia gnotseja hyvällä menestyksellä. Ruoka maistui nimittäin kaikille ja gnotsien juustokastikkeet pääsivät “herkkujen herkku” top 10 listalle.

Venetsia tarjosi meille ristiriitaisen kokemuksen. Toisaalta kanaalit, niitä ylittävät sillat ja niissä liikkuvat veneet olivat kauniita ja romanttisia, toisaalta taas kaupunki haisi monessa kohtaa etovalle ja seinät joita ei peittänyt rihkama oli spreijailtu ikävästi. Kauneus, ruusut ja romantiikka kuitenkin painoivat paikan historian kanssa vaakakupissa muita asioita enemmän ja nautimme seikkailusta täysin rinnoin.

Seikkailu osoittautui aidoksi labyrinttikokemukseksi. Toinen toistaan kapeammat kujat johtivat milloin siltojen yli, talojen ali tai umpikujaan kanaalin rantaan. Aina matkalla näki kuitenkin kauniita asioita. Eikä noita vedestä kohoavia taloja ja niiden välissä seikkailevia veneitä voinut olla ihailematta.

Päivän seikkailu päättyi iltakahviin tällaisissa maisemissa ja junailuun autolle.

21.9.2024

Tänään päivä oli lähes luvattoman kuuma. Auton mittari näytti 26 astetta ja aurinko helotti aamupäivän kirkkaalta taivaalta. Vuoristossa aurinko voi olla kavala, mikä tarkoitti ensimmäisten vastaan tulevien hattujen ostoa Niinalle ja Savalle. Eilisen ajelun jälkeen päätimme minimoida päivän ajot ja suuntasimme naapurikaupunkiin Riva de Gardaan, josta Rauno oli löytänyt vesiputoukset nettiä selattuaan. Auton parkkiin saaminen on täällä aina vähän tuuripeliä. Tänään parkki löytyi erään ravintolan takaa viiniköynnösten alta. Pihalla oli kukko kanoineen, joita Annlisa ihmetteli muiden tutkiessa ympäristöä.

Vesiputouspaikka osoittautui ensinnäkin kasvitieteelliseksi puutarhaksi, jonka rinteitä kiertäviä portaikkoja reunustivat toinen toistaan kauniimmat kasvit. Toiseksi paikka osoittautui pelastukseksi paahteelta. Vesiputoukset olivat nimittäin luolassa kallion sisällä, missä ne pärskyivät viilentävää vettä katsojiensa päälle. Upea kokemus olla noin lähellä isoa vesiputousta ja vielä kallion sisällä.

Puutarhassa kuului rentouttava luonnon musiikki, luolassa pauhasi mahtava veden ääni. Ulkona paistoi aurinko, sisällä pimeyden taittoi putouksiin ja kallionseiniin heijastetut väriä vaihtavat valot. Maaginen kokemus! Tätä olisi voinut seurata vaikka kuinka kauan välittämättä vaatteitten kastumisesta. Myös tytöt olivat haltioissaan! Kompakti ja erittäin siisti paikka. Tänne kannattaa piipahtaa kulmilla ollessaan!

Kuvia putouksilta tuli räpsittyä lähemmäs sata, mutta yksikään niistä ei oikein antanut arvoa paikan komeudelle. Liikkuva vesi, vesihöyry ja aurinko ulkona saivat aikaan utuisia kuvia niin luolassa, kuin sen ympäristössäkin. Jotain muistoja tähän kuitenkin haluan tallettaa.

Putoukselta poistuessa päätimme nauttia mukavasta paikasta vielä tovin ja nappasimme kahviosta pizzaa ja pistaasitorttuja kahvin kaveriksi. Terassin maisemissa ei taaskaan ollut valittamista ja herkut katosivat hetkessä naminnälkäisiin suihin.

Iltapäivällä Rauno ajoi Niinan ja Savannan piirtämään Monte Baldon rinteelle, josta laskeuduttiin hotellille etanoita ja viinirypäleitä ihmetellen. Tämän jälkeen Rauno läksi omille teilleen, Sarah ja Savanna altaalle ja Annlisa pääsi Niinan kanssa leikkipuistoon. Puistoon otettiin mukaan eilen Venetsiasta ostettu Pipsa Possu värityskirja, mitä väriteltiin puiston penkillä. Samalla leikittiin vieterillä ja seurattiin pienen kylän yhteisöllisyyttä. Puistossa vietettiin jonkin lapsen synttäreitä, joihin ilmeisesti oli kutsuttu koko kylän lapset. Lapset leikkivät, tanssivat, pelastivat palloa ja vetivät kilpaa köyttä. Kaikilla näytti olevan mukavaa, eikä kellään näkynyt kännyköitä. Tätä oli mukava seurata. Tosin kääntöpuolena ihmetytti, miten kirkkomaalla järjestetyissä lastenjuhlissa oli luontevaa aikuisten juoda olutta ja miten jo arviolta yhdeksän vanhat pojat läpsivät tyttöjä takamukselle kenenkään kiinnittämättä huomiota asiaan. Mutta oli miten oli, vieteri oli meidän illan hitti ja sen kanssa leikittiin kunnes muu lössi tuli hakemaan meitä katsomaan auringonlaskua ja pizzalle. Nopeaan menee tämä aika. Huomenna on jo viimeinen lomapäivä.

22.9.2024

Vika päivä kohteessa. Tytöt on säästelly tienestejään shoppailupäivää varten ja nyt se oli viimein käsillä. Googlella lähin iso kauppakeskus ja kun siellä vielä sattui olemaan Sephora, oli kohde valittu. Sarah kuluttikin aikansa ja rahansa kyseisessä kaupassa Savannan käydessä Claytonissa. Savalla oli pieniä vaikeuksia päästä alkuun rahan käytössä, mutta kun päästiin karkkikauppaan homma melkein lipesi lapasesta. Neiti sai kassillisen karkkia hintaan 84€ =) Rauno viihdytti itseään ja Annlisaa ulkona kävellen ja ostarissa kolikkokoneilla leikkien. Pipsa Possu kopteri oli kuulemma paras. Ja okei,okei…tais Niina kerätä karkkikaupasta yhtä ison kassillisen keksejä ja muuta hyvää.

Tähän vielä raunon kuvat tulossa

Kotimatkalla ajoimme moottoritien sijaan järven rantaa ja ihailimme viimeisen kerran järveä ja vuoristoa. Sanottava on, että miljöö puhutteli meitä isosti ja loma oli hyvin kokemusrikas, mutta aitoa italialaiselämää, jota olisimme halunneet kanssaelää, emme paljoakaan nähneet, sillä saksalaisia oli kohteessa linja-auto laumoittain. Koko vuoristoalue kylineen oli äärettömän siisti ja autoilu yllättävän rentoa. Viini oli halpaa, ruoka oli hyvää ja kaikille oli jotain mieleistä tekemistä tarjolla.

Pakkailut vielä ja sitten pastalle ja burgerille. Haikea mieli,ei meille viikko riitä lomailla. Tätä pohdittiin ja tultiin siihen tulokseen, että mitä useampi matkakumppani, sitä pidempi loma tarvitaan että voi rauhoittua nauttimaan lomasta ja jokainen saa aikaa omille jutuille. Alkaa nämä meijän neitit olla myös jo niin isoja, että seuraavalla lomalla tarvitaan varata perhehuoneen sijaan kaksi erillistä huonetta. Ihana loma, paljon nähtiin ja koettiin, mutta nälkä jäi saada tätä lisää. Seuraavaa lomaa odotellessa siis.

Matkapäiväkirja

2024 Riika ja Bauska

Mukana menossa Rauno

No niin. Kauan odotettu pikku reissu alkaa! Retki kohdistuu Riikaan ja Bauskaan. Perinteinen kuvio, junalla kentälle ja kätevä tunnin lento air balticilla. Juna ajallaan ja samoin lento. Hel vantaan lentokentän uudistukset on onnistuneita todella hyvin. Meillä on hieno kansainvälinen lentokenttä. Ensimmäinen lento ilman kirjattavaa matkatavaraa oli vähän outoa. Mobile check in kotona ja kävelet suoraan turvatarkastukseen. Oli nopeaa touhua. Viime kokemuksen jälkeen air baltic on uusinut lentolauvueensa, onneksi! Nyt oli uusi kone,  toisin kuin ammoisina aikoina jollain tehtiin Niinan kanssa eka yhteinen ulkomaan matka, joka oli myös Riikaan. Se oli pelottava kokemus! Siis se lento…Riian lentokentältä selvisi vartissa ulos ja bussilla (1,5e, 15 min) keskustaan. Jäin ehkä liian aikaisin pois, mutta 20 min kävelyn jälkeen löytyi hotelli Edvards. Pieni perheen omistama hotelli huippu sijainnilla. Noin 15 min päässä kävellen vanhasta kaupungista ja vielä lähempänä art nevou aluetta. Siisti pieni huone. Hinta 50 e yö aamiaisella. Ei paha. Palvelu ystävällistä. Pieni iltakävely vanhaan kaupunkiin ja nukkumaan. Matkustuspäivä on aina väsyttävä vaikka matka sinällään ei ollut pitkä. 

31.3.2024 Riika

Kaunis aamu valkeni Riiassa. Kellojen siirto vei minulta arvokkaan tunnin! Aamiainen oli keskiluokkaa. Mahan sai täyteen. Pienen levon jälkeen lähdin kävelemään jonnekkin, mikä on minusta paras suunnitelma. Kävelin art nevou alueella, kuuluisan flying frog kahvilan ohitse. Puistoissa alkoi olemaan kevään merkkejä. Tänään saattaa lämpö nousta jopa +20 ast! Kävelin myös suuren väinäjoen varrella. Aurinko lämmitti mukavasti. Leikkipuiston näkiessäni mietin että lasten kanssakin olisi ollut mukavaa lähteä. Vanhan kaupungin liepeillä oli anglikaaninen kirkko jossa oli ovet avoinna. Menin katsomaan miltä näyttää pääsiäisen menot täällä. Oli hyvä kokemus, kuoroineen päivineen. Siellä puhuttiin englantia? Kahvihetken vietin keskiaikaisessa ravintolassa, hienoa!

