Sri Lanka 2016

Sri Lanka – Negombo, Kandy ja Mirissa

Mukana menossa: Rauno, Niina, Sarah ja Savanna

11.-12.10.2016

Tätä sitä on taas vuosi odotettu. Viimein päästään pois Suomen harmaudesta ja arjesta. Ti läksimme klo 12.17 junalla Joensuusta kohti Tikkurilaa. Tytöt oli aamun vielä hoidossa ja Niina koulussa, joten pääsimme yhdessä loman makuun vasta tavatessamme asemalla. Syöpöteltiin vähän ravinrolavaunussa, minkä jälkeen Sarah ja Rauno lähti leikille leikkivaunuun ja Savanna ja Niina unille omille paikoille. Lahden kohdilla leikkivaunusta tuli takaisin iloinen tyttö. Oli kuulemma ollut leikkikavereita joitten kanssa peuhata. Tikkurilasta matkasimme bussilla Vantaalle Avia Suites Vantaa asunnollemme. Kaksio oli uusi ja siisti ja bussipysäkki oli aivan sen vieressä. Erittäin hyvä paikka yöpyä lasten kanssa. Paisteltiin pakastepizzat iltapalaksi ja sitten ajoissa unille.

Ke kello soi 3.30am ja 4.00am läksimme taksilla lentoasemalle. Bussillakin olisi päässyt, mutta emme jaksaneet seikkailla yöllä. Lähtöselvitystä tehdessä koimme iloisen yllätyksen, kun saimme selvitettyä niin itsemme kuin laukutkin perille Sri Lankaan asti. Ja niin alkoi matkan ensimmäinen lento-osuus. Kentällä vähän yöpalaa ja sitten Air berliinillä parin tunnin lento  Berliiniin. Tytöt nukku koneessa osan matkaa. Lentosää oli suotuisa ja olimme perillä 20 min etuajassa. Berliiniin meille jäi nelisen tuntia aikaa seikkailla kentällä ennen seuraavaa lentoa. Kenttä ei todellakaan ollut mikään kaunistus, pikemminkin bunkkeri, jossa oli pakolliset hienot kaupat ja ravintolat. Eikä täällä ollut lapsille sen enempää rattaita kuin leikkipaikkaakaan. Ostettiin sitten Sarahille helmikoruaskarteluja kenttäpuuhaksi ja Savanna pahoinpiteli nukkeaan=) Air berliinin lento Abu Dhabiin läksi ajallaan ja kesti luvatut kuusi tuntia ja vähän päälle. Tytöt nukahti taas heti nousun jälkeen ja heräsivät sopivasti Niinan ja Raunon syötyä lounaansa. Sarahilla tietenkin oli oma paikka, mutta Savanna matkusti vielä sylipaikalla. Oli siis taitolaji saada syötyä itse/syötettyä lapsi, kun neliösenttiäkään ei ollut ylimääräistä tilaa. Tytöt jaksoivat lennon tosi hienosti katsellen ohjelmia, tehden tehtäväkirjoja ja lauleskellen. Abu Dhabin kentällä meillä oli vain kaksi tuntia aikaa ennen viimeisen lennon lähtöä. Se oli sääli, sillä kenttä oli vielä odotettua hienompi! Ja oli kentällä kokoakin. Turvatarkastukseen ja portilta toiselle siirtymiseen kului silti vain nelisenkymmentä minuuttia, kun ei antautunut valtavan tax free alueen houkutuksia katselemaan. Vielä viimeinen lentopätkä Colomboon. Lento kesti nelisen tuntia ja tytöt nukkui sen kokonaan. Etihad airwaysin kone oli kaikista ehdottomasti viihtyisin ja siellä saimme syödä ehdottomasti parhaan lentolounaamme ikinä!! Pimeydessä köröteltiin vielä hotellille taksilla, jonka pakoputki röpötti ja nopeusmuttari näytti koko matkan nollaa. Hotelli vaikuttaa erittäin viihtyisältä, mutta katsellaanpa sitä lisää huomenna päivän valjettua

13.10.2016

Ensimmäinen oikea lomapäivä alkoi Sarahin herätessä ja hiipiessä huoneen ikkunalle. Tyttö raotti verhoa ja kiljahti riemuissaan “äiti tuu äkkiä kattomaan!” Ikkunasta paljastui uskomaton maisema suoraan altaalle, aamiaisravintolaan ja merelle. Maisemaa reunustivat suuret kookospalmut ja mangopuut. Huoneemme on maatasolla ja meillä on siitä oma sisäänkäynti terassille, josta on n.5m ravintolaan ja 10m altaalle. Niina jäi hetkeksi vielä potemaan matkapäivän jälkeistä hedaria ja Rauno kävi tyttöjen kanssa pienellä kierroksella altailla ja meren rannalla. Takaisin tuli iloinen joukkio, joka oli aloittanut aamun tuoreella ananasmehulla! Keiteltiin kahvit huoneessa ja syötiin aamiaiseksi kolmea sorttia sipsejä, sillä emme olleet laittaneet kelloa soimaan aamiaista varten. Hyvä oli nukkua vähän tuota matkauupumusta pois. Sitten päästiin Sarahin mielestä asiaan, kun lähdimme viimein hotellin altaaseen räpiköimään. Allas oli oikein viihtyisä ja siisti, mutta lasten allasta hotellissa ei ole. Se tosin oli tiedossa jo varatessa hotellia. Allasbaarissa nautimme tuorepuristettuja papaija ja vesumeloni mehuja sekä paikallista olutta, joka kuulemma oli myös makoisaa. Päikkäreitten jälkeen kävimme rannalla ihailemassa auringonlaskua. Tällä puolen saarta aurinko laskee upeasti mereen, tosin tänään vähän pilveen, mikä oli upea näky sekin. Rauno ja tytöt juoksentelivat käsi kädessä aaltoja karkuun. Tästä oli riemua pitkäksi aikaa! Iltaruoka syötiin hotellin ravintolassa. Tytöille juusto-omelettia, Niinalle paikallisia verimakkara wrappeja ja Raunolle beef burgeria. Kyllä tämä alkaa lomalta maistua!

14.10.2016

Tänään päästiin viimein hotelliaamiaiselle! Evästä oli niin montaa lajia, että ei jaksanut edes laskea. Jokaiselle oli jotain. Sarah ja Niina herkuttelivat vaniljapannukakuilla ja tuoreilla hedelmillä, Savanna vohvelilla ja Rauno omeletilla, joka luonnollisesti paistettiin aamiaissalisa, kuten vohvelitkin. Myös aamiaisella sai ihania tuorepuristettuja mehuja. Henkikökuntaa ravintolassa, kuten joka paikassa täällä muutenkin, oli viisinkertaisesti siihen nähden mitä meillä Suomessa on ja palvelu oli sen mukaista. Aamiaisen jälkeen läksimme tuktukilla kohti supermarkettia, josta ostimme vähän hotelliapetta. Kärryyn kertyi sipsejä, hedelmiä, paikallista teetä ja tytöille hiekkalelut. Sarah sai jonkin frozen leikkipuisto hässäkän ja Savannalle ostettiin uusi nukke, jota hän oli kannellut kaupassa jo hyvän tovin ostajan elkein. Kaupan sisällä oli kahvila, jossa otimme pientä välipalaa. Kenkiä, joita tulimme Raunolle ostamaan, ei kaupassa ollut, joten päätimme viedä välillä ostoskassit hotellille ja ajella sitten tuktukilla suoraan kenkäkauppaan. Kuski kyytisi meidät sandaaliostoksille ja Savanna pääsi mandukan kyytiin matkaamaan. Hyvä vain, kun ei otettu vaunuja mukaan. Niillä ei olisi mahtunut paikallisen liikenteen sekaan, eikä niitä olisi tuktukilla kuljeteltu. Liikenne Negombon kaduilla oli kuin villissä lännessä. Sekaisin vilisivät uudet hondat, erittäin vanhat paikallisliikenteen bussit sekä tuktukit ja jalankulkijat. Näistä näytti, että tuktukeilla oli liikenteessä yli valta, kuten monessa muussa kaupungissa metroille. Kengät saatiin ostettua sekä Raunolle, että Sarahille. Tyttö löysi vastustamattomat prinsessaunelmat. Sitten päätimme kävellä hieman ja tutustua katukuvaan. Liikkeitä oli paljon, erään liikkeen edessä istui nainen ompelemassa vanhalla poljettavalla ompelukoneella. Liekköhän ollut Singeri?

Välillä tuoksui herkuilta, välillä lemusi viemäri. Kaupungissa kohosi temppeleitä ainakin hinduille, budhalaisille ja muslimeille. Koska oli perjantai, muslimien pitämät kaupat olivat kiinni. Aurinko paistoi paahtavasti, joten hetken käveltyämme jatkoimme maisemien katselua tuktukin vilvoittavassa kyydissä. Niina ja tytöt pääsivät hotellille päivälevolle ja Rauno jatkoi Negombo kierrosta tuktuk kuskin opastamana. Matka vei laguunin rannalle asti ja nähtävää oli paljon. Raunon palattua kierrokseltaan ja tyttöjen vielä nukkuessa, oli aika juoda ananasmehua, jota sai tilattua allasbaarista omalle terassille. Niina kävi vähän rantakävelyllä ja ristikoimassa palmujen katveessa, minkä jälkeen tytöt jo heräsivätkin. Oli aika mennä rypemään altaalle. Savanna laskee altaan reunalla niin rehvakkaana “titti, tatti”=yksi, kaksi, ennen kuin hyppää altaaseen =) Uinnin lomassa ja päätteeksi kävimme ihailemassa auringonlaskua, joka oli todella näkemisen arvoinen. Molemmat työt pääsi Raunon kanssa uimaan Intian valtamereen! Aika huikeaa!! Illan päätteeksi kävimme vielä syömässä hotellin lähellä olevassa ravintolassa. Rauno koetti ehdottaa Sarahille annoksia lasten listalta, mutta neiti sanoi päättäväisesti haluavansa kanaa ja nuudeleita, joita söi sitten koko aikuisten annoksen ja jälkkärijätskin siihen päälle. Ruoka oli todella hyvää ja ravintolaa pitävä perhe erittäin miellyttävä. Savanna hurmasi perheen syömällä jäätelönsä itse kippo tuolilla jalkojen välissä, kun ei raukka muuten yltänyt syömään. Tästä hyvästä tyttö sai ilmaisen jätskipallon söpöys lahjana. Illan päätteeksi Sarah hyppeli hotellihuoneelle ja ilmoitti, että onpas ollut mukava päivä!

15.10.2016

Tänään lähdimme aamiaisen jälkeen autolla kohti “kanaaliristeilyä”. Rauno oli löytänyt kuljettajamme edellisenä päivänä. Vai liekkö kuljettaja löytänyt Raunon. Varsinainen turistiaika ei ole vielä alkanut, joten paikalliset kauppaavat mielellään palveluitaan. Tyrkytystä ei ole kuitenkaan liiaksi asti, ja kauppamiehet uskovat jo pientä pään pudistusta, joten olemme kokeneet heidät harmittomiksi toisin kuin monessa muussa maassa. Kuljettajamme oli siis paikallinen mies. Hän osasi hyvin englantia ja kertoili meille menomatkalla paljon lähialueesta ja sen asukkaista. Sri Lankan väestöstä peräti 60% on kuulemma muslimeita, mutta täällä Negombossa peräti 90% asukkaista on katolisia. Siksi paikkaa kutsutaan pikku roomaksi. Alkumatkasta pysähdyimme ostamaan Raunolle uuden hatun, sillä entinen oli jäänyt eilen jonkin tuktukin kyytiin. Ajelimme paikallisen kalatorin ohi. Tori kuhisee kuulemma aamulla elämää kalastajien tuodessa sinne saaliinsa, mutta nyt puoli kymmenen maissa tori oli jo lähes tyhjä. Meren rantaa ajellessa kuljettaja korjasi meitä meren olevan paikallisten mielestä Sri Lankan, eikä Intian valtameri. Eihän tässä missään Intiassa oltu. Meren rannalla näimme katolisen hautausmaan. Olisimme halunneet tietää onko hautausmaa siinä muuten vain, vai liittyykö sen sijainti muutaman vuoden takaiseen tsunamiin, joka raateli maata. Tätä emme kuitenkaan ilenneet kysyä, sillä aihe olisi voinut masentaa hyväntuulisen kuskimme.

Päästessämme perille kanaalille saimme oman oppaan ja veneen kuljettajan. Opas oli todella hyvä. Hän puhui hyvää englantia ja osoitti meille varmasti jokaisen vastaan tulevan luonnon ihmeen. Liikuimme kanaalia verkkaisasti veneellä, johon olisi mahtunut viitisentoista ihmistä, mutta joka oli nyt yksin meidän. Matkalla näimme ainakin kymmenen erilaista lintua, kaksi varaania uimassa, lehmiä, vuohen ja meduusoita sekä esimerkiksi mangrove-, kookos- ja cashew-pähkinä puita. Krokotiileja tai haita emme nähneet, vaikka sekin olisi ollut mahdollista siirryttäessä Kanaalista suureen laguuniin. Laguunissa näimme paljon lintuja sekä kalastajia, jotka olivat vesillä kondooleilla. Alueelta saa kuulemma pyydettyä jopa puolimetrisiä kaloja. Vene pysäytettiin hetkeksi laguunin rannalle mangrovepuiden katveeseen, jolloin oppaamme nosti meille vedestä pienen medusan ihmeteltäväksi. Sarah osasi hienosti tuumata aiheesta kansainvälusellä kielellä yäk. Tytöt tykkäsivät kovasti katsella lintuja ja varaaneja ja Sarahilla oli oma kamera, jolla hän sai kuvailla. Takaisin lähtöpisteeseen ajellessa näimme useaan otteeseen kuningaskalastajia. Lintu oli paljon pienempi kuin olimme kuvitelleet. Ehkä vähän meikäläistä punatulkkua isompi. Erittäin onnistunut retki. Kuskimme vei meidät takaisin hotellille päiväunille. Rauno oli jo sopinut kuskin kanssa, että hän veisi meidät maanantaina Negombosta Kandyyn, joten pätevä paikallisopas on jo tällekkin matkalle tiedossa. Päikkäreitten aikana Niina koitti avata eilen supermarketista ostettua kolikuttu hedelmää linkkuveitsellä tuloksetta..kuinka saisin rikki kookospähkinän..arvoitukseksi jäi millainen hedelmä oli kyseessä. Päikkäreitten jälkeen kävimme syömässä pizzeriassa, jossa pizzat tilattuamme tarjoilija tarttui puhelimeen ja puolen tunnin kuluttua pizzalähetti toi tilauksemme mopolla. Miekenkiintoinen järjestely. Tytöt söivät oman margarita pizzansa, Rauno pizzan, jossa oli ainakin jauhelihaa ja tuoreita katkarapuja ja Niina kana cashew-pähkinä pizzansa. Tällaisia ei oltu ennen syötykään. Sitten kiirehdimmekin vesipullo ostoksille ja äkkiä altaalle, ennen kuin se suljettiin seitsemän maissa. Ilta pelailtiin, väriteltiin ja katseltiin puhelinta ennen unia.

16.10.2016

Eilen illalla olimme jo nukkumassa, kun alkoi sataa. Kovaa ja veitsellä leikaten. Maa tulvi jo muutaman minuutin päästä, eivätkä rännit kerenneet vetää kaikkea vettä. Merellä ukosti ja salamoi. Ei älytty mennä rannalle katsomaan. Olisi ollut varmaan hieno kokemus siinä pimeydessä. Aamulla aurinko helotti taas kirkkaalta taivaalta ja ilmankosteus oli pompannut ihan eri lukemiin kuin alkulomasta. Tiedossa oli siis hiostavan kuuma päivä. Aamiaisella Sarah sai valita halusiko hän lähteä tänään eläintarhaan vai aquariumiin. Kalapaikka voitti, joten pienen ruokalevon jälkeen lähdimme etsimään kyytiä vähän Colombosta sisämaahan päin sijoittuvalle aquariumille. Hotellin pihassa bongasimme eilisen kuskimme, joka oli paikalla pyörällä hoitelemassa omia asioitaan. Retkestämme kuultuaan hän hyppäsi polkemaan kotiinsa ja palasi puolen tunnin päästä autoineen. Siinä odotellessa tutustuimme lähistöllä asuvaan perheeseen, jonka äiti oli kotoisin Raahesta ja isä Sri Lankasta. Vanhimmat heidän neljästä lapsestaan osasivat puhua Suomea ja olivat hetken Sarahin seurana. Saimme kutsun kahville, mutta emme taida millään keretä, sillä huomenna vaihdamme sijaintimme Negombosta Kandyyn. Kuskin saavuttua alkoi pitkä taival kohti wather parkia. Liikenne oli tukkoista, sillä oli sunnuntai. Paikallisten ainoa vapaapäivä, jolloin aamulla suoritettiin kaikki tulevan viikon kauppa-asiat ja illalla rentouduttiin ravintoloissa tai perheen kesken. N.50km matkaan meni puolisentoista tuntia. Matkalla oli senteistä kiinni, ettemme joutuneet kolariin, kun eräs tuktuk kuljettaja teki uukkarin eteemme. Kuski tallasi jarrut pohjaan ja likeltä piti tilanteella selvittiin. Liikenne täällä ei todellakaan ole ennakoivaa, vaan erittäin nykivää, jatkuvaa ohittelua, kiihytystä ja jarruttelua. Ei kiva takapenkkiläisille, mutta toisaalta autossamme oli hyvä ilmastointi, josta nautimme. Savanna nukkui autossa Niinan sylissä. Edestakaisella automatkalla näimme paljon. Tielle oli eksynyt sonni ja toisessa kohtaa sika. Tien laidalla näimme sellaisen limonadi kojun, millaisessa tupu, hupu ja lupu usein valmistavat sitruunista juomaa. Monessa kohtaa tienvarsia reunustivat hedelmäkauppiaiden runsaat kojut ja ajelimme myös valtavan basaarialueen ohi. Eräs vanha mies ajoi pyörää, jonka ohjaustankoon oli kiinnitetty laudanpätkistä rakennettu arpojen myyntitaulu. Harmi vain, että autosta käsin mitään näistä ei voinut kuvata. Wather Park oli hieno ja suuri. Sovimme kuskin kanssa, että tapaisimme portilla puolentoista tunnin päästä. Tässä ajassa kerkesimme kiertää pitkän ja upean tunnelin, jossa oli kymmeniä akvaarioita täynnä erilaisia kaloja ja muita vedeneläviä. Näimme esimerkiksi parrakudoja, meritähtiä, Sri Lankan hummereita, kilpikonnia, kissakaloja, äärimmäisen uhanalaisia pehmeäkuorisia kilpikonnia sekä monia muita kalamaisia otuksia ympäri maailmaa trooppisilta veri alueilta. Sarah halusi kuulla kaikkien kalojen nimet ja kuvasi kaloja innoissaan.

Tunnelin jälkeen otimme hieman juomaa ja sipsuja joen rannassa, missä Sarah kiipeili liaaneissa paikallisten lasten kanssa. Savanna parka on niin pellavapäinen taapero, että on päätynyt monen paikallisen kuvaamaksi luvalla ja ilman. Siinä sipseistä suolaa imeskellessä huomasimme paikallisten syövän vieressä omia retkieväitään. Maan tapa on syödä ruoka käsin (tosin ravintoloissa meillä on aina ollut ruokailuvälineet) yhteisestä isosta astiasta. Retkellä näemmä yhteinen eväs on pakattu ensin johonkin muoviin ja sitten kääritty sanomalehteen. Tai sitten koko kattila oli otettu mukaan ja nostettu pöydälle. Pois lähtiessä näimme vielä muutamia papukaijoja. Alueen yhteydessä oli myös lintupuisto, jossa olisi voinut ihmetellä samalla pääsylipulla lintuja enemmänkin, mutta meidän oli jo riennettävä kuskimme luo. Alueella olisi mennyt helposti kolmekin tuntia, sillä emme ehtineet nyt ensinkään vedenalaiseen tunneliin ja lintujen katselu jäi pintaraapaisuksi, mutta toisaalta tässä säässä tämä puolitoistatuntinen oli juuri sopiva aika. Molemmat tytöt nukkuivat lähes koko matkan hotellille. Hotellilta Niina ja Sarah läksi aika pian lähärille ostamaan vähän välipalaa, matkamuistoja ja juomaa huomiselle automatkallemme. Sitten päästiin viimein altaalle uimaan. Nälkä oli kasvanut jo aika hurjaksi, ennen kuin olimme kävelleet Raunon päivällä huomaamaan ravintolaan. Ravintola oli uskomaton. Pöytämme oli ikään kuin trooppisessa puutarhassa, joka oli täynnä kasveja ja kukkia sekä hienoja yksityiskohtia kuten patsaita ja riippukeinuja. Kerrankin ruoan odottaminen oli lasten mielestä mukavaa, kun pääsivät leikkimään riippukeinuun. Tokihan hyvissä ravintoloissa ruokaa saa odottaa aina hyvän tovin, mutta täällä ruoan odotusaika on ollut järestään hyvin pitkä. Tytöt saivat ruoaksi finger toasteja ja ranskalaisia, Rauno herkutteli katkaravuilla ja Niina friteeratuilla juustoilla inkiväärikastikkeella. Tarjoilija oli mukava rouva, joka tuli jututtamaan meitä vielä ruokailtuamme. Paikalliset ihmiset ovat ylipäänsä ihanan aitoja ja pääosin hymyileväisiä ja pitävät kovasti lapsista. Illan tunnelma oli mukavan välitön paikallisten grillaillessa ja viettäessä vapaapäiväänsä. Täysikuu paistoi lumoavasti palmujen takaa. Illan tunnelmaa ei voi sanoin kuvasta!

17.10.2016

Tänäänkin heräsimme aurinkoiseen aamuun varisten raakkuessa. Tällä rannalla ollaan kuultu vain kahdesti trooppisten lintujen laulua. Kummallinen yhdistelmä palmut ja varikset. Aamiaisen jälkeen meillä oli tunti aikaa pakkailla tavaramme, vaihtaa euroja rupioihin ja kirjautua ulos hotellista ennen kuskimme tuloa. Kyski pyöritteli silmiään “that is all” kun näki matkatavaramme. Oli varmaan odottanut meidän kantavamme mukana vähintään neljää suurta pakaasia ja lastenrattaita kahden ja puolen laukun sijaan. Matka Kandyyn alkoi. Tytöt nukahtivat melkein heti. Ajelimme muun liikenteen seassa pari tuntia, kunnes tulimme kuskin kehumaan norsupaikkaan. Tarkoituksenamme oli käydä Pinnawelan norsu orpakodissa, mutta päädyimmekin paikkaan nimeltä Millenium elephant foundation. Paikka oli eräänlainen elefanttien suojelukohde. Alueella asui kuusi norsua, Lakshmi, Pooja, Rani, Ranmenika, Bandara ja Kavari Raja sekä heidän mahoutinsa, eli isäntänsä. Jokaisella elefantilla oli oma isäntä, jota he seurasivat. Tytöt olivat innoissaan! Ensimmäisenä pääsimme kaikki saman elefantin selkään ratsaille. Sarah eteen, Rauno seuraavaksi ja perän pitäjiksi Niina ja Savanna mandukassa keikkuen. Mahout ohjasi norsua kävelemään pienen kierroksen, jonka aikana ylitimme joen siltaa myöten. Jokimaisema oli kaunis ja kieltämättä hieman pelottava katsellavkeikkuvan elefantin selässä. Elefanttiajelu oli huikea kokemus. Sen jälkeen ostimme parilla sadalla rupialla korillisen herkkuja syötettäväksi elefantillemme, joka tarrasi ahnaasti voileipäkekseihin ja muihin herkkuihin. Eikä huvittelu vielä tähän lopounut. Lopuksi Sarah pääsi Raunon sylissä jokeen pesemään elefanttia mahoutin opastamana. Elefantti näytti nauttivan, kun sen päälle roiskutettiin vettä ja sitä hangattiin puhtaaksi kookoksen kuoren palalla. Joesta ylös noustessaan Rauno sanoi päässeensä lähemmäs jotain suurempaa, merkityksellisempää, kun oli ollut siinä keskellä viidakkoa joessa ja pessyt norsua! Niina ei viitsinyt viedä Savannaa jokeen, sillä siitä olisi tullut uimareissu. Siitä rannalta käsin touhua ihaillessa, näki samalla palmun runkoa kipittäviä ohuthäntäisiä oravia ja leguaanin, joka ui alajuoksulla joen yli. Aiemmin päivällä näimme autosta käsin leguaanin ylittävän tien ja kuski kertoi paikallisten syövän niitä, kun taas varaanit ovat kuulemma myrkyllisiä.

Savanna ja Rauno kävivät vielä pienellä joenranta kävelyllä ja Niina ja Sarah katselivat paikalle koottua elefantin luurankoa ja infotauluja ennen hotellille lähtöä. Tai luulimme lähtevämme hotellille, mutta autoon noustessamme kuski ilmoitti vievänsä meidät johonkin yrttipaikkaan. Spice and herbal garden osoittautui lähellä olevaksi halkituksen ylläpitämäksi opetuspuutarhaksi. Portilla meitä oli vastassa opas, joka kertoi meille reilun puolituntisen eri mausteista ja yrteistä joita Sri Lankassa ja tässä puutarhassa kasvoi. Kaikilla kasveilla oli jokin tarjoitus. Paikalla kasvoi pippuria, teetä, kahvia, sahramia, vaniljaa, lääkeananasta, inkivääriä, kumipuu ja vaikka mitä muuta. Yrteistä ja kasveista uutetaan tai tehdään kuivaamalla erilaisia voiteita ja lääkkeitä esimerkiksi hiusten lähtöön, mustiin silmänalusiin ja hampaiden valkaisuun. Kierroksen lopuksi seurasi nopea tuote-esittely ja mahdollisuus ostaa näitä luonnon linimenttejä. Rauno osti kahta lihaskipuja helpottavaa öljyä ja sitten oli aika lähteä ajelemaan kohti hotellia. Olimme nousseet rannikolta vuoristoon ja maisemat vuorille ja laaksoihin olivat upeita. Vuorenrinteellä kohoavissa puissa kipitti apinoita. Jossain vaiheessa edessämme ajeli mielenkiintoinen muuttokuorma. Lava auto oli pakattu täyteen huonekaluja ja ihmisiä. Osa lapsista istui pöydän alla, osa vanhempien sylissä. Viimein hotellilla. Majoituttuamme Citrus cafe inn hotelliin söimme hotellin ravintolassa paikallisia herkkuja biryania ja kofua. Taivaallisia makuja. Tytöt tykkäsi kolmioleivistä ja nugeteista enemmän. Tiedossa oli lepi-ilta rankan ajelupäivän päätteeksi. Rauno ajeli vielä tuktukilla keskustaan ja käveli sieltä kandy järven rantaa pitkin takaisin hotellillemme tyttöjen ajatellessa jo unta.

18.10.2016

Eilen illalla näimme hotellin terassilta, miten sadat hedelmälepakot lentelivät vieressä olevan järven yllä. Nyt aamulla lepakot olivat painuneet yöpuulle ja me suuntasimme aamiaiselle. Tilasimme aamiaista listalta ja mietiskelimme mitä tänään tekisimme. Päätimme lähteä katsomaan järven rannalla olevaa suurta budhatemppeliä, jossa säilytetään itsensä budhan hammasta. Ajelimme tuktukilla temppeli alueelle, jossa kaikkien piti olla polvet peitettynä ja ilman päähinettä. Kävelimme hetken ulkona temppelialueella, jossa aurinko paistoi pelottavan kuumasti päihimme. Temppeliin mennessä riisuimme vielä kenkämme. Tytöt piti kantaa ulkoalueilla, sillä aurinko oli kuumentanut kivet hyvin kuumiksi. Sisällä temppelissä tytöt pystyivätkin jo liikkumaan itse. Maksoimme pääsymaksun temppeliin ja saimme mukaamme oppaan, joka kiirehti meidät aloittamaan kierroksen päänähtävyydestä, kultaisesta munasta, jonka sisällä säilytetään pyhäinjäännöksenä aitoa budhan hammasta. Muna on näytillä vain tietyn ajan päivästä ja olimme kuulemma onnekkaita, kun kerkesimme juuri nähdä sen. Itse hammas on näytillä yleisölle vain kerran kymmenessä vuodessa, joten sitä emme kuitenkaan nähneet. Kymmenet ihmiset olivat tuoneet Kultamunan eteen kukkia ja jääneet rukoilemaan maahan istuen. Kultamunan nähtyämme jatkui kierroksemme temppelissä. Temppelissä oli monta upeaa sopukkaa, joista yhdessä säilytettiin alkuperäisiä budhismiin liittyviä kirjoja. Näimme myös upean hiekasta tehdyn maalauksen, joka esitti pariskuntaa, joka oli aikoinaan tuonut budhan hampaan Intiasta Sri Lankaan. Uudehkon temppelin sisällä oli monia satoja vuosia vanha alkuperäinen budhatemppeli, jonka katto oli kullattu, ja jonka seiniä peittivät upeat maalaukset ja kaiverrukset. Eräässä temppelin salissa oli kymmeniä valkoisia marmorisia budhapatsaita eri asentoihin veistettynä, sekä yhtämonta aiheeseen liittyvää maalausta. Temppeli oli kokonaisuudessaan loistelias, ehdottomasti käymisen arvoinen. Alueen perällä olisi ollut vielä suuri museorakennus budhasta eri kansallisuuksissa, mutta sinne emme enää jaksaneet mennä. Kierroksen lopuksi näimme piha-alueella vielä kaksikymmentä vuotta sitten sortuneen alkuperäisen temppelirakennuksen raunioista pelastettuja kivisiä seinäkaiverruksia sekä temppelin seinällä kiipeilevän nelipäisen apinaperheen.

Hetken mielijohteesta päätimme huruutella seuraavaksi läheisen vuoren laelle valtavalle budhapatsaalle. Täälläkin meidän piti heittää kengät ja maksaa pieni pääsymaksu ennen kuin pääsimme kapuamaan polttavia portaita ylös budhan juurelle. Kapusimme vielä portaat ylös budhan selkään rakennetulle näköalatasanteelle ihailemaan vuoristomaisemaa ja Kandyn kaupunkia korkeuksista. Retken lopuksi pääsimme käymään budhan sisällä. Paikalla ei ollut muita kuin me, joten Sarah sai määrätä tahdin. Tyttö oivalsi että olemmimme budhan sisällä ja koska Niinan kanssa oli vasta opiskeltu yhdessä anatomian tenttiin, tyttö keksi että: “hei, mehän voidaan olka niitä hyviä bakteereita jotka parantaa”. Siinä tuli paikattua budhan keuhkot, katkennut silmä, rikkoontunut pääkallo jne. Joo. Aikuisen silmin paikassa oli upeita kattomaalauksia ja veistettyjä tauluja, sekä kaksi pienempää budhaa, joiden luona olisi voinut käydä rukoilemassa. Sitten tuktukilla alas vuorelta ja hotellille jätskille ja päikkäreille. Temppelialueen kuuma aurinko vaati veronsa ja myös Niina nukahti unille. Rauno kävi ostamassa kaupasta vähän välipalaa ja palatessaan kertoi löytäneensä ison ostoskeskuksen, jonka sisällä oli hienon näköinen leikkipaikka tytöille. Sinne siis. Kävelimme kauppaan järvenrantaa pitkin ja bongailimme samalla erilaisia lintuja, kaloja sekä kilpikonnan. Vastaan käveli myös muutama oranssiin pukeutunu munkki. Ohi kulkeviin linja-autoihin hyppäsi matkustajia auton vain hieman hidastaessa vauhtiaan. Katukuva oli kiireinen. Leikki ja pelialueella piti ostaa ns.laitelippuja/kolikoita, joilla sai parikymmentä minuuttia leikkiaikaa eri leikkipisteissä tai jonkin auton, mopon, pelin tai muun häkkyrän toimimaan. Sarah leikki lastenhoitajan kanssa parikymmenminuuttisen eräällä alueella, jonka jälkeen tuli siskon luo kokeilemaan kolikkohärveleitä. Paikka oli erittäin siisti ja tytöt nauttivat kovasti. Lopuksi Sarah pääsi vielä karusellin kyytiin ennen illallista viereisessä Burger Kingissä. Tuktukilla takaisin hotelliin, jossa ryhdyimme odottamaan huomista retkeä teeplantaaseille ja vesiputouksille.

19.10.2016

Tänään söimme aamiaiseksi Sri Lankalaisittain valmistettuja pannukakkuja. Käytännössä herkut olivat rullattuja kookos-ruokosokerimössällä täytettyjä lettuja, joita täytyy tehdä ehdottomasti joskus kotonakin. Sitten istahdimme pakumme kyytiin ja matkamme teeviljelmille ja vuoristojärvelle alkoi. Tytöt nukkuivat ison osan matkasta. Lähdimme hotellilta yhdeksän aikoihin ja palasimme vasta lähempänä puolta viittä, joten kokopäivä retkihän siitä sukeutui. Jo tunnin ajon päästä vyoristomaisemaan ilmaantuivat teeviljelmät, joita jatkui silmänkantamattomiin. Uskomatonta, että viimein näämme niitä! Ensimmäinen pysähdyksemme oli teetehtaalla. Tehtaalla saimme mukaamme paikallisen oppaan, joka kertoi meille teestä ja sen valmistuksesta. Emme olleet aiemmin ajatelleet, kuinka montaa erilaista teetä yhdestä ja samasta kasvista voi valmistaa. Musta, vihreä, valkoinen ja hopeatee valmistetaan kaikki samasta kasvista ja koneilla seulomalla näistä saadaan vielä useita eri vahvuuksia. Oikein mielenkiintoinen kierros, jonka päätteeksi saimme maistaa tehtaassa valmistettua teetä. Teimme vähän ostoksia matkamuistomyymälässä, minkä jälkeen kuskimme vei meidät katsomaan, kuinka paikalliset naiset keräsivät teelehtiä selässään kantamiin valtaviin pusseihin.

Sitten astuimme autoon jatkaaksemme kohti putouksia. Pysähdyimme kahdelle näköalaseisakkeelle ihailemaan maisemaa ja vesiputouksia. Toisella pysähdyksellä näimme myös apinoita kalliolla liki vesiputousta. Sitten matkamme jatkui kohti Noraye Eliya kaupunkia, jossa oli kaunis vuoristojärvi. Matkan varrella hedelmäkauppiaiden kojut vaihtuivat vihanneskauppiaiden myyntikojuihin. Maan korkeuserot ovat suuria. Korkein huippu saarella on reilu 2500 m. Näin alhaalla kasvatetaan hedelmiä ja ylhäällä vuoristossa kasviksia ja vaikka mansikoita, joita ostimme rasiallisen tienlaidassa niitä kauputtelevalta naiselta. Huipulla järveä reunustivat englantilaistyyliset talot, jotka ovat muistoa ajasta, jolloin maa oli Englannin siirtomaana. Paikkaa kutsutaankin pikku-Englanniksi. Paluumatkalla kuski pysähtyi ostamaan vaimolleen tuoreita vihanneksia vaimolleen ja osti meille samalla paikallista suolaista herkkua nimeltään murukku. Sarah sai tahtomansa porkkanan, jota nakerteli kunnes nukahti taas autoon. Kuski pysähtyi vielä toisella kojulla ostamaan meille kookosleipäsiä, ja näin olimme saaneet haaveilemamme välipalan paikalliseen tapaan. Päästyämme hotelliin piipahdimme huoneessa ennen syömään lähtöä. Söimme paikallista evästä hotellin ravintolassa. Ravintola on ollut niin hyvä, että siinä on kannattanyt asioida usein, vaikka yleensä emme monesti käy samassa paikassa syömässä. Rauno jäi tilaamaan laskya, kun Niina lähti edeltä kävelemään rantaa pitkin ostoskeskukseen leikille ja jätskille. Tytöt pääsi meljein perille, ennen kuin Rauno sai heidät kiinni. Paikallisilla kun menee tuohon laskun kirjoittamiseen aina vähintään kymmenen minuuttia. Kävimme samassa leikkipaikassa kuin eilen. Tänään kokeilimme törmäysautoja. Tytöt kikattivat itsensä kipeiksi autojen osuessa toisiinsa. Illan päätteeksi gelatoriosta mansikku-juustokakku, coocos-yougurtti ja pähkinä jätskiä ennen kuin ajelimme tuktukilla iltapuuhille hotelliin.

20.10.2016

Tänään ei ollut kiire minnekkään. Köllittiin pitkään huoneessa ennen kuin siirryttiin aamiaiselle. Tytöt tykkäsi kovasti linssimuhennoksesta jota laitettiin leivän päälle. Köllittyämme aikamme hotellilla päätimme ottaa tuktukin ja lähteä vähän katselemaan kaupunkia ja shoppaamaan. Kuski vei meidät paikallisten käyttämälle kauppahallille, jonka yläkerrasta olisi löytynyt kaikkea kasseista, kankaisiin ja vaatteisiin. Meitä kiinnosti enemmän kauppahallin alakerta, jossa oli myytävänä kaikkea syötävää. Vihannestori oli valtava. Ihan harmitti kun meillä ei ole keittiötä missä kokata. Vihannekset näyttivät niin houkuttelevilta. Myyjät punnitsivat ostokset vanhoilla painovaaoilla ja pakkasivat valmiiksi pusseihin. Sekä ostajia, myyjiä, että melua oli paljon. Vihannestorin vieressä oli kalatori ja alue, jolla myytiin “tuoretta” lihaa. Kalat olivat esillä pöydillä ja lihat roikkuivat myyntikojuissa koukuista kolmenkymmenen asteen helteessä ilman mitään viilennysyrityksiä. Ja alueen haju oli sen mukainen. Ostimme maustekauppiaalta muutaman pussillisen paikallisia mausteita hinnalla, joka oli murto-osa turistialueiden hinnoista. Saadaan vielä kotonakin näin nauttia Sri Lankan mauista ja tuoksuista. Sarahin toiveesta siirryimme toiselle ostosalueelle. Turistibasaarilla oli rihkamakauppias poikineen ja tuotteitten tyrkytys vähintään yhtä pahaa kuin Turkissa. Ostimme itselle kotiin uudet päiväpeitot ja tytöille hameet. Sarah bongasi eräällä katolla apinan. Savanna keikkui koko ostosmatkan mandukassa, että ostosten tekeminen olisi helpompaa. Sitten olikin aika vähän evästellä. Niina vei tytöt tuktukilla hotelliin päikkäreille ja Rauno jäi vielä hetkeksi kävelemään kiireiseen, mutta kauniiseen keskustaan. Raunon palattua hotellille, vaihdettiin osia ja Niina pääsi kävelemään keskustaan. Matkalla sai kuvailla järven rannalla runsaslukuisena esittäytyviä lintuja, kuten merimetsoja, pelikaaneja ja kuningaskalastajia sekä kilpikonnia, lepakoita ja varaania, jonka Rauno oli bongannut jo aiemmin päivällä kiikareilla ja juossut kiinni kameran kanssa. Keskustassa kävellessä Niina pistäytyi katsomaan erästä kummallista temppelialuetta, joka oli pyhitetty sekä hindujumalille, että budhalle. N.50m päässä oli muslimien rukoushuone. Voi kun joka paikassa uskonnot voisivat kulkea näin vieretysten! Sitten kahvia ja suklaakakkua ennen kuin oli treffien aika koko perheen kesken jo tutuksi tulleella leikkialueella ja sen vieteisessä jäätelöpaikassa. Hotellille lähtiessä meinasi tulla tuska, kun yritimme saada rahaa vaihdettua. Automaatti ei toiminut kuin ensimmäiselle viusikymppiselle ja pankissa rahanvaihtoon olisi vaadittu passi, joka meillä oli tietenkin hotellilla. Lopulta saimme kuitenkin nostettua rupioita automaatista. Hyvä näin, sillä seuraava hotellimme, johon huomenna ajelemme pitkän päivän on käsittääksemme pienemmässä kylässä, eikä takeita rahanvaihdolle ole. Illan päätteeksi ostimme kaupasta sekä katukauppiaan kärrystä vielä hotelliin iltapalaa.

21.10.2016

Tänään oli loman pisin autotaival. Herättyämme pakkasimme tavarat, söimme aamiasta ja hyppäsimme kymmenen maissa autoon. Kuski vei meidät ensin Pinnawalan norsuorpokotiin, joka sijaitsi noin kilometrin päässä Kandystä. Pinnawalassa elää maailman suurin aidatulla alueella oleva lauma villejä elefantteja. Eläimet ovat päätyneet alueelle tultuaan pelastetuksi orpona tai huonoista oloista tai syntyneet alueen sisällä. Toisin kuin paikassa, jossa kävimme ratsastamassa elefantilla, täällä emme nähneet kuin kahdella elefantilla kahleita. Ilmeisesti olivat agressiivisempia tapauksia. Satuimme auleelle juuri hyvään aikaan. Elefantit pääsevät kahdesti päivässä peseytymään ja peuhaamaan läheiselle joelle, jossa ne olivat nyt meidän saapuessa paikalle. Joen pinta oli hyvin alhaalla ja Elefantit, jotka yleensä nautiskelevat joesta, pääsivät nyt vain kahlaamaan ja ottivat suihkuja letkupojalta. Oli huikea näky, kun lauma villejä elefantteja löntysteli kadulla turistipuotien ja muiden rakennusten lomassa takaisin orpokodin aitaukseen. Visiittimme orpokotiin oli lyhyt, mutta erittäin antoisa. Oli upeaa nähdä niin onnellisia eläimiä. Pinnawalasta matkamme jatkui hiljakseen kohti Mirissaa, jossa lomamme viimeinen hotelli sijaitsi. Colombosta eteenpäin pääsimme ajelemaan uutta moottoritietä, joklla matka sujui paljon jouhevammin kuin olimne maassa tottuneet. Tosin kuski ajoi jostain syystä koko moottoritien vain kahdeksaa kymppiä. No, kerkesimmepä katsella paremmin maisemia, jotka muuttuivat pikkuhiljaa vuoristosta alavammiksi peltomaisemiksi. Riisipelloilla käyskenteli vesipuhveleita ja riikinkukkoja. Jokapuolella peltoja reunustivat sademetsän puut. Tytöt nukkuivat autossa useampaan otteeseen. Matka oli pikä. Kello oli jo puoli kuusi, kun viimein pääsimme hotellille. Ainakin puoli tuntia meni ylimääräistä aikaa, kun kuski ajoi vähän harhaan. Hotelli vaikuttaa oikein pätevältä. Terassilta näkyy meri. Huoneessa on kaksi isoi sänkyä, joiden päällä on Sarahin mukaan prinsessakatokset, eli hyttysverkot. Iltaruokaa kävimme syömässä merenrannalla ravintolassa, jossa Sarah innostui syömään kaksi omelettia ja valittelee nyt ähkyään viereisellä sängyllä. Tarjoilija kertoi meille maan vesitilanteen olevan niin huono, ettei paikallista olutta oikein tahdo saada enää mistään. Tuontijuomia kyllä riittää. Aika jona olemme maassa olleet, on ns. monsuunien kääntymisaikaa, jolloin länsimonsuunin pitäisi olla kääntymässä  pois ja itämonsuunin ottamassa valtaa, mutta paikalliset odottavat yhä itämonsuunia alkavaksi. Matkalla näimme lukuisia riisipeltoja, jotka eivät olleet vielä päässeet edes itämään veden puutteessa. Tänään ajoimme kuitenkin kahden lupaavan vesikuuron läpi matkallamme Mirissaan, joten jospa se sää siitä pikkuhiljaa muuttuisi. Huomenna päästään paremmin tutkailemaan aluetta.