Kahvittelun jälkeen kävelin vanhan kaupungin läpi kohti riian kauppahalleja. Matkalla näkyi mm. Mustapäiden talo. Pääsiäinen näkyy katukuvassa jonkin verran. Isoja koristeita ja isot kiikut on täällä joku juttu. Kauppahalleilla on noin kilometrin matka vanhasta kaupungista. Paikka on iso. Ainakin kolme isoa hallia on nykyään torikaupalle pyhitettyinä. Ensimmäisenä tottakai pölähtää naamalle tujakka kalan tuoksu! Mutta ruokaa ja tavaraa on paljon ja huokeilla hinnoilla. Myös ravintoloita löytyy ja yhdessä söin kanapullat perunoilla ja hapankaalin tapaisella. Annos oli jopa liian iso ja maksoi 10e. Ei halpa eikä kallis. Ulkona vaan oli liian hyvä sää niin ei siellä malttanut hyvin pitkään olla. Hotellille palatessa kävelin taas mustapäiden talon ohi. Sillä aikaa siihen oli ilmestynyt katusoittaja joka soitti selloa ja hienosti! Useamman kappaleen sitä kuuntelin ja kolikot kippoon tiputin. Pieni hengähdys hotellilla ja takaisin kylille. Kävely keskustan puolella ja vielä iltalenkki läheiseen maxima supermarkettiin. Sieltä saattaa löytyä tytöille niitä karkkeja tuliaiseksi. Voin sanoa että näin ekana päivänä tuli käveltyä ja tuntuu huomenna jaloissa, mutta tuli nähtyä myös paljon!

1.4.2023 Bauska

Tänä aamuna sain kokea hotellissa sellaista palvelua mitä harvoin saa. Luulen että vain minua varten oli tehty aamupala ja tiettyyn aikaan. Oletan että olen ainoa asukas hotellissa. Mikäs sen parempaa, koko hotelli minun käytössä! Viikko sitten oli vasta koko hotelli avannut ovensa talvitauon jälkeen. Aamupalalta lähdin Riian linja-autoasemalle ja ostin lipun Bauskaan. Hinta 3,6 e ja matkaa 70km! Bauskaan siksi koska siellä oli hieno ja suuri keskiaikainen linna. 1400-1500- luvuilla rakennettu linna oli tosiaan hieno. Kokonaisuutta täydensivät keväiset jokimaisemat. Linna sijaitsi nimittäin kahden joen, Musa ja Nemunelis, välissä. Linnaan ei pääsyt sisälle, johtuen pääsiäisestä, mutta ei haitannut. Sää oli koko päivän loistava, noin +20 astetta ja aurinkoa.

Joenrannalla vietetyn kävelyn ja lähikaupasta ostettujen piknikeväiden (valkosipulileipää ja herkkukinkkua) jälkeen oli aika katsella Bauskaa tarkemmin. Bauskan pieni kaupunki ei tarjonnut oikein muuta kouriintuntuvaa kuin linnan. Neuvostoaikainen rakennustyyli vei mielenkiinnon äkkiä. Siispä lompsin linja-autoasemalle ostamaan lipun takaisin Riikaan. Matkalla näkyi paljon metsää ja maalaismaisemaa. Heti hetkeksi kaupungista poistuttua sai isomman käsityksen Latviasta maana. Jos on useamman yön Riiassa niin suosittelen lämpimästi matkailua muualle Latviaan tai jopa Liettuan puolelle. Helppoa ja halpaa lystiä.

2.4.2024 Jurmala

Ensialkuun Riika vaikuttaa suurelta kaupungilta, mutta aika nopeasti omasta mielestä tärkeimmät on nähty. Joka kolkkaa kun ei tarvitse kulkea. Päätin aamulla, että lähden tänäänkin jonnekin muualle seikkailemaan. Kiitos kuuluu Latvian tosi hyvin toimivalle ja halvalle julkiselle liikenteelle. Ensin meinasin lähteä Jelgavaan, mutta sään parantuessa lähdinkin Jurmalaan. Olihan viime käynnistä jo 15 vuotta, joten ei muistikuvia paikasata hirveästi ollut. Junalla lähdin. Matka maksoi suuntaansa vain 2€! Jos päätät vr:llä lähteä samana päivänä niin tuskin tuolla hintaa pääsee. Vr:n hinnoittelu on vaikeaa. Matkaa kylläkin vain 20 km, reilu puoli tuntia ja pysäkkejä oli monta. Riiasta Slokaan kulkeva juna menee Jurmalan kautta. Jäin pois Majorin kohdalla eli Jurmalan keskustassa.

Rantaan oli vain joitain satoja metrejä. Meri on vielä kylmä, mikä sai tuntumaan tuulen aika viileältä. Kävin kuitenkin pienen pätkän ns rivieralla kulkemassa. Meri on kuitenkin aina meri! Keskuskadulla huomaa että kevättä odotellaan. Kova siivous menossa. Täälläkin pääsiäinen näkyy massiivisina koriseina. Paljon kyllä näkyy suljettuja ja ränsistyneitä rakennuksia. Luulen että korona-ajan vaikutuksia. Pääkatua pitkin kävelin juna asemalle. Mielenkiintoisia liikkeitä oli paljon, mutta ne olivat vielä kiinni. Juna toi takaisin Riikaan. Käppäilin hotelliin lepäämään, jonka jälkeen lähdin Maximaan ostoksille. Viimeiset pennoset toivottavasti hyvin käytetty!

Jaahas, kaikki hyvä loppuu aikanaan…Tämän reissun viimeinen aamiainen ja viimeiset vilkaisut vanhaan kaupunkiin. Sää oli traagisesti muuttunut, +2ast, tuulta ja vettä! Kärvistelin säässä kuitenkin sen verran, että kävelin keskustan läpi linja auto asemalle. Vähän vielä fiilistelyä lähtöpäivään. Linja-auto numero 22 vie kentälle ja poiskin. Riian päälinja-autoasema sijaitsee kauppahallin vieressä ja on helppo löytää. Olin kentällä hyvissä ajoin. Riian kentällä viihtyy hyvin pari tuntia, muttei välttämättä niin aikaisin tarvetta tulla. Lento lähti klo 13.45. Vähän taisi myöhästyä megatuulen vuoksi, mutta nopea lento silti. Suomen puolella ei niin nopea Pendolino ja kotona. Hyvä oli reissu!

Matkapäiväkirja

2023 Lontoo ja Oxford

Mukana menossa Niina ja Sarah

29.11.2023

Tästä alkoi uusi seikkailu. Äiti-tytär matka unelmien äärelle. Meitä molempia palkittiin koulumenestyksestä niin, että pääsimme viikoksi Englantiin. Juna lähti 5.58. Lento oli lähes tunnin myöhässä, mikä ei suuremmin haitannut. Jäi kerrankin aikaa katsella kentän liikkeitä niitten auki ollessa. Sarkki pääsi ensimmäiseen Starbucksiin. Aikoo kuulemma käydä joka päivä loman aikana juomassa strawberry-acayn. Tästä oli tullut kestosuosikki jo ed Englannin makallamme. Kesti lähes 12h, kunnes olimme junailleet ja lennelleet kotoa Englantiin ja onnistuneet metroilemaan Heathrow:n kentältä Lontoon keskustaan. Sarkille ostettiin metroon oma Oyster-card ja jo ennen ensimmäiseen metroon astumista ystävällinen virkailija nappasi meidät portilta ja muutti kortin asetuksia niin, että Sarah saa matkustaa puoleen hintaan koko matkan ajan. Ymmärsin että alle 11 v matkustaa Lontoon metroissa ilmaiseksi ja 11-15 v puoleen hintaan huoltajan kanssa.

Perillä keskustassa nousimme ylös “maan alta” ja ensimmäisenä näimme kaksi asiaa. Sarah bongasi välittömästi ensimmäisen punaisen puhelinkopin ja Niina jouluvalot ja joulupallot. Nyt oli tultu joulukaupunkiin. Mapsilla tallasimme hotellille. Pieni, sievä ja siisti huone löytyi neljännestä kerroksesta. Olikin edellisestä reissusta jo unohtunut tämä portaiden paljous Englannissa =) Rinkat huoneeseen ja ruokapaikan etsintään.

Ruokana nautittiin tänään aasialaista nuudelikeittoa ja vihreää teetä. Hassua se on, kun suomalainen syö Englannissa ravintolassa takki päällä. Mutta pakko se on myöntää, että me ollaan totuttu hyvälle kun sisällä on lämmin säällä kuin säällä. Täällä ei joka paikassa lämmityksiä ole tai käytetä, vaan tarjoilijat voivat viilettää sisällä talvitakeissa. Hotellissa on onneksi lämmin. Matkustuspäivä on takana. Väsyneinä ja onnellisina odottamaan huomista seikkailua kohti Oxfordia.

30.11.2023

Ensimmäinen aamiainen. Slurps nam. Nukuttiin kyllä hyvin. Tähän voi olla syynä se, että elämä on opettanut ottamaan maailmalle mukaan melatoniinia. Nyt virkeänä ja massut paahtista pullollaan päivän touhuille. Sarah laittoi itelleen lomakynnet. Sitten rinkat selkään ja kävelemään Paddingtonin asemalle. Sarah bongaili paikkoja, joita oli nähnyt toissa kesänä. Sää oli loistava. Aurinkoinen eikä tuultakaan juuri ollut. Täytyy sanoa että näkemästäni Lontoosta juuri Paddingtonin seutu on itselle sitä ominta Lontoota.

Asemalla palasivat omatkin muistot pintaan. Kaikki ihastuttavat Karhu herra Paddingtonin kuvat, patsaat ja kauppa. Kiertelimme kauppoja etsien Niinalle huivia (oma oli unohtunut jo lähtö aamuna Tonin eteiseen), mutta ei tärpnnyt hinnan kanssa vielä. Sarah osteli skin care juttuja. Aseman kuusi ja aina yhtä kaunis katto tekivät vaikutuksen. Juna oli lakkoilun takia hieman myöhässä. Pääsimme kuitenkin sujuvasti perille Oxfordiin nauttien matkalla maalaismaisemista peltoineen ja hepoineen. Tosin se on sanottava, että täällä junien ikkunat ovat järestään reilujen rapaviirujen kuorruttamat, mikä estää kuvauksen niiden läpi. Ikkunoiden puhtaudesta (ja junien väljyydestä) pisteet vr:lle siis.