22.10.2016

Eilen saavuimme taas uuteen hotelliin, joten saimme tänä aamuna taas jännityksellä odottaa millaista aamiaista saisimme. Ensimmäisessä hotellissa aamiainen oli noutopöydässä, toisessa tilattiin listalta ja tänä aamuna eteemme katettiin paahtoleipää, rottileipää, paistettuja munia ja tuoreita hedelmiä. Herkullista kertakaikkiaan. Tuo rotti on paikallista kookosleipää, jota voi syödä sellaisenaan tai erittäin tulusen chilitahnan kanssa. Aamiaisen jälkeen lähdimme etsiskelemään Mirissan rantaa. Ajelimme pikkumatkan tuktukilla ja eteemme avautui kaunis ranta. Ranta oli suhteellisen jyrkkä jopa laskuveden aikaan. Illalla nousuveden aikaan iso osa hiekkarantaa jää veden peittoon. Mutta hiekka oli aivan täydellistä. Rantavedessä oli ilo kahlailla ja etsiä palmujen varjostamaa paikkaa, jossa tytöt pääsivät tekemään hiekkakakkujaan. Rauno kävi snorklaamassa tovin. Vesi oli sameahkoa ja aallokko touhuun aika hurja, mutta jotain kaloja hän oli kuitenkin nähnyt ja meinannut peruuttaa päin merisiiliä. Rannan tuntumassa oli iso kalliosaari, jonne monet rannalla olijat kiipesivät, mutta Niinalla tämä jäi tekemättä. Saarelle kahluun ja ensimmäisten portaiden nousun jälkeen matka tyssäsi aivan liian vaarallisen näköiseen ja kapeaan kulkuväylään. Ei turvallista touhua. Rauno kiipesi snorklatessaan kalliolle jostain takakautta, mikä oli kuulemma paljon parempi ratkaisu. Rannalla vierähti huomaamatta useampi tunti ja tytötkin intoutuivat leikkimaan suolaisessa merivedessä. Savanna isin sylissä, Sarah muuten vain Rantavedessä. Aallot olivat tytöistä ihan parasta. Mukavan rantapäivän kruunasivat jäätelöt lähi ravintolassa ennen päiväunia. Iltapäivällä huristelimme samalle rannalle uudestaan katsomaan kuinka korkealle vuorovesi oli noussut ja aivan oikein. Näkösällä oli enää rannan jyrkkä hiekkapenger. Tarkoituksenamme oli kävellä rantaa pitkin ravintolaan, mutta totesimme sen niin haastavaksi, että tallustelimme tietä pitkin ruokapaikalle. Odotellessa ruokia istusimme rantapenkalla ihailemassa rapuja ja auringonlaskua. Noin isoja rapuja emme ennen olleet luonnossa nähneetkään. Sarah lauleskelu mukavasti hörppiessään siinä penkereellä fantaansa. Ruoka tuli taas yksi annos kerrallaan hyvin verkkaiseen rahtiin.  Tytöt söivät kasvisnuudeleita ja omelettia. Rauno ja Niina söivät kottua, kasviksista ja taikinasuikaleista valmustettua wokkia kanalla/juustolla. Kottu oli taivaallista ja sen kanssa sai vielä paikan päällä tehtyä makeaa chilitahnaa! Eiköhän noilla jaksa nukkua huomiseen.

23.10.2016

Tänään ajelimme aamiaisen jälkeen Mirissasta Galleen. Kuski ajeli semmoisen tunnin verran merenrantaa myötäilevää tietä. Matkalla bongasimme upean loivan rannan, jolle meidän on ehdottomasti kerettävä vielä snorklaamaan ja tekemään rannanvalloituslinnake hiekasta. Siellä täällä rantavedessä näkyi keppejä, joiden päässä istui paikallisia kalastajia saalista narraamassa onkineen. Tie oli liikenteeltään paljon rauhallisempi kuin isojen kaupunkien hulinassa kerkesimme tottua. Tien viertä reunustivat villat ja hotellit ja säännöllisin välimatkoin esiintyvät hedelmäkauppiaiden kojut. Perillä Gallessa kuski jätti meidät vanhalle linnoitusalueelle, jonka hollantilaiset olivat rakentaneet ehkä joskus 1800 – luvun lopulla, jos oikein kuskia tulkitsimme. Ostimme jäätelöt ice-tuktukista ja ne nautittuamme suuntasimme katsomaan majakkaa, jota Sarah oli odottanut kovasti. Majakka oli kunniapaikalla niemen kärjessä palmujen ympäröimänä. Majakka oli rakennettu 1938 ja se oli edelleen hyvässä kunnossa. Liekköhän vielä toiminnassa? Ei voi tietää. Sisään majakkaan ei valitettavasti päässyt, joten lähdimme kiertelemään pitkin muurin reunoja merimaisemasta nauttien. Upeita snorklauspaikkoja oli silmänkantamattomiin. Mirissa on ennemmin surffaukseen soveltuva paikka, mutta eipä valittamista siinäkään. Kävelimme Gallen linnoitusalueen katuja, joilla oli paljon turistikojuja ja kahviloita. Iso osa alueen liikkeistä möi paikallisista kivistä tehtyjä korujs. Ostimme liikkeestä, jonka edustalla eräs mies hioi käsityönä korukiviä, pienen valkean norsun. Norsu on paikallista kuukiveä, jota ostettiin pieni korukivi myös Sarahin aarrelaatikkoon. Savanna keikkui lähes koko Gallenmatkan mandukassa. Ennen tuktukilla tavarataloon siirtymistä näimme miehen, jolla oli mukanaan apina, boa ja koobra, jota hän olisi maksusta ruvennut lumoamaan ylös korista. Kiersimme käärmeet kaukaa ja koobran aitous jäi näin tarkistamatta. Tavaratalossa söimme paikallisia pasteijoita ja muuta pientä välipalaa ennen autolle siirtymistä. Päikkäreitten jälkeen otimme vähän leikkiä hotellihuoneessa. Rauno kävi nälkäisille välipalaksi kasvisrotia, josta Sarah ilmoitti tyytyväisenö: “onpas hyvää tämä rotta”. Hyvää todella oli, ja todella halpaa. Kolme paksua täytettyä rotia maksoi noin euron. Sitten kävelimme porukassa lähirannallemme varaamaan huomiseksi valaiden katselu retken. Toivottavasti näemme jotain! Jännityksellä jo odotetaan. Iltaruoan söimme hienossa rantaravintolassa, jossa Rauno sai valita itse tarjoilijan tuomalta isolta pannulta, mikä kala hänelle grillattaisiin. Tytöt söivät yhteisen kanapasta-annoksen niin, että Sarah söi pastat ja Savanna kastikkeet. Ruokaa odotellessa pelasimme yhdessä isoa ranta-shakkia, jonka nappuloita tytöt siirtelivät ohjeiden mukaan. Hyvän ruoan päälle hyvät yöunet, sillä herätys on huomenna jo kuudelta.

24.10.2016

Tänään aamu alkoi aikaisin, 6.00am, sillä olimme lähdössä katsomaan valaita merelle. Tuktuk haki meidät hotellilta klo 6.15 ja vei meidät satamaan, josta lähti useampi turistialus samalle asialle. Retki oli todella edullinen 2000 rupiaa aikuisista ja tytöt ilmaiseksi. Saimme pelastusliivit, vesipullot, oksennuspussit ja matkapahoinvointitabletit. Laiturilla kaksi tärkeän näköistä virkamiestä valvoi, että alusta ei ylibuukattu, ja että kaikilla oli varmasti pelastusliivit. Niin matkamme alkoi odottavissa tunnelmissa. Merenkäynti oli kovahkoa ja pakko sanoa, että välillä pelotti kun alus keinahteli uhkaavadti puolelta toiselle. Sai tehdä ajoittain ihan lihasvoimin töitä pysyäkseen paikallaan ja pitääkseen toisella kädellä lapsesta kiinni. Sarah istui Raunon sylissä, Savanna Niinan. Molemmat tytöt nukkuivat ison osan ajasta. Alkumatkasta tuntui että oliko muutaman eväkkään näkeminen todella kaiken tämän pahoinvoinnin arvoista, mutta hetken hengittelyjen jälkeen ja kun pahoinvointilääke alkoi vaikuttaa, alkoi vaikuttava retki Intian valtamerellä. Aallot olivat todella massiivisia, kunnioitusta herättäviä. Välillä ne peittivät näköpiiristä puolittain muita aluksia, joilla valaita oltiin lähdetty bongaamaan. Retki kesti kokonaisuudessaan kolmisen tuntia ja siinä ajassa miehistö kerkesi tänään bongata kolme sinivalasta. Mekin näimme niistä yhden oikein kunnolla sen käydessä haukkaamassa happea ja pärskäyttämässä pyrstöllään sekä toisen puhaltelemassa vesisuihkuja pinnalle. Kuvia näistä otuksista oli mahdoton saada laivan keikkuessa ja lapsen nukkuessa sylissä. Mutta me nähtiin valas, Jes!! Tänään emme nähneet muita vedeneläviä, mutta eilen samalla retkellä oli nähty iso delfiinilauma. Käytännössä valaiden bongaus tapahtui niin, että kaikki alukset ajoivat näkömatkan päässä toisistaan ja yhden havaittua jotain mielenkiintousta, muut alukset ryntäsivät paikalle perästä. Vähän arveluttavaa touhua, mutta toisaalta moisessa aallokossa loi turvaa, kun oli muita aluksia likellä jos olisi tarvittu apua. Retken jälkeen otimme vuorotellen vähän lepiä hotellulla ja kävimme aamiaisella ravintoloissa. Sarah kävi Niinan kanssa eilisiltaisessa shakkipaikassa ja Rauno myöhemmin kantapaikassamme horellin lähellä. Iltapäivällä huristelimme tuktukilla eilen bongaamallemme rannalle, jossa söimme jätskiä, paahdettuja chilipähkinöitä ja friteerattua ananasta välipalaksi ennen hiekkaleikkejä ja uintia. Siinä rannalla ollessa meidät yllätti trooppinen sadekuuro, joka alkoi niin äkisti ja niin kovaa, että pisarat ihan koskivat pudotessa iholle. Pidimme hetken sadetta, jonka jälkeen Rauno ja Sarah kävivät vielä vähän uimassa. Eantaleikit jäivät niin lyhyeen, että sovimme tulevamme aamulla sinne uudelleen ennen pakkailuja. Märkinä ja hiekkaisina valuimme tuktukilla hotellille ja pikaisten suihkujen jälkeen ravintolaan viimeiselle illalliselle tällä reissulla.

25.10.2016

Tänään loppuu lomailu tältä erää ja alkaa pitkä kotimatka. Laskeskelimme, että kun lähdemme hotellilta tänään neljän maissa, matkustamme seuraavat 26h ennen kuin olemme kotona Joensuun juna-asemalla. Herätessä satoi vettä ja kerkesimme jo miettiä, miten korvaisimme lapsille luvatun rantapäivän, mutta aamiaisen jälkeen taivaalle ilmaantui taas aurinko. Pääsimme kuin pääsimmekin heittämään hyvästit merelle. Kahlailimme ja leikimme rantavedessä, kunnes aurinko rupesi porottamaan liian kuumasti. Tuktukilla hotellille lepille ja pakkailemaan. Pakkasimme metodilla pienet vaatteet ja meille tarpeettomat lelut jätetään paikallisille lapsille. Pakkailujen jälkeen katselimme kelloa, joko se tulisi kaksi. Olimme sopineet läheisessä ravintolassa, että tulisimme tällöin syömään riisiä ja currya Sri Lankalaisittain. Rauno olisi tilannut sitä edellisenä iltana, mutta tarjoilija nauroi meille, että ruoan valmistus vie liian kauan näin tilaten. Nyt eteemme kanettiin isot lautaselliset riisiä, viittä erilaista currya sekä ohutta mukavasti suussa rouskuvaa leipää. Kaikki tämä tarjoiltiin ison vesimaljan kanssa, jossa voisimme pestä kätemme, mikäli söisimme käsin. Kokeilimme tätä kyllä, mutta jotenkin syönti sujui jouruisammin lusikalla ja haarukalla. Curryt oli tehty linsseistä, perunasta, tomaatista, kaalista ja kalasta. Kaikki erinomaisia ja suhteellisen tulisia. Ruoan kruunasivat täti, joka lappoi curryja riisiannoksillemme ja maisema, joka oli kuin pieni pala paratiisia. Palmut varjostivat pöytäämme ja reunustivat merta, josta Rauno bongasi ison, arviolta melkein metrin mittaisen kilpikonnan, jonka sukeltelua seurasimme haltioituneina. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyi tämä matka. Ei hassumpaa!!

Takaisin matkapäiväkirjoihin

Takaisin etusivulle

Italia 2015

Matkapäiväkirja

2015 Italia – Prossedi ja Rooma

Mukana menossa: Rauno, Niina, Netta (the teenager), Sarah 3v ja Savanna 8kk

2.10.2015

Oujee! Tänään oli Niinan ja Raunon viides hääpäivä. Hyvä päivä aloittaa kauan odotettu Italian matka. Lento lähti tuttuun tapaan Helsinki-Vantaalta, jonne saavuimme junaillen. Junailu on ehdottomasti vaivattomin tapa matkustaa kahden pienen lapsen kanssa pitkiä välimatkoja kiitos leikki- ja ravintolavaunujen ja liikkumismahdollisuuksien. Matka Joensuusta Rooman kautta Prossediin kesti yhteensä noin viisitoista tuntia autolla, junalla, bussilla, lentokoneella, junalla ja autolla. Pikkutytöt käyttäytyivät esimerkillisesti koko matkan! Prossedissa meillä oli odottamassa 100m2 vuokra-asunto vanhassa kaupungissa, jossa autoilu on kielletty(asunto linkeissä). Asunnolle päästäksemme kävelimme vielä jyrkähköjä kivettyjä kujia ja alaovelta vielä kolmet vanhat jyrkät portaat, ennen kuin talonvahti avasi asuntomme oven ja pääsimme purkautumaan rinkoistamme, lastenrattaista, kantoliinasta ja muista kimpsuista ja kampsuista. Teimme pikaisen tutustumiskierroksen asuntoomme. Netta sai oman pienen huoneen ja me muut vetelimme sikeitä isommassa makuuhuoneessa. Yläkerran iso makkari jäi vielä ilman käyttöä. Ei meillä ainakaan tila tule loppumaan kesken! Söimmen vielä rooman juna-asemalta ostettuja eväsleipiä ja kävimme kauan kaivatuille unille.

3.10.2015

Ensimmäinen aamu Prossedissa alkoi kauniina ja aurinkoisena. Eilen saavuimme perille pimeyden saattelemana ja nyt aamulla ikkunaluukkuja availlessamme yllätyimme iloisesti. Ikkunoista aukeni kaunis maalaismaisema peltoineen, oliivipuineen ja vuoristoineen, joiden rinteillä näkyi vastaavia pieniä kyliä, kuin Prossedimmekin on. Keittelimme kahvit espressokeittimellä. Keikkiömme oli oikein iso kunnon keittiö suurine puisine ruokailuryhmineen ja kaasuliesineen. Aamiaiseksi nautimme edellisillan tähdeleipiä, jonka jälkeen lähdimme kävelylle etsimään ruokakauppaa. Kävellessä ihailimme maisemaa, pientareella kasvavia syklaameja ja carabinierien ja poliisin eroa, mikä ei meille selvinnyt. Kylästä löytyi kaksi pientä puotia, kaksi ravintolaa, pizzeria, kaksi kahvilaa, leipomo sekä posti ja pankki. Innostuimme heti ostelemaan paikallisia herkkuja;ilmakuivattua kinkkua, pastaa, oliiveja jne. Kaikki niin paljon parempia ja aidomman makuisia kuin meillä kotona kaupoita löytyvät tuotteet. Laitoimme illemmalla ruoaksi pastaa tomaattikastikkeella, jossa oli parman kinkkua, valkosipulia ja oliiveja. Niin ja tietysti parmesania.

4.10.2015

Aamu alkoi espressolla ja pannulla paistetulla leivällä, minkä jälkeen Rauno lähti kartuttamaan lähiseutua. Tytöt nukkuivat eilisen matkapäivän väsyttäminä päikkäreitä, kunnes kukko kiekui ulkona kesken päivän ja herätti Savannan. Raunon kävely kannatti. Eilinen parin kilometrin vaellus kaupoille osoittautui turhaksi Raunon huomatessa että toiseen suuntaan kämpän ovilta lähtiessä matkaa kaupoille ja keskustaan on noin kolmesataa metriä!! Ja eilisen päivän se uhosi etsivänsä oikotien!! Tätähän lähdettiin sitten porukalla ihmettelemään ja samalla ostettiin Sarahille pinkki twinx –  pallo, jota sitten yhdessä pelattiin kylän keskusaukiolla. Italiassa lasten leikkipaikat ovat harvassa ja usein aivan loppuun leikittyjä, joten lapset viihtyvät ulkona usein tällaisilla ajoneuvoilta kielletyillä aukioilla ja puistoissa palloa potkien ja saippuakuplia puhallellen. Onnkesemme paikallinen leikkipuisto oli vasta rakennettu. Lapset pääsivät kokeilemaan sitä jo samana iltana kun odottelimme paikallisen pizzerian avautumista. Pizzeria osoittautui täyskympiksi. Suomessa kuulimme useammasta suusta italialaisen pizzan olevan niukkatäytteistä ja ei välttämättä suomalaiseen makuun istuvaa, mutta osoitimme tämän käsityksen vääräksi. Pizzerian pizzat olivat isoja, runsastäytteisiä ja millä ne oli täytetty! Pitsoissa oli täytteinä paikallisia makkaroita ja juustoja ja pestoa ja rukolaa ja ja ja..niin ja tilatessamme Sarahille americana pizzan, hänen eteensä tuotiin pizza, jonka päällä oli nakinpaloja ja ranskanperunoita. Kaikissa pizzoissa oli runsaasti mozzarellaa, mutta tomaattikastiketta niissä ei ollut, jollei sitä listalla ollut erikseen täytteenä mainittu.

5.10.2015

Aamu alkoi poutaisena, mutta päivän mittaan kerkesi satamaan kunnon kuuron. Aamusta Niina ja Rauno kävivät kahviloissa kyselemässä bussiaikatauluja, sillä asunnossamme oli netti ilman konetta. Ei kovin toimiva yhtälö. Prossedin kylä on vartin bussimatkan ja tunnin junamatkan päässä Roomasta, emmekä päässeet muuallekaan ilman julkista liikennettä, joten Rooman juna ja bussit ilman rataspaikkaa tulivat meille hyvin tutuiksi näiden kahden viikon aikana, jotka Prossedissa asustimme. Lounastimme lähikaupasta ostettua ihanaa maalaisleipää ja leikkeleitä, minkä jälkeen lähdimme maalaiskävelylle. Ihmettelimme sateen jälkeen portaillemme kertyneitä etanoita ja bongailimme ainakin bambuja, sitruunapuita, appelsiinipuita, hevoskastanjoita, tammenterhoja, kanoja, kaneja ja karvasia pikkupossuja. Illalliseksi Rauno kokkasi kummallista, mutta hyvän makuista perunapastaa sekä pinaatti-kalkkunaleikettä. Savanna taas sai Niinan pullolla survomaa pastaa, kun tuo sauvasekatin ei keittiön kalustukseen kuulunut. Pakko sanoa, että ruokamaana Italia on osoittautunut maineensa veroiseksi! Kaikki on tuoreempaa, maukkaampaa ja meillä tönkkösuolattuna myytävät oliivit, leikkeleet ja pesto ovat täällä miellyttävämpiä vähemmän suolauksensa ansiosta. Niin ja panini!! Se ei oikeasti sisällä ällöttävää teollista majoneesimössöä, vaan tuoretta mozzarellaa ja valtavia suikaleita herkullisia leikkeleitä, joiden rasva itsessään riittää ohuen leivän rasvaksi!