Oxfordissa saimme kävellä mapsilla 20+10min siltaremontin vuoksi. Aivan loistava sää! Ja vielä on ruskan rippeitä nähtävillä! Niin kaunista. Ja ehdottomasti lempi kaupunkini Englannissa. Koko kaupunki on niin kaunis ja täysin omaa henkeään huokuva. Kävellessä saimme ihailla jokimaisemia sekä vanhoja tn. opiskelija-asuntoja, joita verhosivat punatiiliset seinät ja sammaloituneet katot. Yhdellä pihalla näimme jopa mistelipensaa jouluisessa marja-asussaan. Tätä emme olleetkaan ennen nähneet.

Hotelli osoittautui kävelyn arvoiseksi. Oma kattohuoneisto tilavalla ammeen sisältävällä kylppärillä. Puhelimet piuhaan ja wifillä viestiä kotiin. Brexit kun aiheutti myös sen, ettei täällä enää voi käyttää nettiä ja puhelinta Suomen taksoilla. Pitkään ei kuitenkaan maltettu lepiä, kun sää oli niin loistava. Kävi ilmi, että hotellimme oli hyvinkin lähellä Potter fanien tuntemaa Christ Church Collegea. Collegen “takana” oli Liisa Ihmemaassa kauppa, jota emme voineet kiertää. Ihania tavaroita täynnä olevasta pikku putiikista tarttui mukaan pieniä matkamuistoja, jotka saavat hymyn vielä useamman huulille kotipuolessa. Suosittelen ehdottomasti piipahtamaan täällä, mikäli sattuu vierailemaan collegen lähettyvillä. Sarah tahtoi perehdyttää Niinan crispy chickenin saloihin ja vei meidät syömään Popeye chickeniin. On se vaan niin hienoa “omistaa” teini, joka tietää mikä on in ja mitä pitää tehdä=)

Loppu illan ihastelimme Oxfordin ja kauppakeskusten jouluvaloja ja teimme pieniä ostoksia. Niina sai viimein huivinsa Mark&Spenseriltä…nyky muoti takaa, ettei loppu talvena kaula pääse palelemaan. Sen verran pitkä ja paksu huivi on, että siihen voisi lähes muumioitua. Täydellinen siis. Shoppasimme Loshilta sinisen lohikäärme kylpypommin kokeiltavaksi, kun meillä nyt kerrankin on amme käytössä. Hauskahan tuon sulamista vedessä oli seurata ja tuoksu tietenkin oli huumaava. Iltapalat käytiin Tescolta. Joulun makuista juustoa ja kolmioleipää! Kokeileppa kotona laittaa kolmioleivän väliin karpalohilloa, brietä ja tuoretta pinaattia. Oli hyvää. Hieno päivä on ollut. Ja hei..huomenna saa avata jo ekan joulukalenterin luukun!

1.12.2023

Upea aamiainen! Hotellissa on italialainen ravintola, joka tarjoilee myös aamiaisen. Mannermainen pöytä sisälsi jo kaiken mitä kuvitella saattaa tuoreista marjoista lähtien, minkä lisäksi listalta sai vielä tilata mieleisiään lämpimiä annoksia. Sarah tilasi itselleen munia ja Niina tiputti silmät lautaselleen saadessaan eteensä tomaatilla, avokadomössöllä ja uppomunalla päällystetyn leipänsä. Uskomattoman hyvää. Tähän päälle joulukoristeltu ruokasali ja joululaulut taustalla!

Tämän päivän missio oli päästä ajoissa Highclear castleen ja sieltä saman vuorokauden aikana takaisin hotellille. Lakon vuoksi juna, johon meillä oli liput, ei kulkenut. Seuraavalla junalla päästiin yhdellä vaihdolla Newburyyn, mutta juna oli niin täynnä, että siitä oli vaikea päästä pois omalla pysäkillä käytävien ollessa täynnä ihmisiä. Jatkojuna oli onneksi hiljaisempi paikallisyhteys, jossa oli mukava istuksia ja katsella vaihtuvia maisemia. Siinä maisemia katsellessa konkretisoitui se, miten iso juttu laukkakisat ovat briteissä. Newburyn laukkaradalla oli oma junapysäkkinsä ja ikkunasta näkyvät katsomot olivat valtavia! Tuli sellainen tunne, että laukkakisat pitää vielä joskus kokea Raunon kanssa yhdessä. Asemalta pyysimme virkailijaa tilaamaan meille taksin, jolla hurautimme vartissa linnan tiluksille. Saimme tulla paikalle tunnin ennen opastetun kierroksen alkua ja ihailla linnan tiluksia. Perillä oltiin 45 min ennen kierroksen alkua, joten hyvin junailtu.

Linnan puutarhat olivat karun kauniit kylmässä viimassa. Kauempana kukkulalla puut olivat kuuran peitossa. Viimeiset ruusut uhmasivat tuulta ja talven tuloa. Oli mielen täyttävä kokemus istua samalle puutarhapenkille saman valtavan puun juurelle, jossa paikalla kuvatun sarjan Downton abbeyn henkilöhahmot ovat istahtaneet. Linnalla on suuret, hyvin hoidetut tilukset, joista sai oivan maistiaisen käyskennellessä linnan lähituntumassa yhden lempi sarjan kuvauspaikoilla.

Tänä vuonna linnan joulu oli violetti. Kaikki joulun koristelut oli tehty samoin upein violetin sävyisin koristeluin ja havut olivat oikeita sisällä komeilevaa 27 jalkaa korkeaa joulukuusta myöten! Sydäntä raastaa kun sisällä ei saanut turvallisuussyistä kuvata. Kyllähän sen ymmärtää, kun kyseessä on perheen koti, joka on täynnä toinen toistaan arvokkaampia maalauksia ja kalusteita, mutta kirpaisee se silti. Niin paljon upeita yksityiskohtia olisi ollut ikuistettavaksi tarjolla. Linnassa käy kesäisin valtavasti ihmisiä päivässä. Näin talviaikaan kävijämäärä on huomattavasti vähäisempi. Tämän vuoksi oppailla oli paljon paremmin aikaa kertoa yksityiskohdista linnasta edustuskotina ja sarjan kuvauspaikkana. Tänään myös junalakko oli vaikuttanut päivän kävijämäärään. Tunnelma kierroksella oli leppoisa ja meitä kiiteltiin, kun uhmasimme lakkoa ja päätimme silti vierailla linnassa.

Kiersimme kolmessa ryhmässä ensin linnan alakerran ruokailutiloineen ja kirjastoineen ja tupakkahuoneineen. Kirjastossa on laskettu olevan 6000 vanhaa kirjaa, joista vanhimmat olivat 1700-luvulta. Sisustus huoneissa oli aivan kuten sarjassa. Vain muutamia valaisimia oli siirretty syrjään kuvausten ajaksi, sillä ne olivat olleet liian moderneja. Pienempien huoneiden seinät oli “tapetoitu” silkillä. Jokainen huone oli tunnelmaltaan aivan erilainen radikaalisti vaihtuvien sisustus ja värimaailmojen myötä. Huoneissa oli valtavasti vanhaa maalaustaidetta sekä uusia valokuvia, jotka kertoivat perheen yhteydestä kuningasperheeseen edesmenneen kuningattaren hevosharrastuksen myötä. Toisen kerroksen huoneista nähtävinä oli suuri osa. Huoneet ovat edelleen käytössä perheen majoittaessa ystäviään. Kerrostasanteelta oli uskomaton näkymä alakerran aulaan kuusineen. Oli tunne kuin olisi katsonut alas kirkon parvelta. Myöhemmin selvisikin, että rakennus oli alun perin kuulunut kirkon omistukseen.

Laskeuduttuamme kuuluisat, valtavat, upeat…portaat takaisin alas aulaan, pääsimme seikkailemaan kellarikerrokseen, jossa oli Tuthankamon aiheinen pysyvä näyttely. Nykyinen linnan omistaja on järjestyksessään seitsemäs jaarli ja hänen isoisänsä viides jaarli oli aikanaan toinen kahdesta miehestä, jotka löysivät Tuthankamonin haudan. Näyttelyn ensimmäinen huone sisälsi aitoja pieniä hautalöytöjä ja puisen sargofagin. Muissa huoneissa oli jäljennöksiä suurista hautalöydöistä sekä seinä, johon tehdyistä katseluaukoista sai kurkkia sinne rakennetun avaamattoman haudan sisään. Itse linna ei ollut kiinnostanut Sarahia lainkaan, mutta tämä hautalöytöjä kuvaava kerros sai pisteitä 10/10.

Kierroksen jälkeen pääsimme odottamallemme afternoon tea:lle. Tee oli katettu lämmitettyyn juhlatelttaan, jossa soi svengaava joulumusiikki ja jonka seiniä koristivat suuret valokuvaposterit linnan aiemmista jouluista. Hovimestari otti meistä kuvan ja ihailtuamme aikamme kolmikerroksista teeleipätarjotintamme, pääsimme maistelemaan ensin suolaisia täyte leipiä ja sitten skonsseja ja makeita kakkuja. Kakut olisi pitänyt jättää viimeiseksi, mutta koska skonssit paksuine kermoineen ja hilloineen ovat herkkuamme, jätimme ne viimeiseksi ja rikoimme tieten tahtoen etikettiä. Mutta teetä osasimme hämmentää oikein..siihen oli katsottu useampi opetusvideo tubesta =) Vielä viimeiset kuvat upeasta linnasta pimenevässä illassa!

Onnellinen ja rento tunnelma. Ystävällinen henkilökunta kruunasi tämän päivän! Koko kierroksen oppaanamme toiminut täti huolehti olivatko ryhmän suomalaiset jäsenet ymmärtäneet mitä hän kertoi. Häneltä saimme sisäpiirin tietoa myös siitä, että suunnitteilla on kolmas Downton abbey leffa, vaikkakaan varmuutta kuvauksista ei vielä ole. Kotiin päin lähtiessä henkilökunta vielä järjesti meille ystävällisesti jaetun taksikyydin Newburin juna-asemalle. Lakko kun oli ruuhkauttanut myös taksit, emmekä olisi omaa saaneet linnan auki ollessa. Lämminhenkinen ja tiivis yhteisö tuntui linnassa työskentelevän, mikä teki päivästämme ikimuistoisen!