6.10.2015

Tänään päätimme lähteä tutustumaan Roomaan. Ei niin sujuvan aamun vuoksi saimme juosta linja-autolle. Raunon tullessa hieman muitten jälkeen, saimme kuulla hänen vetäneen asunnon oven kiinni niin, ettei sitä saanut sen enempää lukkoon, kuin aukikaan, kun pimeällä illalla palaisimme takaisin. Katselimme siinä, kun linja-auto ajoi ohitsemme ja kävelimme takaisin asunnolle. Onneksi Rauno sai oven lopulta itse auki, emmekä tarvinneet lukkoseppää. Ja ei kun uusintayritystä linja-autolle. Auton saapuessa marssimme kyytiin, mutta kuski ilmoittikin, että häneltä ei voi ostaa lippuja, vaan ne olisi pitänyt ostaa ennakkoon viereisetä kahvilasta. Hetken oli semmoinen ole, että päivä ei mene ihan putkeen, mutta onneksi kuski odotti pysäkillä tovin, ja juoksimme ostamaan liput. Italialaiset eivät edes yritä puhua englantia, vaan solkkaavat kaiken italiaksi ja käsillään, Leimasimme liput ja pääsimme viimein lähtemään kohti Privernaa ja sieltä toisella autolla Priverna-Fossanovan juna-asemalle (italiassa niin bussi, kuin junaliputkin pitää leimata ennen niiden kyytiin astumista, muutoin saattaa rapsahtaa tarkastajalta sakot). Hypättiin junaan ja oltiin Roomassa klo 11.00. Mitäs sitten? Lähdimme kävelemään ilman päämäärää (tai siis Netan päämääränä oli löytää jostain avoin WiFi, kun asunnolla ei voinut nettiä käyttää). Ensimmäisenä päädyimme jonkin kirkon edustalle, jossa maistelimme italialaista jäätelöä, jota meille oli ennen matkaa kehuttu. Ja ei ollut kehuttu turhaan! Jäätelö oli ehdottomasti parasta koskaan maistamaamme! Sarahkin lipitti koko ison jäätelön silmät kiiluen. Sarahille on luvattu jäätelö jokaisena reissupäivänä ja tästä pidetään kiinni. Näin alkupalan jälkeen etsimme kävellessämme ravintolan, jossa Netta sai wifittää samalla kun ruokailimme. Matkan jatkuessa kävimme ruokakaupassa, jossa oli valtavat juusto ja lihatiskit paikalliseen tapaan..täällä ei syödä lauantaimakkaraa. Lopulta päädyimme colosseumille tai kolossille, kuten Sarah rakennusta kutsui. Huilasimme ja ihailimme colosseumia pienellä kadun yli menevällä sillalla, mutta itse rakennukseen emme halunneet lähteä sisään muiden turrejen sekaan, vaikka turistivirta tähän aikaan vuotta olikin aika vähäinen. Asemalle takaisin hiipiessämme Sarah löysi vielä loppuun kulutetun leikkipuiston, jossa sai toki leikkiä ja Netta pääsi vielä kenkäostoksille. Yhdessä päivässä Roomasta muodostui selkeä kuva, jonka Rauno puki hyvin sanoiksi; Rooma on hieno ja kaunis kaupunki, mutta jotenkin yliarvostettu, kiireinen, jopa agressiivinen, haiseva, likainen ja huonossa kunnossa. Ei yhtään sellainen suurkaupunki, jollaisissa olemme aiemmin viihtyneet. Prossedia kohti lähdettiin väsyneinä, mutta hyvillä mielin. Portilla hra italiano katsoi kyllä meidän liput mutta ei viitsinyt leimata niitä. Sitä ei kiireessä keretty tarpeeksi kummaksua ja lopputuloshan oli, että junassa “I am the chief of the train-konnari” päätti sakottaa meitä viisikymppiä sekä Niinan, että Raunon ostetusta ja maksetusta, mutta tyhmyyttämme leimaamatta jättäneistä lipuistamme. Onneksi piti Nettaa alle neljätoistavuotiaana, eikä kysynyt siltä lippua. Enimmäkseen hyvä päivä kaiken kaikkiaan.

7.10.2015

Se oli biitsipäivä tänään. Aamulla Privernossa toista linja-autoa odotellessamme näimme aika hienoja sääilmiöitä. Asemalta oli suora näkyvyys laakson reunassa oleville vuorille ja oli aika hienoa katsella, kuinka sade lähestyi meitä sieltä. Päällämme olevat pilvet pyörivät valtavaa ympyrää aivan kuin elokuvissa. Sade alkoi lähes heti astuessamme linja-auton kyytiin ja ulos Sabaidian asemalle päästyämme sade loppui kuin seinään ja aurinko porotti täydeltä terältä. Täydellistä! Sabaudian rantaa etsiessä vierähti tovi, sillä paikka ei ole mikään turistipesäke, vaan paikallisten kesällä suosima lomakohde, ja luonnollisesti lokakuu on italialaisille jo aivan liian kylmää aikaa kastella varpaita merivedessä. Etsintä kyllä kannatti. Ranta oli todella hieno, vaikkakin sinne oli todella vaikea päästä itse, saati sitten lastenrattaiden ja kantoliinan kanssa, sillä ainoat löytämämme portaat alas rannalle olivat rikkinäiset ja vaikeakulkuiset. Söimme rannalla eväitä, otimme aurinkoa ja kahlailimme. Sarah oli aivan onnessaan, kun pääsi ensimmäistä kertaa ikinä mereen. Löysimme rannalta paljon pieniä simpukoita ja pienen leludelffiinin, jonka otimme mukaan matkamuistoksi. Päätimme heti, että tänne tultaisiin uudelleenkin. Rauno alias kuljetus Tanskanen sai raahattua rattaat takaisin ylös jyrkän ja upottavan mäen ja Niina kantoi tytöt. Nyt löysimme suoraan tien linja-autoasemalle, mutta siellä saimme huomata, että meille oli kerrottu kotiin päin menevän auton aikataulu väärin. Tämä tarkoitti toisen linja-auton odottelua ja Fossanovasta taksin ottamista. Onneksemme Fossanovan asemalla oli ystävällinen nainen, joka soitti meille kyydin. Olemme nimittäin saaneet huomata, että puheliaiksi ja sosiaalisiksi mielletyt italialaiset eivät ole maineensa väärtti. Maalaiset ovat erittäin ystävällisiä ja avoimia ihmisiä, joskin heidän kanssaan ongelmaksi osoittautuu yhteisen kielen löytäminen, kun taas kaupungeissa asuvat ihmiset osaisivat puhua englantia, mutta eivät halua auttaa tai usein edes kommunikoida turistin kanssa. Mutta päivä oli erittäin onnistunut. Sää suosi, ranta oli hieno ja söimme taas vatsat täyteen herkkuja

8.10.2015

Tänään piti olla asunto/pyykkipäivä, mutta eihän sitä jaksettu olla koko päivää aloillaan. Aamulla Niina ja Netta sai nukkua pitkään kiitos Raunon, joka katsoi lapsia. Aamiaisen jälkeen Rauno ja Savanna kävivät pitkällä kävelyllä, jolla he näkivät kunnon kello kaulaisia päkäpää pukkeja ja tutustuivat erääseen paikalliseen mieheen, joka omisti kylän lähellä suuren tilan. Tällä aikaa Niina, Netta ja Sarah kävivät leikkipuistossa leikillä ja sen jälkeen kahvilassa cappucinolla ja virtahepo-kippo-jätskillä. Päikkäreitten jälkeen lähdimme täpötäydellä koulubussilla Privernoon ostoksille. Niina osti kotiin vietäväksi pienen espressokeittimen ja tytöt saivat omat äänilelunsa, jotka lauloivat laulunsa luonnollisesti italiaksi. Netta osti tuliaisia siskolleen ja Rauno shoppasi ruokaosastolla. Illalla herkuteltiinkin kunnon illallinen Raunon valmistamana. Ainiin..aamulla olisi ollut kylän aukiolla viikottaiset markkinat, mutta koska emme niistä tienneet, näimme niistä vain rippeet myyjien kootessa kojujaan pois. Kerkesimme kuitenkin ostaa eräältä myyjältä ison laatikollisen paikallista mozzarellaa, josta Prossedin laakso on kuuluisa. Uskomatonta herkkua!

9.10.2015

Sää oli tänään puolipilvinen ja lämmin. Päätimme olla koko päivän Prossedissa ja lähteä pitkälle maaseutukävelylle eväiden kera. Maisemathan oli upeita, kuten jo aiemmin on hehkutettu. Kävelimme ns.alatietä ja takaisin lenkin ns. ylätietä. Matka alkoi jyrkällä alamäellä (paikkaa ei voi suositella liikuntaesteisille, mutta toisaalta ei kyllä voi Roomaakaan ja näin ollen olettaen Italiaa yipäätään). Kävellessä Netta ja Niina kuvailivat perhosia ja näimme kello kaulassa oliivipuiden seassa laiduntavia kevosia, viinimarjapensaan kokoisen rosmariinipensaan sekä upeita vanhoja tammia. Siinä matkan kääntyessä jyrkästä alamäestä yhtä jyrkäksi ylämäeksi Netta ja Rauno olivat oliivisotaa. Oliiveita kasvoi laakson joka kolkassa ja ne olivat pullollaan raakoja oliiveja. Jotenkin mieltä rauhoittava näky!

10.10.2015

Tänään satoi lähes koko päivän. Niina ja Rauno kävivät aamulla kaksin kahvilassa, kaupassa ja tutustumassa kylän kirkkoon, jossa tavan mukaan oli upeita vanhoja seinämaalauksia ja patsaita. Netta pääsi Raunon kanssa katsastamaan kirkon myöhemmin samana päivänä. Harmi vain. kun kellään ei sattunut olemaan kamera mukana kirkossa käydessä, eikä siitä siksi ole kuvia muistona. Oli oikein mukavaa viettää sadepäivää lasten kanssa leikkien, hyvää dekkaria lukien ja ah niin trendikkäästi aikuisten värityskirjaa väritellen.

11.10.2015

Toinen päivämme Roomassa. Tarkoituksenamme oli käydä eläintarhassa, löytää Netalle WiFi ja tehdä tuliais ostoksia. Haasteeksi osoittautui WiFi:n löytäminen, joka loppupeleissä ei onnistunutkaan. Roomassa avoimia wifi-verkkoja tarjoavat vain harvat ravintolat, joita ei ollut yhtään riittävän lähellä puistoa, johon olimme menossa eläintarha mielessämme. Pitkään siinä meni, mutta saimme ostettua Netalle prepaid liittymän ja jätimme tytön puistoon eläintarhan ulkopuolelle somettamaan meidän muiden suunnatessa ihmettelemään apinoita, seeproja ja Sarahin lemppareiksi osoittautuneita kameleita. Eläintarhassa vierähti hyvä tovi ja sieltä löytyi eläinten lisäksi lasten leikkipaikkakin. Ulkouduttua eläintarhasta etsimme käsiimme Netan, joka oli sometellut viereisessä koirapuistossa ihanaisia koiria katsellen ja söimme valtavat leivät kanapihveillä. Sitten olikin aika siirtyä valtavan puiston läpi metrolle ja sieltä Romaterminiin, jossa olimme aikonut shopata tuliaisia ennen junan lähtöä. Pakko on vielä mainita, että puisto, kuten mielestämme muukin Italia oli täynnä hienoja yksityiskohtia. Upeita vesielementtejä ja vanhoja patsaita puistossa oli paljon, mutta muutoin täysin hoitamaton. Jalkakäytävillä kasvoi koko käytävän levyisiä puita, osa kävelyväylien kiveyksistä uupui, eikä puiston nurmialueita oltu hoidettu ollenkaan. Asemalta ostettiin tuliaisiksi italialaista suklaata ja tytöille Masha ja Orso (suomalisittain tyttö ja karhu) lelut ja kirjat matkamuistoiksi, sillä molemmat tytöt ovat koko reissun ajan katsoneet kyseistä animaatiosarjaa asunnolla nenät kiinni ruutuun liimattuina. Niin ja Niina sai Raunolta niin kauniin ja ihanan kristalliruusun yllätyslahjaksi! Love!

12.10.2015

Niin sanottu kotipäivä Prossedissa. Aamu meni nopeasti kämpillä, vaikka lentsu vaivasikin vuorostaan Raunoa. Rauno lähti Sarahin kanssa puolilta päivin pikkukävelylle ja leikkikseen. Sää oli upea n.25 astetta. Siinä kävellessä tuli nähtyä vanhassa rakennuksessa viinitynnyreitä. Täällä siis tehdään viiniä. Viinistä puheen ollen parhaaksi viiniksi reissussa ovat osoittautuneet ns. pahvitölkkiviinit (1,75€/l).  Takaisin kämpille päästyään Rauno ja Sarah herättivät Netan ja ottivat koko porukan mukaan toiselle kävelylle. Tällä kertaa maaseudulle. Alkumatkasta vastaan tuli eläinpelastustehtävä, kun kaksi pientä koiranpentua piilotteli tien laitaan pysäköidyn auton alla. Saimme pennut houkuteltua pois auton alta. Toiset pienet oli ihan peloissaan ja nälissään, selvästi hylättyjä pentuja. Hetken mietittyämme mitä pennuilla tekisimme, keksimme kysyä neuvoa läheisestä kantakahvilastamme. Kahvilan täti (joka ei koko aikana ollut osannut puhua englantia) otti pennut avosylin vastaan ja rupesi lepertelemään englanniksi. Täti otti pennut kotiinsa asumaan oman pentunsa kaveriksi. Muutamaa päivää myöhemmin nainen näytti meille puhelimesta kuvia pennuista kotonaan. Tulipa hyvä mieli, kun voimme auttaa pentuja noin ja niitten tarinalla oli onnellinen loppu. Jatkoimme kävelyä pitkin maalaimaisemia ja näimme mm paimenkoiran työssä lampaita vahtimassa, vuohia ja puhveleita, joitten maidosta tehdään aitoa ihanaa mozzarellaa. Aikamoisessa kuravellissä nämä puhvelit asustelivat, mutta tyytyväisiltä vaikuttivat, kun tulivat uteliaina tutustumaan meihin aitauksen laidalle. Ilta tuli äkkiä ja kämpillä oli Niinan vuoro kokata. Vuorossa oli oliivimykyjä ja pastaa.

13.10.2015

Aamu meni asunnolla ollees, jonka jlkeen lähdimme linja-autolla kohti Sabaudian rantaa. Oman haasteensa autoiluun toi koulujen loppuminen ja linjan osoittautuminen koululaislinjaksi. Bussi oli ääriään myöten täynnä, mutta aina on tilaa yhdelle, tai viidelle ja matkarattaille! Sää oli pilvinen, mutta se ei haitannut. Sarahin ja Netan rakentaessa hiekkalinnaa ja kerätessä simpukoita muu herrasväki Tanskanen kävi pienellä rantakävelyllä. Kotiin tultuamme päätimme, että Niina ja Rauno sai lähteä kaksin ravintolaan ja Netta katsoisi sen aikaa pikkutyttöjä. Ilta meni hienosti! Niina ja Rauno saivat uskomattoman upeaa pastaa ja kämpille tullessa heitä odotti kaksi nukkuvaa tyttöstä. Sarah tosin oli nukastanut nasu kainalossa nojatuoliin telkkarin eteen. Masha ja karhu oli ollut hyvä unisatu!

14.10.2015

Viimeinen lomapäivä ennen huomista matkustuspäivää. Aamulla Niina ja Rauno kävivät “viemässä roskat” eli samalla salaa kävelemässä koko pienen Prossedin kylän ympäri. Niin kaunis ja idyllinen kylä (2kahvilaa, 2pientä puotia, 2ravintolaa, posti, apteekki ja leipomo, sekä ke aamuisin markkinat). Samalla tuli ostettua viimeiset tuliaiset ja ruokatarpeet lähipuodistamme. Tuuli oli valtava ja lämmin ja enteili myrskyä, joka illalla tulikin. Pitkin päivää pakkailtiin ja illalla sitten ihailriin ikkunasta komeaa myrskyä. Satwen laannuttua koetimme käydä ulkona syömässä, mutta pizzeria oli myrskyn vuoksi kiinni. Päädyimme siis ostamaan kahvilasta kämpille leipiä ym. Siinä kävellessä tapasimme vielä setän, johon Rauno ja Sarah olivat aiemmin tutustuneet ja tämä lahjoitti meille vartavasten poimimansa persimonlaatikollisen! Miten mukava loppu uskomattoman hienolle matkalle!

Takaisin matkapäiväkirjoihin

Takaisin etusivulle

Espanja 2015

Matkapäiväkirja

2015 Espanja – Barcelona

Mukana menossa: Rauno ja Sarah

18.4.2015

Rauno totesi olevansa hullu. Päätti lähteä Sarahin kanssa kahdestaan Barcelonaan! Niina ja Savanna veivät matkalaiset Joensuun juna-asemalle. Puoli viideltä juna oli Tikkurilassa ja sieltä mentiin yöksi hotelli pilottiin. Pilotista käsin kävimme kävelemässä Jumbossa. Ostettiin evästä hotellille. Sää oli kylmä ja tuulinen, mutta jospa se huomenna vähän lämpenisi. Sarah pääsi illalla vielä kokeilemaan hotellin leikkipaikkaa, mutta se todettiin todella huonoksi.

19.4.2015

Tänään oli matkustuspäivä. Syötiin pilotissa ihan ok aamiainen ja lähdettiin sitten pienen ulkoilun jälkeen hotellin kyydillä lentoasemalle. Lento lähti 13.20. Ehdittiin asemalla syödä jäätelöt, jo toiset reissun aikana, ja hörpätä juomista. Sarah löysi kentältä leikkipaikan sopivasti ennen lähtöä. Sarah oli reipas ja kiltti tyttö kentällä. Päästiin koneeseen ja otettiin molemmat päikkärit. Lentoaika oli noin 4 h. Saavuimme Barcelonaan! Oltiin jo vähän väsyneitä. Etsittiin kentältä meidän matkarattaat ja sen jälkeen kyyti hotellille. Menimme linja-autolla keskustaan ja sieltä loppumatkan taksilla, joka maksoi vain 10€. Sarah vähän itki äitiä. Huh, päästiin huoneeseen. Hyvä ja hieno hotelli. Sarahin mielestä oli hienot punaiset seinät ja hieno kylpyamme. Lähdimme vielä illalla etsimään kauppaa ja jätskiä. Molemmat löytyi pienen kiertelyn jälkeen ja niin syötiin jätskit palmun alla. Hotellin lähialue näytti viihtyisältä. Enää oli ohjelmassa vain yöunet jäljellä.

20.4.2015

Eka täysi lomapäivä. Lähdimme ensin kauppaan etsimään aamupalaa. Ostettiin jätskit, kahvia, sipsejä, leipää, mehua jne. Menimme puistoon syömään eväitämme. Siellä oli paljon koiria, joita Sarah tykkäsi katsella. Oli vähän kolea päivä. Käytiin hotellilla veskissä, koska Barcelonassa ei ole julkisia vessoja, ja lähdettiin katsomaan uimarantaa. Sieltä löytyi paljon ravintoloita, hyvä hiekkaranta, kauppoja ja paljon ihmisiä. Paikallisten touhuja oli mukava seurata rannalla. Ja taas jäätelölle! Kyllä on Sarah päässyt loman makuun! Sitten menimmekin jo kohta hotellille päikkäreille. Unien jälkeen läksimme takaisin rannalle. Siinä matkalla ostimme mukaan hiekkalelut. Menimme hiekalle istuksimaan ja tekemään hiekkakakkuja. Sarah oli oikea kakkumestari, mutta valitettavasti tyttöön iski tauti. Voi ei! Aika kului nopeasti ja piti lähteä etsimään iltaruokaa ja hotellille lepäilemään. Sää lämpeni iltapäiväksi. Oli meillä molemmilla kiva päivä!

21.4.2016

Heräsimme täyteen auringon paisteeseen. Sää oli loistava. Tänään oli tarkoitus mennä eläintarjaan. Sarah on odottanut sitä paljon. Harmi ku on kipeenä. Lähdimme eläintarhaan puistoaamiaisen kautta. Nam! Työnsin Sarahin rattaissa hienon puiston läpi. Pääsymaksu eläintarhaan oli Raunolta 20€, Sarah oli Ilmainen. Eläintarha oli hieno, vaikka olikin remontissa. Eläimiä oli paljon ja Sarah tykkäsi jovasti katsella niitä. Sarahin lempieläimiä olivat delfiinit. Oli tarhassa norsuja, kirahveja, gorilla, sarvikuono jne. Illalla käytiin vielä rannalla tekemässä hiekkakakkuja, mutta ei Sarah jaksanut enää leikkiä. Siispä hotellille lepäämään.

22.4.2015

Viimeinen lomapäivä. Lähdimme käymään aquariumissa, eli “kalapaikassa”. Sää oli pilvinen ja hieman satoi vettä. Rauno söi rantaravintolassa ensimmäisen kunnon paikallisaterian ja se oli hyvää! Jätskin syönti jäi tänään vähän vähemmälle. Käveltiin aika pitkä matka ja tultiin sitten “akvaariolle”, joka oli satamassa. Alueella oli myös karuselli, jossa Rauno lupasi käydä Sarahin kanssa pois lähtiessä. Akvaario oli ihan ok. Paljon oli kävijöitä. Hienoimpia eliöitä olivat mielestämme hait ja meduusat. Mukavinta taisi olla kuitenkin karuselli, jossa pyörittiin. Kävelimme maisemareittiä takaisin hotellille. Rauno söi ravintolassa lähellä hotellia, Sarahille ei maistunut. Illalla pakkailtiin tavarat valmiiksi aamun aikaista herätystä varten.

23.4.2015

Aikainen herätys klo 5.30. Hohhoijaa! Taksilla ajelimme kentälle ja siellä katselimme kauppoja ja löysimme leikkipaikan. Lento lähti Helsinkiin klo 8.10 ja oli tällä kertaa ajallaan. Koneessa oli hyvin tilaa. Nukuttiin noin puolet lennosta. Rauno katteli alppeja lentokoneen ikkunasta Sarahin nukkuessa. Helsingissä meillä oli kolme tuntia aikaa ennen junan lähtöä. Syötiin vähän kentällä. Sara joi kaakaota, joka kaatui kaksi kertaa..”ei se haittaa” sanoi Sarah. Junassa Sarah leikki joidenkin tyttöjen kanssa leikkivaunussa puolet matkasta. Oli mukava ja antoisa reissu!

Takaisin matkapäiväkirjoihin

Takaisin etusivulle

Joulu Pärnussa 2014 ja joulumarkkinat Tallinnassa 2016

Matkapäiväkirja

2014 Viro – Pärnu

Mukana menossa: Niina, Rauno ja Sarah

21.12.2014

Tänä jouluna päätettiin päästä vähän helpommalla. Kinkunpaiston ja jouluajelujen sijaan päätimme lähteä joulunviettoon kylpylään. Lomakohteeksi valikoitui Viron Pärnu ja yllätykseksemme saimme kuulla, että tätimme olisi tulossa samaiseen kaupunkiin pyhien viettoon. Lähtöpäivänä Sarah veteli sikeitä Raunon ja Niinan välissä, kun kello soi ennen kukonlaulua. Rauno ajoi meidät läheisen huoltoaseman pihalle, josta hyppäsimme Veijalaisen linja-auton kyytiin. Linja-auto läksi ajallaan 4.15 am ja siinä sitä matkaa taitettiin Helsinkiin asti. Linja-automatka oli Sarahille ensimmäinen, joten aikaisesta lähdöstä huolimatta jännitys vei unihalut ja seuraavan kerran tirsoille päästiin vasta Juvalla syödyn aamiaisen jälkeen. Laivamatka super starilla kesti kaksi tuntia. Sarah ja Niina söivät ravintolassa yhteisen annoksen lihapullia sinappikastilleella ja Rauno söi hyvännäköistä katkarapuleipää. Vietimme paljon aikaa pallomeressä räpiköiden ja muutenkin leikkipaikassa leikkien. Sarah sai kyllä ilon irti pallomerestä liukumäkineen, mutta Aikuisen silmin paikka oli kyllä erittäin huonossa kunnossa ja epäsiisti. Niinan aika kului lähinnä venäläisiä lapsia paimentaessa, kun heidän kulttuuriinsa ei tuo vuoron odottaminen tai muutenkaan asiallisesti seurassa leikkiminen näytä kuuluvan. Leikin jälkeen lähdimme kauppaan ostamaan Sarahille reippauspalkintoa, kun oli jaksanut olla niin hienosti linja-autossa. Ja voi miten ikävästi sillä reissulla kävi. Emme päässeet kuin kaupan ovelle, kun sen portti kolahti kovalla voimalla Sarahin otsaan. Sitä ei älytty varoa, sillä yleensä kauppojen portit aukeavat kun niistä astuu läpi, mutta tässä laivassa portti oli tiukalla vieterillä varustettu malli, joka paukahti edellisen asiakkaan jälkeen voimalla kiinni. Sarah sai portista männynkävyn kokoisen patin päähän ja itkulle ei ollut tulla loppua. Kyllä oli meidän viimeinen laivamatka. Ei todella löydetty aiheesta mitään hohtoa. Noh, kaupasta löydettiin karkkikamera ja sitten olikin jo aika mennä odottamaan laivan rantautumista. Tallinnasta ajelimme vielä Veijalaisen kyydissä kaksi tuntia Pärnuun ja kylpylähotelli Paradiseen, jossa pääsimme heti syömään, majoittumaan ja tutkimaan hotellia.

22.12.2014

Tänään teimme maratonkävelyn kaupungilla. Etsimme tätimme hotellin ja läksimme siitä yhdessä keskustaan. Erään ostoskeskuksen pihalla oli pienet joulumyyjäiset ja muutama hevonen rattaineen. Sarah pääsi Niinan kanssa ison hevosen kärrykyytiin. Ajuri oli mukava tonttuasuun pukeutunut setä, joka päästi meidät istumaan viereensä eteen ja saimme näin tarkkailla maisemien sijaan itse hepoa. Ajelun jälkeen lähdimme shoppailemaan viereiseen ostoskeskukseen. Kassit täynnä Kalevin suklaata päädyimme syömään ostarissa olleeseen ravintolaan. Rauno tilasi itselleen kalkkunaleikettä, mutta muut herkuttelivat pannukakuilla, vaniljajäätelöllä ja mansikkahillolla. Tosi hyvää. Jännä juttu, kun tulee pienen merikaistaleen yli, niin ruokakulttuuri muuttuu heti kymmenen kertaa rikkaammaksi ja maukkaammaksi kuin Suomessa, samoin kuin kauppojen ruokatarjonta. Kävelimme pikkukujia pitkin takaisin hotellille katsellen kauniita vanhoja taloja ja pihoja. Yöllä oli satanut pienen lumiriitteen, joka teki maisemasta heti hieman jouluisemman. Sitten pääsimme itse asiaan, kokeilemaan kylpylän allasosastoa, joka oli iso ja monipuolinen. Altaita ja liukumäkiä oli joka lähtöön ja niissä vierähti hyvä tovi. Sen sijaan suihkutilat ja saunat oivat niin uuteen paikkaan epäsiistit. Mukavaa oli kuitenkin polskia ja rentoutua altailla jouluvalmistelujen sijaan.

23.12.2014

Kolmas päivä alkoi Niinan ja Raunon käydessä vuorotellen hotellin tarjoamissa hoidoissa, hieronnassa, suolahuoneessa ja kasvohoidossa, minkä jälkeen jatkoimme rentoutumista altailla. Syötyämme ja nukuttuamme päikkärit hotellilla, Niina ja Sarah menivät tädin kanssa Tervis kylpylässä järjestettyyn suomenkieliseen kauneimpiin joululauluihin. Rauno läksi täksi aikaa omille teilleen ja palasi vasta myöhemmin illalla. Joululauluissa esiintyi ja meitä laulatti joku Arja Havakka niminen lady flyygelin säestyksellä. Kaikki rakkaimmat joululaulut tuli laulettua ja tunnelma oli oikein lämmin ja mukava. Siitä pois kävellessä tädin hotellille näimme, kuinka joulutonttu oli matkalla erääseen taloon kurkkimaan oven raosta. Tonttu vilkutteli huomattuaan meidät, toivotti viroksi hyvää joulua ja jatkoi sitten puuhiaan. Voi ihmettä.

24.12.2014

Tänään avattiin heti aamusta kalenterien viimeiset luukut. Oli jouluaatto. Kävimme aamiaisella ja Rauno parissa hotellin tarjoamassa hoidossa. Matkalla kylpylään huomasimme, että tonttu oli tuonut aulassa olevan kuusen alle joululahjakasan pikku Sarahille. Availimme paketteja kaikessa rauhassa siinä aulan lattialla ja ihmettelimme miten tonttu oli osannut tuoda ne hotelliin. Sitten oli vuorossa rypyaika kylpylässä. Uinnin jälkeen oli hyvä lähteä taksilla Pyhän Elisabethin kirkkoon jouluhartauteen. Täti odotteli meitä jo kirkon edessä. Hartaus oli pitempi mihin olimme Suomessa tottuneet, mutta aika kului silti nopeasti ihaillessa pienen kirkon kauniita taideteoksia ja valoja. Välillä lauloi kuoro, välillä saimme itse laulaa vironkielellä säveleltään tuttuja jouluisia virsiä. Tunnelma oli oikein jouluinen ja harras. Jouluevankeljumkin tuli kuultua viroksi ja siinä samalla suomeksi käännettyä mielessään, niin tuttu se on. Kirkon jälkeen kiiruhdimme Tervis hotelliin joulupäivälliselle. Ruoka oli oikein hyvää. Virossa ei syödä jouluna kinkkua ja laatikoita kuten meillä Suomessa. Sen sijaan ruokalistalla oli heille perinteisiä jouluherkkuja verimakkaroita, lämmintä hapankaalia, täytettyjä munia, lihahyytelöä ja maksapateeta sekä paljon muita herkkuja. Ruoan jälkeen ohjelmaan olisi kuulunut joulukonsertti ja sen jälkeen olisimme voineet nähdä joulupukin, mutta kellon ollessa jo nyt aika paljon, päätimme lähteä sulattelemaan jouluruokia ja kävellä omalle hotellillemme leikille. Oikein ihana jouluaatto vailla kiirettä ja stressiä. Suosittelemme!

25.12.2014

Joulupäivä vietettiin rennosti oman perheen kesken, Menimme myöhään aamiaiselle, jonka jälkeen lähdimme ulos kävelylle ja leikkipuistoon. Oli vähän tuulinen sää, mutta aurinko paistoi kuitenkin kauniisti. Ennen hotellille paluuta poikkesimme vielä Villa Wesset nimiseen ravintolaan päiväkahville. Sarah sai valtavan jäätelöannoksen ja oman kaakaon ja Niina ja Rauno täydelliset juustokakkuannokset! Ruoka täällä on niin hyvää! Illalla leikimme vielä hotellilla, uimme ja tietenkin söimme taas hyvin. Sitävartenhan joulu on, että syödään syönnin jälkeen.

26.12.2014

Viimeinen lomapäivämme. Huomenna matkustamme takaisin kotiin samaa reittiä kuin tulimme muutama päivä sitten tänne. Tänään kävimme vielä Pärnun keskustassa kävelyllä ja sieltä taksilla vähän syrjemmässä eräässä ostoskeskuksessa. Ostimme hotelliin välipalaksi erilaisia pasteijoita, makkaroita ja juustoa. Päiväunien jälkeen Sarah ja Rauno kävivät vielä viimeisen kerran polskimassa kylpylässä Niinan käydessä joululahjaksi saamassaan itämaisessa jalkahieronnassa. Hieronta oli aivan taivaallinen. Takaisin omaan hotellihuoneeseen saapui kolme syvärentoutunutta kylpytakkista lomalaista. Mutta sitten meillä alkoikin olla ja kiire lähteä hakemaan tätiä syömään kanssamme. Menimme syömään eilen löytämäämme ravintolaan, jonka ruoka oli todella hyvää. Mukava oli siinä istua iltaa hyvää ruokaa lautasella. Mukava lopetus mukavalle joululomalle!

Matkapäiväkirja

2016 Tallinnan joulumarkkinat

Mukana menossa: Rauno

19.11.2016

Klo 05.00 herätys kotoa, pika-aamiainen ja autolla kohti Joensuun linja-autoasemaa. Täältä matka jatkui Onni-bussilla Varkauden kautta Helsingin Kamppiin. Olihan tuo ihanhyvä ja menevä kyyti, mutta jalkatilaa Onnibusseissa ei juuri ole. Mutta ei ollut kallis kyytikään, joten valitukset sikseen. 12.45 olin Helsingissä, jossa oli aikaa katsella vähän ympärilleen. Rauhallisesti kaupunkia katsellen talsin länsisatamaan, josta laivani M/S Finlandia lähti klo 15.30 Tallinnaan. Laivamatka meni ihan ok. Aika vähän tuisketta oli, vaikka oli lauanta iltapäivä. Taitaa olla tosiaan lama. Olin 17.45 Tallinnassa, jossa lähdin vaistot ja taidot terässä suunnistamaan kohti hotel Imperialia, joka löytyi lopulta vanhan kaupungin reunalta. Hieno hotelli ja viihtyisä pieni huone. Ensin vähän lepiä ja sitten kylille syömään. Söin torialueen vieressä olevassa ravintolassa Old Tallinnissa. Torilla oli nämä joulumarkkinat. Onko se nyt raatihuoneen tori vai aukio. Hyvää possua sain ruoaksi. Eipä sitä ensimmäisenä päivänä muuta kerennyt, mutta mukava alku reissulle.

20.11.2016

Huomenta ekan kerran klo 06.11. Ajattelin kuitenkin nukkua edes 07.30 asti, mutta tiukkaa se teki. Aamusuihkun jälkeen aamiaiselle, joka oli todella hyvä. Oli kaikkea. Munakasta, pekonia, nakkeja, lihapullia, leipiä, juustoja, leikkeleitä, hedelmiä, jogurttia, leivonnaisia, mehuja, kahvia jne. Ja voin sanoa, että esim. nakit ja pekoni ei ollut mitään Sokos hotel laatua vaan ihan jotain muuta! Todella herkullista! Aamiaisen jälkeen läksin etsimään lahjoja tytöille ja rouvalle. Oli vaikeaa, kun ei löytynyt lelukauppoja millään. Mitä ih-met-tä, olisi armas nelivuotiaani sanonut. Kolme ostaria kiersin ja nothing! Nooh, ei hätiä mitiä. en tyhjin käsin palannut hotellille. Oli yhtä jos toista tarttunut mukaan. Hotellilla lepi ja sitten linnanmuuri/kirkkokävelylle. Oli mukava kävellä vanhoissa rakennuksissa. Ja sitten taas joulutoria kohti taasen. Söin siellä makkaraa ja tosi hyvää perunaa! Kuuma glägi teki myös kauppansa iltasaunaa odotellessa. Sauna oli äärimmäisen hieno ja se oli kokonaan minun. Oli poreamme, upeat saunatilat, oleskeluhuone, oma kaappi..kun sauna oli ohi, hoilasin huoneessa ja läksin joulumarkkinoille iltapalalle. Makoisa ja antoisa päivä!

21.11.2016

Heräsin 06.35. Köllin aikani ja aamiaisen jälkeen lähdin kohti lelukauppoja, joitten osoitteet selvitin jo eilen. Ekaa ei edes ollut, toinen oli huono, mutta kolmas oli jo ihan ok. Ei siellä kyllä tyttöjen toiveita ollut. Ostin jotain pientä kivaa kuitenkin. Rankan etsinnän jälkeen maistui lepo hotskulla ennen markkinaglögejä ja kirkkokierrosta. Vanhoja kirkkoja oli mukava katsella. Yhteen pääsin sisäänkin ja olihan se hieno! Kiersin Toomahilliä, missä oli hienoja rakennuksia ja baareja. Aikaa oli hyvin, sillä illan kohokohta hotskun sauna oli varattuna vasta klo 18.00. Mukava Eestin matka. Jouluostoksia sai tehtyä, markkinat olivat hienot kuten vanha kaupunkikin ja sää suosi koko reissun ajan!

Takaisin matkapäiväkirjoihin

Takaisin etusivulle

Meksiko 2013

Matkapäiväkirja

2013 Meksiko – Carmen

Mukana menossa: Rauno ja Appi-ukko

14.1.2013

Eilen ajettiin Pilottiin yöksi. Tänään herätys oli klo 5.30. Intoa puhkuen aamiaiselle ja sitten lentokentälle. Lennon piti lähteä klo 8.40, mutta finnairin tuntien lento läksi puoli tuntia myöhässä. Pitkä lento edessä. Kone pysähtyi Norjassa Trondheimin kentällä, jossa odoteltiin turhaan yhtä matkustajaa, joka ei ilmestynyt lennolle. Pakko sanoa, että jos mahdollista, jatkossa käytetään eri lentoyhtiötä. Finnairilla sai odottaa Norjasta lähdön jälkeen viisi tuntia, että sai minkäänlaista syötävää. Ja viihdejärjestelmä maksoi 8€! Moni muu yhtiä tarjoaa palvelun ilmaiseksi tai sisällyttänyt palvelun lentolippuun. Noh, loppujen lopuksi lento meni ihan hyvin. Noin 15.00 oltiin Meksikossa. Helpotus oli suuri. Oppaat oli vastassa. Appi-ukko ei matkusta kuin valmismatkoilla. Toinen opas puhui norjaa/tanskaa, toinen suomea. Apollomatkojen palvelu ei vedä vertoja aurinkomatkoille, joilla matkattiin Dominikaanisessa. Auto ei löytänyt hotellia ja kun viimein löytää, ehdotetaan vaihtoa toiseen hotelliin. Onneksi vaihdettiin. El  Tukaanissa löytyi parveke, huone oli isompi, näkymät oli kuin viidakosta ja aamupala oli loistava. Umpiväsyneenä käytiin nukkumaan.

15.1.2013

Hee. Herättiin puoli kuudelta aamulla ylös. Jetlag tekee tehtävänsä. Aikaero Suomeen on +8h. Aamiaiselle mentiin kuitenkin vasta seitsemän maissa. Se oli tosi hyvä. Tulisia makuja sai jo huulille. Levättyä lähdettiin hotellilta rannallle. Se olikin jännä paikka. Voiko snorklata vai ei? Ei voi, voi ei. No, ranta oli muuten hyvä ja sää oli lämmin. Rannan jälkeen syötiin hyvää paikallista ruokaa ja käytiin täysin turhassa infotilaisuudessa. Apollomatkat no thanks. Sitten lepiä hotellilla enne illallista. Syötiin pihvit, joskaan ei kovin hyvät ja kalliit. Nukkumaan painuttiin jo hyvissä ajoin. Aikaero vielä väsyttää vähän.

16.1.2013

Aamiainen klo 7.00. Ja se oli muuten todella hyvä. Ei suunniteltu ohjelmaa tälle päivälle. Eli rannalle ekana ja sitten käytiin taas turhassa apollomatkojen infossa. Odotettiin ensin 1h palvelua, mutta sitä ei saatu. Onneksi on Karibian meri, mitä katsella. Otettiin päiväsnacsiksipaikallista ruokaa. Todella hyviä ikään kuin täytettyjä sämpylöitä. Käveltiin hotellille huilimaan. Iltapäivällä käveltiin isoon mega kauppaan.. Se oli kuin suomen Prisma, mutta valikoimaltaan parempi. Otettiin siellä päiväkahvit ja ostettiin evästä hotellille. Siinäpä eväät syötiin ja illasta nautittiin ja kohta nukuttiin.

17.1.2013

Hohhoi! Voisi seuraavan kerran lähteä eri puolelle maailmaa lomalle. Aikaero herätti jo klo 5.00. No siinäpä aamutoimet tehtiin ja aamiaiselle kömmittiin. Alkupäivä meni hyvin samankaltaisesti kuin eilen. Pääasia, että matka on alkanut tuntua lomalta. Illalla käytiin syömässä tosi hyvät ja isot pihvit. Kalliit tosin täkäläisittäin. Carmen on osoittautunut todella kalliiksi jenkkituristeille rakennetuksi lomakohteeksi. Paljon hienoa nähtävää kyllä riittää. Turvatoimet ovat monessa paikkaa tiukkoja ja poliiseja sun muita aseistettuja vartioita näkee katukuvassa paljon. Johtunee osaltaan alueen Meksikon huumebisneksistä. Tarkoitus oli valvoa ja viettää iltaa, mutta kasilta uni vei.

18.1.2013

Meni aamuyö pyöriessä, kun nukuttiin illalla niin aikaisin. Siinä 5.45 noustiin ylös. Tarkoituksena oli päästä tänään kalaan, mutta kova merenkäynti esti suunnitelmat. Näin päivä kului kävellen, hotellilla lepäillen ja isossa ostarissa vieraillen. Ostoskassi täyttyi eväistä, joita herkuteltiin myöhemmin hotellilla. Illalla käveltiin pääkatua, jossa olisi voinut tehdä enemmänkin ostoksia. Rojua oli kuitenkin liikaa ja hinnat pilvissä. Ei ainakaan suomiturrea varten. Pizza palojen jälkeen hotellille, jossa telkkarista tuli espanjaksi dubattu Harry Potter. Unille käytiin vasta 21.20. Edistystä.

19.1.2013

Tänään oli retkipäivä “Chitzen Ichaan” eli Maya-raunioille. Päivä oli hyvä, mutta jokseenkin raskas. Nähtiiin monenlaisia maya-rakennelmia sekä lukematon määrä myyjiä, kuten joka paikassa täällä. Retkeen kuului paikallinen lounas, joka oli ok. Ei ollut ruokahalu parhaimmillaan…mahapöpö pesi jo. Tulomatkan Rauno nuokkui väsyneenä linja-autossaIllalla vähän syöpöteltiin ja lepäiltiin hotellilla. Valvottiin peräti yhteentoista.

20.1.2013

Tänään herättiin “vasta” klo 6.30. Raunon heränneestä mahapöpöstä huolimatta lähettiin rannalle. Hyvä kun lähettiin, sillä rantapäivästä kehittyi hieno. Porukkaa vaan oli rannallakin liiaksi asti. Myöhäislounaaksi nautittiin vähän pastaa, joka oli oikein maukasta. Tultiin hotellille pikku levolle, joka kestikin ilta kymppiin asti. Aikaero rasitti yhä. Rauno jäi lepuuttamaan mahaansa vielä loppuillaksi, mutta appi-ukko kävi vähän haukkaamassa happea kylillä enne unia.