2.12.2012

Tänään oli päivä vailla suunnitelmia. Sarah tahtoi jäädä aamupäiväksi yksin hotellille ja ottamaan tuntumaa opiskelija elämään Oxfordissa. Niina sai siis oman aamupäivän kultturellissa kaupungissa. Tarkoituksena oli kävellä kaikessa rauhassa katuja ja nähdä uudelleen ajan kanssa paikkoja ja asioita, jotka viimeksi jäivät pikajuoksulle. Sää oli sumuinen koko päivän, mikä toi oman hienoutensa katukuvaan. Kävellessä kylmää säätä tuli paettua ainakin kahvilaan (jossa oli pakko tilata rusina-skonssi kahvin kaveriksi), antiikki liikkeeseen (josta mukaan löytyi postimerkki kokoinen 1930-luvulla painettu Shakespearen kirja) ja kirjakauppaan, jonka ikkunasta löytyi Annlisalle täydellinen joululahja (todella kauniisti kuvitettu soiva kirja). Vanhat, vinot ja värikkäät rakennukset tekivät kaupungin kaduista kotoisan. Colleget ja katedraalit loivat arvostusta herättävän ilmapiirin. Nähtävää ja koettavaa oli joka metrillä. Aivan lempi kaupunkini!

Edellisellä matkalla yliopistoslueiden helmi, pyöreä kirjastorakennus jäi aivan liian nopealle tutustumiselle. Sisäänhän rakennukseen eivät pääse kuin opiskelijat ym kirjason käyttäjät, mutta on se jo ulkoa päin useamman katselukierroksen arvoinen. Kiipesin vanhaa jälkeä viereisen katedraalin kellotorniin ihailemaan sumuista maisemaa. Loppumatkan kapeat kierreportaat ja tornin kapea “terassi” olivat yhtä pelottavat kuin viimeksikin, mutta täälläkin sopu sijaa antoi. Tornissa pystyi aistimaan rauhan. Toisaalta tuntui että olisi ollut elokuvassa, toisaalta että oli kaiken maallisen yläpuolella. Tänne tulen palaamaan aina kun pääsen Oxfordiin!

Sisällä katedraalissa oltiin laittamassa joulua. Englantilaiseen jouluun kuuluvat kuuset, joista näkyy mahdollisimman vähän itse puuta joulupallojen välistä. Kuusien lisäksi koristeisiin kuuluvat kranssit ja kaikki lumeen liittyvä. Tontut ja joulupukki ovat täällä hyvin taka-alalla. Luulen että olen nähnyt enemmän jääkarhuja ja pingviineitä kuin tonttuja. Ja miten ne edes liittyvät jouluun!?

Kulttuurikierroksellani kuvasin vielä arkkitehtisiä helmiä ja kurkin sisään collegejen sisäpihoille porteista, joilla poikkeuksetta oli portinvartija. Kaikki colleget olivat kiinni vierailijoilta. Upeaa nähtävää riittäisi viikoiksi, mutta tähän päivään sitä mahtui se, minkä kompromissikengissä (viihtyvyys/ulkonäkö) jaksoi kävellä.

Sarah kertoi käyneensä alakerran ravintolassa tilaamassa itselleen pizzan (11v ulkomailla, yksin ja englanniksi!!), joten päätin käydä lounastamassa pubissa ennen hotellille palaamista. Tämä osoittautui odotettua työläämmäksi, sillä kaupunki oli päivän kuluessa täyttynyt ihmisistä samoin kuin sen pubit. Ensin kokeilemani kehuttu ja vanha matalakattoinen Turf Tavern oli tupaten täynnä, joten kävelin vain sen läpi napaten mukaani palan vanhan pubin henkeä. Kahdesta seuraavasta käännyin pois jo ovelta. Vasta neljänteen kokeilemaani pubiin Old Tomiin mahtui juuri ja juuri istumaan ja tilaamaan apetta. Tämä oli oikeastaan hyvä, sillä peri englantilainen ruoka on todella raskasta ja tässä muuten perinteisessä pubissa oli thai keittiö henkilökuntineen. Tilaamani keitto oli taivaallista ja puolikas tuoppini osoittautui sen makua tukevaksi valinnaksi. Mukava tunnelma, paljon keskustelevia ihmisiä ja loistavaa ruokaa. Täydellinen hetki.

Iltapäivällä kävimme Sarahin kanssa vielä uudemman kerran Mark&Spenserillä. Sarkki tykkää! Itse asiassa Niina kävi täällä jo aamupäivällä ostamassa huomenna koittavaa viimeistä majoitusta varten super lämpimät yökkärit. Sarkin versio oli osoittautunut liian pieneksi ja piti vaihtaa isompaan, joten visiitti liikkeeseen oli Niinalle jo kolmas kahden päivän sisään. Muutamat pikku ostokset, joiden jälkeen käveltiin ja ihailtiin joulumarkkinoiden tunnelmaa ja hyörinää. Kauniita katettuja kojuja ja jouluvaloja. Täälläkin ihmisiä oli paljon, minkä vuoksi markkinoilta ei tullut ostettua mitään. Tunnelma oli kuitenkin lämmin henkäys hyisessä säässä. Huomenna junaillaankin jo takaisin Lontooseen.

3.12.2023

Viimeinen aamumme Oxfordissa. Surullista, mutta hyvä aamiainen sai asian unohtumaan. Sarah sai muiden herkkujen päälle tarjoilijalta vielä pikkujoululahjaksi valtavan kupillisen ihanaa kaakaota.

Ennen junalle lähtöä oli vielä pari tuntia aikaa vaellella kaupungin kaduilla. Tänään oli ensimmäinen sateinen päivä. En tunnetusti ole sateenvarjojen ystävä. Tämän päivän kokemukset noiden taisteluvälineiden kanssa eivät varsinaisesti parantaneet sateenvarjojen asemaa mielessäni. Sain kolmesti köniin uudelta varjoltani ja kahdesti olisi ollut laastarin paikka, jos olisi ollut käsi, jolla sellainen laittaa…mutta ei ollut, kun se pitele sateenvarjoa. Goretexit kunniaan! Josta tuleekin mieleeni kummasteluni sateisilla Englannin kaduilla. Paikalliset kävelivät sateessa villapaidoissa ja kangastakeissa ilman sateenvarjoja! Jos itse pukeutuisi Suomessa noin, olisi häpeissään, kun kaikki katsovat kuinka märkä olisi. Ja kun ottaa huomioon, että täällä asunnot ovat keskiverroin kylmempiä kuin Suomessa ja talot kivitaloja, en ymmärrä, miten kastuneet vaatteet saa edes kuiviksi!? Voihan kulttuurishokki. Joka tapauksessa oli ihanaa saada vielä viimeinen vilkaisu ylväisiin koulurakennuksiin ja kultturelliin katukuvaan.

Ennen lakkoruuhkaan siirtymistä kävely joen rannalla sateen ropistessa varjon pintaan sai aikaan oivan mindfullnes hetken. Koruttomia lehdettömiä puita ja kasviston värjäämä vesi. Lätäkkö siellä toinen täällä. Rentouttava syksyinen hetki tuli tarpeeseen asemalaiturille päästessä.

Olimme onneksemme ajoissa laiturilla ja junan tullessa ensimmäisten joukossa nousemaan jo valmiiksi täyteen vaunuun. Laituri olisi kuitenkin jäänyt täyteen matkaajia, jollei junaan olisi liitetty viittä ylimääräistä vaunua! Seisoimme rinkkoinemme koko matkan junan käytävällä. Juna oli tästä asiakasmäärästä johtuen tietenkin myöhässä. Viimeisen majapaikan houstimme ei voinut odotella meitä kyllin kauan, joten hän lähetti meille ystävällisesti ohjeita majoittumiseen videoilla. Nyt puhelimesta löytyy ohjeet mm. hiilellä lämmittämiseen ja veneen moottorin käynnistämiseen virtavarantojen täydentämiseksi. Ja aivan oikein..majoitumme lomamme viimeiset neljä yötä jokiveneessä! Airbnb:n löydössä, jota olemme odottaneet valtavasti! Nyt vain harjoittelemaan sitä hiililämmitystä, että taretaan veneessä.

Vene oli uskomaton. Siisti ja kauniisti sisustettu. Sisään tullessa tunnelmavalot olivat päällä ja rinkan sai heittää pitkän matkan jälkeen pois selästä. Mikä fiilis! Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä! Tämän hienompaa elämystä ja leppoisampaa majoitusta emme olisi voineet löytää mistään muualta keskellä hektistä Lontoota! Pienen lepin jälkeen Niina lähti vielä ulos syömään ja ruokki takaisin saapuessaan nälkäisen teinin Five Gues:in burgerilla ja milkshakella. Vielä pari erää korteilla niin päivä on taputeltu.

4.12.2012

Jännittävä aamu. Puhelimen lataus vaati veneen “pattereiden” latauksen, mikä taas tarkoitti, että vene piti osata käynnistää. Tämän jälkeen kaminaan sai sytyttää tulen ja lisäillä hiiliä. Huvittavaa, kun täkäläiset kaminapuut ovat sellaista pientä pilkettä, jota kotona käytetään nuotion sytytykseen ennen puiden lisäystä. Pitänee laittaa vuokra ladylle kuva kotoa kunnon takkapuista..vai ehkä peräti leivinuuniin menevistä mummolasta =) Mukavan leppoinen aamu. Joutsen ui hanhi-kavereineen ihmettelemään meitä veneen viereen. Pikku aamiaista veneellä ja sitten kahvia ja wifiä kahvilassa (ei mobiilidata jaksa ladata blogia nettiin, vaatii wifin, jota veneellä ei ole).

Tänään päivän pääohjelma oli Sephorassa käynti. Sarah oli haaveillut asiasta siitä asti, kun kuuli matkasta. Kosmetiikkaliikkeessä vierähtikin puolitoista tuntia ja onnellinen lapsi löysi ainakin tärkeimmät skin care tuotteet, jotka oli listannut. Liike oli v a l t a v a s s a ostoskeskuksessa, West Fieldissä, jossa vietettiin koko aamupäivä syöden ja shopaten. Ostarin katto oli mielettömän hieno aaltoileva tiffany kokonaisuus. Ei tätä suuruutta oikein voi ymmärtää kuvista, kun ei sitä ymmärtänyt paikan päälläkään.

Ostarin jälkeen metroilimme ihailemaan Notting Hillin asumusten väriloistoa ja Portobello market streetin tunnelmaa. Kävimme kurkkaamassa, miltä elokuvasta tuttu pieni kirjakauppa näyttää ja totesimme sen oikein sympaattiseksi pieneksi puodiksi. Itse markkinoilla oli näin maanantaina vain vihannesten ja joulukuusten myyjiä, mutta paikan tunnelman pystyi kyllä aistimaan tihkusateesta huolimatta.