21.1.2013

Nyt voi Raunon maha taas hyvin. Pidettiin rantapäivä. Rauno kävi snorklaamassa ja löysi paljon värikkäitä kaloja. Toisessa paikassa snorklatessa kaloja ei näkynyt yhtä hyvin. Ohjelmassa seurasi lepo hotellilla ja sen päätteeksi lounaaksi texmex pikaruokaa. Ihan huippua täällä. Buenoa ja kohtuuhintaista. Iltapäivällä käveltiin pitkä lenkki kävellen kaupoilla. Rauno löyti Sarahille tuliaisiksi yökkäreitä. Ainakin myyjä lupasi, että ne mahtuvat alle puoli vuotiselle vauvalle. Illallinen syötii mr.Chilissä. Täällä sai hyvää ruokaa ja palvelua edullisesti.

22.1.2012

Tänään päästiin kalaan! Lähtö oli klo 7.30. Vene oli ok. “Miehistö” oli aika vaisua, ei neuvonut tai ohjannut millään lailla. Heti lähtiessä vain pyydettiin maksu retkestä ja juttelu loppui siihen. No, sää oli hyvä ja maisemat upeita! Ite ei kyllä saatu kalastaa juuri ollenkaan. ” Miehistö” kalasti itse ja sitten homma muuttui vetouisteluksi. No siinä venekyytiä otettiin ja onneksi yksi barracuda saatiin napattua. Kala oli pieni, mutta hieno. Huisit hampaat kaverilla. Siinä on oma tunnelmansa saada saalista merellä. Paluumatkalla nähtiin vielä iso merikilpikonna. Hieno kokemus nähdä kilpikonna omassa ympäristössään.

23.1.2013

Tänään oli retkipäivä, joka suuntasi Lobuaan. Täysi bussilasti turreja liikkeellä. Oli sadepäivä, mutta retki oli hyvä. Käytiin viidakkoraunioilla, temppelissä ja ajeltiin pyörätaksilla. Nähtiin Cenote ja mayakylä sekä ruokailtiin porukalla. Viidakkoraunioille sai kiivetä ylös asti. Rauno sen teki vaikkakin alastulo oli hankalaa ja kramppaavaa. Portaat olivat nimittäin erittäin kuluneet ja epätasaiset. Cenote on eräänlainen maavajoama tai luola. Cenoteen mentiin portaat maan alle, mistä löytyi suuri allasalue puolillaan kirkasta vettä. Halukkaat saivat uida altaassa maan alla. Retkellä vierähti koko päivä. Käsittämätöntä, miten nuo valtavat kivirakennelmat on saatu rakennettua ilman konevoimaa. Oikein Indiana Jones-olo tuli rakennelmia tutkiessa. Se on aivan eri asia nähdä ja kokea asioita itse, tv ja kirjat antavat vain mielikuvan ja ennakko-odotukset paikasta jossa voit itse olla paikan päällä.

24.1.2013

Jännäpäivä! Tänään meillä oli treffit Raunon siskon kanssa Cozumelin saarella. Sisko perheineen oli samaan aikaan meidän matkan kanssa Karibian risteilyllä ja treffit oli sovittu tälle päivälle jo ennakkoon. Ajettiin katamaraanilla n.30min matka. Saarella sitten tavattiin ja ihmeteltiin, miten pieni maailma on. Oli kivaa ja erikoista. Mieleenpainuva kokemus varmaan kaikille. Syötiin ja juotiin porukassa ja vähän aikaa käveltiin ja katseltiin ympäristöä. Cozumelin keskusta oli yhtä paha turisti/kaupustelijarysä, kuin Carmen, jossa hotellimme oli. Mukava päivä oli. Oli vähän haikeaa erota, mutta lautalla oli kuitenkin lähdettävä takaisin Carmeniin. Syötiin brazilian steak housessa. Hinta oli kammottava, eikä ruoka todellakaan sen mukaista. Lievä pettymys sinänsä. Mahat täynnä päästiin kuitenkin lepäämään hotellille.

25-28.1.2013

Loppu loma sujui mukavasti rannalla notkuen, snorklaten ja tuliaisostosten parissa. 28.1 oli edessä vähintään yhtä pitkä matka kotiin, kuin tänne päin pari viikkoa sitten. Loppukiteytyksenä voi todeta, että loma oli hyvä. Meksiko oli lomakohteena kallis, mutta paljon sellaista tuli nähtyä ja maistettua, mitä muualla ei koskaan tule eteen tulemaan. 

Takaisin matkapäiväkirjoihin

Takaisin etusivulle

Unkari 2012

Matkapäiväkirja

2012 Unkari – Budapest 

Mukana menossa Niina, Rauno ja pikku Sarah

10.12.2012

Useana vuonna olemme haaveilleet pääsevämme jonnekin Euroopan suurista joulumarkkinoista. Tänä vuonna haave viimein toteutui päätyessämme lähteä jouluostoksille Budapestiin. Lähdimme liikkeelle aamulla 8.30 Jussin taksilla juna-asemalle. Sarahille reissu oli ensimmäinen, mikä jännitti Niinaa ja Raunoa hieman. Taksimatka meni sukkelasti ja mukavin oli vielä edessä. Juna läksi 9.17 kohti Tikkurilaa. Jo ennen Kesälahtea VR:n raidelinjasta katkesi sähkö, mutta vika ei onneksi kestänyt kauan ja pian oltiin taas liikkeellä. Tikkurilasta liikuimme tuttuja kuvioita linja-autolla lentoasemalle . Heti lentoasemalla alkaa aina tuoksua lomalta. Ihan oma tunnelmansa siinä paikassa. Otettiin lähtöjuomat irkkupubissa ja lähdimme kohti portteja. Porteilla oli joukko Japanilaisia naisia, jotka olisivat syöneet Sarahin, jos olisimme antaneet. Niin kiltti ja herttainen nelikuinen matkakaverimme oli. Portti vaihtui juuri ennen lähtöä ja kiirehän siinä meinasi tulla. Onneksi Finnair lähti vartin myöhässä, kuten aina. Lento meni Sarahin ensimmäiseksi lennoksi tosi hyvin! Nousut ja laskut neiti oli rinnalla tai nukkui ja muun lennon seurusteli mukavasti. Budapestin kentällä hyppäsimme etukäteen hotellilta varaamaamme kyytiin. Se oli helppo systeemi. Taksikuski esitteli meille matkalla hotellille kaupunkia kirkkoineen ja parlamenttitaloineen ja kertoi kaupungin kuuluisista kylpylöistä. Hotelli vaikutti heti viiihtyisältä. Tosin emme ensin meinanneet löytää huonettamme, sillä se oli piilotettu useamman oven ja kulmauksen taakse. Varmaan ettei lapsiperhe häiritsisi muita hotelliasiakkaita ja päinvastoin. Huone oli erittäin viihtyisä. Sarahille oli tuotu huoneeseen oma pinnis. Kello oli jo paljon ja meitä väsytti, joten päädyimme tilaamaan huoneeseen pitsaa iltapalaksi. Ja Sarah vain oli kiltti!

11.12.2012

Eka yö hotellissa meni hyvin. Aamulla Rauno teki Sarahille matkamallisen lelukaaren  pinnikseen. Toteutus koostii ilmastointiteipistä säängin pinnojen välissä ja siihen roikkumaan laitetuista leluista. Aamiainen hotellissa oli yksi parhaista mitä on hotelleissa syöty. Tosi maukas ja monipuolinen. Aloitimme reissun katselemalla päänähtävyyksiä ja ihastelemalla kaupungin vanhaa arkkitehtuuria. Tutuksi tulivat parlamenttitalo, ketjusilta ja Budan linna. Sää oli mukavan hämyinen ja pakkasen puolella. Sarah matkasi koko ajan kantoliinassa. Rattaita emme ottaneet reissuun edes mukaan. Budan linnassa joimme ylimakeaa teetä ja kuumaa viiniä eli glùhwinea. Glùhwine oli todella hyvää pirteässä ulkoilmassa ja lämmitti mukavasti.

Kävelyn jälkeen huokaisimme vähän hotellin kirjastohuoneessa, jossa sai nauttia ilmaista kahvia baarin aukeamiseen asti. Rauno kokeili hotellin wellness roomia, jossa oli sauna ja poreamme. Tämäkin ylellisyys kuului huonehintaan. Illemmalla kävelimme kaupungilla, jonka kadut oli koristeltu kauniisti mitä mielikuvituksellisimmilla jouluvaloilla. Kävimme joulutorilla, jota luulimme jo joulumarkkinoiksi. Niin iso ja upea tori oli. Markkinat löytyivät kuitenkin myöhemmin aivan eri paikasta ja osoittautuivat tätä toria paljon suuremmaksi tapahtumaksi. Mutta jo tori säväytti tarjonnallaan ja tunnelmallaan. Torialueen keskelle oli jäädytetty luistinrata, kaikki oli koristeltu kauniin jouluiseksi ja koko komeuden kruunasi kirkko, jonka aukiolla tapahtuma oli. Varsinkin näin illalla kojut olivat todella kauniita valoineen, pienine puuhelloineen, halkoineen ja koristeineen.

Iltaruoan söimme markkinoilla. Ostimme isot leivät, joitten sisus oli kaiverrettu pois ja tilalle oli laitettu paljon ihanaa lihapataa. Niina tosin kerkesi syödä vain seisten, sillä Sarahkin olisi halunnut kantoliinassa evästä ja lopulta meille tulikin kiire hotellille syöttämään tyttöä. Neitin nälkä kasvoi matkalla niin “kiljuvaksi”, että Niina päätti ruokkia Sarahin kantoliinaillessa matkalla hotellille ja siinä samalla Rauno syötti Niinalle kesken jäänyttä lihapataa. Ruokailun jälkeen saimmekin kävellä rauhassa takaisin hotellille lepäilemään.

12.12.2012

Ah auvoista aamua! Rauhallinen herätys ja eikusta aamupalalle. Tunnetusti runsaalle ja hyvälle sellaiselle. Syötyä otimme vähän huilia hotsku huoneessa ja suunnittelimme päiväämme. Pakattiin Sarah kantoliinaan ja lähdettiin kohti niitä oikeita joulumarkkinoita. Siellä oli enemmän kaikkea mitä vain osattiin kuvitella. Oli käsitöitä, hienoja vaatteita, herkullisia ruokia ja juomia ja seppä takomassa koriste-esineitä. Ja kaikki oli laitettu kauniisti ja huolella esille. Ostimme markkinoilta Sarahille muistoksi ensimmäiseltä ulkomaan matkalta käsin tehdyn lasten mukin, jota koristivat kissa ja hiiri. Ikävää oli, että tuuli tänään oli erittäin kova ja hyytävä.

Sitten läksimme kohti house of terroria. Se oli entinen KGB ja natsi porukoiden pitämä vankila ja päämaja ja liittyi tietenkin toiseen maailmansotaan. Paikassa oli paljon järkyttävää katseltavaa ja miettimisen aihetta. Vanhat kidutus ja sellihuoneet ja “tarinoitu” hissimatka jäivät pysyvästi mieleen. Sarah nukkui kantoliinassa 3-4h ja heräsi syömään aivan museokierroksen lopussa.

Hörppäsimme istekkin cappucinot ja kofeiinista virkistyneenä jatkoimme kaupunkikävelyämme Budapestin Broadwaytä kohti hotellia tuulisessa säässä. Rauno nappasi matkalla eräästä baarista Mulled Red Winen to go ihan vain siitä ilosta, että täällä niin voi tehdä, toisin kuin Suomessa. Hotellilla tytöt menivät leikille huoneeseen ja Rauno kävi jo toistamiseen hotellin wellness roomissa. Virkistäydyttyämme lähdimme syömään hotellin lähellä olevaan ravintolaan. Se oli paikallinen ravintola puna-valko ruutuisine päytäliinoineen ja tiiliseinineen. Sisältä viihtyisä ja mukavan hämyinen. Tilasimme paikallisia erikoisuuksia, gulashia ja sianlihalla ja papusoosilla täytettyä leipää. Molemmat ruoat olivat erinomaisia!

13.12.2012

Tänään saimme nauttia aurinkoisesta pakkassäästä. Päätimme suunnata aamiaisen jälkeen Budapestin suureen kauppahalliin. Kauppahalli toimi vanhassa upeassa rakennuksessa kahdessa kerroksessa. Alempi kerros oli pullollaan erilaisia ruokatuotteita myyviä kauppiaita ja ylemmässä kerroksessa oli vieri vieressä vaatteiden, liinojen, lelujen ja matkamuistojen myyjiä, sekä muutama ruokapaikka. Päätimme syödä eräästä kioskista jotain paikallista ja päädyimme maistelemaan erilaisia paistettuja makkaroita. Taisimme päätyä siihen, että verimakkara oli ehdottomasti parasta meistä molemmista. Tunnelma kauppahallissa oli mukavan aito ja rento. Joskin erään kojun ohi kulkiessa kuulin, kuinka myyjä esitteli lammastossujaan suomeksi, mikä sai sapen hieman kiehumaan. Meidän lomien tarkoitus on hyvin pitkälti päästä eroon arjesta ja kaikesta suomalaisesta. Mutta onneksi tämä oli vain yksi poikkeus eikä ahdistava tapa kuten Turkin basaarialueilla. Alemman kerroksen täyttivät vihannes-, makkara-, liha- ja leipämyyjien kojuista lähtevät tuoksut. Päädyimme ostamaan kotiin viemisiksi paikallista kestomakkaraa niin itselle kuin tuliaisiksikin. Voi kun meillä Joensuussa olisi tälläinen paikka josta ostaa ruokatavarat!

Kävelimme hotellille lepäilemään rantaa pitkin ja nautimme auringossa kylpevistä maisemista. Tähän kaupunkiin tulisi mieluusti uudestaan. Illan hämärtyessä lähdimme vielä viimeistä kertaa syömään ravintolaan ja tämän jälkeen katsomaan, miltä markkina-alue näytti pimeässä illassa. Ja upeahan se oli. Jouluinen tunnelma vain korostui jouluvalojen päästessä oikeuksiinsa pimeyden keskellä. Ostimme iltapalaksi unkarilaista herkkua, hiilloksella paistettua kierrepullaa, joka leivottiin ison palikan ympärille, paistettiin, sokeroitiin ja irrotettiin palikasta. Mukava ja maukas herkku, jonka nimi pääsi unohtumaan. Huomenna lentelemme takaisin kotiin mukanamme markinoilta ostettuja kauniiksi kuorrutettuja pipareita ja roppakaupalla joulumieltä!

Takaisin matkapäiväkirjoihin

Takaisin etusivulle

Dominikaaninen tasavalta 2012

Matkapäiväkirja 

2012 Dominikaaninen Tasavalta – Sosua

Mukana menossa: Rauno ja Appi

29.12.2012

Karkauspäivä. Nimensä mukaisesti Rauno karkasi appi-ukkoineen reissuun. Kohteena oli tällä kertaa Dominikaaninen tasavalta, jonne päästäkseen piti ensin ajella Joensuusta Kiteen kautta Vantaalle Pilotti hotelliin yöksi. Hotellissa kerkesi nukkua vain viisi tuntia, ennen kuin kello herätti lähtemään kentälle. 

1.3.2012

Lento Dominikaaniseen kulki Kanadan kautta. Lento Halifaxiin kesti 8h ja välilasku noin 45min. Tästä lento määränpäähän kesti vielä nelisen tuntia. Kone oli vanhahko Boeing, joten lento oli hyvin ahdas. Eikä kaikille ollut omia näyttöjä, mikä pitkällä lennolla olisi lisännyt huomattavasti viihtyvyyttä. Jo koneen ikkunasta näki, että nyt tultiin hienoon paikkaan. Oltiin Karibialla!! Linja-autolla huristeltiin hotellille, jossa ilta meni hieman väsyneissä, mutta odottavissa tunnelmissa. 

2.3.2012

Hola! Herättiin aamulla siinä 5.30-6.00. Aamiaiselle suuntasimme jo seitsemältä, mikä on varmaan lomaennätys. Aikaerolla ja appi-ukon heräämisrytmillä taisi olla yhtä paljon sormensa pelissä asian kanssa. Aamiainen oli todella hyvä. Parasta olivat tuoreet hedelmät kuten ananas ja papaija, sekä paikalliset makkarat. Ennen rannalle lähtöä otettiin pikku levot hotellissa, että aamiainen saisi rauhassa asettua vatsassa. Ranta oli ensimmäinen, jolla näimme paljon koralleja ja värikkäitä vedeneläviä vain 15-20 m vedessä kahlattuamme. Täällä tulee varmast käytyä monesti uimassa/snorklaamassa. Rannan lisäksi positiivisen vaikutuksen teki paikallinen rommi, Brugal extra viejo, joka oli todella pehmeää ja nektarin oloista. 

3.3.2012

Kolmas lomapäivä. Aamu valkeni aurinkoisena. Olimme ensimmäisenä aamiaisella, joka oli aivan yhtä hyvä kuin eilenkin. Levon jälkeen lähdimme loikoilemaan ja snorklaamaan sosua beachille. Kaloja näkyi vähemmän kuin eilen, mutta tästä ei passaa valittaa. Hotellille talsimme läheisen super marcadon kautta. Kaupasta ostimme välipalaksi makkaraa, suolakalaa, homejuustoa ja leipää. Ja herkkuvahan tuo oli. Rauno osti itselleen kameran, jolla voi kuvata veden alla, ja pääsi jo kokeilemaan sitä aamulla. Illemmalla Rauno kävi vielä snorklailemassa hotellia lähempänä olevalla rannalla. Tämä on loman patasta antia!

4.3.2012

Sunnuntai aamu kului normi rutiineitten merkeissä. Ei voi kuin ihmetellä, miten kaunis paikka Sosua on. Sopivan kokoinen lomailuun. Ei suuren kaupungin tuntua, mutta tekemistä ja asukkaita kuitenkin riittämiin. Paikalliset ovat osoittautuneet erittäin rennoiksi ja ystävällisiksi ihmisiksi. Oikeastaan koko elämäntyyli saarella on rentoa ja letkeää, kuten Karibialla olettaakin olevan. Omat kiireet unohtuvat väkisinkin ja täällä pääsee lepäämään aivan huomaamattaan. Iltapäivällä kävelimme vähän sivu kaupungin kujia, eli eri reittejä, mitkä ovat jo tulleet tutuiksi. Illalla söimme eräässä ravintolassa vielä normaalia paremman päivällisen ennen unia.

5.3.2012

Sitaatti elokuvasta Pirates of Caribeans: “why is the rom always gone? Ouh, that is why!” Tänään teimme “pakollisen” kaupunkiretken Puerto Plataan, joka on n.30km päässä Sosuasta, jossa hotellimme on. Retkellä kävimme tutustumassa rommipullottamoon, meripihkamuseoon, keskustaan ja markkinoille, joilla oli myyjiä tulvaksi asti. Ihan mukava retki, mutta vastaavia n nähnyt jo niin monta, että olisi ehkä kaivannut jotain pistettä iin päälle retken päätteeksi. Iltapäivällä Rauno kävi vielä kävelyllä ns. omalla rannalla, josta kiersi takaisin private propertyä aluetta pitkin. Sanomistahan siitä tuli, mutta tuo oma santa ei ole oikein paras mahdollinen snorklaukseen, vaikka muuten hieno onkin. Auringonlasku oli todella hieno, ehdottomasti näkemisen arvoinen. Päivälliseksi söimme isoja lihapullia, peruna-papusekoitusta, salaattia ja kanaa. Ruoka täällä on järestään todella maukasta ja edullista. Tämäkin eväs maksoi vain 200 pesoa per pää. Hyvä ruoka, parempi mieli, ja tässä tapauksessa myös kukkaro.

6.3.2012

Tänään heräsimme taas ajoissa aamiaiselle. Tosin tällä kertaa syynä oli retki, joka alkoi jo klo 7.15 am. Lähdimme ensin Santiagoon, joka on noin 1 miljoonan asukkaan kaupunki. Täällä kävimme tutustumassa sikariteehtaan tuotantoon. Seuraavaksi ajelimme Jarabacoan vuoristoalueelle, mistä avautuivat hienot maisemat. Välillä tuli mieleen maisemat Costa Ricassa muutama vuosi sitten. Costa Ricalle tyypillisiä hevos- ja piikkilanka-aitauksia esiintyi paljon myös täällä. Myös kauniita kukkia näkyi paljon. Eläimistö täällä on Costaan verrattuna hyvin paljon pienempi. Paikallisista ruoista koostuneen lounaan jälkeen kävimme ihailemassa vesiputousta. Putous oli hieno, mutta ei mikään kovin iso, ehkä n.20m korkea. Putoukselle mentiin vanhalla jenkki-school bus rämällä, jossa ei ollut ikkunoita. Mielenkiintoinen valinta matkanjärjestäjältä. Putous oli ehdottomasti retken paras osuus. Sinne päästäkseen sai loppumatkasta kavuta edestakaisin n. 80 porrasta. Putoukselta ajelimme kahvitehtaalle, joka oli vähän pieni, mutta käymisen arvoinen paikka. Tehdas oli vanha. Saman pöydän ääressä oli noin 30 henkeä lajittelemassa huonoja kahvipapuja pois pilaamasta lopputuotetta. Huimat turistit ostivat säkkisotalla kallista, mutta ei kovinkaan hyvää kahvia. Kahvitehtaalta ajelimme takaisin Santiagoon, jossa halukkailla oli vielä aikaa kuvailla ja käydä halvoilla ostoksilla ennen hotellille siirtymistä. Rauno olisi tässä vaiheessa siitynyt monen muun tavoin jo mielellään hotellille, mutta ryhmän mukanahan sitä piti kulkea loppuun asti. Hotellilla kello oli jo puoli yhdeksän, joten kokopäivän retkihän se oli, kuten oli luvattukin. Paljon uutta tuli nähtyä ja koettua tänäänkin.