Sarah halusi illaksi veneelle. Nauttii siitä yhtä paljon kuin omasta ajastaankin. Sinne siis yksi teini Tescon kautta. Vene oli 10 min kävelymatkan päässä asemalta. Täydellinen sijainti siis. Niina läksi vielä katsomaan, miltä kuuluisa Kings Crossin asema näytti sisältä. Tämä paikkahan on jokaiselle tuttu jostain brittituotannosta, jos ei muusta, niin sarjasta “Matka maailman ympäri 80 päivässä” tai viimeistään Harry Potterin myötä. Asemalla oli Potter aiheinen kuusi, joka korosti upeasti väriä vaihtavan katon kaarevuuttu ja asemahallin korkeutta. Aseman pieni Potter puoti oli turkasen täynnä. Samoin Potterin selffaus paikkaan “laiturille 9 3/4” oli tautinen jono. Olisi hauska tietää montako kuvaa paikalla otetaan päivässä =) Meillä on onneksemme liput Potter studiolle viimeiseksi lomapäiväksi, joten tuo jonotus jää välistä. Illan kohokohta oli katuesiintyjä, jota oli tunnelmallista jäädä kuuntelemaan aseman pieniltä joulumarkkinoilta ostetun mulled winen kanssa. Taas yksi täydellinen hetki ennen väsyneiden jalkojen lepuutusta.

5.12.2023

Tänään päivä alkoi suihkuseikkailulla. Veneen suihku ei ollut käytössä, mikä oli toki jo varatessa tiedossa. Siitä huolimatta oli jännää lähteä aamulla kävelylle kohti tuntematonta yleistä suihkua Kings Crossin keskustaan. Loppupeleissä suihku paljastui kuntosalin allasosastoksi suihkuineen, eli ei niin eksoottinen kokemus. Mutta aamukävelynä väylä jokiuomaa myötäillen oli oikein mukava aamun aloitus. Uomassa oli toinen toistaan värikkäämpiä asuinveneitä. Linnut olivat aamukylvyllä. Ja paluumatkalla vastaan tuli vielä matcha leivoksia myyvä kahvikoju, josta oli pakko ostaa “esiaamiaiset”.

Oikea aamiainen syötiin sitten kahvilassa matkalla metrolle. Metrolla hurautimme Nature History Museumille. Olihan tuo yksi hienoimmista rakennuksista, joissa on päässyt vierailemaan. Museo oli ilmainen, mutta olimme ostaneet ennakkoon kids-paketin, joka sisälsi reppupussukan, tieto/tehtäväkirjan ja vip-passin, jonka tarkoitus jäi meille arvoitukseksi. Museon valtava aula ja sen katosta roikkuva sinivalaan luuranko olivat sekä kooltaan, että kauneudeltaan museon ehdoton kohokohta! Paljon muutakin upeaa museosta toki löytyi. Tutkimme vesieläinten fossiileja ja tietenkin dinosauruksia! Aika huimaa oli seista dibi diplodikuksen alla ja tuntea pienuutensa. T-Rex ravintola tuli myös testattua kurpitsa pitsoineen ja laavaa sylkevine tulivuorikakkuineen. Museoshopista Sarah löysi itselleen iltapuhteeksi arkeologi setin, josta paljastui myöhemmin 10 erilaista kiveä/kristallia. Niina löysi vielä kummipojalle joululahjan ennen seuraavan seikkailun alkua.

Ja nyt oli vuorossa se, minkä vuoksi oli kärsitty koko aamupäivä…Niinalla oli riittävän iso rakko varpaassa ja koska Harrodsille on pukukoodi, oli koko päivä pitänyt astella menemään kapeammilla kengillä (auts). Ja kuinkas sitten kävikään..menemällä sisään kahviloiden ym ovista, ei pukukoodia olisi tarvinnut noudattaa ..tai ainakin sen olisi voinut kiertää. Harrodsin ovimiehet eivät näillä ovilla nimittäin olleet asusteita tarkkaamassa. No, joka tapauksessa löysimme Prada Cafen käyttämällä mapsia Harrodisn sisällä=) Pöytävaraus oli tehty jo ajoissa. Nyt vain istuttiin, ihailtiin ja ihmeteltiin, kun kaksi tarjoilijaa palveli meitä yhtäaikaa ja sai aikaan ylellisen ja hienostuneen vaikutelman vierailuumme. Tilasimme erilaiset kakut, kahvin, kokiksen ja lasin viiniä. Hinta oli yhteensä 75€…taisi jäädä ainutlaatuiseksi kokemukseksi.

Harrods oli aivan valtava kauppa täynnä niin kallita luksus tuotteita, ettei niitä uskaltanut edes koskea. Päätimme jättää enimmän luksuksen katselun sikseen ja pienen kierroksen jälkeen siirryimme suosiolla rahvaan kukkarolle lähes suotuisille joulu ja lahjatavara osastoille. Täältä ostettiin Annlisalle hänelle luvattu Ethan-nalle sekä muutama pieni heräteostos. Savannalle suunniteltua joulupalloa ei ollut enää valikoimassa..oli kehveli ollut niin suosittu että oli päässyt loppumaan. Pitää keksiä huomenna jotain mukavaa siihen tilalle. Ihmettelimme vielä Egypti aiheista keskusportaikkoa liukuportaineen. Aikamoinen taidonnäyte tämäkin! Nyt veneelle lepille ja huomenna sitten loman kohokohta..Harry Potter studio.

6.12.2023

Hyvää itsenäisyyspäivää täältä Englannista! Tämä oli ensimmäinen itsenäisyyspäivä, jota emme viettäneet perinteitä noudattaen ja se vähän riipaisee. Mutta hyvin varustautuneina meillä oli mukana Fazerin Suomi-suklaat, jotka nautimme Kings Crossin asemalla aamukahvin kaverina =)

Tänään oli ohjelmassa sokerina pohjalla vierailu Harry Potter Werner Bros studiolle! Eustonista junailtiin Watford Junctionille, mistä teemakuvioitu kaksikerrosbussi kävi hakemassa kaikki taikamaailman ihmeistä kiinnostuneet studiolle. Studio oli valtava ja upea ja hyvin organisoitu, kuten kaikki julkiset asiat Englannissa. Jo ulkona aisti taianomaisuuden. Kävelimme taikasauvakujaa studiolle ja turvatarkastuksen jälkeen pääsimme suureen halliin, jonka katosta roikkui Irvetan pankissa vankina ollut järkälemäinen lohikäärme. Tässä Potter postauksessa kuvat eivät todella kerro asioiden mittasuhteita niinkuin ne paikan päällä koki! Nämä on omin silmin nähtävä!

Aulasta pääsi paitsi itse elokuva kierrokselle, myös Potter putiikkiin (joita kierroksella oli vielä kaksi lisää) ja eväsapajille, jotka sisälsivät suklaasammakko kahvilan, burger/pitsa paikan sekä hienomman, leijuvilla kynttilöillä somistetun iltapäiväteen nauttimiseen varatun alueen. Kävelimme putiikin läpi suunnitellen mitä ostettaisiin (rahat alko olla jo aika finaalissa) ja ostimme minttusuklaa pehmiksen odotellessa oman kierroksemme alkamista. Silmänruokaa riitti jo ennen kierroksen alkua.

Itse kierros koostui tavallaan (laskentatavasta riippuen) yhdeksästä eri osiosta, jotka pääsi kahta ensimmäistä lukuun ottamatta omassa tahdissaan. Kierros alkoi elokuvaa esittävillä tauluilla ja joiden läpi käveltyä meidät ohjattiin istumaan ja katsomaan lyhyt näyttelijöiden kertoma filmipätkä. Elokuvan jälkeen valkokangas nousi ylös ja paljasti Hogwartsin ovet, jotka avautuivat ja paljastivat koulun ruokasalin, joka oli katettu ensimmäisen elokuvan jouluteeman mukaan. Tässä mielestämme hieman liian vähän aikaa katsella ja ihailla. Onneksemme olimme saaneet vinkin jättäytyä tässä vaiheessa porukan hännille, niin näkyvyys oli paljon vapaampi ja kuvaus helpompaa.

Tästä eteenpäin siis saimme kulkea omaan tahtiimme. Kolmas tila oli iso halli, joka oli tupaten täynnä eri lavastuksia ja tietoa siitä, miten tiettyjä kohtauksia oli tehty niiden kymmenen vuoden aikana, kun Pottereita kuvattiin. Toinen toistaan hienompia kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Lisäksi huoneessa olisi saanut kokeilla lentää luudalla (lisämaksusta).

Sitten siirryimme kiellettyyn metsään. Täällä tapasimme viimein Hiinokan. Ei niin miellyttävä kohtaaminen taas oli auton kokoisten hämähäkkien kanssa. Metsä oli ehkä paras kokonaisuus kierroksella. Vaihtuva yö ja päivä, salamointi ja tuuli sekä liikkuvat hämähäkit olivat vaikuttavia. Noita otuksia olisi säikkynyt elokuva kuvauksissa, vaikka olisi tiennyt niiden olevan robotteja =)

Juna-asema oli upea! Hogwartsin punaiseen höyryjunaan pääsi kävelemään läpi sisälle. Hytteihin ei kuitenkaan päässyt istumaan, vaan halutessaan junakokemuksen, olisi asemalla päässyt kuvauttamaan itseään vihreällä kankaalla. Asemalla oli myös kuvauspaikka seinän läpi kulkevien vautujen läpi. Sama, johon porukka jonotti oikealla Kings Crossin asemalla. Täällä ei tarvinnut jonottaa. Puotikin tässä asemalla olisi ollut, mutta sen missasimme kun olimme niin innoissamme junasta.

Sitten väliravintelin kautta ulos. Sisällä oli ehkä liiankin lämmin ja tuntui hyvältä päästä pihalle ihmettelemään the bussia, Potterin kotitaloa ja kasvihuonetta…. Hogwartsin kasvihuone oli yksi kierroksen suosikeistamme. Kiljuvat, mullasta esiin nostettavat kasvit olivat karmivan kivoja. Ääni oli kuitenkin siedettävä, eikä korvalappuja tarvittu niin kuin elokuvassa =)

Irvetan pankki maahisineen noin norsun kokoisine kristallikruunuineen ja palvelutiskeineen oli kuin ylellisyyden huipentuma. Paikassa tunsi pieneksi ja maahiset tuntuivat niin aidoilta, että hetken odotti niiden liikkuvan. Holvissa oli demottu kohtaus lohikäärmeen paosta. Satah katsoi sen ainakin kuusi kertaa. Oli niin vaikuttava.

Lopun lähetessä tunnelma vain tiivistyi. Pääsimme kävelemään viistokujaa ja kurkkimaan sisään tuttujen puotien ikkunoista sisään. Ollivanders, Säilä&imupaperi…kaikki oli paikallaan. Puoteihin ei päässyt sisään, mutta kuja oli vaikuttava kokonaisuus.

Kierros päättyi halliin, jossa oli esillä koko Hogwartsi kaikessa komeudessaan. Ja kuten jo mainitsin, kuva ei todella anna arvoa näille rakennelmille. Linna oli luonnossa omakotitalon kokoinen! Linnan pihalla sai kokeilla erilaisia lavaste lumia. Aika täydellinen lopetus täydelliselle kierrokselle ja täydelliselle matkalle. Huomenna suuntaamme takaisin kohti kotia haikein, mutta onnellisin mielin.

Matkapäiväkirja

2014 Japani – Tokio ja Kawaguchiko

Mukana menossa: Rauno, Niina, Netta (the teenager) ja Sarah 1v 7kk

26.3.2014

Aamulla herättiin lentokoneesta. Jotkut nukkui yöllä paljon, jotkut ei ollenkaan. Suorassa lennossa oli puolensa, mutta jaloittelutauko olisi tuntunut silti hyvältä. Kaikki olimme väsyneitä, kun pääsimme koneesta Tokion kentälle. Turvatarkastusten jälkeen ostimme kentältä liput junaan, jolla matkasimme Uenon asemalle. Täällä suuntasimme suoraan ensimmäiseen family marttiin ja ostimme reissun ensimmäiset kanapallerot. Ihan meinasi tippa tulla linssiin kun niitä haukkasi. Vastaavia herkkuja ei saa mistään muualta kuin Japanista. Suunnistimme jalan kohti hotelli Edoya. Ja tottakai ensin väärään suuntaan, sillä suurkaupungissa suunnistaminen ilman englanninkielisiä opasteita on oma haasteensa. Hotelliin saavuttuamme olimme kakki ihan valmiita suihkuun ja pikku unille tatamille levitetyille patjoille. 

Levon jälkeen lähdimme ulos syömään ja haistelemaan ulkomaan tuoksuja. Ensimmäinen ravintola, jossa ruokailimme oli kanapaikka. jossa tilasimme Netalle kanahampurilaisen. Hampurilainen osoittautui pöytään tullessaan kanakebakoksi ja se kuten muutkin annokset yksittäiskappaleiksi. Näin on ilmeisesti tapana tilata, mutta sitä emme heti vähillä unilla huomanneet. Ravintolassa Sarah ei oikein jaksanut keskittyä syömiseen sen enempää kuin kinderleluilla leikkimiseenkään, mutta ymmärtäähän tuon lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen. Kevyen kanakebakko päivällisen päätteeksi päätimme mennä hotelliin toisen ravintolan kautta, mutta muutimme matkalla mieltä törmätessämme 7eleveniin. Ostimme sieltä vähän iltapalaa, jonka herkuttelimme hotellihuoneemme lyhytjalkaisen pöydän ääressä tyynyillä istuen, kuten tapana on. Pimeällä oli vähän huono kuvata, joten päätimme jättää kuvailut seuraaviin päiviin. Saimme kuitenkin napattua joitain mukavia otoksia kukkivista kirsikkapuista ja ravintolasta. Oi, nyt alkaa tuntua lomalta!

27.3.2014

Herättiin toiseen päivään japanissa. Surku kyllä päivä oli sateinen. Niinalla särki päätä ja kaikkia vielä väsytti aikaero ja kaikki matkustaminen, joten lepäilimme aamiaisen jälkeen vielä hetken hotellilla. Hieman tahmean aamupäivän jälkeen vietimme mukavan kaupunkipäivän Tokion Ikebukurossa shopaten ja kuvaillen. Ensin suuntasimme sateessa lähimmälle metroasemalle, joka löytyi lopulta respan hieman vääristä ohjeista huolimatta. Asemaa etsiessä saimme loman ensimmäiset kylmät kahvit marketista ja myöhemmin automaatista ! Ah se on yksi meidän Japanin jutuista!! Metrolla suuntasimme siis Ikebukuroon, jossa shoppasimme yhdessä sen neljästä valtavasta ostoskeskuksesta. Ensin herkkuasastolla  ja sitten lasten lelu/vaateosastolla, josta ostimme jo nyt tuliaisia Suomeen. Jokainen kaupan osasto oli noin Pilkon Citymarketin kokoinen. 

Ostoksiin kyllästyttyämme suuntasimme kohti Sunshine city – nimistä tornitaloa, jonka kuudeskymmenes kerros oli tarkoitettu näköalakerrokseksi. Maisema oli todella näkemisen arvoinen! Hauskana yksityiskohtana huomasimme erään kerrostalon katolla ajoharjoitteluradan! Herkuttelimme korkeuksissa myös jäätelöllä ja Sarah teki tuttavuutta suloisten mainosnukkejen kanssa =)  Illalla nautimme lomasta sylöden hotellilla Ikebukuron ostoskeskuksesta ostamiamme eväitä ja testaamalla hotellin kuuma kylvyn. Vesi oli ihanan lämmintä. Japanilainen kuumakylpy on omaa lukunsa sinänsä. Hotellilla oli sekä ulko-, että sisäkylpy, joissa mieli rentoutui kilpaa kehon kanssa.

28.3.2014

Heräsimme aurinkoiseen Tokioon. Jätimme hotellin aamupala väliin ja lähdimme kaupan kautta puistoon aamiaiselle. Kaikki saivat valita omat lempiherkkunsa. Taivas oli pilvetön ja oli mukavan lämmin. Ihmisiä oli paljon liikkeellä jo heti aamusta. Tokion kaduthan eivät hiljene edes yöksi. Aamiaisen jälkeen katselimme paikallisten kirpparikojuja ja leikittiin Sarahin kanssa leikkipuistossa Uenon tekojärven rannalla. Kävimme katsomassa Uenon puiston lähellä olevaa temppeliä, joka oli saarella. Matkalla tänne ruokakojujen tuoksut täyttivät ilman. Sarahin kanssa katseltiin lintuja ja kaloja. Käveltiin rauhassa Uenolampien alueella ja nautittiin auringosta. Hanami oli alkamassa, joten kirsikkapuiden kukat olivat jo alkaneet puhjeta kukkaan. Olimme juuri oikeaan aikaan Tokiossa ihaillaksemme sakuroita, kirsikankukkia. 

Iltapäivän puolella jatkoimme matkaa eläintarhaan, joka sijaitsi Ueno-puiston vieressä. Siellä oli valtavasti ihmisiä, jopa koululuokkia. Tarhassa näimme mm. virtahevon, sarvikuonon, norsun, pandan, apinoita, gorilloja, tiikereitä, jne. Eläinten katselun jälkeen siirryimme vielä Uenon puistoon välipalalle ja ihailemaan kirsikankukkia. Kuljimme kujaa, joka meni kirsikkapuiden alla Uenon asemalle. Huikea näky, kun kattona oli pelkkiä valkeita ja vaaleanpunaisia kukkia. Lähdimme metrolla Ginzaan, jossa meidän piti mennä Hama-Rikuya puistoon, mutta se olikin jo kiinni. Katselimme sitten puiston asemasta Ginzan valtavia tornitaloja ja söimme sillalla kirsikkajätskiä. Ginza oli tosi mielenkiintoinen alue, mutta sellaista vanhaa Tokio tyyliä siellä ei ole. Seikkailimme takaisin kotiasemalle metrolla. Metroverkosto Tokiossa on todella laaja ja selkeä ja toimii hyvin. Sitten viimevierailun metroasemille on ilmaantunut myös englanninkielisiä opasteita, jotka helpottavat turistin liikkumista huomattavasti. Sitten oli vuorossa ruokapaikan etsintä. Ruokapaikan etsintä on Tokiossa vaikeaa, sillä tarjontaa on aivan älyttömästi. Pitää vain mennä rohkeasti sisään siihen ravintolaan, joka saa veden kielelle ja nauttia hyvästä ruoasta. Sarah jaksoi reissata koko päivän hienosti mukana. Kyllä on ollut neitillä paljon ihmeteltävää ja kummasteltavaa.

29.3.2014

Aamulla suuntasimme uudestaan Ginzan puistoon, jossa koetimme eilen käydä. Sää oli jopa lämpimämpi kuin eilen. Söimme ihanan aamiaisen matkalla ostamiemme pyyhkeiden päällä nurmella ja katselimme, miten Sarah juoksenteli puistossa. Kiersimme ja kuvasimme puiston, ja ihmettelimme ties monettako sadatta kertaa japanilaisten puistojen kauneutta, siisteyttä ja säntillisyyttä. Kävelimme täältä toisen puiston kautta kohti keirasin palatsia. Palatsialue on turisteilta suljettu, mutta osa rakennuksista näkyy alueen puistoon, jossa saa vapaasti liikkua. Puisto oli häkellyttävä. Kun katsoi yhteen suuntaan, näki kauniisti leikatut puut ja vehreyden, kun taas kääntäessä pään toisaalle näki pystysuoraan kohoavan kaupunkisilhuetin. Päätimme ruokailla ravintolassa, jossa saimme itse paistaa tilaamamme lihat pöydällä olevalla liedellä. Ruoka oli loistavaa taas kerran. Illalla Netta jäi vahtimaan Sarahia hotellille, että Niina ja Rauno pääsi käymään kahdestaan Uenon yössä. Kävelimme Uenon lammen rantaa, jossa nautimme punaviiniä ja vihreäteesuklaata kirsikankukkien ja “keijupuiden” katveessa. Ihailimme samalla kaupungin valoja ja juuri auenneita kirsikankukkia. Paitsi, että kirsikkapuut olivat kauniita kukkamerestä, olivat ne myös japanilaisittain taitavasti leikattuja.  Ja hyvinhän se meni. Niina ja Rauno söivät ravintolassa, jossa ruoka piti tilata japaninkielisellä automaatilla. Henkilökunta täällä, kuten yleisesti ottaen kaikkialla Japanissa oli avuliasta ja ystävällistä ja näin eräs kokeista tuli kyselemään mitä tahdoimme syödä ja neuvoi mitä nappeja meidän tuli painaa. Maksoimme annoksen kolikoilla koneeseen, jonka jälkeen kone antoi meille lapun, joka meidän piti antaa kokille. Sitten vain possua ja nuudeleita odottelemaan.