7.3.2012

Buenos dias! Aamupala, lepi ja sitten Sosuan päärannalle. Snorklaus ei onnistunut, kun aallokko oli suht kovaa. Ok rantapäivä ja hotellilla soitto kullalle, mukavinta today =) Appi lähti omille teilleen, joten Raunokin päätti tehdä pienen lenkin. Kylällä oli mukava kävellä ja ihmetellä paikallista elämää. Illalla sitten syötiin taas hyvin. Grilli polloa eli kanaa ja riisiä. Päätettiin syödä samassa paikassa uudestaankin.

8.3.2012

Tänäänkään ei ollut snorklaussää. Aallokko oli sen verran kovaa. Tyrskyjä oli kuitenkin mukava seurata rannalta käsin. Rannoilla on jonkin verran kaupustelijoita, mutta ei kuitenkaan riesaksi asti. Paratiisimainen paikka palmuineen, hiekkoineen ja kaikkineen. Rannalta tuli tänään ostettua kotiin tuliaisia. Omalla rannallla näimme rapuja ja pieniä spiraalikotiloita. Rauno sai yhden spiraalikotilon, jonka sisältä kömpi esiin rapu ja läksi liikkeelle, Raunon otettua se käteen. Aika hienoo. Kaikenmaailman ökkiäisiä sitä onkin olemassa ja saa vielä nähdä livenä!

9.3.2012

Tänään appi läksi aamiaisen jälkeen hierojalle ja ostoksille. Rauno päätti lähteä kylälle kävelylle ja etsiä sieltä tuliaissikareita Suomeen tuotavaksi. Sikarit löytyivät, niiden hyvyys jää maistajille testattavaksi. Ostosreissun päätteeksi Rauno kävi oluella eräässä pääkadun baarissa, jonka pitäjä oli entinen engelsmannitar, joka oli muuttanut paikalle pari vuotta sitten. Mukava mummo oli juttukaveriksi. Sää oli jälleen kerran loistava. Se on suosinut tällä reissulla. Päivälliseksi söimme nautaa ja paikallisia isoja lihapullia. Nam mitä herkkua. Illalla piti käydä aikaisin nukkumaan, sillä huomenna on vuorossa valassafari!

10.3.2012

Hyvin aikainen herätys tänään. Valassafari alkoi jo klo 5.30. Hotellilta ajelimme 1,5h Samanan suuntaan. Samananlahti on alue, jolla ryhävalaat lisääntyvät. Tämän jälkeen saimme aamupalaa. Siinä syödessä näimme useita kotkia liitelemässä kalliolla. Samanaan päin mennessä maisemat muuttuivat rehevämmiksi kuin Puerto Platassa. Paljon palmumetsää. Samanan satamassa siirryimme veneeseen, jolla lähtisimme valaita bongaamaan. Merenkäynti oli melkokovaa, mutta maisemat todella hienoja. Aikamme ajeltuamme näimme kuin näimmekin valasemon poikasineen. Valaitten lähelle ajettiin hiljaa ja vähän väliä ne nousivat pinnalle hengittämään niin, että niiden selät näkyivät. Kerran emo näytti pyrstönsä ja poikanen vilkuttieväänsä. Oli kyllä todella hieno hetki! Retki oli muutenkin erittäin hyvä. Tarjottiin meille rommitkin. Merellä sai olla vain muutama vene kerrallaan katsomassa valaita, joten poistuimme veneinemme paikalta n.30min valaita katseltuamme. Alue oli luonnonpuistoalueetta, eikä valaita saa muutenkaan häiritä liikaa, joten tämä käytäntö on erittäin hyvä. Veneellä menimme sitten läheiselle palmujen ja hiekan verhoamalle saarelle, jossa meille oli katettu lounas. Täällä saimme uida ja nauttia auringosta 1,5h ennen kotimatkan alkua. Snorklatessa Rauno näki nokkahauen, muuten kaloja ei paljon näkynyt. Ihan loistava päivä! Nähtiin valaita!

11.3.2012

Oli sunnuntai. Paikallisten ihmisten ainut vapaapäivä, joten ranta oli täpösen täynnä muihin päiviin verrattuna. Mukava oli seurata paikallisten elämää rannalla. Illalla söimme Rumba nimisessä ravintolassa possunkylkiä ja pottua. Ruoka oli hyvää, mutta paikan omistajalla ja työntekijällä oli jotain kovaäänistä riitaa. Tämä laski vähän tunnelmaa. Laskukin tuli pyytämättä pöytään. Mitä lie ollut. Dominikaaniseen tullessa monessa paikassa varoiteltiin sähkökatkoista. Tänään koimme täällä ensimmäisen sähkökatkomme, kun kaupunki pimeni melkein kokonaan. Katkos johtui paikallisesta verkosta, eikä säästä ja oli tyypillinen täällä. Katko ei kestänyt kauaa, mutta loi kuitenkin tietynlaista mukavaa matkatunnelmaa. Hotellille ja unille.

12.3.2012

Hola! Tänään sää suosi snorklausta, mikä oli taas ehdottomasti päivän kohokohta. Snorkkeli ei todellakaan ole ollut tällä reissulla turhaan mukaan pakattu varuste, vaan lähes päivittäin käytössä. Aamut ovat kuluneet hyvin pitkälti saman kaavan mukaan, niin tänäänkin. Aamis, lepi ja sitten rannalle ennen kuuminta ja polttavinta auringonpaistetta. Tänään Rauno osti tuomisiksi kotiin masuasukille t-paidan. Saattaa olla alkuun kokoa xxl =) Söimme taas Rumbassa. Mukavaksi todettu paikka ja hyvää ruokaa. Nam ja Röyh. Ruoan jälkeen käveltiin pikku lenkki, jotta mahat vähän painus. On nimittäin tällä reissulla mahanahkat päässy virumaan huolestuttavasti. Vielä pari päivää lomaa jäljellä.

13.3.2012

Tänään Rauno kölli sängyssä peräti kahdeksaan asti, josta piti nousta aamiaiselle. Tästä päiväohjelma poikkesikin normaalista, sillä eipä lähdettykään rannalle. Otettiin taksi ja ajeltiin Puerto Plataan. Aikaisemmin oli jo suunniteltu, että käytäisiin vuorella nimeltä Sierra el Torres. Vuori oli 800m korkea ja sinne pääsi mukavasti hissillä. Vaijerihissi maksoi 350 peso per pää. Matkanteko oli pelottavaa, sillä hissi kulki korkealla ja jyrkästi. Köyhässä maassa kyseenalaistaa aina herkästi laitteitten luotettavuuden, mutta tasaiseen hissi meidät kuljetti ylös ja alas. Hieno kokemus kaikkineen tämä hisseily. Ylhäällä vuorella maisemat olivat todella komeita. Oli hieno vuori, rehevää metsää alla ja meri takana. Puerto Platan kaupunki näkyi kokonaan. Puusto ylhäällä vaikutti melkein pivisademetsältä. Käveltiin ylhäällä pieni lenkki. Alue oli pieni. Kävimme myös “pakollisessa” matkamuistomyymälässä, jossa myyjät olivat jopa ärsyttävän hanakoita myymään tuotteitaan. Ennen alas lähtöä kuvailtiin vielä komeaa maisemaa. Pois päin kulkiessa pysähdyimme vielä vaateostoksille Puerto Platan keskustaan ennen hotellille paluuta. Ns. oma taksi maksoi tälle päivälle 60 US$. Ei paha omasta kuskista puoleksi päiväksi.Huomenna on edessä viimeinen lomapäivä ja viimeisten pesojen tuhlausta ennen pitkää ja raskasta kotimatkaa. Helsinkiin päästään 16.3 n. klo 9.00am. Tästä vielä ajelut Kiteelle appi-ukon kanssa ja siitä kullan kyydillä kotiin.

Takaisin matkapäiväkirjoihin

Takaisin etusivulle

Vietnam 2011

Matkapäiväkirja

2011 Vietman – Saigon ja Phan Thiet

Mukana menossa: Niina ja Rauno

16.11.2011

Matkustuspäivä alkoi varhain ja jatkui varkain seuraavan päivän puolelle. Kello soi kotona klo 7.00. Kerrankin oli suht helppo herätä. Aamiaiseksi nakki-oliivi coctail paloja, pikku kurkkuja ja juustoleipiä. Klo 8.00 noutaja saapui viemään meitä junalle. Kaupungin ukot jäi kaivureineen lopettelemaan meijän putkiremppaa..kaipa se on valmis kun palataan parin viikon päästä. Vr vei meidät Tikkurilaan, josta linja-autoilimme lentokentälle, josta pääsisimme pian kohti Vietnamia ja siellä Saigonia.

Tunnelma kentällä oli yhtä kutkuttava kuin aina. Tarkoituksenamme oli ollut matkustaa Laosiin reppureissulle, mutta alueen pahat tulvat saivat meidät muuttamaan suunnitelmia ja nyt kohteena oli Vietnam. Istahdimme irkkupubiin ottamaan yhdet lähtöjuomat, joiden jälkeen lähdimme hipsimään rauhassa porteille olevinaan hyvissä ajoin. Mutta lentokentän kellot näyttivätkin jo 16.40, joka sattumoisin piti olla koneemme lähtöaika! Ja Raunon samsung, josta olimme vahtineet aikaa näytti vasta vaille neljää! Se siitä puhelimen lentotilakokeilusta. Ei varmaan käytetä toiste kentällä. Se on sanottava, että on varsin epäkäytännöllistä, että kentän kuullutukset eivät kuulu baarin sisälle, eikä siellä ole lainkaan kelloa. Kappas vain, koneen ovet olivat jo kiinni ja rinkat poistettu koneesta. Oli aika kova isku nähdä kone ikkunoiden läpi, kun virkailija ei enää päästänyt meitä siihen sisään. Onneksemme samana iltana (after six hours) lähti Bangkokkiin vielä toinen kone, johon saimme paikat pienestä lisämaksusta (100€/hlö). Finnairin henkilökunta teki kaikkesa meidän eteen ja saimme kuulla, että venäläiset kohtalotoverimme joutuivat maksamaan samalle lennolle 650€/hlö lisämaksun. Eebookersin kautta sitten siirsimme jatkolentomme Bangkokista Vietnamiin (156€) ja matka oli pelastettu. No siinä piti sitten keksiä kaikkea kivaa ajan kuluksi uutta lentoa odotellessa. Kävimme syömässä ja päätimme hemmotella itseämme Finnair spassa. Täällä saimme nauttia kokovartalo naamiosta/kuirinnasta sekä upeista saunoista ja lekotteluosastosta. Aika hulppea paikka. Ja uudelle lennolle katsoimme kelloja seinien monitoreista, emme puhelimesta!

17.11.2011

Huhhei! Viimein perillä Vietnamissa. Matka oli pitkä ja okainen, mutta nyt alkaa tuntua jo lomalta. Pääsimme suht nopeasti kentältä hotelliimme Universe Central Hotel Saigon kellon ollessa 22.00 paikallista aikaa. Eli lennolta myöhästymisen takia matka kesti yhteensä n.30h! Huh huh! Väsyneenä, mutta helpottuneena päästiin perille. Hotelli oli siisti ja melko hyvällä paikalla. Tuloiltana syötiin heti aidosti katukeittiön herkkuja turhia pöpöjä pelkäämättä. Vaikka skoottereiden määrä oli olevinaan tiedossa, niin voihan pappatunturi!! Liikenteen määrä oli järkyttävä! Ilma oli juuri niin lämmin ja kostea kuin arvelimmekin. Tykästyimme heti kaupungin tunnelmaan.

18.11.2011

Vaivalloinen herätys aamiaiselle, jossa oli jäljellä enää jämät kun saavuimme väsyneinä paikalle vähän viimetinkaan. Edellispäivien matkustaminen ja aikaero väsyttivät kovin. Muuten aamiainen oli kyllä oikein lupaavan oloinen. Kahvi tehtiin lähes poikkeuksetta valuttamalla vesi alumiinisten suodatinastioiden läpi vaalean erittäin makean nesteen päälle. Kahvi oli siis aika jäykkää ja sokerista. Myös ruoissa maistuu ennemminkin makeus, kuin suolaisuus. Päivän aikana kaupunkia tutkiessamme totesimme, että ruoka-annokset ovat kauniita ja maukkaita, mutta länkkäreille kuten me suolattomia ja hyvin pieniä. Mutta eipä haittaa, saa hyvällä omallatunnolla tilata useampaa eri ruokaa ja maistella eri annoksia. Hedelmät ovat taivaallisia kuten tropiikissa yleensäkin ja syöminen puikoilla luo ruokailuun oman tunnelmansa

19.11.2011

Tänään emme jaksaneet herätä aamiaiselle lainkaan, vaan päätimme jo eilen illalla, että nukkuisimme tänä aamuna reissuväsymystä pois. Köröttelimme taksilla keskustaan suureen kauppahalliin, missä myyjät hyökkäsi heti kiinni kuin korpit raatoon. Kyllä on verissä vietnamilaisilla tämä myyminen ja kaupankäynti. Rauno löysi itselleen hienoja hihattomia paitoja, minkä jälkeen söimme yhdessä kauppahallin kojuista beef-noodeli keittoa. Namnam Vietnam namnam!

Kävelimme ympäri kaupungin katuja ja puistoja, kunnes alkoinälättää ja jalat tarvitsivat pientä lepuutusta. Oltiin rohkeita ja maisteltiin mustekalaa paikallisella pippurila sekä friteerattua sammakkoa. Mustekala oli kuulemma erinomaista, mutta sammakoista jäi kyllä kova nälkä, sillä ne olivat lähinna frittitaikinaa ja pieniä luita. Hotelleja lukuunottamanna paikalliset huussit ovat oikea elämys. Kun länkkärit käyttävät istuttavia pönttöjä ja venäläiset kyykkivät näiden päällä tai kun useissa paikoissa ympäri maailmaa käytetään reikävessoja, vietnamilaiset suosivat tavallisia pönttöjä, joilla asioidaan seisten. Tämä vaati huomattavasti jalkalihaksia. Eikä vessapaperi tietenkään kuulunut kuvaan, vaan sen asemaa ajoi valtava vesikorvo ja iso muovinen kauha…iisibiisi, tai sitten ei=)

20.11.2011

Söimme hotellilla aamiaista ja saimme samalla seurata viereisessä kokoussalissa juhlittavia häitä. Usein näki katukuvassa, että hotellien eteen oli laitettu kaunis juhlakaari, joka tarklitti, että paikassa juhlittiin sinä päivänä häitä. Huristelimme taksilla vietnamin sotamuseoon, jossa oli esillä kuvia sodasta, sen tuhoista, sen vastustajista, vanki- ja kidutussellejä, ranskalaisten mukanaan tuoma kiljotiini sekä amerikkalaisten maastoon jättämää sotakalustoa. Myös suomalaisia sotaa vastustavia lööppejä oli ikuistettu museon seinille. Museon jälkeen kävimme värikkäässä hindutemppelissä, veimme suitsukkeita ja kukkia jumalille. Uhrilahjoista piti maksaa sikäläisittäin muutama euro. Sitten saimme kokeilla kantaa kadulla liikkuvaa “kookoskauppaa”. Meinasimme antaa myyjälle tästä kiitokseksi pikkutipin, mutta hän ei suostunut ottamaan sitä vastaan, vaan halusi myydä meille mieluummin kookokset juotaviksi. Vietnamissa näkee mitä kummallisempia kuljetuksia. Yleistä on, että tavaraa kuljetetaan ja myydään olalla kepin nokassa tai erilaisista polkupyöräviritelmistä. Yhteistä näille kaikille on, että kaikki kuljetukset ovat ääriään myöten täyteen pakattu.

Nälkä alkoi kurnia, joten suuntasimme ravintolaan, josta leijui hyvä lihan tuoksu. Ravintolassa oli kaksi upeaa piirrettä. Ensinnäkin pöytien keskellä oli kaasulevyt, joissa saimme itse paistaa tilaamamme lihat ja toiseksi saimme ensimmäistä kertaa matkan aikana suolaa sitten finnairin lennon. Ennen lomaamme alueella olleet tulvat olivat vaikuttaneet ruokatavaratoimituksiin niin, että edes soodavettä ei ole saanut ostettua mistään ja hikoilun myötä elimistö oli jo aika kramppitilassa suolan puutteesta. Kyllä silmät kirkastuivat välittömästi kun suola pääsi makunystyröille. Illalla kävimme vielä uudemman kerran kaupungilla. Suuntasimme kauppahalliin ostoksille illan viileydessä, sillä päivällä ei oikein jaksanut keskittyä tinkimaan ostoksistaan kuumuuden vuoksi. Kotiin tuli ostettua viemisiksi ainakin kauniita paikallisia lakkatöitä ja meille onnea tuomaan kaksi puista kurkea, meidän lintujamme!

21.11.2011

Aikainen herätys retkelle Chu-chi-tunneleille. Pika aamiaisen jälkeen matka chu-chiin kesti vain pari tuntia. Pysähdyimme matkalla katsomaan, kuinka paikalliset valmistivat kuuluja lakkatöitään pajalla. Käsitöiden työstöä oli mukava katsella. Täältä sai myös todella hyvää mango-smoothieta. Kierros Chu-chi tunneleilla alkoi englanninkielisellä historia/propakandavideolla, jota turistina olleet jenkit katsoivat hieman ihmeissään. Saimme nähdä monenlaisia ansoja ja ansakuoppia ja ryömiä vietnamilaisten sodan aikana rakentamissa tunneleissa, jotka olivat tärkeä osa heidän sodankäyntiään ja pelastumistaan. Tunneleissa kömpiminen oli suhteellisen epämukava kokemus isolle länkkärille, sillä vietnamilaiset rakentajat ovat olleet huomattavasti meitä pienempiä. Tunnelit jota ryömimme oli turisteillejo levennetty ja silti mitoiltaan vaiin 100x50cm. Tunneleissa oli pakko jatkaa vain eteenpäin, sillä niissä kuljimme niissä yhtenä jonona, eikä silloin voinut jäädä lepuuttamaan puutuneita jalkojaan tai kääntyä ahtaanpaikan kammon yllättäessä takaisin. Kokonaisuudessaan sodan aikana rakennettu tunneliverkosto oli 250 km pitkä! Huisi kokemus. Sademetsässä oli kuumaa ja hiostavaa. Jostain kuului Raunon sanojen mukaan AK47 tai MI16 kiväärin ääni. Ja kuinka ollakkaan, lähemmäs hiivittäessä eteen paljastui ampumarata, jolla Rauno sai 350 000VD kymmenen kutia AK47 kivääriin ja pääsi ampumaan radalle.

Retken jälkeen palasimme hetkeksi huilimaan hotellille. Muutaman tunnin levon jälkeen oli aika lähteä kiertoajelulle saigon joelle. Alus oli komea kolmikerroksinen turistibotski. Kaikki oli viimeisen päälle upeaa ja siistiä. Saatiin romanttinen kahden hengen pöytä ikkunan vierestä, joten saimme rauhassa ihailla illan valojen loistoa hämärtyvässä jokimaisemassa. Merimiesasuihin pukeutuneet tarjoilija tytöt tarjoilivat meille seitsemän suokalajin päivällisen pöytiin  punaviinin kera.

Risteilyn aikana meitä viihdytti perinteisiin asuihin pukeutunut ryhmä soittajia ja tanssijoita. Musiikki oli vietnamilaista ja sitä soitettiin perinteisillä soittimilla sekä pienillä teekipoilla, joita ruokailijatkin pääsivat kokeilemaan. Esityksen jälkeen esiintyjät kauppasivat sitten pieniä pussukoita, joissa oli em. kipot, heidän levyttämäänsä musiikkia, sekä paikallista silkkiä oleva huivi. Turretavaraa, mutta siitä sai hienon muiston illastamme saigon joella. Risteilyn jälkeen vietimme viimeistä iltaa Saigonissa. Istuimme pienessä kadunvarsikojussa muovisilla kalusteilla, joissa pöytä oli länsimaisen tuolin korkuinen. Samanlaisia kalusteita olivat kadunvarret täynnä. Siinä se ilta vierähti skoottereiden vilinää ja paikallisia ihmisia seuraillen. Mukava ilta tosiaan!