30.3.2014

Sateinen päivä Tokiossa. Aamulla syötiin omatoimi aamupalat hotellihuoneessa. Hain evään suoraan Lawsonilta. Koska satoi, löhöilimme aamupäivän hotellilla. Pesimme pyykkiä kolikkopesurilla ja nautiskelimme respan aulassa kahvia. Sarahkin sai nukkua ekakertaa reissun aikana päikkärit vuoteessa, eikä vaunuissa. Sarahin nukkuessa Rauno kävi ensin itsekseen kävelyllä ja käytti sen jälkeen vuorotellen minut ja Netan katsomassa muutamia kauniita temppelialueita hotellimme lähettyviltä. 

Päikkäreitten jälkeen lähdimme metroilemaan kohti Shinjukua. Söimme pizzaa japanilaisittain ja Netta söi laatutietoisena pihviä. Kävelimme pikkuhiljaa pitkin hämärtyviä katuja ja eksyimme sattumalta viime lomamme hotellin kohdalle! Kävimme fiilistelemässä läheisen temppelin alueella, jonka jälkeen siirryimme ihmettelemään ihmispaljoutta metroaseman taakse sillalle. Sitä ihmisten paljoutta ei vain voi käsittää. Eikä sitä, miten sujuvaa liike jalkakäytävillä on. Shinjukussa tuntui heti kuin olisi tullut “meidän Tokioon”. Kotimatkalla alkoi taas sataa ja sade yltyi kunnon ukkoseksi. Salamoi ja ukosti, mutta mereltä saapuva ukkonen oli oikeastaan aika veikeä kokemus. Tuuli oli niin kova, että se rikkoi toisen meidän sateenvaarjoista. Kannoin sarahin hotellille pikavauhtia, mutta silti olimme läpimärkiä. Virkistävää. Kuivat vaatteet vain niskaan ja taas oli mukava olla. Sarahista on sanottava, että on kyllä ollut tosi reipas matkakaveri. Ei kitise turhia ja jos kitisee, karkilla hiljenee =) Illemmalla pakkailimme vähän valmiiksi aamua varten, sillä vaihdamme huomenna majapaikkamme Fujille. Netta antoi miun ja Ruanetin taas karata omille teillemme Sarahin nukahdettua. Kiersimme vähän Uenon katuja ja söimme hotpottia hauskassa possuraflassa, jossa lamput oli tehty avaruusaluksen näköiseksi ja tuolit olivat kuin roskatynnyreitä. Hyvää ruokaa hauskassa miljöössä ja hyvässä seurassa, eli täydellinen ilta! 

31.3.2014

Aurinkoinen ja viimeinen aamu Tokiossa tällä erää. Käytiin vielä aamupalalla ja kuvaamassa kirsikankukkia Uenon puistossa ennen Fujille lähtöä. 

Sitten pitikin kiirehtiä takaisin hotellille, sillä check outti oli klo 12.00. Rinkat selkään ja kohti metroasemaa. Mentiin metrolla Shinjukuun, josta lähettiin 15.10 linja-autolla kohti Kawaguchikoa, eli Fujia. Kerettiin syömään vielä kerran Shinjukun loisto raflassa ennen lähtöä. Linja-automatka kesti 1h 45min ja jo autosta näimme Fuji-vuoren. Linja-auto matka oli mukava. Sarah nukkui, samoin Netta. Jäätiin Kawaguchikon asemalle, jossa Netta jäi vahtimaan matkatavaroita muiden käydessä kaupasta iltaevästä. Sitten ajelimme taksilla majapaikkaamme Sakoya guest houseen (paikka on listattuna linkeissä). Majatalo oli hieno, joskin syrjässä. Paikan isäntä oli erittäin avulias ja ystävällinen ja loi perheineen majapaikkaan lämpimän tunnelman. Huoneemme ikkunasta näkyi Fuji-vuori suoraan, silloin kun halusi näyttäytyä. Vuori on japanilaisten mukaan ujo, sillä se ei halua useinkaan näyttäytyä kokonaan pilvien takaa. Huoneessa levitimme futonit itse kaapista tatamille ja kävimme ajoissa nukkumaan ja odottelemaan huomisia seikkailuita. 

1.4.2014

Herättiin ensimmäiseen täyteen päivään Fujilla vähän pöllämystyneinä.. Mitäs nyt tehtäisiinkään, kun metroa ei ole sen enempää kuin Tokion ihmisvilinääkään. Söimme hotellilla japanilaisen aamiaisen, joka oli muuten erittäin maukas, mutta herkempivatsaiset eivät pitäneet siitä, että annoksen kala oli paistettu silmineen päivineen. Tilasimme seuraavaksi aamuksi kasvisvaihtoehdon. 

Rauno selvitti majatalon isännän kanssa lähiseudun nähtävyyksiä ja lähimmän kaupan sijainnin, ja sitten sitä taas mentiin. Kävelimme päivän aikana melkoiset matkat, sillä olimme nyt kirjaimellisesti maaseudulla ja hotellimme oli tieten tahtoen valittu hieman syrjempää, aidomman elämän keskeltä. Ihailimme maaseudun asutuksia ja japanilaisia puutarhoja, satumaisia vuoristomaisemia ja tietenkin itse Fuji-vuorta. Kävimme pienellä hautausmaalla ihmettelemässä paikallilsia hautakiviä, sekä kauniilla vanhalla temppelialueella, jolla kasvoi valtavia, ympärysmitaltaan n.4,5m puita. Päivä oli tosi kiva, mutta harmiksemme saimme kuulla, että mennyt talvi oli ollut tavallista rajumpi ja kevät sen myötä pahasti myöhässä. Viileä sää ei haitannut, mutta puissa ei ollut vielä lainkaan lehtiä kirsikankukista puhumattakaan. Emme myöskään pääsisi näyttämään tytöille itse Fuji-vuorta rinteineen, sillä siellä oli vielä niin lumista, ettei turisteja päästetty alueelle. Oih, kotimatka oli pitkä kävellä, mutta kyllä siinä näki paljon kaikkea kaunista. Illalla pehmittelimme väsyneitä lihaksiamme majatalon kuumassa kylvyssä, joka oli vielä upeampi kuin edellisessä hotellissa. Tämä on jotain, mitä haluaisimme japanista mukaan suomeen. Ei voi edes verrata paljussa kylpemiseen, vaikka paljon sitä muistuttaakin.

2.4.2014

Toinen täysi päivä Fujilla. Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä Yamanakako Lakelle muistelemaan edellistä matkaa ja tandemoimaan. Sää oli kuitenkin niin kylmä, että pyöräilystä päätettiin luopua. Kävimme ravintelissa syömässä hotpottia, jossa ruoka kypsytettiin itse kiehuvassa liemessä. Se oli valtavan hyvää ja ruokailusta jäi hyvä mieli, vaikka eräs nimeltä mainitsematon lapsi kaatoikin äitin keiton ja sai aikaan pienet ärinät. Syötyä kävelimme, kävelimme ja kävelimme, kunnes vihdoin pääsimme aquariumille, jonka piti olla kivenheiton päässä. Vähän tuo kartan mittasuhde heitti. Siinä matkalla kävelimme mm japanilaisen varuskunta-alueen. Silloin olimme jo melko varmoja, että olimme eksyneet, mutta sinnikkäästi jatkoimme vain eteenpäin ja oikealla tiellä olitiin. Aquarium oli hieno ja siellä oli yllättävän isojakin kaloja. Sarah oli innoissaan värikkäistä kaloista. Kala apajalta ajelimme osan matkaa majatalolle päin taksilla ja jatkoimme loppumatkan jalan käyden samalla ruokakaupassa. 100m enne ryokania huomasimme ensimmäiset sadepisarat. Täydellinen ajoitus. Emme kastuneet yhtään. Huomiseksi on luvattu sadetta koko päiväksi. Saa nähdä, mitä kivaa silloin keksitään. 

3.4.2014

Tänään Netta sai nukkua pitkään. Muut menivät hotellin vegeaamiaiselle ja Sarah leikki ruokapaikan yhteydessä olevassa leikkipaikassa ryokanin isännän lapsen kanssa. Päätimme, että tänään olisi hyvä päivä käydä luolissa, kun sade tuli kuten oli luvattukin. Isäntä vei meidät autollaan paikkaan, josta päästiin ostamaan liput luoliin. Eka luola oli iso ja sinne Sarahkin pääsi Raunon sylissä. Toiset luolat olivat pienen kävelymatkan päässä ja koska ne olivat vaikeakulkuiset, lapsia ei päästetty niihin sisään. Ja hyvä niin. Oli se sen verran vaikeaa itsellekkin kävellä ahtaissa ja liukkaissa sokkeloissa, mutta kunnialla selvittiin. Ensin luolissa kävi Rauno ja sen jälkeen Niina ja Netta. Luolissa näki kaunista kiveä, jonka nimi valitettavasti jäi arvoitukseksi. Ostimme kiveä matkamuistomyymälästä itselle muistoksi seikkailusta maan uumenissa. 

Seikkailun jälkeen kävelimme tuliaiskauppaan, johon isäntä oli meidät aamupäivällä jättänyt ja soitimme häneltä kyydin takaisin majatalolle. Ostelimme aikamme kuluksi odotellessa japanilaisia namuja ym. pientä viemisiksi kotiin ystäville. Hotellilla söimme poikkeuksellisesti oikean päivällisen ja siivoilimme hieman huonettamme. Netta katsoi Sarahin kanssa kaapoa, piti lippispikeitä ja söi karkkia Niinan ja Raunon käydessä yhdessä kuumassa kylvyssä. Harvinaista herkkua, sillä usein hotelleissa on kuumat kylvyt erikseen miehille ja naisille. Enää viisi päivää japanissa. Kyllä on aika mennyt ihan liian nopeasti.

4.4.2014

Tämä päivä oli viimeinen Fujilla Sakoya Guest Housessa. Huomenna lähdetään takaisin Tokioon. Sakoya G.H. on ollut tosi hyvä ja kiva majapaikka. Tänään lähdettiin isännän kyydillä Kawaguchikossa olevalle vaijerihissille. Sää oli tosi hyvä ja näkyvyys ylhäältä vaijerihissin tasanteelta uskomaton. Koko järvinäkymä ympäröivine rinteineen ja asumuksineen avautui eteemme. Mutta Fuji ei halunnut nytkään näyttäytyä kokonaan. Saimme siistejä maisemakuvia ja söimme misopottuja. Sarah käveli ylhäällä paljon, niin kuin muutenkin matkan aikana. 

Nälän yllättäessä ajelimme vaijerihissillä alas ja menimme ravintolaan syömään. Kerrankin ihmisten aikaan. Ruoka oli hyvää kuten aina japanissa syödessämme. Friteerattua kanaa, nuudelia ja possua, possunpihvileipää ja Niinan hyvää possua. Mikähän oli pääraaka-aineena? Palvelu tosin oli tässä raflassa kummallista. Sittenpä siitä lähdettiin kävelemään pitkää taivalta järven rantaa pitkin kohti kauppaa, josta Niina tahtoi käydä ostamassa laattoja vessamme seinälle=) (Kyse oli kahdesta käsin maalatusta koristelaatasta, jotka ostimme vessan seinälle tauluiksi). Niinan shopatessa Netta ja Sarah söivät viereisessä kahviossa jätskiannoksen. Olikohan Netan neljäs jäätelö tänään?! Käveltiin vielä majatalolle. Oli ainakin riittävän pitkä kävely, mutta kauniit maisemat ja uskomattoman kaunis sää veivät mukanaan. Illalla nautittiin viimeisestä kuumasta kylvystä tällä reissulla. Harmi! Huomenna siis takaisin Tokioon ja siellä Shinjukuun, missä vielä kolme yötä ennen kotiin paluuta. 

5.4.2014

Hee!! Aamulla, kun heräsimme, näimme Fuji-vuoren koko komeudessaan auringon loisteessa. Rauno, Niina ja Sarah söivät vielä vegeaamiaista ennen majatalosta uloskirjautumista. Sarah on saanut joka aamu aamiaisella oman riisikupin ja lasten lusikka-puikko yhdistelmän, jolla syödä. Tuo puikoilla syönti on hänen osaltaan jätetty kuitenkin vielä harkinta tasolle. Tuntui vähän haikealta. Majatalo isäntäperheineen oli niin mukava tuttavuus. Annoimme isännälle läksiäislahjaksi pussillisen muumi mustikka lakuja ja saimme häneltä vastalahjaksi omat syömäpuikot. Sarah sellaisen setin, jossa oli oranssi lusikka ja puikot. Lahjojen vaihtaminen on hyvin japanilainen tapa, jolla osoitetaan monia eri asioita kuten nyt kiitollisuutta vieraanvaraisuudesta. Jätimme myös majatalon leikkipaikkaan joitain Sarahilla mukana olleita kuvakirjoja ja leluja, jotka oli otettu mukaan matkaviihdykkeeksi. Nyt niistä saa iloa moni pikku asiakas majatalossa yöpyessään. 

Sitten ajelimme isännän kyydillä Kawaguchikon linja-autoasemalle ja sieltä bussilla takaisin Tokioon Shinjukuun. Matkan viimeinen hotellimme löytyi helposti, mutta jouduimme odottamaan 1,5 h ennen kuin pääsimme kirjautumaan siihen sisään. Odotellessa söimme Lawsonin “herkkutipupalleroita” läheisessä puistossa. Puistosta löytyi iso leikkipuisto Sarahille, ja siellä vierähti aikaa leikkien. Sarah on oppinut matkan aikana kiipeämään itse portaat liukumäkeen. Metroasemien porrasjumpalla on varmasti ollut myönteinen vaikutus asiaan=) Majoituttuamme hotelliin ajelimme metrolla Asakusaan, Uenon ohella toiseen vanhaan kaupunginosaan, jossa on paikallisten suosimia käsityöläis ja kauppakortteleita. Tarkoituksena oli käydä ostamassa itselle kotiin vietäväksi uusi teekannu ja teekipot, mutta reissu meni aivan mönkään, sillö kello oli jo niin paljon, että lähes kaikki kaupat olivat jo kiinni. Pitää tehä huomenna uusi ostosreissu. Metroilimme takaisin Shinjukuun ja päästimme Raunon omille teilleen tutustumaan kaupungin trendikkäisiin pubeihin. Me tytöt kävimme kolmisin syömässä ravintolassa, jossa saimme munakkaalla peitettyä riisiä lisukkeinen ja herkuttelimme vielä jälkkärilläkin. Sarah sai ensimmäistä kertaa oman annoksen lastenlistalta ja se tarjoiltiin ihanassa lokerolautasessa, jossa kaikki ainekset oli asetettu erikseen esille. Tänne pitää tuoda Raunokin vielä syömään ennen kotiin lähtöä. 

6.4.2014

Tänään yritettiin ehtiä ajoissa ostoksille Asakusaan, kun eilinen “ostospäivä” ei oikein onnistunut. Piti olla säätiedotuksen mukaan sadepäivä, mutta paras päivä olikin aurinkoinen. Saatiin ostettua vaikka mitä ostoslistalta ja sen vierestä. Tärkeimmät tuliaiset löytyi. Ostettiin mm. teekannu ja kuppeja, yukatoja (eli japanilaisia aamutakkeja) ja fondue-pata kotiin vietäväksi. Suunnitelmissa oli käydä Asakusan suurella Sensoji – temppelillä, mutta koska Nettaa asia ei suuresti kiinnostanut ja turrevirta oli aika valtava päätimme ihailla temppeliä vain ulkopuolelta. Itse kävimme siellä sisälle edellisellä Japaninmatkallamme ja se oli vielä tuoreessa muistissa. Temppelin pihalla Niina ja Sarah herkuttelivat banaaneilla, joiden pinnalla oli suklaata ja jotain sinistä kuorrutetta ja karkkeja. Eipä ole sellaisiakaan tulllut vastaan missään muualla kuin Japanissa. 

Sateen uhatessa lähdimme metroilemaan takaisin Shinjukuun. Matkalla kävikin niin hassusti, että pohdimme Asakusassa kerkeämmekö vaunujen kanssa juuri lähdössä olevaan metroon vai emme. Lopputulos oli, että Netta nousi kyytiin ja muut jäi paniikissa asemalle. Metron ovi meni pahimmoilleen kiinni ja Rauno jäi huutamaan Netalle Ueno, Ueno! Luojankiitos Netta älysi jäädä sitten Uenon asemalla ulos metrossa ja odotteli siellä meitä, kun tulimme paniikki pyllyssä seuraavalla metrolla perässä. Olimme kyllä aivan shokissa ja nauratti ihan hervottomasti. Mietimme vain, että onneksi kaikista maailman maista tämä tapahtui Japanissa, jossa on turistin turvallistakin turvallisempaa liikkua. Poimimme Netan mukaan ja pääsimme lopulta Shinjukuun. Ja eikun syömään. Kävimme siinä eilisessä munakasravintolassa ja Raunokin totesi ruoan erinomaiseksi. Illemmalla kävimme vielä telkkuamassa hotellimme läheisessä puistossa olevassa leikkipuistossa. Ajatella. Olimme keskellä Tokiota laskemassa liukumäkeä ja ratsastamassa anime keinuilla. Illalla Netta ja rauno kävi vielä iltakävelyllä Niinan nukuttaessa Sarahia. Tokio on huippupaikka!!

7.4.2014

Olrait. Se ois Disneyland-päivä. Mikit ja Akut jne.. Aamupalan jälkeen suunnattiin totutusti metrolle ja siellä ajeltiin ns. keltaisen linjan päähän, josta jatkettiin JR- linellä lähemmäs disneylandia. Junasta jo näki, että alue on suuri ja hieno. Sää oli aurinkoinen, mutta mereltä puhalsi kylmä tuuli. Ostettiin 1-day-tiketit (6000jeniä/kpl) ja sitten päästiin alueelle katselemaan Disneyn taikaa. Ensimmäisenä vastassa oli taianomainen Disney-musiikki ja iso basaarialue, josta kotiin lähtiessä ostettiin pieniä matkamuistoja. Suuren huvipuistoalueen keskellä oli Disney-satulinna. 

Läksimme kiertämään aluetta vastapäivää. Pikkuhiljaa huomasimme, että ihmisiä ei ollut alueella paljon, vaan valtavasti ja jonotusajat laitteisiin olisivat olleet 45-90min!! Emme siis jaksaneet jonottaa yhteenkään laitteeseen, mutta nautimme alueesta ja sen tunnelmasta muuten suuresti. Disneyland oli todella hieno, iso, monipuolinen, uskomaton ja taitavasti ja suurella työllä tehty viimeistä yksityiskohtaa myöten. Esimerkkinä tästä kukkaistutukset, joita alueella oli valtavasti. Aikaa alueen kiertämiseen, ruokailuun ja pieneen shoppailuun meillä meni nelisen tuntia, mutta jos olisimme halunneet käydä muutamassa laitteessa, olisi retkestä tullut kokopäivän mittainen.

Metroiltuamme takaisin Shinjukuun kävimme ostamassa seuraavalle aamulle valmiiksi linja-autoliput lentoasemalle helpottaaksemme tulevaa matkustuspäivää. Niina ja Netta järjestelmällisinä ihmisinä pakkailivat tavaroita rinkkoihin ja käsimatkatavaroihin Raunon ja Sarahin ollessa leikillä leikkipuistossa. Käyttämättä jääneet housuvaipat osoittautuivat pakatessa korvaamattomiksi pehmusteiksi pakatessa särkyviä matkamuistoja ja viemisiä =) Oli jo vähän haikeat tunnelmat, kun seuraava päivä olisi lähtöpäivä. Mutta älä huoli Japani..palaamme viimeistään viiden vuoden kuluttua.

PS. Ken matkustaa Tokion lentokentällä on hyvä tietää, että siellä on valtavat välimatkat kävellä ennen porteille pääsyä. Siellä ei riitä normaali kaksituntinen ennen lennon lähtöä, jos haluaa selvitä kävellen ja käydä vessassa ennen koneen lähtöä!

Takaisin matkakertomuksiin

Takaisin etusivulle