22.11.2011

Oijoi, kun oli mukava nukkua pitkään. Paikalliset aloittavat aherruksensa jo siinä 4-5am ja jos joku nukkuu yli yhdeksään on hän luultavammin oikeasti vakavasti sairas. Me naitiskelimme kymmeneen asti, keitimme omassa huoneessa aamukahvit, sillä paikallinen kahvi ei ole oikein ollut mieleemme. Siihen lisätään aina tautisen paljon sokeria. Söimme eilen ostamiamme hedelmiä, dragonfruittia ja litsejä ja pakkasimme tämän jälkeen kamppeemme kasaan osotteen vaihtamista varten. Varasimme eilen paikallisesta matkatoimistosta bussiliput Saigonista Phan Thietiin. Ennen matkaa kavimme vielä syömässä ja sitten köröttelimme linja-autossa luvatun neljän tunnin sijaan kuusi tuntia. Ja tässä ajassa matkaa taittui tasan 200km, mikä osaltaan kertoo Saigonin liikenneruuhkista. Matkalla saimme kaikessa rauhassa katsella Vietnamin vilkasta kaupunki elämää ja maaseudun kumipuu, kahvi ja aloevera viljelmiä. Perillä bussi-isäntä neuvoi meille missä jäädä pois kyydistä ja sitten huristelimme loppumatkan taksilla hotellille. Taksin lähtömaksu täällä on 10 000 dongia, mikä vastaa noin 30 centtiä. Kotona varatessa katsoimme, että mennään nyt tuohon Park Diamond hotelliin, ku muihin ei taida olla varaa, ja mitä paikanpäältä löytyikään. Varmaan hienoin hotelli, jossa ollaan ikinä oltu! Kaapeissa oli itsestään syttyvät valot ja huoneen ovessa ovikello, erikseen kylpyamme ja sadesuihku, pöytätilaa vähintään 7m ja siisti kokolattiamatto. Osaakohan täällä edes olla!

23.11.2011

Tänään saimme sekoituksen vietnamilaisesta ja länsimaisesta aamiaisesta. Erittän hyvää ja kulissit oli todellakin kohdallaan. Ja tarjolla oli kahvia länsimaisittain ja suolasirottimet löytyivät jokaisesta pöydästä. Yleensä maistelemme mielellään kaikkea erilaista reissatessamme, emmekä ole mitenkään ronkeleita, mutta kosta täällä käytetään usein suolan asemasta sokesia ruokien maustamiseen ovat lihakset olleet useaan otteeseen krampeilla ja elimistö kyllästynyt ruoan makeuteen. Kävelimme hieman hukassa kaupungilla ja jätimme postikortit johonkin paikkaan, josta sai postimerkkejä. Posti se ei ollut, joten katsotaan pääsevätkö kortit Suomeen asti. Hotellin allasalue on hieno, tosin koko hotelli on täynnä venäläisiä turisteja, jotka osasivat ottaa siellä oman tilansa. Vaikka olimme altailla vain tunni, saimme ihoomme mukavasti väriä. Kummallista tämä tämmöinen lomailu, ei jotenkin osaa rauhoittua paikalleen. Söimme illalla kaupungilla ja ihailimme eräältä sillalta kauniita värikkäitä kalastusaluksia. Ja niitä oli muuten valtavsti. Niin ja koska illalla tuli vielä iltapalan nälkä, kokeilimme meille ihan uutta juttua ja tilasimme huonepalvelusta pihvit huoneeseen. Siistiä, kun ravintola on koko yön auki. Kuusamotropiikissa esimerkiksi saa ilta yhdekaän jälkeen ostettua vain pikku purkin sipsejä evääksi, että siinä vertailukohde hotellin palvelulle.

24.11.2011

Eteläkiinanmeri näytti myrskyiseltä ja harmaalta. Merenkäynti on ollut koko ajan kovahkoa. Rannalla kävellessä tuntuu välillä, että olisi saanut hiekkapuhaltimesta säärilleen. Niin kovaa tuuli iskee rantahiekkaa säärille puhureiden mukana. Hotellin lähellä rannan ympäristö on todella kaunis. Mysteeriksi jäi, miksi iso osa rantaa oli peitetty isoilla betonilaatoilla. Rannan hiekasta sai kerätä isoja simpukoita, jotka olivat kuin suoraan kuvakirjasta. Väriltään ne olivat usein puna-valko tai ruskea-valko raidallisia. Jokaisen meren rannalla on niin omanlaisensa simpukat. Tällaisiakaan emme olleet missään enne nähneet. “Hiekkatuuli” esti rannalla makoilun, joten siirryimme nauttimaan olostamme hotellin altaille.

Illalla ruokailimme keskustassa ja tutustuimme paikalliseen markkina-alueeseen. Alueella myytiin kaikkea taivaan ja maan väliltä…astioita, vaatteita, rihkamakoruja, kasviksia, kalaa, lihaa, eläviä kanoja ja ankkoja yms. Kaikki esillä maassa tai pikkukojuissa ilman kylmälaitteita. Ja toki paikalla vilisi myös kissanpennun kokoisia rottia, joita muuten näimme jo ensimmäisenä iltana Phan Thietissä ruokaillessamme. Mutta niitähän nää paikalliset popsii. Ei ole onneksi ruokalistoilla näkynyt!

25.11.2011

Aamuhan meillä meni makoillessa, mutta siitä päästyämme otimme taksin ja ajelimme sillä Mui Ne nimiselle turistialueelle n. 20km Phan Thietin keskustasta. Täällä oli paljon tosi hienoja hotelleja, villoja ja ravintoloita. Täälläkin osa rantatörmäistä oli betonoitu, mutta meri on aina meri! Mui Nessa saimme viimein ostettua tuliaisia. Se on tuottanut vähän päänvaivaa, sillä Saigonissa ei oikein saanut katsella kojuja kauppiailta rauhassanja Phan Thiet taas ei ole mikään ostosparatiisi turistille, vaikka siellä paljon liikkeitä onkin. Tuliaisiksi ostettiin mm. simpukkakoru, lakkatöitä, syömäpuikkoja ja viinapulloja, joiden sisällä oli oikeita kobria ja skorppioneja. Raunokin oppi nauttimaan shoppailusta saadessaan “viikkorahan” ja “luvan” poistua lähimpään ravinteliin oluselle Niinan törsätessä ostoksiin. Illalla päätimme syödä pokkeuksellisesti hotellin omassa ravintolassa. Ennen päivällistä nautimme aulabaarissa lasit punaviiniä kuunnellen, kun eräs mies soitti meille flyygeliä. Tai no ei nyt varsinaisesti meille, mutta hotellin asiakkaille kuitenkin=)  Sitten söimme loistavaa hotpottia ja saimme mitä parhainta palvelua. Hotellin henkilökunnan ilme kirkastuu aina, kun osoittautuu, että emme ole venäläisiä.

26.11.2011

Tänään Rauno tunsi itsensä vähän kipeäksi, joten pysyttelimme hotellin läheisyydessä. Kävimme vähän kävelyllä ja nautiskelimme hotellin altailla. Toipumisia huomiseen!

27.11.2011

Oho! Aamiaissali oli tupaten täynnä. Ilmeisesti sunnuntai oli paikallisten lepopäivä, joka vietetään mahdollisuuksien mukaan perheen parissa, sillä joka puolella näki laumoittain lapsiperheitä isovanhempineen. Aamiaisen jälkeen ajelimme Mui Neen “keltaisille dyyneille”. Valkoiset dyynit olisivat olleet keltaisia isommat, mutta 20km kauempana, joten päätimme jäädä tutustumaan näihin keltaisiin. Dyynien hiekka oli uskomattoman ohutta ja todella kuumaa kuten arvata saattaa. Rauno käveli siellä kengittä, joskin loppuajasta näytti pikemminkin siltä kuin hän olisi tanssinut tulisilla hiilillä. Pystyi hyvin kuvittelemaan olevansa autiomaassa, kamelit vain puuttui. Kamelien sijaan paikalla oli lapsia vuokraamassa liukureita, joilla laskea dyynejä alas. Hauskan näköistä touhua!

Taksi oli odottanut meita “aavikkoseikkailumme” ajan ja vei meidät nyt Mui Neen ruokailemaan. Matkalla pysähdyimme ihailemaan kalastusaluksia merellä. Söimme, shoppasimme ja katselimme rannalla paikallisia pyöreitä kalastusveneitä. Olisi ollut vekkulia päästä kokeilemaan yhtä. Pois lähtiessä satuimme saman taksikuskin kyytiin. Mies oli ollut meille niin lojaali koko päivän, että tilasimme häneltä jo valmiiksi taksikyydin Saigonin lentokentälle lähtöpäiväksemme. Pieni paikallinen yrittäjä oli hyvillään. Ei varmaan usein pääse ajamaan niin pitkiä välejä, mikä taas tuo leipää perheelle pöytään.

28.11.2011

Viimeinen kokonainen päivä Vietnamissa. Päätimme ottaa viimeiset rusketukset altaalla ja rannalla. Kävelimme illemmalla kaupungilla ja kävimme ostoksilla paikallisessa supermarketissa. Hyvin riisi ja nuudeli painotteinen valikoima. Tuoretuotteet näyttivät hyvin houkuttelevilta, mutta maitotuotteita ja leikkeleitä myynnissä oli hyvin niukasti. Ostimme iltapalaksi hotellille herkkuja. Kahta erilaista juustoa, leikkelettä ja kaksi erilaista “suolaista” piirakkaa. Piirakat osoittautuivat nakkipiiraiksi, joiden päällä olo makeaa pullamaista taikinaa ja hilloa nakkien päällä! Tämä oli ensimmäinen kauppa, jossa näimme makeisia matkamme aikana. Ei sillä, emme niitä ole kaivanneet, mutta huomioimme tämän kuitenkin. Hotellilla teimme taas survomisen maailmanennätyksen ja rinkkoihin jäi vielä paljon tyhjää tilaa.

29.11.2011

Herätys, aamiainen ja kympiltä tilaamaamme taksiin. Junalla tai bussilla olisimme varmasti päässeet paljon halvemmalla, mutta päätimme valita varmemman, nopeamman ja miellyttävämmän vaihtoehdon. Kone Bangkokkiin lähti yli tunnin myöhässä ja meidän piti vaihtaa porttia. Bankokissa ajelimme taksilla hotellille, jossa olisimme vielä kaksi yötä ennen Suomeen paluuta. Hotelli oli sijainniltaan erinomaisella paikalla, mutta huone olisi tarvinnut täydellisen rempan. Hotelli oli rakennettu 70-luvulla ja kaikki paitsi petivaatteet olivat alkuperäiskalustoa mukaan lukien esimerkiksi suihkuverhot. Kävelimme vähän ulkona ja piipahdimme 7elevenissä iltapalaostoksilla. Kaduilla haisi vuoron perään hyvä ruoka ja urea. Vaikka vesi ei enää lainehtinut maassa, kauppojen edustoilla oli yhä hiekkasäkkejä tai betonista valettuja vesiesteitä kertomassa muutamien viikkojen takaisista pahoista tulvista alueella. Tulvasta kieli myös hotellin hinnasto, jossa veden hinta oli pompannut 110 bathista 160 bathiin sekä aamiaisella esillä olleet kyltit, joissa pyydettiin asiakkaita ottamaan ruokaa puutteellisten ruokavarastojen vuoksi vain sen verran kuin jaksaisivat syödä.

30.11.2011

Tänään oli Bangkok päivämme. Aamiainen oli ok, joskin pekoni jota maistoimme oli pilaantunutta. Hotelli oli aivan keskustassa Bangkokin korkeimman rakennuksen vieressä. Päätimme siis käydä ihailemassa sieltä avautuvaa maisemaa. Huikeita maisemat olivatkin. Hissillä menimme ensin 77 kerrokseen ja siitä vielä toisella hissillä 84 kerrokseen, jossa pääsimme ulos rakennuksen ympärillä pyörivälletasanteelle. Maisemia ihaillessa Niinaa rupesi närästämään kovin, joten seuraava kohde oli apteekki. Ja tämän jälkeen pääsimme viimein oikeaan thaimaalaiseen jalkahierontaan. Tämä jos joku tuntuu taivaalliselta. Teimme vielä viimeisiä ostoksia ja söimme paikallisessa ravintolassa. Ja nyt ruoka alkoi maistumaan! Aivan toista kuin Vietnamissa syöty ape! Aivan loistavaa tom yamia ja tofupastaa! Nautimme hotellin kattoaltaalla drinkit, imettiin viimeiset auringonsäteet itseemme ja pulikoitiin vähän vedessä. Viimeisen iltamme vietimme äärimmäisen hienossa pubissa. Paikan seinät oli paneloitu ja tapetoitu vanhoilla sanomalehdillä. Seinät olivat täynnä vanhoja paperisia ja peltisiä mainoksia ja kuvia kaikista kaikesta mitä voi kuvitella jenkkikapakkaan. Ja täällä esiintyi livebändi, joka esitti tosi vanhaa diskomusiikkia. Omistivat vielä laulaessaan minulle kappaleen “my girl”=) Ruoaksi saimme ensin juusto-jalopeno natsoja ja sipulirenkaita neljällä eri dipillä ja sen jälkeen possunpihviä maustevoilla, muusilla ja salaatipedillä. Ei thaimaalaista ruokaa, mutta todella maukasta. Hotellilla kävimme nukkumaan puoliltaöin ja seuraavana aamuna kello soisi lennolle 5.15. Sitä ja seuraavaa matkaa odottelemaan.

Takaisin matkapäiväkirjoihin

Takaisin etusivulle

Itävalta 2011

Matkapäiväkirja

2011 Itävalta – Wien

Mukana menossa: Niina ja Rauno

29.1.2011

Eilen lensimme Itävaltaan Wieniin. Helsinki – Vantaan kentällä meinasi pinna palaa, kun lähtöselvityksessä oli paljon ja pitkään ongelmia henkilöstön tietokoneiden kanssa. Konekin lähti yllätys yllätys myöhässä. No, perille kuitenkin päästiin ja loma alkoi heti koneesta laskeutuessa oikein mukavasti. Wienissä meitä odotti meidän talouteen suhteellisen hinnakas, mutta todella upea hotelli. Hotellissa pystyi kuvittelemaan itsensä entiseen Itävalta – Unkarin ja keisarinna Sissin aikaan. Tänään aamu alkoi loistavalla aamiaisella. Katukuvassa ei juuri nähnyt lunta, mutta pakkasta oli mukavasti -3 – -5 astetta. Aamiaisen jälkeen lähdimme yhdessä ulos katselemaan Wienin kultturellia kaupunkia ja tekemään pikku ostoksia. Aivan hotellimme vieressä oli kaunis kirkko, joka näkyi hotellihuoneemme ikkunasyvennyksessä istuessa. Päätimme käydä tutustumassa kirkkoon lähemmin. Kirkko paljastui Votive – kirkoksi, jossa oli upeat holvikaaret, kauniita ikonimaalauksia ja patsaita ja torneja. Kirkko oli todella upea, mutta siellä ei ollut minkäänlaista lämmitystä, vaan pakkasta oli varmasti yhtä paljon kuin ulkonakin. Rauno valitteli, kun miehet eivät saa olla kirkossa hattu päässä ja niin lähdimme “sään pakottamana” ulos tästä sielun majasta =)

Kävelimme Rathausin, eli raatihuoneen eteen ja siinä olevalle aukiolle, jolle oli jäädytetty iso luistinrata. Aikuiset ja lapset luistelivat yhdessä riemuissaan isolla yhteläisellä jäällä, josta haarautui hauskoja luistelupolkuja ympäri puistoaluetta. Rata – alueiden väliin oli rakennettu iso lankutettu “lattia”, jota pitkin pääsi halutessaan käymään vessoissa tai myyntikojuilla luistimet jalassa. Luistimia emme itse vuokranneet, mutta toisten luistelua oli oiken mukava seurata sivusta vadelma-punssia nautiskellen. Nam!!

Siitä sitten siirryimme katselemaan muita Wienin mahtavia arkkitehtuurisia saavutuksia, joita ei oikein voi edes uskoa ihmisten rakentamiksi. Söimme välipalaa itävaltalaistyyppisessä ravintolassa ja otimme paljon kuvia kaupungin vanhoista kauniista rakennuksista. Päivän aikana huomasimme kauppojen hintatason olevan hyvinkin edullinen. Päivän tärkein hankinta oli nahkatakki, jonka ostin Raunolle 30 – vuotis lahjaksi. Rauno sai valita takkinsa itse ja vaikutti oikein tyytyväiseltä lahjaansa. Kotiin vietäväksi ostimme mozartin kuulia. saa nähdä onko niistä enää mitään jäljellä kotiin päästyämme, kun näin alkumatkasta ostimme herkkuja. Illalla juhlimme vielä Raunon huomisia syntymäpäiviä, sillä kaikkia suuria juhliahan juhlitaan aina aattona. Söimme päivällisen n. 400 vuotta vanhassa kellariravintolassa. Täällä saimme ensimmäistä kertaa matkoillamme maistella juomia niitä tilatessamme. Eli siis olimme oikeassa ravintolassa, hyvä, hyvä. Ruoka oli hyvää. Söin sipulipihviä leipäduplingilla ja Rauno wieninleikettä talon perunasalaatilla. Sekä leipädupling, että wieninleike ovat paikallisia erikoisuuksia, joskin jälkimmäinen niistä on rantautunut possu versiona euroopan ravintoloihin. Molemmat todella herkullisia, eikä vastaavia ole saanut missään muualla!

Syötyämme vaihdoimme paikkaa ja päädyimme erääseen Irish pubiin. Pudi oli viehättävä. Se oli koristeltu elikkäs sisustettu vanhoilla kirjoilla kirjastohuone tyyppiseksi. Täällä meitä viihdytti livenä miehestä, naisesta sekä kitarasta koostuva lupaava duo, jonka esiintyessä innostuimme vähän tanssimaankin. Ilta venyi vähän pitkäksi, joten tulimme hotellille paikallisen grillin kautta. Söimme paikalliset hodarit, jotka koostuivat n. 30 senttisistä putkimallisista sämpylöistä, joiden sisään työnnettiin n. 35 senttiset herkulliset kokolihamakkarat. Kyllä niillä jaksoi nukkua seuraavaan aamuun.

30.1.2011

 Tänään päätimme käydä museoissa, Sissimuseo esitteli astioita, joita hovissa oli käytetty keisarinna Sissin valtakaudella. Niitä oli valtavasti. Astioista henki historian havina ja arvokkuus, mutta olisi ollut mukava nähdä muutakin valtakauteen liittyvää esineistöä. Ilmeisesti esineistö olisi ollut esillä linnassa, jossa Sissi aikoinaan asui, mutta sinne emme tällä reissulla ehdi. Pitänee yrittää päästä Wieniin joskus uudemman kerran. Museon edestä olisi lähtenyt vossikka-ajeluita kauniine uusvanhoine vaunuineen, mutta emme hennoneet käyttää aikaa niillä ajeluun, vaan tyydyimme katselemaan komeita hepoja ja hyvin pukeutuneita ajureita. Luonnonhistoriallisessa museossa näimme dinosaurusten fossiileja ja paljon täytettyjä eläimiä. Rakennus oli uskomaton sisältä. Harmi kun siellä ei saanut kuvata.

Museossa oli esillä myös erään entisen ruhtinattaren rakas koira, jonka hän oli halunnut täyttää sen kuoltua! Nähtävää oli paljon, emmekä jaksaneet keskittyä kaikkien huoneiden katsomiseen, vaa luovutimme hieman ennen loppua ja lähdimme ulos reippailemaan. Siinä museon aukiolla meille kaupiteltiin lippuja illan esitykseen, jossa olisi ollut oopperaa, musikaalia ja balettia yhdistettynä, mutta ei tämmöisillä reppureissaajilla olisi ollut riittävän hienoja vaatteita, että olisimme päässeet esitystä katsomaan. Harmi! Emme siis ostaneet lippuja, vaan jatkoimme välipalalle eli juomaan Raunon synttärikahvit. Herkuttelimme toasteilla, saherkakulla ja omenastruudelilla. Tämän kahvilan sisäänkäynti oli “normaali”. Itävallassa on näemmä hauska ja tavallaan käytännöllinenkin tapa, rakentaa ulko-ovelle tuulikaappi paksuilla verhoilla, jotka roikkuvat oven sisäpuolella isohkoilla kaarimaisilla tangoilla. Varmaan ovat hyvä eriste, että kylmä, lumi ja viima eivät pääse sisälle ovea aukoessa, mutta pistivät kyllä miettimään puistellaanko niitä koskaan puhtaaksi pölystä ja muusta ilmassa leijuvasta aineksesta!

Kävellessä vielä ulkona huomasimme, että meitä oli huojattu eilen Raunon nahkatakkia ostaessa. Pitkän tinkimisen jälkeen takin hinta laski ostotilanteessa 249€:sta 240€. Tänään kuitenkin kävellessämme liikkeen ohi, oli sama takki myynnissä alessa 199€. Voi kikkare! No, mieli parani pian, kun löysimme katukuvasta hauskat kolikoilla toimivat henkilövaa’at, joilla pääsimme leikkimään.

Illalla kävimme vielä jaloittelemassa ja syömässä iltapalaa raatihuoneen luisteluaukiolla. jonka jälkeen siirryimme nauttimaan olostamme viihtyisään hotellihuoneeseemme. Kaikin puolin ihana ja onnistunut viikonloppu. Huomenna sitten lennellään ja ajellaan kotiin.

Takaisin matkapäiväkirjoihin

Takaisin etusivulle